".......... Erään profeettakoulun tämänkertaiseen aiheeseen liittyvän omakohtaisen AHAA - elämyksen koin syyskuulla 1963.
Sinä aurinkoisena syyskuun päivänä olin tapani mukaan metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa, ja olin päivän käveltyäni palaamassa kotiin. Se päivä oli ollut siihenastisista metsästysmatkoista paras. Repussani oli ukkometso, kaksi koppeloa ja teeri ja olin erittäin tyytyväinen päivän saaliiseen. Tyytyväinen siihen, että 18-vuotiaana metsästäjänä - perheen riistanhankkijana – sain viedä kotiin runsaan saaliin muuten niin niukan toimeentulon avuksi. Kävelin Vuovaaran laitaa kulkevaa "Alppi-vainaan kärrytietä" nykyisen Rääsypalon soramontun kohdalla ja koirani juoksenteli edessäni muutaman kymmenen metrin päässä. Kun siinä kävellessäni ajattelin päivän onnistunutta metsästysmatkaa ja runsasta saalista, minun tuli valtavan hyvä olla. Näissä ajatuksissani katselin edessäni juoksevaa koiraa, ja ajattelin: "On minulla hyvä koira" ja seuraus tästä mieleeni tulleesta ajatuksesta oli se, että koirani kääntyi katsomaan samalla hetkellä taaksensa minua ja alkoi heiluttamaan häntäänsä. Kun tämän huomasin, herätti se minussa välittömästi AHAA - elämyksen. "Kappas vain. Taisipa koira ymmärtää ajatukseni".........."
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/tuntematon.htm
Sinä aurinkoisena syyskuun päivänä olin tapani mukaan metsästysmatkalla Vuovaaran kairassa, ja olin päivän käveltyäni palaamassa kotiin. Se päivä oli ollut siihenastisista metsästysmatkoista paras. Repussani oli ukkometso, kaksi koppeloa ja teeri ja olin erittäin tyytyväinen päivän saaliiseen. Tyytyväinen siihen, että 18-vuotiaana metsästäjänä - perheen riistanhankkijana – sain viedä kotiin runsaan saaliin muuten niin niukan toimeentulon avuksi. Kävelin Vuovaaran laitaa kulkevaa "Alppi-vainaan kärrytietä" nykyisen Rääsypalon soramontun kohdalla ja koirani juoksenteli edessäni muutaman kymmenen metrin päässä. Kun siinä kävellessäni ajattelin päivän onnistunutta metsästysmatkaa ja runsasta saalista, minun tuli valtavan hyvä olla. Näissä ajatuksissani katselin edessäni juoksevaa koiraa, ja ajattelin: "On minulla hyvä koira" ja seuraus tästä mieleeni tulleesta ajatuksesta oli se, että koirani kääntyi katsomaan samalla hetkellä taaksensa minua ja alkoi heiluttamaan häntäänsä. Kun tämän huomasin, herätti se minussa välittömästi AHAA - elämyksen. "Kappas vain. Taisipa koira ymmärtää ajatukseni".........."
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/tuntematon.htm
Vastaukset 27
Vanhimmat
Onko aiheena koiran hännänheilutus?
No. Se pointti oli tässä tapauksessa siinä, että mihin perustui tämä tunneyhteyteni koiran kanssa?
Toinen pointti on siinä, että uskoisin monillakin ihmisillä olevan samantyyppisiä kokemuksia, mutta useimmat hautaavat ne itseensä pelätessään leimautumista. Nyt tällainen keskustelufoorumi on mahtava tilaisuus tarkastella yhdessä näitä ulottuvuuksia ja etsiä vastauksia kysymykseen: MIKSI? Ties vaikka näillä alueilla tulisi viimein todistetuksi myös Korkeimman olemassa-olo???
Sattumasta ei kannattane vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ei myöskään siitä että koira heiluttaa häntäänsä.
"........ Tästä AHAA - elämyksestä alkoi sitten tämäntyyppisten ilmiöiden jatkuva tarkkailu. Pyrin tarkkailemaan tapahtumia ympärilläni "aistit" valppaana ja pyrin kartoittamaan näihin ilmiöihin liittyvät tilanteet, tunne-elämykset ym. perusteellisesti.
Vuosien saatossa tapahtuvien ilmiöiden tarkkailu johti päättelemään, että nämä telepaattiset ilmiöt liittyivät voimakkaisiin tunnekokemuksiin. Edellä oli esimerkki erittäin myönteisestä tunteesta, ja siihen liittyvistä koirani telepaattisesta yhteydestä. Ottakaamme toinen, mutta tällä kertaa vastakkainen tunnekokemus ja siihen liittyvä telepaattinen reaktio vuodelta 1967.
Oli jälleen syyskuinen päivä ja olin jälleen metsästysmatkalla. Tällä kertaa kävelin maantietä pohjoiseen ns. "hethenmäen" tienoilla kun pohjoisesta oli tulossa puutavararekka. Koirani oli vajaan puolenvuoden ikäinen, vielä penikka, joka juoksenteli tiellä pitkin ja poikin. Puutavararekka lähestyy täyttä vauhtia ja on enää vajaan parinsadan -metrin päässä, eikä koira tajua mennä tien sivuun. Tilanne kehittyi yhä uhkaavammaksi, ja niin mielessäni syttyi "pyhä kiivaus" ja ajattelin: "Nyt tuo rakki jäi auton alle". Seurauksena tästä ajatuksesta oli se, että koira juoksi täyttä vauhtia häntä koipien välissä läheiseen metsikköön puun taakse ja jäi sieltä katsomaan. Mutta, nyt tuo koira ei katsonut rekka-autoa, vaan KOIRA KATSOI MINUA. Siis koirani tiedosti jälleen ajatukseni ja siihen liittyvän tunne-elämyksen........."
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/tuntematon.htm
Oot ihan neandertalilainen kun lahtaat eläimiä ja uskot todistamattomaan yliluonnolliseen.
Mitäpä tuohonkin väitteeseen sanoisi. Ymmärsin kyllä Leon tarinan ja ajatuksen sen takana, mutta en ymmärrä sinun tuomiotasi. Kaikki me olemme tappajia jollakin tavoin täällä maan päällä: sinäkin välittömästi tai välillisesti. Ekosysteemin luonteesta johtuen emme tule toimeen ilman tappamista, joka eläinten tai kasvien. Onhan tutkittu, että kun ruohoa leikattiin pihalla, huoneen kasvit reagoivat pelkoa osoittaen ja kun leikkaaja astui huoneeseen, oli reaktio sama. Onko siis kasvien kasvatus syömistä varten pienempi paha, jos nekin reagoivat ihmisten tekemisiin ja osaavat "tuntea", vaikkei ehkä inhimillisesti, tai kuka tietää, emmehän me tiedä todellisuudessa paljoakaan ekosysteemistä, eliömaailman alitajuisesta viestimistavoista jne. Esimerkkinä vain linnut Tyynen valtameren toisistaan tuhansien kilometrien etäisyydellä. Kun jokin lintulaji oppi uuden tavan, saman lajin linnut alokivat käyttäytyä samoin noilla muilla kaukana olevilla saarilla. Tämä hämmästytti suuresti tutkijoita. Henkisiin lainalaisuuksiin perehtyneille se ei ehkä ole niin suuri ihmetyksen aihe.
"........Amerikkalainen valheenpaljastuskoneasiantuntija, tohtori Bakster, istui erään kerran työhuoneessaan laitteidensa keskellä. Viereisellä pöydällä oli ollut peikonkieli-niminen kasvi. Siinä istuessaan tohtori Bakster oli katsellut viereisellä pöydällä olevaa kasvia ja hänen mieleensä oli herännyt kysymys siitä, reagoiko tämä kasvi millään tavalla valheenpaljastuskoneen herkkiin elektrodeihin. Tämän selvittämiseksi hän oli kiinnittänyt muutamia elektrodeja tämän kasvin lehdille. Tämän jälkeen tohtori oli puhunut tälle kasville, joka ei ollut reagoinut millään tavalla hänen puheeseensa. Tämän jälkeen tohtori oli korottanut ääntänsä ja 1opulta huutamalla huutanut tälle kasville, mutta ei minkäänlaista reaktiota. Lopulta tohtori oli suuttunut ja ottanut tulitikut taskustaan, polttaakseen koko kasvin. Nyt tulos tästä oli, että kojeen piirturit alkoivat liikkumaan. Siis kasvi selvästi pelkäsi tohtorin vihaista mielialaa. Eli siis tulos oli sama, jonka vuosia aiemmin olin muurahaisten kanssa kokenut.
Myöhemmin tohtori jatkoi näitä tutkimuksiaan ja laittoi kiehuvan vesikattilan samaan huoneeseen tämän kasvin kanssa. Nyt tähän kiehuvaan veteen tiputettiin vuorotellen eläviä ja kuolleita katkarapuja, ja aina kun elävä katkarapu putosi kiehuvaan veteen ja kuoli, piirturi kojeessa heilahti, kun taas kuolleen katkaravun kohdalla ei tapahtunut mitään reaktioita. Siis kasvi koki tämän katkaravun kuoleman. (Vertaa: koiran ulvominen kuoleman läheisyydessä.)......."
http://www.aretalogia.com/profeettakoulu/tuntematon.htm
Vanha totuus,kyllä koira koiran tutee.
"....... Erään kerran kun tulin keittämään päiväkahvia, oli tuolle pöytäkivelleni kokoontunut joukko muurahaisia ilmeisesti leivänmurujen houkuttelemina. Pidin näille muurahaisille kovaa komentoa, kuin kersantti Ärjylä ja komensin niitä lähtemään pois minun pöydältäni. Kuitenkin turhaan. Korotin ääntäni ja huusin näille muurahaisille, mutta mitään ei tapahtunut. Kun samaan aikaan kiehui tulella ollut pannu, eikä muurahaiset olleet lähteneet, niin suutuin tosissani: ”NT, JOS ETTE JUSTIIN LÄHDE NIIN KAADAN KUUMAA VETTÄ NISKAANNE". Ja. Olen yhden ainoan kerran elämässäni nähnyt muurahaisten hyppivän tasajalkalaukkaa ja se tapahtui siinä tilanteessa. Kaikki muurahaiset hyppelivät mikä minkin kivenreunan kautta maahan, niin ettei ainutta jäänyt jäljelle. Muurahaisia ei siis pelottanut pois kova ääneni vaan voimakas vihainen tunnereaktio......."
(Muurahaisilla ei liene kuuloaistia, joten turha niille oli huutaa).
Ajatus on energiaa.Aivojen sähkökäyriä voidaan
ja myös mitataan.Kuvataan yms.Miksi pitäisi ihme-
tellä.jos esmi, elämet regaoivat ajatukaiisn.nehän ovat aisteiltaan herkempiä kuin
ihmiset.
Noin koirat käyttäytyvät. Ne tarkkailevat koko ajan isäntäänsä, koska se on lauman johtaja.
Haluat vain niin mielelläsi uskoa yliluonnolliseen. Noissa tapauksissa ei ole kuitenkaan mitään vakavasti otettavia todisteita..
Kysymys on vuosikymmenien aikaisista kokemuksista yhteydestä koiriin, hirviin, muurahaisiin, hämähäkkeihin, kaloihin jne. Eli kaikkeen elolliseen. Toiseksi kysymys ei ole mistään yliluonolisesta, sillä sellaisia ei ole olemassakaan. On vain asioita, joita ei ole tarpeeksi tutkittu; ja joita ei sen vuoksi tunneta.
".........Kolmanneksi: Koko luomakunnan ykseys.
Kuten aiemmin on ollut esillä, kaikki elollinen: ihmiset, eläimet, kalat ja taivaan linnut sekä koko kasvikunta, ovat osallisia kaikkialla läsnä olevasta eläväksi tekevästä hengestä. Tämä tietoisuus yhdistää yhdeksi henkiseksi kokonaisuudeksi kaiken elävän taivaankannen alla. "Minä olen tuo", sanoo intialainen filosofi osoittaessaan lootuksen kukkaa, taivaan lintua tai kukasta kukkaan lentävää perhosta.
Tämä intialainen näkemys antaa hyvin selventävän kuvan ihmisiä ja koko luomakuntaa yhdistävästä hengen ykseydestä. Tässä hengen ykseydessä ei voida enää luokitella eläviä olentoja erilaisiin arvojärjestyksiin. Ihminen ei ole sen arvokkaampi kuin muutkaan elävät. Ja. Ilman muuta luomakuntaa ihminen ei voi selviytyä. Vain tasapainoinen ja harmoninen kanssakäyminen kaiken elollisen kanssa voi turvata ihmiselle selviytymismahdollisuudet tulevaisuudessa.
Omakohtaisissa esimerkeissä kerroin telepaattisista yhteyksistä koiriin, hirviin ja muurahaisiin. (Näihin esimerkkeihin voitaisiin lisätä vielä yhteys kaloihin ja hämähäkkeihin). Kaikkien näiden yhteyksien lähtökohtana oli se, että näissä tilanteissa olin saavuttanut yhteyden omaan henkiseen minääni, jonka kautta olin harmonisessa yhteydessä näihin elollisiin olentoihin. Sanoisin, että ratkaisevaa tämän harmonisen yhteyden saavuttamisessa koko luomakunnan kanssa oli se, että poika- ja nuoruusvuosinani vietin paljon aikaa erämaan hiljaisuudessa ja rauhassa. Niihin aikoihin ei ollut vielä televisiota (eikä edes radiota) ja niinpä lukemattomat kesäiltaiset kalamatkat Jokivarteen tai syksyiset eräretket rakotulineen olivat todellista elämän sisältöä ja rikkautta. Näillä kala- tai eräretkilläni liikuin yleensä yksin tai sitten koirani kanssa. Nämä erämaassa viettämäni ajat merkitsivät sitä, että vähitellen "kasvoin" henkiseen ykseyteen luonnon kanssa. Niinikään niihin aikoihin tutkin joogaa ja muuta itämaista filosofiaa, (mm. ihmisen ja luonnon harmonista yhteyttä) jota sitten luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa sovelsin käytäntöön. Erämaan hiljaisuudessa ja rauhassa olin yhtä taivaan lintujen, veden kalojen, metsän eläinten, rannan pensaiden jne. kanssa. "Minä" en ollut enää se fyysinen ruumis, jonka kaikki näkevät. "Minä" olin henki, joka asun tässä ruumiissa. Mutta. "Minä" olin myös koko luomakunta. Ja tämän minä-tietoisuuden muuttuminen fyysisestä minä-tietoisuudesta henkiseksi minä-tietoisuudeksi ja sen mukainen henkinen ykseys koko luomakunnan kanssa, oli edellytys niille yhteyksille, joista aiemmin kerroin..........."
http://www.aretalogia.com/H/jatkoa_telepatia.html
Yhteenvetona voisi siis päätellä, että olet jonkinlainen yli-ihiminen, joka korkealta korokkeelta saarnaa omaa erinomaisuuttaan, odottaa ihailua ja palvontaa. Pitkien, ja ah niin tuskaannuttavien pitkävetisten juttujen muodossa. Ja jotka vielä toistuvat ja toistuvat ja toistuvat....
Onko ajatuksissasi tapahtunut mitään uutta parinkymmenen vuoden sisällä? Voitko kuvitella, että joillakin muilla olisi jotain sanottavaa, jota viitisisit kuunnella? Ilmeisesti ei, koska en ole havainnut että antaisit kenkään mielipiteille arvoa, tai edes miettisi niitä.
Kirjoitat koko luomakunnan ykseydestä. Et ilmeisesti kuitenkaan tarkoita sitä että evoluutio on alkanut yhdestä alusta, meillähän on kaikilla arkaasisista tumattomista alkusoluista aina kehittyneimpiin olioihin (esim. ihminen) saakka väh. yksi sama geeni. Tämä kertoo että meillä on sama lähtökohta. Mutta tämä lähtökohta on materialistinen, ei mihinkään henkiseen alkuun pohjautuva. En näe että olisi mitään henkistä elämää tai vastaavaa ilman että materia on sen aikaansaanut. Sellaisesta ei ole mitään todistetta olemassa.
"........Samalla savotalla, jossa silloin työskentelimme, oli monia kylän nuoria miehiä, joiden pyhäntienoot kuluivat ryypiskelyn merkeissä ja maanatait olivat sen mukaiset. Kova krapula, omantunnon syytöksiä ja synkkiä yksinpuheluja: "Kyllä sitä on ihminen pöljä"... "Kyllähän se oli viiminen kerta"... kyllähän minä en koskaan enää"... mutisivat miehet omissa oloissaan. Ja kuitenkin aina kun viikonloppu lähestyi, oli entinen vauhti ja taas maanantaina samat synkät yksinpuhelut. Näin viikosta toiseen ja kun tätä menoa kaksitoistavuotiaan poikasen silmin katselin, jouduin toteamaan: "Mutta hyvänen aika! Näitä miehiähän vaivaa henkinen näivetystauti. Jos mies on mies; ja jos mies sanoo, että se on loppu nyt, niin se on loppu kans". Samalla päätin, että tuohon hullunhommaan en koskaan ala. Enkä alkanut.
Tästä kesästä kului muutama vuosi ja sain kansakoulun suoritettua loppuun. Niihin aikoihin kotiseudullani ei ollut viinakauppaa eikä keskiolutta kaupoissa, joten tapana oli, että tehtiin itse kiljua ja käytettiin sitä muurahaismättäässä ja niinpä monien kesäiset vapaa-ajat kuluivat muurahaismättään ympärillä "kiljupönttökomiteassa" istuessa. Näin oli myös ikäisteni poikien laita. Kaveri olisin halunnut olla, mutta en osallistua ryyppäämiseen sen vuoksi, että olin aiemmin tehnyt vakaan raittiuspäätöksen; ja että jokin sisälläni sanoi sen olevan syntiä Jumalan edessä ja lopputulos tästä oli sitten se, niinkuin psykologian laki sanoo: "Yksilö, joka ei mukaudu joukkoon joukon ehdoilla, ajetaan joukosta pois". Eli että: "Painu kotias täältä. Ei täällä sinua tarvita". Niin lähdin joukosta pois ajettuna kulkemaan omia teitäni yksin omantuntoni ja vakaumukseni kanssa ja täytyy sanoa, että tätä lähtemistä minun ei ole koskaan tarvinnut katua vaikka pahalta se silloin tuntui ja vielä pahempaa oli edessäpäin.
N.........."
http://www.aretalogia.com/spiritus/spirit.1.htm
Minulla oli aikanaan sellainen kirja kuin Wolf Messingin kirjoittama "Telepatia elämäntyönä". Tässä kirjassaan Wolf pohtii mm. telepatian olemusta ja mahdollisuuksia ja antaa sen kuvan, että sähkömagneettinen spektri tunnetaan läpikotaisin eikä ole sieltä löydetty sellaista aluetta, jossa telepatia toimisi. Eli aivojen shkötoiminnat ja niihin perustuvat resonanssit on pois laskuista. Samoin on tutkittu, että telepaattiset yhteydet toimivat silloinkin kun toinen on faradein häkissä, joten kysymys on jostain muusta kuin aineeseen liittyvästä ilmiöstä ja ainakin omat kokemukseni ja tutkimukseni puhuvat henkisen ulottuvuuden puolesta. Eli todistavat universaalisen jumaluuden olemassaolosta.
Luultavasti emme pääse tästä asiasta yhteisymmärrykseen, eikä se ole tarpeenkaan.
Telepatiasta sen verran että kummallisesti ne telepaattiset kyvyt katoavat kun ympäristö järjestetään laboratoriomaisesti jolloin huijaus ei ole mahdollista. Telepatian kannattajat puhuvat näissä tapauksissa "ujous efektistä".
Siinä vaiheessa kun Wolf Messing pääsi pakenemaan Varsovan poliisiputkasta ja Gestabon kynsistä, hän pakeni silloiseen Neuvostoliittoon, jossa itse Stalin oli kiinnostunut hänestä ja halusi testata miehen kyvyt.
Eräs koe oli, että Messingin piti kävellä ilman lupaa ulos Stalinin luota talosta, josta ei päässyt ulos eikä sisään ilman erityistä lupaa. Messing käveli eikä yksikään vartiomies reagoinut häneen millään tavalla.
Toinen koe oli, että Messingin piti mennä tiettyyn pankkiin ja nostaa puhtaalla valkoisella paperinpalalla määrätty huomattava summa rahaa. Tähän pankkiin menivät valvojat etukäteen ja Messing meni, antoi kassanhoitajalle valkean paperinpalan ja ilmoitti haluaansa vaihtaa tämän shekin rahaksi. Tarkkaa summaa hän ei sanonut, mutta kassanhoitaja latoi Messingin laukkuun juuri sen rahamäärän, joka Stalinin kanssa oli sovittu. Messing lähti rahoineen, mutta palasi ulko-ovelta takaisin ja pyysi kassanhoitajaa katsomaan uudelleen sitä "shekkiä", jonka hän oli antanut. Kassanhoitaja katsoi ja sai sydänkohtauksen huomattuaan sen valkeaksi paperinpalaksi.
Näiden testien jälkeen Messing sai Stalinilta luvan aloittaa telepatianäytännöt silloisessa Neuvostoliitossa.
Eräs oma kokemukseni:
".........Toukokuussa 1976 lähdin kaverini ja hänen poikansa kanssa kalaan Pelkosenniemen kunnan alueella olevalle Tepsanlammelle, jonne veimme tulvaista laskuojaa myöten veneen ja laskimme pyyntiin muutaman verkon. Yöntienoon vietimme nuotiolla lammen rannalla kunnes aamulla viiden aikaan tuli voimakas tietoisuus siitä, että luusuan lähellä olevan ulommaisen verkon ulommaisessa päässä on, metrin verran verkon päästä, metrin mittainen hauki. Tämä kokemus oli niin selkeä, että sanoin pyyntikavereilleni tästä metrin päässä verkon päästä olevasta metrin mittaisesta hauesta ja tästähän syntyi meille tinka: ”Tässä lammessa ei ole niin isoja haukia”, väitti kaverini vuorenvarmasti. Ja niin kävi, että aikamme tingattuamme ja aamukahvit keitettyämme lähdimme katsomaan, onko sitä metrin mittaista haukea vai ei – ja siellä metrin päässä verkon ulommaisesta päästä oli hauki, jonka pituus oli 96 senttiä ja tinkaaminen loppui siihen........"
Näköjään edelleen netti-persoonasi saa joitain kiehumaan, sullon erinomainen "touch" asioihin :-)
sie tämän lystin saat. Anna minulle terveet jalat niin saat tämän tietokoneen, nettipersoonan ja saat kaiken mitä minulla on.
1960-luvulla elin terveenä nuorena kaverina ilman työtä ja pennittömänäkin paljon onnellisempaa ja rikkaampaa elämää kuin nyt. Antaisin kaiken pois jos saisin silloisen terveyteni ja elämäni takaisin. Mutta kun ei niin ei. Kuitenkin näiden nuoruuteni mahtavien aikojen muisteleminen innoittaa vieläkin ja antaa voimia jaksaa eteenpäin. Varsinkin kun kohtalotovereita ja kiinnostuneita riittää kaikkialla maailmassa. Mm. amerikoista saan yhteydenottoja lähes viikottain ja nämä yhteydenotot ja palautteet osoittavat, että tällä pyörätuolielämälläkin on jokin tarkoitus; ja jos tämä jotain huvittaa niin sekin on vain myönteistä.
tietenkään. Itse olen ollut pienstä lapsesta sellainen katselija ja tutkija tyyppi ja olen ihmetellyt aina ihmisten kykyä ja kykenemättömyyttä kommunikointiin. Erilaiset persoonat ja tilanteet, uudet näkökulmat, kaikki viehättävät, ja tietysti sivusta seuraajana on hauskaa nähdä miten yhden persoonallisuus ei meinaa millään mahtua toisen sisällä. Tätä näkee kaikkialla, eikä se aina tietty kovin hauskoihin tilainteisiin johda, Ikävää, että elämä on ottanut pois jalat, millä kirmaista kentille, mutta toisaalta varmaan kiitollinen voi olla Luojalle, että aikaa jää paljon muuhun. Miltä kaikelta säästykään, kun ei tarvitse eikä pysty ujuttamaan jalkojaan kaikkiin ovien väleihin. Ei muutakuin tsemiä. Btw, millaisia kontakteja sinulla on amerikoihn? Liittyen hypnoosiin, minkälaisia tuloksia ovat viimeaikaiset hypnoositutkimukset tuoneet yhdysvalloissa?
loukkaantunut. Muistui vain mieleen tuolta alempaa aamulla lukemani viesti, jossa joku tuskaili sitä, että kirjoitan aina samoista vuosikymmeniä vanhoista asioista; ja ihmetteli, eikö minulle ole viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut mitään. No. On tapahtunut, mutta tapahtumat ovat oleet siinä määrin rakkoja, että saattaa tulla itku isollekin miehelle mikäli näitä lähtisin täällä kertomaan. Joten kirjoittelen mieluummin myönteisistä elämänkokemuksista.
Mitä niihin sähköpostiini tuleviin viesteihin ja yhteydenotoihin tulee, niin yli 90% näistä liittyy hypnoosiin. Monet, varsikin opiskelijanuoret kyselevät asioita ja haluavat oppia tulevaa elämäänsä ajatellen. Tämä on myönteistä ja antaa motiiveja jaksaa eteenpäin. Varsinkin kun uskovaisilla ei ole muuta kuin syytöksen soimaa meikäläiselle annttavana.
Mitä siihen hypnoosin kehitykseen tulee, niin ainahan joitain uusia näköaloja avautuu, varsinkin terapian alueella. Kuitenkin on niin, että tällä terveydellä minulla ei ole mahdollisuutta terapeutin toimintaa harjoittaa, joten tyydyn teoreettisen tiedon antamiseen. Mm. kotisivuilani sekä lehtiartikkeleissa, joita on vuosien saatossa julkaistu mm. Lapin Kansassa kymmenittäin.
Tyypillinen maskuliinisuuden ylistys. "Mies" on perheen riistanhankkija (siis perheen kannalta tärkea yksilö), kun nainen on alistettu
objektin perinteiseen rooliin.
Tässä tarinassa mies (maskuliininen teesi) on toimija joka toimii kontaktina jumalaan ja todellisuuteen, joka määritellään maskuliinisuuden kautta. Analysoimatta tarinaa yksityiskohtaisemmin, näkyy kirjoittajan maskuliinisen hegemonian arvomaailma : Ukkometso mainitaan ensimmäisenä ja tärkeimpänä. Kaksi koopeloa seuraavat kaukana perässä.
Kertomus on tyypillinen vastareaktio maassa, missä vallassa olevat johtomiehet ovat kaikki feministejä. Tilanne antaa kuitenkin täälläkin aihetta syvään huoleen. EU:n komission tilastoista selviää, että Ruotsi ja Suomi sijoittuvat unionin takapajuisimpien maiden joukkoon, kun katsotaan naisten edustusta korkeimmissa akateemisissa viroissa.
"EU:n komission tilastoista selviää, että Ruotsi ja Suomi sijoittuvat unionin takapajuisimpien maiden joukkoon, kun katsotaan naisten edustusta korkeimmissa akateemisissa viroissa."
Tuntematta kyseisiä tilastoja mitenkään, rohkenen kuitenkin epäillä, että esim. Italiassa ja Espanjassa olisi naisia kysyisissä viroissa vähemmän.
mutta ei oikein synkannut yhteen todellisuuden kanssa.
Ensinnäkin elämä lapsuuteni Lapissa oli kädestä suuhun elämistä. Ellei ollut töitä niin mistään et saanut penninkään avustusta, päivärahaa tai muutakaan. Kunnan sosiaalihuoltoon meneminen oli jo niin ihmisarvoa alentavaa, ettei sinne monikaan edes hädässään mennyt. Niinpä keksittiin muita elantomahdollisuuksia. Eräänäkin keväänä nousin isäni kanssa jo aamuviideltä suksien päälle ja käytiin keräämässä muutaman kilometrin päässä olevasta taimistosta repulliset käpyjä, jotka vaihdettiin kylän kaupassa ruokaan.
Samoin metsästys ja kalastus näyttelivät omasta pottumaasta saatujen perunoiden kanssa huomattavaa elannonlisää, joten koin olevani tarpeellinen kalastaessani ja metsästäessäni ja hankkiessa lisäelantoa 10-henkiselle perheelleni. (Vai onko sekin synti ja vääryys)
Toiseksi. Näissä elämän realiteeteissa ei tnnettu käsitettä "sovinisti" tai luokiteltu miehiä ja naisia eri roolehin. Kyllä naisetkin osallistuivat samalla tavalla miesten töihin kuin miehekin. Esim. kesän 1958 meillä kortteerasi eräs isä 12-vuotiaan tyttärensä kanssa ja olivat töissä läheisessä pöllisavotassa. Tämä tyttö, Elvi, jota myös "pihkaenkeliksi" kutsuimme, parkkasi kaikki ne pöllit, mitä hänen isänsä sai pokasahalla sahattua ja karsittua. (siihen aikaan moottorisahoja ei vielä ollut).
Myöskään siinä, että mainitsin ukkometson ensimmäisenä, ei ollut mitään sovonistista. Kysymys on lintujen kokojärjestyksestä ja jokainen etsästäjä tietää, että ukkometso on suurin ja siten arvokkain saalis.
Mainittakoon vielä, että kotonani käy kerran viikossa fysioterapeutti, Tuija, joka on innokas metsästäjä. Samoilee nyt miehensä kanssa samoja eräpolkuja kun itse nuoruusvuoinani samoilin ja on ymmärrettävää, että meillä jutut synkkaa yksiin. Ampui viimesyksynä mm. ison uroshirven. Joten se siitä sovinismista.
???
?????????????