En tiedä, mutta tuntuu tänä jouluaattona, kuin aika olisi pysähtynyt.
Muina pävinä aika menee paljon nopeammin, mutta tämä päivän kulku on tuntunut kestävän lähes ikuisuudelta...
Joulu mielletään ilon ja perheen juhlaksi, mutta tämä joulu on ollut täynnä yksinäisyyttä, kaipausta ja ikävää täynnä.
Lähes yhtä paljon ikävää ja kaipausta, kuin sillon, kun isäni nukkui pois.
Joulussa korostuu perheen ja lähimmäisten yhdessäolo, joten siitäkin syystä joulu koskettaa syvälle sieluun, kun jouluna on lähes yksin.
Tänään illalla tuli valtaisa tunteenpurkaus täynnä surua ja kaipuuta.
Elämä vaan on nyt pysähdyksissä, eikä ole oikeastaan mitään mikä toisi elämäniloa tai sisältöä elämään.
Oli minulla monia harrastuksia elämässäni, mutta en vielä jaksa niitäkään jatkaa.
Kaikki tuntuu vielä turhalta, ei oikein jaksa mistään kiinnostuakaan.
Lohduttaudun sillä, että elämä täällä on matka kohti lopullista kotia Taivaassa, jonne kaikki rakkaat poisnukkuneet läheisemme ovat jo päässeet ja meitä siellä odottavat, kun täällä vaivan tietä vaellamme.
Muina pävinä aika menee paljon nopeammin, mutta tämä päivän kulku on tuntunut kestävän lähes ikuisuudelta...
Joulu mielletään ilon ja perheen juhlaksi, mutta tämä joulu on ollut täynnä yksinäisyyttä, kaipausta ja ikävää täynnä.
Lähes yhtä paljon ikävää ja kaipausta, kuin sillon, kun isäni nukkui pois.
Joulussa korostuu perheen ja lähimmäisten yhdessäolo, joten siitäkin syystä joulu koskettaa syvälle sieluun, kun jouluna on lähes yksin.
Tänään illalla tuli valtaisa tunteenpurkaus täynnä surua ja kaipuuta.
Elämä vaan on nyt pysähdyksissä, eikä ole oikeastaan mitään mikä toisi elämäniloa tai sisältöä elämään.
Oli minulla monia harrastuksia elämässäni, mutta en vielä jaksa niitäkään jatkaa.
Kaikki tuntuu vielä turhalta, ei oikein jaksa mistään kiinnostuakaan.
Lohduttaudun sillä, että elämä täällä on matka kohti lopullista kotia Taivaassa, jonne kaikki rakkaat poisnukkuneet läheisemme ovat jo päässeet ja meitä siellä odottavat, kun täällä vaivan tietä vaellamme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaa meillä isä hakkasi aina jouluna jonkun meistä. Lapsia oli 6 ja äiti.
Se oli niin selkeä kuvio, että ollessani 12 mietimme muutamaa päivää enen joulua, kuka tänä jouluna saa selkäänsä.
Asia vaivasi minua. Menin isän luo ja sanoin; Me olemme päättäneet, jos alat rähistä, tai hakata jotakuta, hyökkäämme kaikki kimpuusi ja hakkaamme sinut niin, että naamasi on niin musta ettet voi mennä kirkkokuoroon laulamaan.
Joulu eteni ilman riitaa. Isä pysyi aisoissa, kaikki olivat ihmeisään. Sanoin ihan ohi mennen; ei se uskalla, kun sanoin jos edes yritää hakkaamme sen porukalla.
No ei rauha ikuista ollut muutama vuosi sen jälkeen kun pikkuveli oli aikuinen ottivat miehet toisistaan mittaa ja isällä oli maama mustana. Äiti meikkasi voidepuuterilla että sai mentyä kirkkokuoron laulamaan.
Jos vietän joulua yksin, niin mielessä on haikeat kaipaukset kauas lapsuuteen, jolloin elettiin pienessä maalaiskylässä, ja sai olla lapsi kahden sisaren kanssa isän ja äidin kanssa. Työntäyteiseen arkeen tuli pieni rauhallinen pysähdys ja vanhemmillakin oli aikaa iloiseen perhe-elämään. Ajattelen myös eläimiä, joita meillä oli kaksi lehmää, kissa, koira, muutama kana, jotka kuulivat tavallaan perheenjäseninä poppooseen.
Nykyään jokainen joulu on erilainen ja ei ole enää erikoisia perinteitä ja muistot ja se pienoinen ikävä menneisyyteen tuovat jopa juhlallista ikävää, ja sitä ei koe enää tuskana. Sen alkaa ymmärtää, ettei elämä pysähdy paikoilleen, ja menneitä päiviä ei voi kukaan elää uudelleen ja tulevaisuuskin on vasta edessä. Elämä on jatkuva etenevä matka ja kerran häämöttää maali ja saattahan maali tulla yllättäenkin.
Siunattua jouluaikaa ja loppuvuotta aloittajalle.
Hyvä IäisyydenReunalla
Kuinka kauniin ja riipaisevan nimimerkin oletkaan valinnut. Toivottavasti olosi on tänään hiukan parempi, edes siedettävä. Olisiko niin, että jouluaatto on se pahin, siihen kulminoituu kaikki odotukset, muistot, haaveet, surut. Jollei yksinäisyys ole itse valittua, on jouluna raskasta olla yksin.
Onneksi joulu on kohta ohi, arki voi helpottaa oloasi ihan itsestäänkin. Kirjeestäsi ei käy ilmi, onko sinulla jokin akuutti suru ja menetys. Vai kärsitkö masennuksesta. Olipa kyse ihan mistä tahansa, toivon, että saat apua etkä jää liian yksin. Tarvitsemme toinen toistammme, elämä näyttää valoisammalta jos voi puhua jonkun kanssa.
Kotiseurakuntasi tarjoaa ilmaista keskusteluapua. Samoin joulun aikaan on monenlaisia konsertteja, tapahtumia, joissa voi myös kokea lohtua ja rauhaa. Elämän pysähtyneisyyteen on saatavilla apua. Sisältö ja elämänilo voivat löytyä.
Siunaavin ajatuksin,
Pappi Elisabet
Kiitoksia kaikille vastanneille...
Kuoleman lopullisuuden konkreettisesti huomaa, kun käy niillä paikoilla, joissa läheinen on aikaa elämässään viettänyt, tutun järven rannalla, jossa hän tapasi käydä kalassa, toissa kesänä ennen juhannusta viimeisen kerran.
Siinä vain tulee haikea olo, kun muistelee ja katselee niitä tuttuja paikkoja, joissa oli tottunut läheisensä näkemään hänen syntymäkodissaan, omassa kodissa, omassa metsässä, järven rannalla, mutta nyt ei enää tuttua hahmoa siellä enää koskaan näe.
Olisin toivonut hänelle useammin saada olla rakkaan harrastuksesa parissa kalassa.
On kuin maisema olisi pelikuva, joka hetki sitten oli vielä ehjä, mutta nyt säröinen, koska arvokkain eli rakkain läheisesi puuttuu ja on sieltä poissa.
Kestää aikaa, ennekuin peilikuva on jälleen eheytynyt ja säröt tasoittuneet, eivät ehkä koskaan lopullisesti.