Epäilläkkö evoluutiota?

Kyllä niitä tiedemiehiä löytyy, et vain taida tuntea niitä, tiedätkö mistä se johtuu? Evoluutioteorian vastustajat karsitaan oli ne sitten oikeassa tai väärässä. Usko sinä valheisiin. Oikea evoluutio aineisto mahtuu biljardi pöydälle. Kun darwinistit löytävät "alkuihmisen hampaan" loppu alkuihminen tehdään sitten apinoiden ja ihmisten luita sekoittamalla. Ja niin myöhemmin tämän hampaan löytäjä myöntää että se oli pahkasian hammas jota käsiteltiin väriaineilla, mutta ei sitä enää kukaan usko. Paska syötettiin jo kouluihin ja lapset uskoo kaiken, vähänniinkuin natsi-Saksa aikaan hehheh.
Evoluutioteoria rappeutuu enemmän ja enemmän. Peitelkää vain todisteita parhaanne mukaan xD

Eihän evoluutioteoriassa muuta olekkaan kuin aukkoja, oletuksia toisensa perään. Absoluuttinen totuus ei kehity (=raamattu). Ja elkää aina vedotko siihen kuinka ristiriitainen se on. Se on ristiriitainen vain niille jotka eivät sitä käsitä.
Kuinkahan monta oikeaa todistetta olet nähneet alkuihmisistä jne.
Muuten

Näin tehdään tieteellinen teoria.

Tämä on kertomus siitä, miten uskomaton muuttuu uskottavaksi.

Tapahtuman päähenkilö on 12-vuotias poika, joka kävi tupakalla ulkorakennuksen takana. Hän heitti tupakannatsan vanhaan maalipurkkiin. Siellä se alkoi kyteä ja sai aikaan pienen tulipalon. Poika huomasi takapihalta nousevan savupatsaan. Sammuttaessaan palonalkua, hän tärveli puseronsa, poltti kulmakarvansa ja sai muutaman palorakkulan käteensä. Salatakseen tapahtuman, poika keräsi palaneet maalipurkit ja upotti ne läheiseen ojaan. Illalla äiti ja isä palasivat kaupungista kun sankarimme oli jo nukkumassa. Aamulla äiti huomasi palaneet kulmakarvat ja palorakkulat. Hän kysyi mitä oli tapahtunut. Poika ei halunnut kertoa asiaa äidilleen. Isä illalla puuttui asiaan ja tivasi selitystä (menneen tapahtuman historiaa). Poika hädissään valehteli, että tuntemattomat oliot olivat käyneet huvilalla ja tutkineet häntä. Avaruusaluksen lähdön yhteydessä olivat kulmakarvat palaneet ja käteen ilmestynyt palohaavoja (keksitty historia). Molemmat vanhemmat olivat ymmällä. Poika itsepintaisesti piti kiinni kertomuksestaan ja näytti palojälkiä (todistusaineisto muutetaan tukemaan keksittyä kertomusta). Isä kysyi, missä avaruusalus oli ollut. "Ulkorakennuksen takana": sanoi poika. Lähdettiin katsomaan. Siellä oli vielä jäljellä kitkerää palonhajua ja palon jälkiä. Tässä on selvästi aluksen jättämiä jälkiä, totesi isä ja tarkasteli maassa olevia pyöreitä jälkiä (aineiston tulkinta halutun uskomuksen mukaiseksi). Paikalle saapui naapurissa asuva kauppias, joka oli nähnyt pojan tupakoivan takapihalla (todellinen tieto tapahtumasta). Hän ei halunnut saattaa poikaa valheesta noloon tilanteeseen vaan pysyi vaiti (totuutta ei pidetä tärkeänä). Seuraavana päivänä asiasta sai tiedon paikallisen lehden toimittaja, joka tuli kameroineen paikalle. Hän kuvasi tarkoin maassa olevia pyöreitä jälkiä sekä pojan kärventyneet kasvot ja palorakkulat (sopivan todistusaineiston taltiointi).

Uutinen avaruusaluksesta levisi nopeasti. Muutaman päivän kuluttua valtakunnallisen lehden toimittaja soitti ja pyysi haastattelua (lehden omaa linjaa tukeva ja sen levikkiä lisäävä uutisaineisto). Uutinen ulkoavaruuden kävijöistä ja niiden jättämistä todisteista levisi koko valtakuntaan ja edelleen ns. tiedeuutisena ympäri maailman (vallitsevan ufouskon yleinen vahvistaminen). Paikallinen kauppias pysyi totuudesta vaiti, koska uutinen toi uteliaita asiakkaita paikkakunnalle ja kauppa kasvoi (oma etu menee totuuden edelle). Myöhemmin eräs "ufotutkija" löysi palaneet maalipurkit ojasta ja toimitti ne viranomaiselle, joka totesi, että maassa olleet jäljet olivatkin näiden purkkien pohjista (todisteet, jotka osoittivat tarinan avaruusaluksesta keksityksi). Hän teki purkkien löydöstä raportin, joka muiden tutkijoiden toimesta kuitenkin hyllytettiin eikä otettu viralliseen raporttiin mukaan. (yleistä uskomusta vastaan olevan todistusaineiston katoaminen). Löydettyjä, osittain palaneita purkkeja käytettiin päinvastoin todisteena siitä, että avaruusaluksen säteily oli ollut aikaisempia oletuksia voimakkaampaa (todistusaineiston irrottaminen asiayhteydestä). Kertomus hyväksyttyine todisteineen ja valokuvineen luetteloitiin virallisena tapahtumana tiedostoon, joka käsitteli ulkopuolisen älyn olemassaoloa. Vuosia myöhemmin tutkijat päättelivät valokuvien perusteella (hyväksytyn totuuden virallinen kirjaaminen), että pojan palojäljet aiheutuivat avaruusaluksen säteilystä. Maan pintaan jääneiden pyöreiden jälkien perusteella tutkijat päättelivät avaruusaluksen painon, muodon ja pintamateriaalin sekä sen nousunopeuden. Saatujen arvojen perusteella tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että aluksen lähin asemapaikka oli Mars-planeetta ja että aluksessa oli neljä oliota, joiden keskipituus oli noin 1,4 m. Tarkemmin asioita tutkittiin kansainvälisen avaruustutkimuslaitoksen toimesta monen kalliin tieteentekijän voimin. Tämä tieteellisellä raportilla vahvistettu historiallinen tieto ulkoavaruudessa olevien älyllisten olentojen vierailusta maassa otettiin mukaan myös oppikirjoihin (vallitsevaa järjestelmää tukevan uskon vahvistaminen). Näin varmistettiin, että virallinen totuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle väären-tämättömänä eikä muunlaiset selitykset pääse horjuttamaan uskoa ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
Uskomus ja maailmankuva

Kun vallitsevaan maailmankuvaan sopiva uskomus sai riittävän suuret mittasuhteet tuli siitä virallinen totuus. Vaikka molemmat syylliset: tupakalla ollut poika ja todellisen tapahtuman todistajana ollut kauppias, olisivat myöhemmin kertoneet, mitä aikoinaan tapahtui ja että avaruusaluksen jalaksen jäljet olivat vain maalipurkkien jättämiä, ei heitä olisi enää uskottu. Miksi?
1) Koska tapahtuma oli sovitettu tukemaan vallitsevaa uskomusta avaruusolioihin ja ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
2) Koska tapahtuman todisteet - valokuvat palaneista kulmakarvoista ja pyöreistä jäljistä maassa - oli saatu todistamaan, että poika oli saanut polttavaa avaruussäteilyä ja että avaruusoliot olivat käyneet aluksellaan takapihalla.
3) Avaruusalusteorian vastaisia todisteita ei hyväksytä todistusaineistoksi koska ne eivät vastaa yleisesti totuudeksi hyväksyttyjä uskomuksia ja koska ne kumoaisivat jo virallisesti hyväksytyt todisteet avaruusolioista. Viranomaiset, tiedemiehet ja tutkijat eivät voi olla väärässä.

Tom kirjoitti:

Eihän evoluutioteoriassa muuta olekkaan kuin aukkoja, oletuksia toisensa perään. Absoluuttinen totuus ei kehity (=raamattu). Ja elkää aina vedotko siihen kuinka ristiriitainen se on. Se on ristiriitainen vain niille jotka eivät sitä käsitä.
Kuinkahan monta oikeaa todistetta olet nähneet alkuihmisistä jne.
Muuten

Näin tehdään tieteellinen teoria.

Tämä on kertomus siitä, miten uskomaton muuttuu uskottavaksi.

Tapahtuman päähenkilö on 12-vuotias poika, joka kävi tupakalla ulkorakennuksen takana. Hän heitti tupakannatsan vanhaan maalipurkkiin. Siellä se alkoi kyteä ja sai aikaan pienen tulipalon. Poika huomasi takapihalta nousevan savupatsaan. Sammuttaessaan palonalkua, hän tärveli puseronsa, poltti kulmakarvansa ja sai muutaman palorakkulan käteensä. Salatakseen tapahtuman, poika keräsi palaneet maalipurkit ja upotti ne läheiseen ojaan. Illalla äiti ja isä palasivat kaupungista kun sankarimme oli jo nukkumassa. Aamulla äiti huomasi palaneet kulmakarvat ja palorakkulat. Hän kysyi mitä oli tapahtunut. Poika ei halunnut kertoa asiaa äidilleen. Isä illalla puuttui asiaan ja tivasi selitystä (menneen tapahtuman historiaa). Poika hädissään valehteli, että tuntemattomat oliot olivat käyneet huvilalla ja tutkineet häntä. Avaruusaluksen lähdön yhteydessä olivat kulmakarvat palaneet ja käteen ilmestynyt palohaavoja (keksitty historia). Molemmat vanhemmat olivat ymmällä. Poika itsepintaisesti piti kiinni kertomuksestaan ja näytti palojälkiä (todistusaineisto muutetaan tukemaan keksittyä kertomusta). Isä kysyi, missä avaruusalus oli ollut. "Ulkorakennuksen takana": sanoi poika. Lähdettiin katsomaan. Siellä oli vielä jäljellä kitkerää palonhajua ja palon jälkiä. Tässä on selvästi aluksen jättämiä jälkiä, totesi isä ja tarkasteli maassa olevia pyöreitä jälkiä (aineiston tulkinta halutun uskomuksen mukaiseksi). Paikalle saapui naapurissa asuva kauppias, joka oli nähnyt pojan tupakoivan takapihalla (todellinen tieto tapahtumasta). Hän ei halunnut saattaa poikaa valheesta noloon tilanteeseen vaan pysyi vaiti (totuutta ei pidetä tärkeänä). Seuraavana päivänä asiasta sai tiedon paikallisen lehden toimittaja, joka tuli kameroineen paikalle. Hän kuvasi tarkoin maassa olevia pyöreitä jälkiä sekä pojan kärventyneet kasvot ja palorakkulat (sopivan todistusaineiston taltiointi).

Uutinen avaruusaluksesta levisi nopeasti. Muutaman päivän kuluttua valtakunnallisen lehden toimittaja soitti ja pyysi haastattelua (lehden omaa linjaa tukeva ja sen levikkiä lisäävä uutisaineisto). Uutinen ulkoavaruuden kävijöistä ja niiden jättämistä todisteista levisi koko valtakuntaan ja edelleen ns. tiedeuutisena ympäri maailman (vallitsevan ufouskon yleinen vahvistaminen). Paikallinen kauppias pysyi totuudesta vaiti, koska uutinen toi uteliaita asiakkaita paikkakunnalle ja kauppa kasvoi (oma etu menee totuuden edelle). Myöhemmin eräs "ufotutkija" löysi palaneet maalipurkit ojasta ja toimitti ne viranomaiselle, joka totesi, että maassa olleet jäljet olivatkin näiden purkkien pohjista (todisteet, jotka osoittivat tarinan avaruusaluksesta keksityksi). Hän teki purkkien löydöstä raportin, joka muiden tutkijoiden toimesta kuitenkin hyllytettiin eikä otettu viralliseen raporttiin mukaan. (yleistä uskomusta vastaan olevan todistusaineiston katoaminen). Löydettyjä, osittain palaneita purkkeja käytettiin päinvastoin todisteena siitä, että avaruusaluksen säteily oli ollut aikaisempia oletuksia voimakkaampaa (todistusaineiston irrottaminen asiayhteydestä). Kertomus hyväksyttyine todisteineen ja valokuvineen luetteloitiin virallisena tapahtumana tiedostoon, joka käsitteli ulkopuolisen älyn olemassaoloa. Vuosia myöhemmin tutkijat päättelivät valokuvien perusteella (hyväksytyn totuuden virallinen kirjaaminen), että pojan palojäljet aiheutuivat avaruusaluksen säteilystä. Maan pintaan jääneiden pyöreiden jälkien perusteella tutkijat päättelivät avaruusaluksen painon, muodon ja pintamateriaalin sekä sen nousunopeuden. Saatujen arvojen perusteella tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että aluksen lähin asemapaikka oli Mars-planeetta ja että aluksessa oli neljä oliota, joiden keskipituus oli noin 1,4 m. Tarkemmin asioita tutkittiin kansainvälisen avaruustutkimuslaitoksen toimesta monen kalliin tieteentekijän voimin. Tämä tieteellisellä raportilla vahvistettu historiallinen tieto ulkoavaruudessa olevien älyllisten olentojen vierailusta maassa otettiin mukaan myös oppikirjoihin (vallitsevaa järjestelmää tukevan uskon vahvistaminen). Näin varmistettiin, että virallinen totuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle väären-tämättömänä eikä muunlaiset selitykset pääse horjuttamaan uskoa ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
Uskomus ja maailmankuva

Kun vallitsevaan maailmankuvaan sopiva uskomus sai riittävän suuret mittasuhteet tuli siitä virallinen totuus. Vaikka molemmat syylliset: tupakalla ollut poika ja todellisen tapahtuman todistajana ollut kauppias, olisivat myöhemmin kertoneet, mitä aikoinaan tapahtui ja että avaruusaluksen jalaksen jäljet olivat vain maalipurkkien jättämiä, ei heitä olisi enää uskottu. Miksi?
1) Koska tapahtuma oli sovitettu tukemaan vallitsevaa uskomusta avaruusolioihin ja ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
2) Koska tapahtuman todisteet - valokuvat palaneista kulmakarvoista ja pyöreistä jäljistä maassa - oli saatu todistamaan, että poika oli saanut polttavaa avaruussäteilyä ja että avaruusoliot olivat käyneet aluksellaan takapihalla.
3) Avaruusalusteorian vastaisia todisteita ei hyväksytä todistusaineistoksi koska ne eivät vastaa yleisesti totuudeksi hyväksyttyjä uskomuksia ja koska ne kumoaisivat jo virallisesti hyväksytyt todisteet avaruusolioista. Viranomaiset, tiedemiehet ja tutkijat eivät voi olla väärässä.

luomisoppi, koko paskan perustana on oletus todisteet on oletuksia, tarkoitus on oletus,lisäksi nämä oletukset ovat ristiriidassa keskenään ja faktojen kanssa.

Tom kirjoitti:

Eihän evoluutioteoriassa muuta olekkaan kuin aukkoja, oletuksia toisensa perään. Absoluuttinen totuus ei kehity (=raamattu). Ja elkää aina vedotko siihen kuinka ristiriitainen se on. Se on ristiriitainen vain niille jotka eivät sitä käsitä.
Kuinkahan monta oikeaa todistetta olet nähneet alkuihmisistä jne.
Muuten

Näin tehdään tieteellinen teoria.

Tämä on kertomus siitä, miten uskomaton muuttuu uskottavaksi.

Tapahtuman päähenkilö on 12-vuotias poika, joka kävi tupakalla ulkorakennuksen takana. Hän heitti tupakannatsan vanhaan maalipurkkiin. Siellä se alkoi kyteä ja sai aikaan pienen tulipalon. Poika huomasi takapihalta nousevan savupatsaan. Sammuttaessaan palonalkua, hän tärveli puseronsa, poltti kulmakarvansa ja sai muutaman palorakkulan käteensä. Salatakseen tapahtuman, poika keräsi palaneet maalipurkit ja upotti ne läheiseen ojaan. Illalla äiti ja isä palasivat kaupungista kun sankarimme oli jo nukkumassa. Aamulla äiti huomasi palaneet kulmakarvat ja palorakkulat. Hän kysyi mitä oli tapahtunut. Poika ei halunnut kertoa asiaa äidilleen. Isä illalla puuttui asiaan ja tivasi selitystä (menneen tapahtuman historiaa). Poika hädissään valehteli, että tuntemattomat oliot olivat käyneet huvilalla ja tutkineet häntä. Avaruusaluksen lähdön yhteydessä olivat kulmakarvat palaneet ja käteen ilmestynyt palohaavoja (keksitty historia). Molemmat vanhemmat olivat ymmällä. Poika itsepintaisesti piti kiinni kertomuksestaan ja näytti palojälkiä (todistusaineisto muutetaan tukemaan keksittyä kertomusta). Isä kysyi, missä avaruusalus oli ollut. "Ulkorakennuksen takana": sanoi poika. Lähdettiin katsomaan. Siellä oli vielä jäljellä kitkerää palonhajua ja palon jälkiä. Tässä on selvästi aluksen jättämiä jälkiä, totesi isä ja tarkasteli maassa olevia pyöreitä jälkiä (aineiston tulkinta halutun uskomuksen mukaiseksi). Paikalle saapui naapurissa asuva kauppias, joka oli nähnyt pojan tupakoivan takapihalla (todellinen tieto tapahtumasta). Hän ei halunnut saattaa poikaa valheesta noloon tilanteeseen vaan pysyi vaiti (totuutta ei pidetä tärkeänä). Seuraavana päivänä asiasta sai tiedon paikallisen lehden toimittaja, joka tuli kameroineen paikalle. Hän kuvasi tarkoin maassa olevia pyöreitä jälkiä sekä pojan kärventyneet kasvot ja palorakkulat (sopivan todistusaineiston taltiointi).

Uutinen avaruusaluksesta levisi nopeasti. Muutaman päivän kuluttua valtakunnallisen lehden toimittaja soitti ja pyysi haastattelua (lehden omaa linjaa tukeva ja sen levikkiä lisäävä uutisaineisto). Uutinen ulkoavaruuden kävijöistä ja niiden jättämistä todisteista levisi koko valtakuntaan ja edelleen ns. tiedeuutisena ympäri maailman (vallitsevan ufouskon yleinen vahvistaminen). Paikallinen kauppias pysyi totuudesta vaiti, koska uutinen toi uteliaita asiakkaita paikkakunnalle ja kauppa kasvoi (oma etu menee totuuden edelle). Myöhemmin eräs "ufotutkija" löysi palaneet maalipurkit ojasta ja toimitti ne viranomaiselle, joka totesi, että maassa olleet jäljet olivatkin näiden purkkien pohjista (todisteet, jotka osoittivat tarinan avaruusaluksesta keksityksi). Hän teki purkkien löydöstä raportin, joka muiden tutkijoiden toimesta kuitenkin hyllytettiin eikä otettu viralliseen raporttiin mukaan. (yleistä uskomusta vastaan olevan todistusaineiston katoaminen). Löydettyjä, osittain palaneita purkkeja käytettiin päinvastoin todisteena siitä, että avaruusaluksen säteily oli ollut aikaisempia oletuksia voimakkaampaa (todistusaineiston irrottaminen asiayhteydestä). Kertomus hyväksyttyine todisteineen ja valokuvineen luetteloitiin virallisena tapahtumana tiedostoon, joka käsitteli ulkopuolisen älyn olemassaoloa. Vuosia myöhemmin tutkijat päättelivät valokuvien perusteella (hyväksytyn totuuden virallinen kirjaaminen), että pojan palojäljet aiheutuivat avaruusaluksen säteilystä. Maan pintaan jääneiden pyöreiden jälkien perusteella tutkijat päättelivät avaruusaluksen painon, muodon ja pintamateriaalin sekä sen nousunopeuden. Saatujen arvojen perusteella tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että aluksen lähin asemapaikka oli Mars-planeetta ja että aluksessa oli neljä oliota, joiden keskipituus oli noin 1,4 m. Tarkemmin asioita tutkittiin kansainvälisen avaruustutkimuslaitoksen toimesta monen kalliin tieteentekijän voimin. Tämä tieteellisellä raportilla vahvistettu historiallinen tieto ulkoavaruudessa olevien älyllisten olentojen vierailusta maassa otettiin mukaan myös oppikirjoihin (vallitsevaa järjestelmää tukevan uskon vahvistaminen). Näin varmistettiin, että virallinen totuus siirtyy seuraavalle sukupolvelle väären-tämättömänä eikä muunlaiset selitykset pääse horjuttamaan uskoa ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
Uskomus ja maailmankuva

Kun vallitsevaan maailmankuvaan sopiva uskomus sai riittävän suuret mittasuhteet tuli siitä virallinen totuus. Vaikka molemmat syylliset: tupakalla ollut poika ja todellisen tapahtuman todistajana ollut kauppias, olisivat myöhemmin kertoneet, mitä aikoinaan tapahtui ja että avaruusaluksen jalaksen jäljet olivat vain maalipurkkien jättämiä, ei heitä olisi enää uskottu. Miksi?
1) Koska tapahtuma oli sovitettu tukemaan vallitsevaa uskomusta avaruusolioihin ja ulkopuolisen älyn olemassaoloon.
2) Koska tapahtuman todisteet - valokuvat palaneista kulmakarvoista ja pyöreistä jäljistä maassa - oli saatu todistamaan, että poika oli saanut polttavaa avaruussäteilyä ja että avaruusoliot olivat käyneet aluksellaan takapihalla.
3) Avaruusalusteorian vastaisia todisteita ei hyväksytä todistusaineistoksi koska ne eivät vastaa yleisesti totuudeksi hyväksyttyjä uskomuksia ja koska ne kumoaisivat jo virallisesti hyväksytyt todisteet avaruusolioista. Viranomaiset, tiedemiehet ja tutkijat eivät voi olla väärässä.

"Se on ristiriitainen vain niille jotka eivät sitä käsitä.
Kuinkahan monta oikeaa todistetta olet nähneet alkuihmisistä jne."

Aha. Siis uskoville Raamattu ei ole ristiriitainen? Lähes kaikki uskovat, joiden kanssa olen keskustellut, ovat myöntäneet että Raamatussa on erilaisia, toisistaan erovia kertomuksia, jotka väittävät asioista eri tavoin. Mutta nämä ihmiset eivät sitten olekaan tarpeeksi uskossa?

Alkuihmisistä on löydetty varsin monta todistetta.

Raamatun luomiskertomus on yksi vertauskuvallinen myytti muiden joukossa (johon otettiin aineksia aikaisempien uskontojen kertomuksista). En näe mitään järkeä siinä, että se pitäisi konkreettisesti uskoa todeksi.

Kumma kun ei tyydytä siihen, että Jumala voisi olla tämä kaikkeus, myös nykyhetki. Pyritään etsimään kaukaisesta avaruudesta tai menneisyydestä aukkoja, jotka selittyisivät jumalolennon väliintulolla.

Jumaluus on tässä ja nyt. Se mitä itse teet. Luotte itse taivaan ja helvetin kanssaihmisille ja tuleville sukupolville.