En tajua ihmisiä, jotka meuhkaavat terveellisistä elämäntavoista. Elämästä ei selviä hengissä, se on fakta. Siksi ihmisen kannattaa nauttia elämästään lyhyen elämänsä aikana. Päihteet, seksi, hyvä ruoka, niihin kannattaa panostaa. Kuvottaa ajatus, että eläisin johonkin 68-vuotiaaksi turhakkeeksi.
Kuka haluaa elää vanhaksi?
nyt_bailataan
28261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Itseäkin naurattaa nämä Bull Mentulat, viherpiipertäjät ja muut turhakkeet. Jos olisin kuin bull mentula, en haluaiasi elää.
Kunnostaan huolehtiminen ei ole pahasta mutta liika on liikaa ja on se vanhempana mukavempaa olla kun ei heti tartte olla toisten autettavana. vaikka eipä sitä nyky menolla ole ketään auttamassakaan ja monen päivään lojuminen paskasissa vaipoissa ja ilman vettä ja ruokaa ei kyl houkuttele.
Itse olen yli viidenkymmenen mies, normipainoinen ja kävelykykyinen. Olen jo nyt tämän ikäisenä kateellinen noille 70-vuotiaille pariskunnille, jotka menevät vauhdilla meikästä ohi. Liikaa tupakkaa ja alkoholiako?
Tarvitset vain parin kuukauden kuurin, niin menet niistä 70 -vuotiaista ohi. Luota tähän.
Ja muista että ylipainoa tulee liian vähästä jodin saannista. Jos syöt liikaa jodia, menetät automaattisesti kiloja, mutta tämä on riskaabeli menetelmä, kuten netistä voi lukea.
Olkoonkin että hapan keho, koska ei syö tarpeeksi alkaloivia ruokia, estää rasvojen kaikkoamista kehosta.
Jos syöt ja juot aina terveellisesti niin elät pitkän elämän tai ainakin helvetin pitkän tuntuisen :D
Hyvä terveys tekee onnelliseksi.
Moni 60 vuotias on paremmassa kunnossa kuin nuoret, joilla on huonot elämäntavat.
Homma menee niin, että vanha ihminen ei elä enää pelkästään itseään varten, vaan perheen nuoremmat ja muut läheiset pitävät häntä tärkeänä. Näistä muista on hyvin murheellista, kun tulee luopumisen aika, vaikka vanhus olisi kuinka sairas. Tietenkin hekin useimmiten ymmärtävät että kärsimyksistä pääseminen on hyvä asia.
Olen ikäni elänyt epäterveellisesti ja tiedän että kuolen keskimääräistä nuorempana. Kuolema itsessään ei pelota mutta toivon tehokasta kivunlievitystä sillä kivunsietokykyni on tosi alhainen. Toivottavasti saan lähtöä ennen riittävästi morfiinia ettei se tunnu missään.
En ole erityisen uskovainen enkä ole varma uskonko kuoleman jälkeiseen elämään mutta jos Jumala on olemassa olen kuoltuani kusessa.
Etkö ole löytänyt elämääsi mitää mielekästä sisältöä, et edes mitään minkä kokisit tavoittelemisen arvoiseksi?
En yritä puhua sinua ympäri tai muuttamaan mielipidettäsi, ihan vain kysyn.
Elämässäni on paljonkin mielekästä, lapsia, lapsenlapsia, muutama mukiinmenevä ex-vaimokin, ja monet tavoittelemistani asioista olen saavuttanutkin. Mutta kun on 10 vuotiaasta saakka polttanut 2-3 askia päivässä punasta norttia ja on nyt yli 60 niin tosiasiat on myönnettävä. En elä enää montaa vuotta. Monia ystäviä on jo mennyt. Kuka mihinkin syöpään, keuhkosyöpään yleisimmin.
Se että en ole koskaan erityisesti pitänyt brenkusta vaikken olekaan lasiin sylkenyt ei taida kuitenkaan paljon auttaa.
Kirkkoon kuulun lähinnä siksi että olen ollut liian laiska eroamaan. Kuoleman lähestyessä sitä alkaa miettimään lapsuuden uskoaan mutten ole kyllä saanut siitä mitään lohtua. Taidan olla ns. tapakristitty jonka usko venyy kuin kuminauha sopiakseen aina kulloiseenkin elämäntilanteeseen.
Kuten aikaisemmin sanoin niin kuolema ei pelota mutta kuoleminen senkin edestä. Toivottavasti ymmärrät että niillä on iso ero.
Eivät ne Suomessa enää juuri morfiinia anna kipuihin. Juuri kerrottiin, että tilalle tarjotaan "lääkkeetöntä kivunlievitystä", kognitiivis-behavioraalista terapiaa, kylmä- ja lämpöhoitoja jne., eli näitä höpsismejä.
http://yle.fi/uutiset/ei_enaa_nappeja_kipuun_suositus_kivunlievitykseen_on_nyt_ensisijaisesti_laakkeeton/8511505
Näyttää huonolta lääkärin papereissa, jos on liikaa opioideja määrätty kivunlievitykseen. Parempi kun selvitätte itse menetelmät, joilla kipu katkeaa (lopullisesti) sitten kun on aika.
Tupakasta: on melko epämiellyttävä tapa viettää myöhäiskeski-ikää, joskus varhaisempaakin, kun on esimerkiksi keuhkoahtaumatauti. Se keuhkosyöpä ei ole ollenkaan ainoa seuraus... Eli vielä yli 60-vuotiaanakin lopettaminen saattaa mm. tuolta seuraukselta pelastaa.
Minulla on jo kaikki tarvittava materia ja mieletön seksielämä. Ei oikeasti ole tavoiteltavaa.
Ei kuolemaa eikä kuolemistakaan kannata pelätä. Jos minulta kysyttäisiin, (olen 56v, mutta tiptop kunnossa) niin pelkäisin enemmän syntymää.
Eli jos olisin jo pikkulapsena tiennyt, miten vaikeaa ja vittumaista elämä voi olla joillekin, (siis muut kanssaihmiset tekevät siitä vittumaisen ja vaikean, suurin osa ahneudellaan ja röyhkeydellään) niin en olis halunnut edes syntyäkään tällaiseen maailmaan.
Jos sitten siellä jossakin aikoinaan on se yläkerran ukko, niin minulla olisikin muutama kysymys hänelle. Saattas mennä pitkä tovi siinä rupatellessa.
Aletttais varmaan kumpikin nauramaan. On tässä tullut tehtyä senverran mitä ihmeellisimpiä juttuja.
En oikein tiedä. Voi olla enemmän asennekysymys. En ole koskaan kokenut elämää vittumaiseksi tai edes kovin vaikeaksi. Hankalia tilanteita on ollut ja ikäviä avioerojakin, mutta olen nykyään ihan hyvissä väleissä ex-vaimojenkin kanssa. Lasten ja lastenlasten kanssa ei ole ikinä ollut todella vaikeita tilanteita vaikka joskus on joutunut ojentamaankin eikä sitä välttämättä ole juuri sillä hetkellä oikein ymmärretty. Pölyn laskeuduttua on asiat aina kuitenkin saatu sovittua ja reilaan.
Ehkä paras apu on ollut se että on kuitenkin sovitteleva luonteeltaan ja muistanut isoäidin ohjeet. Kun suutut laske vähintään kymmeneen ennenkuin avaat suusi. Ja jos ei ole mitään muuta kuin pahaa sanottavana jätä se sanomatta. Kumpikaan näistä säännöistä ei kuitenkaan rajoita sanomasta sitä mitä oikeasti ajattelet. Ne paremminkin rajoittaa sanomasta sitä mitä ei loppujen lopuksi tarkoita.
Yläkerran ukko osaa telepaattiesti kommunikoida tietokokonaisuuksia sinulle hetkessä. Näin kertovat ne jotka ovat kuolleet, eli aivokäyrät ja sydän seis, mutta tulleet takaisin. Tuossa yksi keissi todella monista:
https://www.youtube.com/watch?v=8XEpsXOvgLw
Enemmän sitä pelkää läheisten kuolemaa, kuin omaansa.
Siinä on valtava suru ja kaipaus, kun läheinen kuolee.
Kun läheinen kuolee, niin huomaa kaiken maallisen turhuuden ja elämän lyhyyden.
Se on vaan lyhyt aika mikä täällä vietetään ja moni kuvittelee elävänsä, kuin ei koskaan kuolisi.
Sitä voi jo 45 vuotiaana sanoa elämän olevan jo iltapäivän puolella.
Ei tässä enää 30 vuotta pidempään eletä, hyvä jos 20 vuotta elää, että ei mitään järkeä alkaa suunnittelemaan mitään suuria, vaan eletään päivä kerrallaan loppua odotellen.
Kun ei ole kuolemanpelkoa, niin ei myöskään kuolemaa pelkää ja oikeastaan odottaa kuolemaa, koska pääsee pois tästä maailman ahdistuksesta, joka meitä ympäröi ja ahdistaa monilla tavoin, vaikkei suoranaista kurjuutta olisikaan.
Kun ihminen kuolee, kaikki loppuu. Itse ei joudu kärsimään sen jälkeen.
Tässä maassa ei kukaan järjellä oleva ihminen.
aina vaan pahemmaksi menee.
Pitkäikäisyyttä haluaa rikkaat. Joku narsistinen häiriö taustalla.Kaikkein vittumaisimmat tyypit roikkuu duunipaikallakin riesana muille ihmisille.
Kun 68 on monen kymmenen vuoden päässä, ajattelee että siinäpä sopiva ikä kuolla. Mutta kun se on parin vuoden päässä, tulee mieleen, että jospa sittenkin 75 tai 78 olisi parempi.
Kannattaa kuitenkin lähteä ajoissa, koska kun alkaa muisti heittelehtiä, niin se ei ole enää omissa käsissäsi. Kohta on katetri virtsaputkessa ja eri naamat kääntelee pedissä. Katto vaan pysyy samanvärisenä.
Terveellisesti eläen on lähtö yleensä nopeaa. Kaikkein pahin tilanne on sairastelu ja kituminen. Ei elämän pituudella ole mitään väliä, kunhan lähtö on vaivatonta. Kukaan ei kuoltuaan jää suremaan miten on elämänsä elänyt, ne surkuttelevat jotka sairastaa pitkän vanhuuden.
ämpärillinen päihdekoktailia hoitaa poistumisen kivuttomasti
Jotenkin tuntuu että toisille kuolema on luonnollinen ja he tiedostavat sen saapuvan. Toiset taas meuhkaavat terveellisyyden perään ja pelkäävät kuolemaa.
Itse ei kuolema pelota vaan harmittaa tietoisuus siitä että omat lapsetkin tulevat kuolemaan.
Nykyään tiedetään niin paljon mutta toimitaan niin väärin.
Elintarviketeollisuus myy ruokana kaikenlaista sokerihöttöä jopa lapsille.
Autot houkuttelevat istumaan senkin ajan kun pitäisi liikkua.
Ennenaikainen kuolema tehdään niin helpoksi...
Ehkä on tuosta kyse. Elämä on surmanloukkuja täynnä ilman että tajuamme niitä.
Terveellisesti eläen ei välttämättä elä paljoa pidempään, mutta todennäköisemmin hyvinvoivana pidempään. Ja kyllä se on tavoittelemisen arvoista.
Terveelliset elämäntavat eivät takaa pitkää ikää mutta ne saavat sen varmasti tuntumaan pidemmältä.
Oma on valintasi.
Tervemenoa, mutta lupaa ettet pilaa katkeruudellasi toisten elämää jos joudut itsetuhoisuuden vuoksi kitumaan kuitenkin.
Uskone Jeesukseen ja elämähän vasta alkaa kun kuolee. Tämä on se lyhin elämä täällä maanpäällä. Sitten alkaa ikuisuus johon vaikuttaa se halutko taivaaseen vai seuraatko mielummin omia himojasi ja näin päädyt Jumalan vastapuolelle saatana armeijjaan helvettiin kidutettavaksi. Vaikka minulla onkin Jeesuksen veren vuoksi ikuinen elämä taivaassa on silti kiva elää mielekästä elämää. Ei meitä ole tarkoitettu olemaan paikallaan ja mököttämään. Taivaan isäkin halua et me eletään mielekästä elämää. Masennus ja huono olo ei ole tän elämän tarkoitus. Minäkin käyn kuntosalilla, lasten kanssa leffassa, syön karkkiakin. Koitan elää terveellosesti koska ei ole tarkoitus että tietoisesti tuhoamme kroppamme joka meille on lahjaksi annettu. Pitäkää siis huolta kunnostanne. Se että tavoittelee ikuista terveyttä maan päällä voi katketa sairauteen tai kolariin tosta vaan joten siihen on turha sijoittaa koko elämän tarkotusta. Mutta näkeehän sen et meillä on lihakset ja sydän jotka voi paremmin kun urheilemme ja syömme oikein. Ei meitä ole tarkotettu liikkumattomaksi..miksi muuten meillä olisi jalat ja kädet. Jumala myös rakastaa kauneutta ja taivaassa kaikki onkin kaunista ja kimaltavaa, kultaiset kadut jne.