Adolf Gallandin mukaan vuonna 1942 oli Luftwaffen hävittäjälentäjän todennäköisyys menehtyä tai vakavasti haavoittuva kuukauden aikana oli 5%. Vuoteen 1944 mennessä tuo todennäköisyys oli kasvanut 30%:iin. Erityisen suuri heikkeneminen tapahtui vuoden 1943 puolivälin jälkeen. Tappiot johtivat alaspäin vievään kierteeseen heikkenevän polttoainetilanteen takia jossa uusille lentäjille annettiin aiempaa suppeampi ja heikompi koulutus. Polttoainepula johtui länsiliittoutuneiden pommituksista. Heikentynyt koulutus johti huomattavaan kasvuun myös onnettomuuksissa kun lentäjillä vaikeuksia lentää eteenkin huonolla säällä.
Luftwaffen romahdus 1943-45
v....v....v....v....v
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luftwaffen tappiot olivat hyvin erillaiset itärintamalla ja länsiliittoutuneita 1944. Tuhatta lentosuoritusta kohden vain 7 idässä mutta peräti 54 lännessä. Tämä jos mikä kertoo että ne olivat länsiliittoutuneet jotka Luftwaffen murjoivat maanrakoon. Kasvaneet tappiot vain johtivat siihen että idästä imettiin pois lopulta kokeneimmatkin pilotit ja Luftwaffen merkitys sitä myöten hiipui myös idässä. Neuvostofaneille tämä tosiasia ei meinaa millään kirkastua.
Jodl, Speer, Galland, Rommel ja oikeastaan kaikki asianomaiset tiesivät että Saksa hävisi sodan koska Luftwaffe hävisi sodan länsiliittoutuneita vastaan. Siitäkin huolimatta että 45% varustelusta käytettiin pelkästään lentokoneisiin ja lähes 60% ilmasodankäyntiin yleensä. Vain 15-20% käytettiin itärintaman maasodankäyntiin.
HEHE noita sinun lukujasi!
Paremman kuvan saisi, jos kertoisit, että montako saksalaista hävittäjää valmistettiin verrattuna lännen hävittäjätuotantoon tai montako verrattuna idän vastaavaan!
VASTA siitä näkisi sen, miksi Saksa hävisi!
Liittoutuneilla ansioituneet pääsivät monasti sitten kokeneiksi kouluttajiksi.Saksalaiset ässät siten ajettiin monasti tuhoon jatkuvilla lennoilla ilman lomia ja reservejä ja väsymys teki kohtalokkaat tarkkavaisuus virheet.
Liittoutuneilla lentäjillä ja miehistöillä oli käsite "Tour of Duty" eli tietyn määrän sotalentoja jälkeen pääsi kotimaahan kouluttajaksi. Raja saattoi olla vaikkapa 25 sotalentoa tai 40 sotalentoa! Heillä oli rajattomat miesresrvit!
Saksalla (eikä Suomella) ollut moiseen ylellisyyteen varaa vaan lentäjät lensivät, kunnes kaatuivat tai tulivat lentokyvyttömiksi!
Rotaatio oli onnistunut valinta. Natsihenkinen Luftwaffe valitsi heroismihumalassaan huonon vaihtoehdon. Se johti lopulta myös uskomattomaan ilmavoittojen liioittelukulttiin Luftwaffen sisällä.
》Polttoainepula johtui länsiliittoutuneiden pommituksista.《
Vasta 1944 touko-kesäkuussa synteettinen polttoainetuotanto romahti.
Lentopolttoaineen tuotanto alkoi takkuamaan jo syksyllä 1943. Se jatkoi laskuaan helmi-maaliskuussa ja romahti huhti-kesäkuussa 1944 eikä koskaan toipunut.
Luftwaffen lentäjien onnettomuudet ei sotatoimissa llisääntyivät dramaattisesti jo kesän 1943 jälkeen. Se on osoitus tason laskusta. Gallandin mukaan koululentojen määriä alettiin karsia jo vuoden 1943 jälkipuoliskolla. Tappiot ja koulutustasosta tinkiminen ruokkivat toisiaan.
USA:n lentopilootti pääsi sotatoimiin VASTA 400 lentotunn in koulutuksen jälkeen!
Saksalainen kolleega saattoi näistä määristä vain uneksia!
Tämä on siis myös kokovartalokuva osasto Kuhlmeystä.
Tämä on kokovartalokuva siitä että toisessa maailmansodassa ilmavoimat ja merivoimien suunnattoman edistynyt teknologia ratkaisivat voitot Japanista ja Saksasta. Maavoimat ja niiden panssarit olivat tälle tosiasialle alisteisessa asemassa.