Mietin vain, kun itse elelen "piilouskovana" ateistien ja tapaluterilaisten ympäröimänä, kun suhtautuminen on aina järjestään negatiivista. Että mites teillä muilla menee? Ois kiva vaihtaa mielipiteitä muidenkin yksin uskon kanssa elävien kanssa.
Tuolla uskolla tarkoitan ylipäätään kirkon ja uskonnon kanssa tekemistä, en pelkästään sellaista hengellistä tilaa, kukin ymmärtäköön sen omalta kantiltaan.
Tuolla uskolla tarkoitan ylipäätään kirkon ja uskonnon kanssa tekemistä, en pelkästään sellaista hengellistä tilaa, kukin ymmärtäköön sen omalta kantiltaan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
trollille terkut!
15 min ja heti joku jo hermostu, ylläri! :D
No höh... :/ Eikö tosiaan ole halua jakaa kokemuksia?
Minäkin olen piilohihhuli, jatkuvan vaino ja henkisen kivityksen kohteena. Minun fundamnetalistista jumaluskoa Nooan arkkeineen ei kunnioiteta eikä siihen uskota vaan hulluksi kutsuvat. Tämä vaino on selvä merkki lopun ajasta, Sodoma ja Gomorra tulee, ole Valmis, lopunajat on jo ovella, Simeliukset, Kypärä päähän!
Paljolti riippuu myös itsestä kuinka toiset siihen suhtautuvat. Ei ole mitään syytä valoa piilottaa jotenkin se kuitenkin paistaa läpi.
Antaa vaan lampun loistaa, mutta ylilyöntejä. Teot puhuvat usein selvemmin kuin sanat.
Korjaus, mutta varo ylilyöntejä.
Kuitenkin rakkaus karkoittaa pelon, kun vain lähemmäksi Jumalaa pääsisimme.
Lähipiirisi suhtautuminen varmaankin riippuu osittain siitä suhtaudutko heihin samalla lailla riippumatta siitä ovatko he uskovia kristittyjä, islaminuskoisia, ateisteja, tapaluterilaisia, valkoihoisia, tummaihoisia, hetroja, homoja, ruotsinkielisä, venäjänkielisiä jne....
Niin kait tuota luulis, täällä päin kaikki erilaisuus tuntuu vain olevan niin pelottavaa.... sitten vielä sekotetaan luterilaisuus ja herätysliikkeet keskenään, kuvitellaan että jokainen kirkossa kävijä evankelioi tms.
Itse kun haluaisin vain istua hiljaa kirkon penkissä ilman, että siitä tarvitsee kenenkään kanssa keskustella. Tämän luulis evlut:ssa onnistuvan.
Totta, kyllähän se lähtee ensin siitä omasta asenteesta. Jos arvostaa muita, niin harva käy repostelemaan sitä omaa uskoakaan.
Lähipiirissäni on ollut hämmennystä jonkun verran, osa liittää uskon nopeasti näihin helluntailaisten tai vastaavien ”uskoon tuloon”. Sitä on saanut selittää jonkun kerran, että uskon saaminen ei yleensä ole sellaista. Mielikuvat ovat vahvat. Osa on myönteisesti ilahtuneita.
Mutta kun ei itse tyrkytä, käyttää normaalia kieltä sen uskonnollisen jargonin sijaan tulee erinomaisesti toimeen kaikkien kanssa.
Kiitos kommentistasi! Kummeksuntaa tuskin voi välttää, mut niinhän raamatussakin sanotaan, että muille "se on hullutus".
Onko joku lähipiiristäsi muka luulut sinua uskovaksi?!
Mummo on yrittänyt vedättää myös tuttaviaan. Aikamoinen ketku :D
Räyhis hyvä, aikuiset keskustelee täällä. Palaa Patmokseen.
RepeLebe palaa sinä attepalstalle päätäsi aukomaan!
Piilouskovaisuus ei ole sitä uskoa, jota Raamattu peräänkuuluttaa. Sanotaanhan, että jos sinä tuunustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt niin sinä pelastut. Joten ilman suun tunnustusta ei kirjoitusten mukaan ole pelastusta.
Eipä niin, mutta näin hauraalla uskolla ei vielä mennä mitään kylille toitottamaan ;) enkä menis muutenkaan, en halua ärsyttää ketään. Saahan nähdä, tuleeko minulle koskaan ns. uskoontuloa (en pidä koko termistä) vai jäänkö tällaiseksi kaipaavaksi sieluksi, joka toivoo Jumalan olevan siellä jossain. Mut ei siitä sen enempää, off topic.
" Eipä niin, mutta näin hauraalla uskolla ei vielä mennä mitään kylille toitottamaan ;) enkä menis muutenkaan, en halua ärsyttää ketään. Saahan nähdä, tuleeko minulle koskaan ns. uskoontuloa (en pidä koko termistä) vai jäänkö tällaiseksi kaipaavaksi sieluksi, joka toivoo Jumalan olevan siellä jossain. Mut ei siitä sen enempää, off topic. "
- pääset epävarmuudestasi tuossa kaipausasiassa.
Mene polvilleen ja pyydä Jeesukselta syntejäsi anteeksi ja pääsyä Jumalan lapseksi. Ja ole tosissasi, Jumalalle ei kelpaa hälläväliä -tyyli.
Kun sen teet, takaan, että Jumala kuulee ja tulet sen huomaamaan, koska Jumala Pyhän Hengen ja Sanan kautta uudestisynnyttää sinut.
Antaudu siis Jumalalle, etsimisesi loppuu.
Ei siinä tarvita ketään muita, se on sinun ja Jumalan välinen asia. Minun "katumuspenkkini" oli bussinkuljettajan istuin.
Jumala ei katso henkilöö, eikä paikkaan, eikä aikaan. Vastaanotto on 24/7.
Rkoukseni kesti alle 10 sekuntia, mutta se oli vallankumous elämässäni, kiitos siitä armosta Jumalalle Jeesuksen nimessä.
Aivan, jokainen on omalla kohtaa uskon tiellä.
Eikä uskoon ”tuleminen” ole oikeastaan mikään tavoite, sillä suurin osa kasvaa uskoo. Joillakin voi olla merkittävä käännekohta jossain vaiheessa. Yleensä niillä joilla uskoon ”tuleminen” on rajua, on taustalla jo vuosien tie uskon saralla.
Ei ketään voi käännyttää uskoon, vaan voi olla rinnalla kulkija, tuki tai muuta vastaavaa. Ei se usko siitään ”parane” vaikka sitä suureen ääneen kylillä huutelisi.
Tässä kohtaa ihmettelenkin sitä seesaminsiemen-vertausta, että jos teillä olisi uskoa edes sen verran.... ja sitten on jakeita uudelleensyntymisestä ylhäältä, eli se henkinen uudistuminen. Että riittääkö se pieni usko jos ei tule mitään maagista muutosta? Evlut ei sitä niin painota, mutta raamattu kyllä kertoo siitä.
On se hyvä, ettei Jumalan edessä voi esittää olevansa muuta kuin on.
Siis sinapinsiemen, ei seesam :D joo, anteeksi!
Pitävät homona, koska elän yksin. Korkeakoulutetuissa akateemisissa piireissä pääasiassa sietävät ja suvaitsevat minua, mutta AMK-tasosta alaspäin suvaitsemattomuus on erittäin yleistä puhumattakaan heikosti koulutetuista viettiensä varassa elävistä ihmisistä, joiden vihan voi suorastaan aistia, vaikka yrittäisin olla kaikin tavoin suvaitsevainen heidän suuntaansa. Itse en tyrkytä tai tuo uskoani esille millään tavalla, paitsi tietysti käyttäytymiselläni yritän seurata Jeesuksen esimerkkiä.
Olet varmaan ensimmäinen korkeasti koulutettu, joka myöntää uskovansa ;) no tuskin, mutta pari viestiketjua olen lukenut, joissa ateistit hehkuttavat korkeaa koulutustaan. Heidän mielestään uskolle ei ole loogista perustetta, ja luulevat uskon olevan vain kouluja käymättömien "ongelma" :D
Olen samassa tilanteessa kuin sinä. Asun pk-seudulla. Yksi työkuvioista tuttu henkilö näki taannoin, kun menin kirkkoon. Asiasta on juoruiltu työpaikalla. Kukaan ei suoraan ole sanonut mitään. Olen miettinyt, miten tähän tulisi suhtautua. Pitäisikö vedota kenties yksityisyydensuojaan. Tosi outoa, että työpaikalla tuollaisesta juorutaan. Ehkä se kertoo uuspakanuuden ja - ateismin noususta. Mielestäni ihmisen poliittiset tai uskonnolliset näkemykset eivät kuulu työpaikalle, kuten ei myöskään esim. nyt niin muodikas suuntautuminen. Ihmiset itse valitsevat sen, mitä haluavat itsestään kertoa työpaikalla eikä kenenkään mielestäni tarvitse ottaa viittaa, jota ei ole itse pukenut päälleen. Ei minustakaan miksikään julistajaksi ole, mutta olen kiinnostunut uskon mysteeristä ja - maailmasta....
Höh! Onpa typerää käytöstä muilta! Toisten yksityisasiat ei kuulu työpaikalle. Tuota minäkin pelkään, asun melko pienessä kaupungissa, ja aina joku tuttu voi nähdä.
Mutta jos menisist kapakkaan, kesällä musafestareille tai muuhun senkaltaiseen niin tulisiko mieleesi, että joku sinut näki? Eipä taitaisi tulla. No mistähän tällainen, onko se kenties häpeän tunne vai mikä, nousisi mieleesi?
Ihan puhtaasti pelko, että hylätään kokonaan. Baari on perusmeininkiä, tai oli, ei enää, mutta sitä ei tarvitse selittää. Uskonto ei vain kuulu kuvioihin.
Kävin iltapäivällä kauneimmissa joululauluissa. Reissun jälkeen ukko kulta vitsaili kuin olen tullu uskoon kun kävin kirkossa. Että pienestä se on kiinni....
Ne, siis naapurit tietävät että me uskovaiset ollaan järjetömiä ja mitään ymmärtämätömiä ateistija:
järjettömyys:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole järkeä'
Ymmärtämättömyys:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole ymmärrystä'
Ihmisyydestä luopuminen:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta.'
'Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia.'
'Olemme syntisiä'
Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta luopumus:
www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Järkemme ei voi käsittää Jumalaa'
"hänestä"- herra saatanasta uusi jumala:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/15.html
'Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta.'
totta! Jeesuksen seuraajat ovatkin kristillisiä eikä rikollisia kristittyjä:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/22.html
'Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti.'
Aivopesu perkeleen tavoite on turmella ihminen ja hänen Jumalan Valtakunnan kaltaisuus jonka Jeesus ilmoitti jo lapsilla olevan:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/16.html
'Järjelle ymmärrettävällä tavalla on mahdotonta selittää, miten Jumala tuli ihmiseksi.'
Naureskelevat ja pitävät hulluna.
Työkaverit uhkaavat tappaa.
Jos salaa uskonsa niin se usko on täysin arvotonta Jumalan edessä.
"Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Markus 8:38
"Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon." Luukas 11:33
Jumalan armosta on jokainen meistä totuuden löytänyt joka sen on todella löytänyt ja silloin pitää ehdottomasti olla valmis myös kertomaan Jumalan pelastussuunnitelmasta sekä uskostaan rehellisesti ja avoimesti muille ihmisille. Vaikkakin se johtaa useimmiten halveksuntaan, ystävien sekä perheen jäsenten kunnioituksen menetykseen ja jopa siihen että saa täysin hullun sekä tyhmän maineen. Meidän tulee palvella Jumalaa, ei välittää siitä mitä se meille maksaa täällä maallisessa vaelluksessa.
Itse tulin jyrkästä ateismista uskoon 32 vuoden iässä ja lähes kaikki ystäväni olen menettänyt viime vuosien aikana.
Omat vanhemmat ja sisarukset julistivat pitkään että olen tullut hulluksi vaikka selkeästi paremmaksi ihmiseksi muutuinkin jopa heidän mielestään. Eivät vain kestäneet sitä että en enää pysty olemaan puhumatta Jeesuksesta ja pyhästä raamatusta joka yhteydessä. Nyt perheen jäsenet ovat jo hyväksyneet että tällainen olen enkä muuksi muutu ja välit heihin ovat hyvät.
Jos häpeää kertoa uskostaan niin kannattaa silloin todellakin pysähtyä miettimään että kumpaa sinä oikeasti haluat palvella. Herraa Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa, vaiko itseäsi mukavuuden halussasi ja välttääksesi konflikteja muiden ihmisten kanssa?
Mikähän taustalla. Se ihminen, joka tuli kirkon edessä mua vastaan, mutta ei itse tullut sisään, oli erittäin vaivautuneen näköinen, ongelma oli siis enemmän hänellä kuin minulla. Eihän kirkkoon menoa saa hävetä, mutta olen vaan lapsena tullut kiusatuksi, kun vanhempani ovat myös tunnustuksellisia kristittyjä. Vanhoja traumoja siis on taustalla, ja rohkeuden puute itsellä.
Vakava asia. Olet oikeassa, että pitäisi vaan uskaltaa. Mutta mitä sanon, jos joku kysyy. Varmaan jotain sellaista, että "joo, olen kristitty".Sinä olet tullut äärilaidasta toiseen. Itse olen käynyt lapsena pyhäkoulussa jne. Eli olen ollut jonkinlaisessa lapsenuskossa koko ikäni. Minulle kirkossa käynti on siis aivan normaalia, kuten vaikkapa kaupassa tai kirjastossa käynti. Silloin lapsena vaan jouduin koulussa rajun hyökkäyksen kohteeksi. Jos voisit rukoilla puolestani, että vahvistin. Kiitokset ajatuksistanne ja kysymyksistänne!
Olet oikeassa että tuossa tapauksessa se todellinen ongelma on hänellä ja itsekin olin tosiaan tuollainen erittäin kriittinen, halveksiva ja negatiivinen kaikkea uskoa kohtaan suurimman osan elämästäni kunnes Jumala teki kohdallani erikoisen intervention ja sai minut tutkimaan näitä asioita aivan uusin silmin. Enkä minä suoraan hypännyt pää edellä sokeasti Kristinuskoon kun tajusin Jumalan olemassa olon vaan tutkin erittäin pitkän tovin että onko se Raamatun vai esimerkiksi koraanin Jumala se totuus ennen kuin tein lopullisen uskon ratkaisuni ja polvistuin rukoilemaan Jeesukselta itkun saattelemana anteeksi ja armoa. Todella paljon ehdin pahaa tekemään elämäni aikana joten paljon on joutunut anteeksi pyytämään.
Parasta on tosiaan sopivaksi näkemissään väleissä puhua asiasta ihmisille muun keskustelun lomassa ja myös aina olla joteensakin valmistautunut vastaamaan syventävin vastauksin jos joku esittää kysymyksiä siitä mihin uskoo. Eli ei tietenkään pidä olla kadulla lyömässä jokaista vastaantulijaa raamatulla päähän jos ei oma luonto ole sellainen että on niin paljon rohkeutta ja valmiutta kuin monilla katusaarnaajilla on. Tärkeintä on että ei häpeä uskoaan vaan että siitä tulisi osa omaa luontoa tuoda näitä asioita julki aina kun kokee että siihen on tilaisuus. Mitä useammin, sitä parempi.
Ikävää kuulla että sinulla on tuollaisia vaikeita asioita tapahtunut ja ahdistavia muistoja mutta kaikella sillä on tarkoituksensa ja jokainen kohtaa vaikeuksia elämässään. Jokaisella meistä joita armoon kutsutaan on omat vaikeudet mitä meidän pitää kohdata ja jotka kasvattavat meitä. Oli sitten uskovasta perheestä tai ateistisesta pakana perheestä kuten minä. Meitä on valmisteltu eri tavoin koska meidän tarkoituksemme on myös tavoittaa erilaisia ihmisiä tällä sanomalla.
Jumala haluaa että kaikki pelastuisivat ja itse esimerkiksi päihdetyötä entisten rikollisten parissa tekevänä tiedän että minun on helpompi tavoittaa kyseisiä ihmisiä kuin jonkun joka on kasvanut lapsesta saakka uskovana. Minulla on niin sanottua katu-uskottavuutta heidän silmissään toisin kuin kiltimmän elämän eläneillä. Meillä kaikilla on tarkoituksemme Jumalan suunnitelmassa.
Rukoile Jumalalta voimaa, viisautta ja johdatusta että silloin kun joudut puolustamaan uskoasi olet valmis siihen henkisesti. Anna Pyhän Hengen hoitaa se puhuminen ja huomaat että silloin se on huomattavasti helpompaa kuin että koittaa vain itse järkeillä asiat.
Tuosta pari hyvää pohdintaa jenkkiläiseltä katusaarnaajalta, Levi Price:
https://www.youtube.com/watch?v=pFHGXtzNqPw
https://www.youtube.com/watch?v=sCuq7Aqwfsk
”Parasta on tosiaan sopivaksi näkemissään väleissä puhua asiasta ihmisille muun keskustelun lomassa ja myös aina olla joteensakin valmistautunut vastaamaan syventävin vastauksin jos joku esittää kysymyksiä siitä mihin uskoo.”
Tuo oli mukavaa kuulla. Tässä kompaan täysillä.
Siinä toinen pakkopulla, sun on "pakko" toitottaa uskoasi kaikella mahd. että varmana jokainen huomaa että olet oikea uskova, muutoion ei usko ole puupennin arvoinen, tuohon lauseeseen taas takertutaan kaikella voluumilla.
Listatkaa joskus ihan kaikki mitä Raamattu mainitsee esteeksi pelastukselle, jos kaiken muunkin sieltä ottaa niinkuin tuonkin, niin kyllä rannalle jäisi jokainen ruikuttamaan, on siellä niin paljo ehtoja ja vihjauksia siitä mitä kaikkea tehdä täytyy taivaaseen pääsemiseksi - kyllä niistä jokainen itsensä löytää että en ole täyttänyt tuota tai tätä.
Ei ole kukaan siirtänyt mitään vuoriakaan vaikkei siihen hommaan tarvittais kuin sinapinsiemenen verran sitä uskoa (niin vähän), jota siis ei ole EDES sen vertaa.