Toivottavasti tämä metodi saadaan nopeasti käyttöön E-P:llä, että voimme paremmin alkaa vuorovaikutukseen turvapaikanhakijoiden kanssa.
Kun ei osata kieltä, niin se pelottaa, puolin ja toisin.
Tähän toivoisin nyt apua paikallisilta joilla vain suinkin on mahdollisuus auttaa. Nuorten olisi hyvä oppia kieltä käytännössä, eikä vain koulun penkillä.
Tämä ei siis ole moite Ilkalle, vaan nöyrä pyyntö, että nämä ihanat nuoret miehet ja naiset oppisivat kommunikoimaan suomeksi.
Ajatelkaa kuinka ihanaa se olisi, että ymmärtäisi mitä toinen sanoo, kun samoilla paikkakunnilla kuitenkin asutaan. :)
Juttu on luettavissa myös päivän Ilkka-lehdessä.
Opiskelijat kehittivät menetelmän, jolla kuka tahansa voi opettaa suomea turvapaikanhakijoille
HANNAMARI AHONEN
HELSINKI Helsingin Sturenkadun vastaanottokeskuksen työntekijä IlonaTolsa-Mänttäri ja vapaaehtoistyöntekijä Timo Vaarala ovat aloittamassa kielituokiota.
AfganistanilaisetAliyawer Irfani ja Naqibullah Amimullah, irakilaiset Duraf Abdeletif ja Abdela Odey ja eritrealaiset Eprem Zakarias ja Teomezg Mogos ovat kokoontuneet pöydän ympärille opiskelemaan suomea.
Suomea opiskellaan Suomen kieli sanoo tervetuloa -projektin kehittämän Toisto-opetusmenetelmän avulla. Sen on tänä syksynä kehittänyt Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtori Maria Ahlholm opiskelijaryhmänsä kanssa. Menetelmä on suunniteltu niin, että kuka tahansa vapaaehtoinen voi ilman opettajan pätevyyttä opettaa suomea turvapaikanhakijoille. Opetuspakettiin kuuluvat tarkat ohjeet, kuvalappuja ja videot.
– Aluksi opetimme suomea vaikka millä menetelmillä itsekseen. On hyvä, että saimme tällaisen paketin opetuksen avuksi, Ilona Tolsa-Mänttäri kertoo.
– On absurdi tilanne, että meillä on enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan, mutta uusille tulokkaille suomen kielen opetuspaikkoja ei enää ollut tarjolla, yliopistonlehtoriMaria Ahlholm sanoo.
Ahlholmin mukaan herkkyys oppia uutta kieltä on heti maahantulon alussa. Myöhemmin ihminen oppii selviämään niin, että karttaa tilanteita, joissa tarvitsisi maan kieltä.
– Kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, kotouttamiseen kuuluu kieliopetus. Välitila, jolloin turvapaikanhakija odottaa päätöstä, saattaa kestää puoli vuotta, vuodenkin. Siihen ajanjaksoon tarvitaan myös kielenopetusta.
Koska turvapaikanhakijoita tulee useista maista ja heidän koulutustasonsa vaihtelee, piti luoda opetusmenetelmä, joka sopii kaikille.
Toisto-opetusmetodi on yhteisöllinen. Kielen opetukseen luodaan turvallinen ilmapiiri, jossa apua saa heti toiselta ryhmän vetäjältä, jota kutsutaan ”puhuvaksi sanakirjaksi”.
– Aikuisen oppilaan on vaikeaa pyytää koko ajan apua. Nyt puhuva sanakirja on vieressä ja kun häntä kevyesti koskettaa, hän kertoo oikean sanan.
Kenenkään ei tarvitse pelätä omaa repliikkivuoroa, jos ei muistakaan sanaa, kuten joskus kielten tunneilla käy.
Menetelmä perustuu nimensä mukaisesti toistoon ja havainnekuviin. Opetustuokioita on suunniteltu kymmenen, mutta niitä ei tarvitse käydä järjestyksessä.
– Minä olen Ilona. Kuka sinä olet? Ilona Tolsa-Mänttäri kysyy Aliyawer Irfanilta.
– Minä olen Ali. Kuka sinä olet? Aliyawer Irfani esittää saman kysymyksen vieressään istuvalle.
Samalla kun Tolsa-Mänttäri kysyy, hän näyttää kuvaa. Suullisesti sanotut lauseet näytetään myös kirjoitettuna.
Seuraavassa opetustuokiossa opetellaan värejä ja vaatteita. Tolsa-Mänttäri näyttää erivärisiä ympyröitä ja toistaa värin nimen.
Videoeditoija ja kaksi graafista suunnittelijaa ilmoittautuivat vapaaehtoistyönä tekemään opetusvideon ja materiaalia. Kehitysmaiden opettajien työtä tukeva Opettajat ilman rajoja -yhdistys on facebook-sivuillaan etsinyt vapaaehtoisia opettajia. Heitä on myös saatu vastaanottokeskusten verkostojen kautta.
Vapaaehtoisia opettajia on opetettu marraskuusta alkaen. Opetus aloitettiin pääkaupunkiseudulta, mutta nyt menetelmää on opetettu ainakin Vaasassa, Tampereella, Lahdessa, Kotkassa ja Mikkelissä ja se leviää muillekin paikkakunnille.
Kun ei osata kieltä, niin se pelottaa, puolin ja toisin.
Tähän toivoisin nyt apua paikallisilta joilla vain suinkin on mahdollisuus auttaa. Nuorten olisi hyvä oppia kieltä käytännössä, eikä vain koulun penkillä.
Tämä ei siis ole moite Ilkalle, vaan nöyrä pyyntö, että nämä ihanat nuoret miehet ja naiset oppisivat kommunikoimaan suomeksi.
Ajatelkaa kuinka ihanaa se olisi, että ymmärtäisi mitä toinen sanoo, kun samoilla paikkakunnilla kuitenkin asutaan. :)
Juttu on luettavissa myös päivän Ilkka-lehdessä.
Opiskelijat kehittivät menetelmän, jolla kuka tahansa voi opettaa suomea turvapaikanhakijoille
HANNAMARI AHONEN
HELSINKI Helsingin Sturenkadun vastaanottokeskuksen työntekijä IlonaTolsa-Mänttäri ja vapaaehtoistyöntekijä Timo Vaarala ovat aloittamassa kielituokiota.
AfganistanilaisetAliyawer Irfani ja Naqibullah Amimullah, irakilaiset Duraf Abdeletif ja Abdela Odey ja eritrealaiset Eprem Zakarias ja Teomezg Mogos ovat kokoontuneet pöydän ympärille opiskelemaan suomea.
Suomea opiskellaan Suomen kieli sanoo tervetuloa -projektin kehittämän Toisto-opetusmenetelmän avulla. Sen on tänä syksynä kehittänyt Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen yliopistonlehtori Maria Ahlholm opiskelijaryhmänsä kanssa. Menetelmä on suunniteltu niin, että kuka tahansa vapaaehtoinen voi ilman opettajan pätevyyttä opettaa suomea turvapaikanhakijoille. Opetuspakettiin kuuluvat tarkat ohjeet, kuvalappuja ja videot.
– Aluksi opetimme suomea vaikka millä menetelmillä itsekseen. On hyvä, että saimme tällaisen paketin opetuksen avuksi, Ilona Tolsa-Mänttäri kertoo.
– On absurdi tilanne, että meillä on enemmän turvapaikanhakijoita kuin koskaan, mutta uusille tulokkaille suomen kielen opetuspaikkoja ei enää ollut tarjolla, yliopistonlehtoriMaria Ahlholm sanoo.
Ahlholmin mukaan herkkyys oppia uutta kieltä on heti maahantulon alussa. Myöhemmin ihminen oppii selviämään niin, että karttaa tilanteita, joissa tarvitsisi maan kieltä.
– Kun turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, kotouttamiseen kuuluu kieliopetus. Välitila, jolloin turvapaikanhakija odottaa päätöstä, saattaa kestää puoli vuotta, vuodenkin. Siihen ajanjaksoon tarvitaan myös kielenopetusta.
Koska turvapaikanhakijoita tulee useista maista ja heidän koulutustasonsa vaihtelee, piti luoda opetusmenetelmä, joka sopii kaikille.
Toisto-opetusmetodi on yhteisöllinen. Kielen opetukseen luodaan turvallinen ilmapiiri, jossa apua saa heti toiselta ryhmän vetäjältä, jota kutsutaan ”puhuvaksi sanakirjaksi”.
– Aikuisen oppilaan on vaikeaa pyytää koko ajan apua. Nyt puhuva sanakirja on vieressä ja kun häntä kevyesti koskettaa, hän kertoo oikean sanan.
Kenenkään ei tarvitse pelätä omaa repliikkivuoroa, jos ei muistakaan sanaa, kuten joskus kielten tunneilla käy.
Menetelmä perustuu nimensä mukaisesti toistoon ja havainnekuviin. Opetustuokioita on suunniteltu kymmenen, mutta niitä ei tarvitse käydä järjestyksessä.
– Minä olen Ilona. Kuka sinä olet? Ilona Tolsa-Mänttäri kysyy Aliyawer Irfanilta.
– Minä olen Ali. Kuka sinä olet? Aliyawer Irfani esittää saman kysymyksen vieressään istuvalle.
Samalla kun Tolsa-Mänttäri kysyy, hän näyttää kuvaa. Suullisesti sanotut lauseet näytetään myös kirjoitettuna.
Seuraavassa opetustuokiossa opetellaan värejä ja vaatteita. Tolsa-Mänttäri näyttää erivärisiä ympyröitä ja toistaa värin nimen.
Videoeditoija ja kaksi graafista suunnittelijaa ilmoittautuivat vapaaehtoistyönä tekemään opetusvideon ja materiaalia. Kehitysmaiden opettajien työtä tukeva Opettajat ilman rajoja -yhdistys on facebook-sivuillaan etsinyt vapaaehtoisia opettajia. Heitä on myös saatu vastaanottokeskusten verkostojen kautta.
Vapaaehtoisia opettajia on opetettu marraskuusta alkaen. Opetus aloitettiin pääkaupunkiseudulta, mutta nyt menetelmää on opetettu ainakin Vaasassa, Tampereella, Lahdessa, Kotkassa ja Mikkelissä ja se leviää muillekin paikkakunnille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.