Kävin tänään kaupungilla ja näin siellä kerjääjiä. Yksi oli raajarikkoinen ja hän kerjäsi rahaa vaivalloisesti muovimuki kädessään itseään eteenpäin raahaten. Hän oli ulkomaalaistaustainen olemuksestaan päätellen. Annoin hänelle pienen almun, koska minulla kävi häntä sääliksi.
Sitten näin kaksi kerjääjänaista, ulkomaalaistaustaisia hekin. He istuivat kävelykadulla, jolla oli markkinat, kojujen välissä, ja he valittivat hiljaisella äänellä, ja kerjäsivät almuja. Toisella oli kuvia lapsistaan edessään, mutta toisella ei tainnut olla muuta kuin keräysastia. Heille en antanut almua, koska en oikein tiennyt, miten heihin tulisi suhtautua. Etenkin toinen heistä näytti sangen hyvinvoivalta, vaikka ihmettelinkin, mikä oli saanut hänet istumaan maahan surkean näköisenä ja kerjäämään. Toinen oli aidomman näköinen, mutta olin jo kovettanut sydämeni, enkä antanut hänellekään almuja, kun en tiennyt hänen hätänsä todellista laitaa varmuudella.
Ennen vanhaan oli tavallista, että markkinapaikoilla, toreilla ja kaupunkien kaduilla oli kerjääjiä. Oli myös hyvin tavallista, että hyväosaiset antoivat heille almuja. Nykyään ns. huijarit ja ammattimaiset rikolliset ja ihmiskauppiaat ovat saaneet aikaan sen, että kerjäämistä paheksutaan eikä kerjääjille tahdota antaa almuja yhtä helposti kuin ennen. Huomasin, että suurin osa kerjääjiä kohdanneista käänsi katseensa nopeasti pois kerjääjistä ja käveli heidän ohitseen ikään kuin heitä ei olisi olemassa.
Mikä on sinun mielestäsi oikea tapa suhtautua kerjäläisiin eri tilanteissa ja eri paikoissa? On totta, että esimerkiksi Kölnin kaupungissa ammattirikolliset lähettävät lapsia kerjäämään rahaa itselleen ja sama tilanne lienee totta Romaniasta tulleiden romanien kohdalla...
Sitten näin kaksi kerjääjänaista, ulkomaalaistaustaisia hekin. He istuivat kävelykadulla, jolla oli markkinat, kojujen välissä, ja he valittivat hiljaisella äänellä, ja kerjäsivät almuja. Toisella oli kuvia lapsistaan edessään, mutta toisella ei tainnut olla muuta kuin keräysastia. Heille en antanut almua, koska en oikein tiennyt, miten heihin tulisi suhtautua. Etenkin toinen heistä näytti sangen hyvinvoivalta, vaikka ihmettelinkin, mikä oli saanut hänet istumaan maahan surkean näköisenä ja kerjäämään. Toinen oli aidomman näköinen, mutta olin jo kovettanut sydämeni, enkä antanut hänellekään almuja, kun en tiennyt hänen hätänsä todellista laitaa varmuudella.
Ennen vanhaan oli tavallista, että markkinapaikoilla, toreilla ja kaupunkien kaduilla oli kerjääjiä. Oli myös hyvin tavallista, että hyväosaiset antoivat heille almuja. Nykyään ns. huijarit ja ammattimaiset rikolliset ja ihmiskauppiaat ovat saaneet aikaan sen, että kerjäämistä paheksutaan eikä kerjääjille tahdota antaa almuja yhtä helposti kuin ennen. Huomasin, että suurin osa kerjääjiä kohdanneista käänsi katseensa nopeasti pois kerjääjistä ja käveli heidän ohitseen ikään kuin heitä ei olisi olemassa.
Mikä on sinun mielestäsi oikea tapa suhtautua kerjäläisiin eri tilanteissa ja eri paikoissa? On totta, että esimerkiksi Kölnin kaupungissa ammattirikolliset lähettävät lapsia kerjäämään rahaa itselleen ja sama tilanne lienee totta Romaniasta tulleiden romanien kohdalla...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ongelma näiden kerjäläisten kanssa on juuri se että ei tiedä heidän todellista tarvettaan ja hätää. Ei siis tiedetä kerjäävätkö he jollekin rikollisliigalle vai onko heillä oma tarve. Sitten emme tiedä ovatko he pihejä miljonäärejä jotka kerjäävät rahaa ruokaan jotta oma kapitaali ei kuluisi. Joku on sanonut että köyhät ihmiset eivät tule tänne pohjoismaihin kerjäämään koska heillä ei ole rahaa matkaan.
Todellisia avun tarvitsijoita tietenkin halutaan auttaa mutta tämä epävarmuus ja julkisuuteen tulleet selvät petokset panevat ajattelemaan. Voihan olla niin että kerjääjälle annettu raha menee kokonaan eri tarkoitukseen kuin antaja luulee. Sitten minä kysyisin että onko se oikein että suomalaiset ja ruotsalaiset elättävät ulkomaalaisen kerjäläisen? Jos me alamme antamaan kovin runsaskätisesti, huhu kiirii heidän kotimaihinsa täällä olevasta "kultakaivoksesta" ja kohta meillä on jokaisen kaupan edessä kymmeniä jos ei satoja "kerjäläisiä". Tälläasta kelasin aloitusta lukiessani.
Eräs tuntemani henkilö antoi kassillisen ruokaa kerjääjälle. Kerjääjä ei paljon katsonutkaan kassiin vaan "heitti" kassin välinpitämättömänä pois ja kääntyi melkein vihaisena antajan puoleen ojentaen kätensä rahan pyyntiin. Tämä tuttavani huomasi että hän ei ollut kiinnostunut ruuasta, vaan rahasta. Miksi näin jos on todella niin köyhä että tarvitsee kerjätä? Olisi muitakin tapauksia kerrottavana mutta ei tässä nyt enempää.
Viimeksi annoin almuja 15 vuotta sitten. Mies, hieman lyhytkasvuinen ja siksi herätti empatioita.
Kertoi kokeneensa kovia, ainainen velka niskassaan. Hellyin ja huomioin miestä tuntuvalla summalla.
Myöhemmin poikkesin miehen kotona. Laittoivat pöytään kahvia ja pullaa. Valokuvakansionkin antoivat, pitivät vieraalle seuraa.
Kuvia upouudesta huvilasta niemennokassa jossain päin Viitasaarta...
Herrojen elkeet tarttuvat renkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=4VBPS4JoT9o
Tosiaan, jos kerjäläisellä on vara tulla Lähi-idästä tai Keski-Euroopasta tänne asti kerjäämään, niin tuskinpa hän tai hänet tänne tuonut henkilö varaton on. Jos kyseessä on ns. pakolainen, niin yhteiskunta pitää hänestä huolen, jolloin hänen ei tarvitse tulla kerjäämään ainakaan ruokaa ja vaatteita ja kodin lämpöä saadakseen.
Raajarikon kohdalla tarve voi olla todellinen, mutta ei sitäkään voi varmaksi sanoa...