Positiivinen ajattelu ei sovi kaikille ja voi tehdä alakuloisen entistä onnettomammaksi
Positiivisen ajattelun opetteleminen ei juurikaan lisää onnellisuutta, ja kaikille se ei sovi lainkaan. Kannustuspuhe voi tehdä pessimistin tai alakuloisen onnettomammaksi.
Elämä 22.12.2015 9:44 Hanna Syrjälä Helsingin Sanomat
Keskity vahvuuksiisi. Mieti, mistä olet kiitollinen. Muuta vaikeudet tavoitteiksi. Vaihda näkökulmaa: olisiko ikävässäkin asiassa sittenkin jotain positiivista?
Positiivinen ajattelu on etenkin yhdysvaltalainen ilmiö, mutta myös Suomessa moni on opiskellut positiivisuutta kirjoista tai blogeista. Positiivisuuden pitäisi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, mutta tehdä ennen kaikkea elämästä onnellisempaa.
Kuitenkin on tutkimustuloksia, joiden mukaan positiivinen ajattelu ei tee onnelliseksi. Esimerkiksi psykologi Jarkko Rantanen siteeraa blogissaan kanadalaista psykologia Joanne Woodia.
Wood huomasi kollegoineen, että jos ihmisellä oli huono itsetunto, positiivinen ajattelu pahensi oloa. Niillekin, joilla oli hyvä itsetunto, positiivisuudesta oli vain vähän hyötyä.
Mikä on totuus? Tekeekö positiivinen ajattelu onnelliseksi vai ei?
Onnellisuusprofessoriksi kutsuttu psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen sanoo lukuisten tutkimusten osoittavan, että positiivisuus, optimismi ja koettu elämänhallinta ovat vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.
”Onnelliset ihmiset uskovat, että he voivat vaikuttaa elämänsä ja että elämä antaa heille vastaisuudessakin hyviä asioita. Tämän selkeän tuloksen perusteella on luontevaa ajatella, että positiiviset asenteet, tulkinnat ja ajatukset edistävät onnellisuutta.”
Onnellisuuden ja positiivisuuden väliset yhteydet aukeavat helposti maallikollekin.
”On vaikea ajatella onnellista ihmistä, joka jatkuvasti valittaa joka asiasta, suhtautuu asioihin pessimistisesti ja uskoo, että kaikki menee huonosti. Puhetyyli ei aina täysin vastaa sisäisiä tunnetiloja, mutta tuskin poikkeuksia on kovin paljon.”
Kannattaako sitten opetella positiivista ajattelua? Siitä Ojanen ei olekaan aivan varma. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammiksi.
Jos ajattelee muutenkin myönteisesti, kannustavasta puheesta voi olla apua. Näille ihmisille saattaa vahvistua käsitys heistä itsestään ja mahdollisuuksistaan.
Toisin on niillä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi alakuloon.
”Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia.”
Masentuneelle tai suurta surua kokeneelle Ojanen ei suosittele sanomaan positiivisia iskulauseita.
”He todennäköisesti ärsyyntyvät ja kokevat sen ymmärtämättömyytenä.”
Ojasen mukaan ihmisten persoonalliset tyylit ja taipumukset eivät muutu kovin helposti: meillä on taipumus pitää kiinni siitä kuvasta, joka meillä on itsestämme.
Näin ollen omaa itseluottamustaan tai minäkuvaansa on vaikea puhua tai ajatella positiivisemmaksi. Jos on 40 vuotta ajatellut olevansa tyhmä ja ujo, se ei kohota mielialaa, että hokee peilin edessä olevansa älykäs ja rohkea.
Tutkimuksissa on Ojasen mukaan havaittu, että pessimisteille ei hyödytä opettaa optimismia. Pessimismiin taipuvaisille parempi ajattelutapa on niin sanottu puolustautuva pessimismi.
”Tällaisen ajattelutavan ideana on odottaa, että asiat todennäköisesti menevät huonosti. Koska vain harvoin asiat menevät huonosti, tuloksena on myönteisiä yllätyksiä. Kyseessä on aivan toimiva strategia.”
Puolustautuva pessimisti yleensä valmistautuu hyvin ja varustautuu pahimman varalle. Jos pahinta ei tapahdu, hän voi huoahtaa helpotuksesta.
Kun odotukset on asetettu matalle, ne on helppo ylittää.
”Tämä asenne toimii yleensä hyvin, sillä hyvä valmistautuminen ja vähäiset odotukset on toimiva yhdistelmä. Onnistuminen on lähes 100-prosenttista. Varjopuolena voi olla se, että pessimistin houkutuksena on kertoa muillekin, kuinka todennäköisestä on se, että kaikki menee pieleen. Sellainen saattaa ärsyttää.”
Ojanen pohtii positiivisessa ajattelussa myös sitä, ovatko onnellisuuden taustalla pikemminkin positiiviset teot kuin positiiviset ajatukset.
Positiivisilla teoilla voi mahdollisesti lisätä positiivisia ajatuksiaan ja tulla onnellisemmaksi. Ketjun ei siis tarvitse alkaa positiivisista ajatuksista, jotka johtavat positiivisiin tekoihin ja onnellisuuteen.
”Hyvissä elämäntaito-oppaissa korostetaan nimenomaan positiivisten tekojen harjoittelua. Positiivisia tekoja ovat kaikenlaiset ystävällisyyden osoitukset, kannustaminen, kiittäminen, huomaaminen, kohteliaisuus ja niin edelleen. Positiivinen teko voi olla ihan vain mukavien ihmisten seuraan hakeutuminen.”
Elämäntaito-oppaissa on ylipäätään paljon vinkkejä ja harjoituksia, miten voi tulla onnelliseksi ja positiiviseksi. Yksi niistä on kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen.
Ojasen mukaan tieteellinen näyttö onnellisuusharjoitusten kestävistä
> LUE HS lisä
Positiivisen ajattelun opetteleminen ei juurikaan lisää onnellisuutta, ja kaikille se ei sovi lainkaan. Kannustuspuhe voi tehdä pessimistin tai alakuloisen onnettomammaksi.
Elämä 22.12.2015 9:44 Hanna Syrjälä Helsingin Sanomat
Keskity vahvuuksiisi. Mieti, mistä olet kiitollinen. Muuta vaikeudet tavoitteiksi. Vaihda näkökulmaa: olisiko ikävässäkin asiassa sittenkin jotain positiivista?
Positiivinen ajattelu on etenkin yhdysvaltalainen ilmiö, mutta myös Suomessa moni on opiskellut positiivisuutta kirjoista tai blogeista. Positiivisuuden pitäisi auttaa tavoitteiden saavuttamisessa, mutta tehdä ennen kaikkea elämästä onnellisempaa.
Kuitenkin on tutkimustuloksia, joiden mukaan positiivinen ajattelu ei tee onnelliseksi. Esimerkiksi psykologi Jarkko Rantanen siteeraa blogissaan kanadalaista psykologia Joanne Woodia.
Wood huomasi kollegoineen, että jos ihmisellä oli huono itsetunto, positiivinen ajattelu pahensi oloa. Niillekin, joilla oli hyvä itsetunto, positiivisuudesta oli vain vähän hyötyä.
Mikä on totuus? Tekeekö positiivinen ajattelu onnelliseksi vai ei?
Onnellisuusprofessoriksi kutsuttu psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen sanoo lukuisten tutkimusten osoittavan, että positiivisuus, optimismi ja koettu elämänhallinta ovat vahvassa yhteydessä onnellisuuteen.
”Onnelliset ihmiset uskovat, että he voivat vaikuttaa elämänsä ja että elämä antaa heille vastaisuudessakin hyviä asioita. Tämän selkeän tuloksen perusteella on luontevaa ajatella, että positiiviset asenteet, tulkinnat ja ajatukset edistävät onnellisuutta.”
Onnellisuuden ja positiivisuuden väliset yhteydet aukeavat helposti maallikollekin.
”On vaikea ajatella onnellista ihmistä, joka jatkuvasti valittaa joka asiasta, suhtautuu asioihin pessimistisesti ja uskoo, että kaikki menee huonosti. Puhetyyli ei aina täysin vastaa sisäisiä tunnetiloja, mutta tuskin poikkeuksia on kovin paljon.”
Kannattaako sitten opetella positiivista ajattelua? Siitä Ojanen ei olekaan aivan varma. Hänen mukaansa vaikuttaa siltä, että onnellisten ihmisten olotilaan positiivinen ajattelu vaikuttaa vähän ja onnettomat se voi tehdä vielä onnettomammiksi.
Jos ajattelee muutenkin myönteisesti, kannustavasta puheesta voi olla apua. Näille ihmisille saattaa vahvistua käsitys heistä itsestään ja mahdollisuuksistaan.
Toisin on niillä, jotka ovat taipuvaisia esimerkiksi alakuloon.
”Positiivisten lauseiden toistelu voi saada heidän olonsa tuntumaan entistä pahemmalta, kun he tuntevat olevansa myös positiivisuudessa muita huonompia.”
Masentuneelle tai suurta surua kokeneelle Ojanen ei suosittele sanomaan positiivisia iskulauseita.
”He todennäköisesti ärsyyntyvät ja kokevat sen ymmärtämättömyytenä.”
Ojasen mukaan ihmisten persoonalliset tyylit ja taipumukset eivät muutu kovin helposti: meillä on taipumus pitää kiinni siitä kuvasta, joka meillä on itsestämme.
Näin ollen omaa itseluottamustaan tai minäkuvaansa on vaikea puhua tai ajatella positiivisemmaksi. Jos on 40 vuotta ajatellut olevansa tyhmä ja ujo, se ei kohota mielialaa, että hokee peilin edessä olevansa älykäs ja rohkea.
Tutkimuksissa on Ojasen mukaan havaittu, että pessimisteille ei hyödytä opettaa optimismia. Pessimismiin taipuvaisille parempi ajattelutapa on niin sanottu puolustautuva pessimismi.
”Tällaisen ajattelutavan ideana on odottaa, että asiat todennäköisesti menevät huonosti. Koska vain harvoin asiat menevät huonosti, tuloksena on myönteisiä yllätyksiä. Kyseessä on aivan toimiva strategia.”
Puolustautuva pessimisti yleensä valmistautuu hyvin ja varustautuu pahimman varalle. Jos pahinta ei tapahdu, hän voi huoahtaa helpotuksesta.
Kun odotukset on asetettu matalle, ne on helppo ylittää.
”Tämä asenne toimii yleensä hyvin, sillä hyvä valmistautuminen ja vähäiset odotukset on toimiva yhdistelmä. Onnistuminen on lähes 100-prosenttista. Varjopuolena voi olla se, että pessimistin houkutuksena on kertoa muillekin, kuinka todennäköisestä on se, että kaikki menee pieleen. Sellainen saattaa ärsyttää.”
Ojanen pohtii positiivisessa ajattelussa myös sitä, ovatko onnellisuuden taustalla pikemminkin positiiviset teot kuin positiiviset ajatukset.
Positiivisilla teoilla voi mahdollisesti lisätä positiivisia ajatuksiaan ja tulla onnellisemmaksi. Ketjun ei siis tarvitse alkaa positiivisista ajatuksista, jotka johtavat positiivisiin tekoihin ja onnellisuuteen.
”Hyvissä elämäntaito-oppaissa korostetaan nimenomaan positiivisten tekojen harjoittelua. Positiivisia tekoja ovat kaikenlaiset ystävällisyyden osoitukset, kannustaminen, kiittäminen, huomaaminen, kohteliaisuus ja niin edelleen. Positiivinen teko voi olla ihan vain mukavien ihmisten seuraan hakeutuminen.”
Elämäntaito-oppaissa on ylipäätään paljon vinkkejä ja harjoituksia, miten voi tulla onnelliseksi ja positiiviseksi. Yksi niistä on kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen.
Ojasen mukaan tieteellinen näyttö onnellisuusharjoitusten kestävistä
> LUE HS lisä
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.hs.fi/elama/a1450752822965 _Lue koko juttu HS:sa 22.12.-15
Elämäntaito-oppaissa on ylipäätään paljon vinkkejä ja harjoituksia, miten voi tulla onnelliseksi ja positiiviseksi. Yksi niistä on kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittaminen.
Ojasen mukaan tieteellinen näyttö onnellisuusharjoitusten kestävistä tuloksista on toistaiseksi niukkaa.
”Harjoitukset saattavat kohottaa mielialaa, mutta vaikutukset voivat jäädä lyhytaikaisiksi. Samat menetelmät eivät myöskään sovi kaikille, ja keinoihin saattaa turtua nopeasti.”
Sen Ojanen kuitenkin vahvistaa, että omaa ajatteluaan on mahdollista muuttaa – senhän todistaa terapiankin tehokkuus.
Yleensä ajattelun muutos vaatii Ojasen mukaan ohjausta, konkreettisia toimintaohjeita ja vahvoja odotuksia muutoksesta.
Suureksi kysymykseksi jää, voiko ihminen ylipäätään opetella onnellisuutta.
”Onnellisuuden taso on monissa tutkimuksissa todettu varsin vakaaksi. Vain hyvin merkittävät elämänmuutokset saavat muutoksen aikaan.”
Olen nähnyt tutkimuksen (en muista missä), että onnellisuuden tunnetta ei juurikaan voi muuttaa pysyvästi. Esimerkiksi lottovoiton saatuaan ihminen on tietenkin aluksi onnellinen, mutta jonkun ajan kuluttua hän palaa mahdollisesti entiseen pessimistiseen tilaansa (vaikkei rahat olisikaan loppuneet) ja samaten suuren murheen takia onnettomaksi muuttunut ihminen toipuu onnellisuuteensa aikanaan takaisin.
Varmaan positiivisuutta voi jossain määrin opetella, mutta hetkelliseksi ne jäävät. Ja kun ajattelee, mieten paljon elämänhallinta- Sarasvuot ovat tälläkin turhalla bisneksellä rahaa pyörittäneet ja yhä tekevät.
Työpaikallani ennen näitä tiukempia aikoja käytiin jatkuvasti opettelemassa onnellisuutta ja tyytyväisyyttä seminaareissa. Kun yhdessä todistettiin, että ihminen saa kaiken mitä se oikeasti yrittää ja haluaa, kaikki on vain positiivisesta tahdosta kiinni, niin sen jälkeen keksin tekosyitä olla osallistumatta noihin, kun olisin niin kovasti halunnut jääkiekkomaalivahdiksi mestaruusliigaan, mutta kun on pahasti vammainen toinen käsi ja muutenkin olen vain pieni ja kiukkuinen ja kyyninen vanha akka. Tahdostahan se vain olisi ollut kiinni.