Moi,
Onko olemassa sellaista helluntaiseurakuntaa tai ylipäätään mitään kristillistä seurakuntaa missä ei olisi lauluja, virsiä tai musiikkia?
Uskovaisten kanssa on kivaa jutella ja puheita, opetusta, saarnoja kuuntelen mielelläni, mutta musiikkia inhoan. En tykkää laulamisesta tippaakaan enkä jaksa kuunnella amatöörimuusikoiden rämpytystä tai epävireistä hoilaamista. Kun haluan musiikkia, laitan levyn soimaan tai menen konserttiin. Ei vain kiinnosta mitkään laulut vaan haluan kuunnella opettavaisia asioita Raamatusta ja haluan tietää lisää tästä Jeesuksesta.
Onko olemassa sellaista helluntaiseurakuntaa tai ylipäätään mitään kristillistä seurakuntaa missä ei olisi lauluja, virsiä tai musiikkia?
Uskovaisten kanssa on kivaa jutella ja puheita, opetusta, saarnoja kuuntelen mielelläni, mutta musiikkia inhoan. En tykkää laulamisesta tippaakaan enkä jaksa kuunnella amatöörimuusikoiden rämpytystä tai epävireistä hoilaamista. Kun haluan musiikkia, laitan levyn soimaan tai menen konserttiin. Ei vain kiinnosta mitkään laulut vaan haluan kuunnella opettavaisia asioita Raamatusta ja haluan tietää lisää tästä Jeesuksesta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sama täällä. En itsekkään tykkää siitä aina vain samojen kuluneiden laulujen laulamisesta. Ikäänkuin Jumala nyt meiltä sitä jotenkin odottaisi. Kyllä mä silti ihan kiltisti kuuntelen. Lauluvihkoset ja virsikirjat pitäisi kerätä pois. Ne on vain meidän oman tyhjyytemme täytettä. Joskus olisi kiva, kun vaan tultais yhteen rukoilemaan ja odottamaan Herraa.
Omasta ohjelmasta seurakunta ei rakennu. Siinä saa korkeintaan jotain hetken sielullisia väreitä, mutta kun Jumala puhuu, vaikka vain hetkenkin, niin siitä seurakunta rakentuu ja se ravitsee.
Jaa'a, musiikki on ihmiselle kuin syöminen. Hän haluaa kiittää ja laulaa.
Psa 150:1 Halleluja! Ylistäkää Jumalaa hänen pyhäkössään, ylistäkää häntä hänen väkevyytensä taivaanvahvuuksissa.
Psa 150:2 Ylistäkää häntä hänen voimallisista teoistansa, ylistäkää häntä, sillä hänen herrautensa on suuri.
Psa 150:3 Ylistäkää häntä pasunan pauhulla, ylistäkää häntä harpuilla ja kanteleilla.
Psa 150:4 Ylistäkää häntä vaskirummuilla ja karkelolla, ylistäkää häntä kielisoittimilla ja huiluilla.
Psa 150:5 Ylistäkää häntä helisevillä kymbaaleilla, ylistäkää häntä kumisevilla kymbaaleilla.
Psa 150:6 Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa! Halleluja!
Totta on, että sanakin kertoo ylistyksestä, mutta kuka neropatti sai päähänsä, että ylistys=laulaminen? Ylistää voi toki laulamalla ja soittamalla, mutta on muitakin tapoja. Lisäksi ylistys ei tule ryhtymällä tai käskemällä. Ylistys on harvoin aitoa jos siihen ryhdytään vain koska joku puhujanpöntön takana niin päättää.
"sanakin kertoo" -kirjoitti:
"Jaa'a, musiikki on ihmiselle kuin syöminen. Hän haluaa kiittää ja laulaa."
Juurihan aloittaja kertoi ettei häntä kiinnosta laulaminen. Kiittämisen teen itsekin ihan vain rukouksessa.
Niinpä niin. Nyt oikealla on ylistävä ja vasemmalla rukoileva.
ts. kumpi, tai kampi. ??? Jos joku tulee kirkkoon, ja siellä on vain kumpeja, onko hyvä?
Tai kun tulee kirkkoon ja siellä on vain kampeja.?? Onko se hyvä?
Ei ehkä vain kumpi tai kampi, vai mitä?
Mutta, ehkä syy onkin siinä, että tämä aika, joka on kansakunnassa viihteellistynyt, se on seurakunnassakin. Siitä kumpuaa sitä yletöntä ylistämistä, jossa on lyönyt yli "normaalista". Vai mitä.
Myös se, että alettaisiin rukoilemaan, siis rukoilemisesta päästyä, sillä on näitä piiiiiiiiiiiitkän rukoussaarnojen saarnaajia, ei sekään ole hyvä. Sekin alkaa tökkimään.
Mikä olisi ehkä hyvä?? Luulisin, että vuoronperään, kukin vuorollaan luettaisiin sanaa. Jätettäisiin jopa ne rukouksetkin sinne kammioon ja laulettaisiin raamatullisia lauluja sitämukaa kun seurakunnasta pyydetään. Laulu se ja se.. hmmmm. laulu... sitten joku seurakunnasta tulee ja lukee.... yksi pitää pienen sananpaikan, suuremmalti selittelemättä, sillä sana on paras esiintullessa.
sitten laulu .... yleisöstä, ja taas joku tulee 10 minuuttia sydämeltä se puhutteleva raamatunpaikka jne.
Saattaisi kokoukset muuttua aika lailla. Jäisi ylistykset Hengen tuomiin lauluihin, sana itse rakentaa Hengen kautta ja seurakunta rakentuu. ... Olisiko siinä se lähimpänä totuutta?
Jäisi ne piiiitkät rukoukset viittoineen ja tupsuineen pois, jossa ihmisen mielipiteet korostuvat, sekä ylistyshumppa, jossa pitkälti ehkä se henkeä ylistävä sanotus muuttuisi Kristusta korottavaksi jne.
Mitäpä mieltä??
Kuulostaa jo paremmalta nimimerkki "katsottaisiinko.näin"
Minä ymmärrän asian niin, että seurakunnan kokouksissa uskovat voivat palvella toisiaan ja Jumalaa lukuisilla eri tavoilla, mutta tärkeintä ei ole tapa vaan se mitä sydämessä on.
Mitä ikinä teemmekin sen on oltava aitoa. On turhaa ylistää jos ei sydän ole siinä mukana. Samoin laulaminen on turhaa jos se on vain opittu tapa ja saarnatkin ovat joskus melkoista unilääkettä. Kovin harvoin tulee vastaan tilanne, jossa saarnaaja muuttaisikin kokouksen kulkua sen takia ettei koe tarpeelliseksi saarnata mitään.
Moni sanoo rukouskokouksia tärkeimmiksi kokouksiksi mutten ymmärrä miksi, sillä ainakaan minun kotiseurakunnassani ei ole yhdessärukoilemisen henkeä. Jokainen touhuaa rukouskokouksessa omiaan ja tuon tuostakin joku häiritsee (ainakin minun) keskittymistäni jollain kitaralla tai huutorukouksella. Monet rukoushetket voisi tosiaankin jättää sinne kammioon, jossa olen Jumalan edessä aidoimmillani.
Täyttykää Hengellä ...
18. Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
19. puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle,
20. kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
21. Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.
... veisaten ja laulaen sydämestänne Herralle.
Mikä se mahtaa olla sellaisen asian nimi jossa kun MINÄ en tykkää sitä ei saa olla ollenkaan muillakaan, kuka tietää?
Luulisin, että kyse ei ole "minätykkään" efektistä, vaan määrätyn kaavaan kyllästymisestä. Nykyään on esim. sekakuorot lakkautettu ja aletaan ylistys- sahavongutus ja siihen on jopa kouluttauduttu.
Muutaman sanan toistoa ja toistoa ja toistoa Henki henki henki henki, henki sitä ja henki tätä ja henki tuota, minä ja henki jne.
Mutta, mitä tämä Henki yleensä pitäisi srk. tehdä??
Sanan kautta ja laulujen kautta kirkastaa Kristusta, veren evankeliumia, parannusta, elämää Kristuksessa jne.
Siis Jeesus sanoi lähettävänsä Hengen puolustajaksi, joka kirkastaa KRistuksen.
Mutta, nyt on alettu vain ylistää henkeä, kirjoitin sen pienellä, koska pelkään ettei siinä ole Henkeä.
Tarvittaisiin hieman takapakkia, ettei tuo ylistys alkaisi kohdistumaan ihmiseen, omiin tekoihin, ja siitä henki, henki henki.
Tule henki täytä minut, anna voimaa, anna sitä ja anna tätä.
Mutta, kun lähdetään ulos, niin se Henki kyllä jäi matkasta, todellinen Henki, joka kirkastaisi Kristuksen ihmisten keskellä.
Oltiin vain viihdekonsertissa. Ehkä tästä oli aloituksessa puhe.
Ymmärrän Jumalan ylistämisen. Mutten sitä, että ihmistä tavallan ylistetään, että pyydetään jotain, siis henkeä, joka ei kirkasta Pojan pelastuksen tarkoitusperiä, että mistä pelastutaan, miksi pelastutaan, milloin pelastutaan ja mistä pelastutaan.
Kuka on välimies jne. kuka on kuollut puolestani, sijaiseni.
Verensanomaa, jota kuoleman muistojuhlakin tuo esiin.
Synnin merkitystä jne. se on kulema josta täytyy parannuksen kautta lähteä Jumalan Pojan jäljille.
Eipä taida olla sellaista seurakuntaa missä ei olisi minkäänlaista musiikkia eikä laulua. Mutta täällä Ruotsin puolella olen ollut lestadiolaisissa kokouksissa. Siellä ei ollut musiikkia mutta yhteislaulua oli. Sitten oli kaksi vajavan tunnin pituista saarnaa. Laulut siis ottivat kokouksen ajasta ehkä yhden prosentin. Loput ajasta oli saarnoja.
Lestadiolaisuudessa on hyvin hillittyä musiikkia ja siellä on rauhallista ja Pyhä Henki on voimakkaasti läsnä. Siksi siellä on hyvä käydä ja olla. Jumalan Henki vaikuttaa varsinkin Rauhan Sanan tilaisuuksissa joita on Suomen puolella. Siellä on kirkas pelastuksen evankeliumi. Mutta muista oppikysymyksistä ei tässä ketjussa koska ei liity aloituksen aiheeseen.
Minulla on paljon samanlainen ongelma aloittajan kanssa. Minä en pidä kovaäänisestä korviasärkevästä musiikista, hengellisestä rokista, enkä kovasta rummuttamisesta. En ymmärrä sitä että musiikin pitää olla niin voimakas että laulua ei kuule juuri ollenkaan. Musiikin pitäisi auttaa laulajaa/laulajia laulamaan. Mutta nyt monin paikoin musiikki turmelee laulun.
Olin äsken eräässä helluntaiseruakunnassa jossa oli niin kova musiikki että minun piti kävellä eteiseen koska minulla ei sattunut olemaan korvatulpat mukana. Käytävällä seistessäni kokoussalista tuli nuori äiti työntäen lastenvaunua. Vaunussa oli pieni vauva. Vauvalla oli kuulosuojaimet!!! Oli järkyttävää nähdä että hengellisessä tilaisuudessa pitää lapsille panna korvasuojat. Mutta olin iloinen siitä että tämä äiti oli ymmärtänyt suojella
lvauvan kuuloa.
Tuossa tilaisuudessa oli tietenkin myös saarna. Mutta en kokenut Pyhän Hengen läsnäoloa laulujen aikana enkä saarnassakaan, en koko kokouksessa. Saarnaaja puheli mukavia. Voi olla että häiriinnyin niin voimakkaasti metelistä että siksi en kokenut Pyhää Henkeä, tai sitten Pyhä Henki ei yksinkertaisesti päässyt esille metelin tähden.
Kaipaan samanlaisia rauhallisia kokouksia joista aloittaja kirjoittaa. Voimakkaimmat Jumalan kohtaamiset ja siunaukset olen saanut helluntaiseurakunnan järjestämissä kokouksissa joissa on ollut hillittyä musiikkia tai laulua ilman musiikkia. Uskon että Pyhä Henki pääsee parhaiten siunaamaan rauhallisessa järjestyksen ilmapiirissä ilman kauheaa metelia.
Jumala ei tarvitse kovaa meteliä ja rummutusta. Ei meidänkään pitäisi tarvita, mikäli kokouksen tavoite on että Pyhä Henki pääsee puhumaan ja siunaamaan kokousvieraita.
Totisesti, totisesti minä sanon teille, missä helluntaiseurakunta on koolla, siellä korviarepivä seurakuntamusiikki on heidän keskellään."
Tämä on minun kritiikki monia helluntaiseurakuntia kohtaan.
Aivan sama kokemus! Lapsia käy niiiin sääliksi :(
Eikä vain lapsilla tule olle kuulosuojaimet. Ne tulee olla kaikilla kokoukseen osallistujilla. Mutta miksi mennä hengelliseen tilaisuuteen istumaan korvatulpat korvissa? Parempi jäädä kotiin niin kuulo säästyy, eikä tarvitse kärsiä pahasta mielestäkään.
Olipas tutun kuuloista Jaikal91. Laitoin kerran kirjallisen palautteen kotiseurakuntani johdolle koskien musiikkia. Kirjoitin siinä kuinka musiikista on tehty välttämätön osa jokaista kokousta sen sijaan, että se olisi yksi työkalu, jota käytetään tarvittaessa.
Palautteeni jälkeen musiikki on vain lisääntynyt. Meidän seurakunnassa laulut ovat niin koroitetussa asemassa, että niitä lauletaan vaikka paikalla ei olisi yhtään säestäjää ja pitäisi laulaa posket punaisina. Siinä sitä sitten arvotaan kuka on se rohkea kuka uskaltaa aloittaa laulamisen. Lauluja ei koskaan jätetä pois vaikka paikalla olisi vain 10 kurkkukipuista ihmistä eikä ketään säestäjää.
Kävin aiemmin kotikokouksissa (soluissa), joissa oli paikalla 5-8 ihmistä. Sinnekin piti tuoda se pakollinen musiikkikaava joka tuhosi sen mikä yleensä nähdään kotikokousten eduksi, vapaa ilmapiiri. Kotikokoukselle oli valittu vetäjä, joka pisti älypuhelimestaan soimaan Petri Kososen biisejä ennen kuin voitiin aloittaa keskustelu. Istuimme kaikki hiljaa ympyrässä hiljaa ja tuijotimme lattiaa niin kauan, kunnes Kososen biisi oli loppunut. Kiusallista ja turhaa kuin mikä!
Painotan vielä, että en ole vaatimassa ketään lopettamaan lauamista tai soittamista. Haluan vain tietää onko olemassa sellaista seurakuntaa johon voisin itse mennä, missä ei turha jytke häiritse ja laulutkin voidaan joskus jättää väliin jos siltä tuntuu.
Kas, kun se jumala taas haluaa täsmälleen samoja asioita kuin jaikal.
Puhut asiaa. Minua on mietityttänyt sama asia, vaikkakin jokseenkin vähän eri tavalla mutta kuiteski. Tuntuu todellakin siltä että varsinkin kovaäänisestä musiikista (äänentoistolaitteita säätävä nuori (aina nuori)säätää musiikin voimakkuuden korviahuumaavaksi) on tullut epäjumala monissa helluntaiseurakunnissa. Ilman tätä repivää meteliä ei enää voida pitää yhtään kokousta. Ajatellaan että nuoret vaativat kovaäänistä musiikkia. Jos siis seurakunta ei salli tällaista kauheaa rummutusta ja meteliä, nuoret katoavat pois ja menevät maailmaan.
Mielestäni on parempi että he menevät maailmaan kuin että he tuovat maailman seurakuntaan ja niin tuhoavat Jumalan seurakunnan niin että siellä ei uskovat enää saata istua vaikka tahtoisivatkin. Mikäli nuoret vaativat hengellistä rokkia ja kovaäänistä rummutusta, kauheata meteliä, heidän pitäisi mennä pitämään niitä konserttejaan ja metelöimään niille varattuihin tiloihin. Seurakunnan tilat pyhitettäköön seurakunnan hengellisille kokoontumisille ja Jumalan sanan julistukseen ja rukoukseen. "Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi." Seurakunta on Jumalan huone.
Sitten kun nämä seurakunnan nuoret tahtovat osallistua hengelliseen tilaisuuteen ja rukoilla yhdessä toisten uskovien kanssa ja kuulla Jumalan sanaa, he ovat tietysti tervetulleita kokouksiin. Mutta ei heidän ehdoilla, vaan seurakunnan johdon ja Jumalan Sanan määräämillä ehdoilla.
Nyt on niin että nuorille on annettu liikaan valtaa ja liikaa sanomista. Muut seurakuntalaiset sitten kärsivät ja heitä ei kuunnella. Näin on vaara että Pyhä Henki vetäytyy pois. Niin koin tuossa kokouksessa josta kerroin. Pyhä Henki ei ollut mukana touhussa eikä saarnassa. Tämä epäjumalan tähden jota seurakunta palvoi. Tämä epäjumala oli hengellinen korivia särkeävä musiikkin.
Joskus seurakunnan kokouksessa on jollakin laulu. Siis sellainen, joka tulee Hengessä. Sitä ei siis löydy lauluvihkosesta. Tälläistä vastaan ei tietenkään ole mitään.
Surullista on, että musiikkiesitykset ja yhteisslaulut vievät yleensä kokousajan kokonaisajasta 30-60%, silloinkin kun ei olla erikseen ilmoitettu kokouksen olevan laulutilaisuus. En minäkään mielellään venyttele kaulaa puolesta tunnista tuntiin. Mielestäni eniten painoarvo pitäisi laittaa saarnoihin (silloin kun saarnaaja osaa saarnata hengen voitelussa), huomioimalla myös henkilökohtaiset todistukset. Niitä ei sovi unohtaa, henkilökohtaisia todistuksia, ja mielipiteitä, vaikka jotkut pastorit pelkäävät joutuvansa tarpeettomiksi kun varpaillekin tallotaan.
Jos joku haluaa paljon rukoilla ja ylistää Jumalaa niin siihen on varattava aikaa ennen varsinaisen kokouksen alkua, kaikille halukkaille. Ovet pitää avata ajoissa, mielellään tuntia ennen varsinaista kokousta. Tätä asiaa on myös aina mainostettava tai kuulutettava, silloin kun ilmoitetaan julkisesti varsinaisen kokousajan alkamisajankohtaa.
Lääkettä tylsiin ja uuvuttaviin kokousmenoihin olisi se, että laulua ja musiikkia olisi vähemmän, ja sen sijaan enemmän puheita saarnojen ja todistuksien muodossa. Sanoohan Raamattu että kun kokonnumme yhteen, on "kaikilla jotain annettavaa".
"Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, ON JOKAISELLA JOTAKIN ANNETTAVAA: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi" (1.Kor.14:26).
Parhaiten tuo toteutuu sellaisissa kotikokouksissa, jossa jokainen huomioidaan ja jokainen saa puheenvuoron, sillä kaikilla on jotain annettavaa.
Maaseutuseurakunnisa missä muutenkin on vielä enemmän järjissään olevia ihmisiä, löytyy rauhallista kokoustoimintaa jossa on balanssi ja kokonaisuus hallinnassa, eikä siellä mennä minkään protestiryhmän tahdissa mihinkään suuntaan.
on niitä vielä, mutta en usko että kehäkolmosen sisältä löytyy ainuttakaan sellaista!
Ennen vanhaan oli vielä Raamattutunteja seurakunnissa, mutta nyt ne ovat jääneet pois lähes kokonaan, vai onko niitä vielä jossain paikkakunnilla?
Raamattutunnilla ei ollut kuin korkeintaan yksi laulu ja lyhyt rukous aluksi ja sitten noin tunnin kestävä Raamatun opetus. En tiedä, miksi ne on lopetettu kokonaan.
Se on valitettavaa...
Ei se niin valitettavaa ole, kun moni säästyy harhaopetukselta.
Alkuseurakunnassa ei kerrota olleen lainkaan soittimia.
He kyllä loauloivat Psalmeja. Mutta ilman säestystä.
Eikö kokouksissa voisi laulaa Jumalalle niin kuin alkukirkko?