oksettaa noi mamu-uutiset

Onhan suomalaisia jo kuollut näitten kynsissä, villasella vain painellaan.
http://mvlehti.net/2015/12/20/tajukangas-jaita-hattuun-ennen-kuin-joku-kuolee/

Sulla on ihan muuta sairautta!!! Meneee hoitoon siitä!!!

antakaa ny suominaisten nauttia mustaa makkaraa atrian sijasta pohjanmaallakin sitähän ne haluaa...hehhehheh

https://vimeo.com/146428448

hyi

Rasismi pitää torjua topakasti
Kuluneella viikolla on vietetty myös rasisminvastaista viikkoa. Viikko ei tarjonnut parastaan:
Äkkiväärän lähdön antoivat perussuomalaisen eduskunta-avustajan rasistiset virpomispuheet. Itse viikko alkoi 11-vuotiaan pikkupojan haastattelulla aamutelevisiossa, jossa hän kertoi kokemastaan rasistisesta kohtelusta, joka sai presidentinkin puuttumaan.
Suomen rasistisesta vähemmistöstä kertoo paljon myös ketsuppivalmistajaan kohdistunut boikotti, jonka mainoskampajassa oli esiintynyt tummaihoinen suomalainen. Boikotti kääntyi pian itseään vastaan ja sai ehkä ostamaan enemmänkin valmistajan tuotteita. Yrityksen suorapuheinen rasisminvastaisuus saa ansaitut kiitokset.
Ennakkoluulottomana edelläkävijänä SPR palkitsi topakasti Ylen turvattomuusillassa esiintyneen Linnea Mynttisen, 80. Hänen kaltaisiaan Suomessa tarvitaan, että ennakkoluuloja saadaan murrettua. Moni ikäihminen osaa nähdä ihmisen, eikä katso rotua, etnistä taustaa tai muita eroavaisuuksia ihmisissä.
Suomessa ei voi olla rasismille sijaa missään muodossaan, eikä millään ehdolla.

Kokemuksen kautta ote erilaisuuteen
Teuvan yhtenäiskoululla tunnusteltiin vajaakuntoisuutta tai muukalaisuutta testien ja elämysten avulla

AUNE WARONEN
TEUVA Seitsemäluokkalainen Jere Aho kurkottaa punaisilla metallipihdeillä kohti sanomalehteä. Lehti osuu pihtien otteeseen ja nousee pöydälle.
Seuraavaksi Aho hamuilee pihdeillä lattialta rullamittaa. Pihtien ote ei yllä mitan ympäri. Esineestä on etsittävä uloke, josta saa kunnon otteen.
Kiirastorstaina Teuvan yhtenäiskoulun suvaitsevaisuuspäivässä kokeiltiin eri tavoin, millaista elämä on, jos kaikki ei menekään kuin Strömsössä tai jos ei kuulu valtaväestööön.
Miten elämästä selviää, jos jokin aisti puuttuu tai toimii vajaasti, tai jos kävely ei onnistu?
Aho löytää mitasta oikean kohdan, puristaa pihtejä lujaa ja onnistuu siirtämään mitan pöydälle. Tehtävän vaikeutta lisää se, että nostavaan käteen puetun hanskan sormia on ommeltu yhteen.
Vaikka käsi on kömpelö, Jere Aho ei anna periksi.
– Esineiden poimiminen oli aluksi hankalaa, mutta sujui, kun keksin tekniikan, Aho sanoo.
Mietittäväksi kokemukseksi jää se, millaista olisi, jos oikeasti ei voisi kumartua ottamaan lehteä tai mittaa lattialta, tai jos sairaus olisi runnellut sormet niin, että tarttuminen pihteihin olisi hankalaa.
Suvaitsevaisuuspäivä oli osa rasisminvastaista viikkoa. Koulun oppilaskunnan ja opettajien lisäksi rasteja olivat suunnitelleet Invalidiliitto, Suomen Punainen Risti ja esimerkiksi Teuvan toimintakeskus.
– Päivän ajatuksena on saada oppilaat elämysten kautta ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu, jos kaikki ei olekaan niin helppoa, tai jos on tavalla tai toisella erilainen, kertoo kielten lehtori Tiina Kangas.
Luokille 5-9 tarkoitettu suvaitsevaisuuspäivä osuu hyvin uuteen opetussuunnitelmaan, jossa pyritään luomaan kokonaisuuksia eri oppiaineiden välille.
– Tavallaan oli sattuma, että juuri rasisminvastainen viikko oli samaan aikaan. Mutta tässä saavutetaan hyvin opetussuunnitelman laaja-alaisuuden tavoite, Kangas sanoo.
Yläasteen oppilaat pääsivät katsomaan myös ruotsalaisohjaaja Lukas Moodyssonin elokuvaa Fucking Åmål, jossa nuoret etsivät identiteettiään. Yksi käsiteltävistä teemoista on homoseksuaalisuus.
Kuvisrastilla tehtiin eri väreillä omia kuvia. Kun yksittäiset kuvat liitettiin kokonaisuuteen, siitä muodostui yhtenäinen taideteos.
– Jokainen yksilö on osa kokonaisuutta, kuvailee teknisen työn opettaja Jenni Vilén.
Viimeisellä rastilla pääsi katsomaan lyhytelokuvaa, joka oli tehty koulun oman erityisoppilaan päivästä.
Yksi suosituimmista rasteista oli toimintakeskuksen ja asumisyksikkö Päivänsiiven piste, jossa sai kokeilla erilaisia apuvälineitä.
Pihtien lisäksi oppilaat testasivat esimerkiksi siirtotelinettä. Sillä seisomaan pystyvä ihminen, jolla on kuitenkin vaikeuksia kävellä, kuljetetaan esimerkiksi istumaan.
– Nuoret ovat kokeilleet innokkaasti apuvälineitä, ja kysymyksiäkin niiden käytöstä on tullut, kertoo Marja-Terttu Peura asumisyksikkö Päiväsiivestä.
Eero Haapaniemi oli yksi oppilaskunnan järjestämän sokkorastin ohjaajista. Radalla oli erilaisia nousuja, pujottelua ja esteiden läpi ryömimistä.
Haapaniemi uskoo, että kokemus esimerkiksi heidän rakentamallaan radalla auttaa ymmärtämään näkövammaisia.
– Ensin testasimme rastin läpi omalla porukalla. Oli yllättävän hankalaa kulkea rata läpi, vaikka toinen selosti vierellä, mitä piti tehdä ja mihin suuntaan kääntyä, Haapaniemi sanoo.
Opastaminenkaan ei ollut helppoa, myöntää seitsemäsluokkalainen Ella Harjula.
– Ja kun silmät olivat peitettyinä, melkein pelotti olla radalla, vaikka toinen opasti siinä vierellä, Sofia Kivilahti sanoo.