Bentsoriippuvuudesta

Juuri näinhän se on!

"Pillereiden syönti jatkuu esim. vuoden ajan ja kun syömisen lopettaa niin olo on taas ahdistunut ja tuskainen, jonka potilas tulkitsee vieroitusoireiksi. Vai onko vain niin että sama vanha ahdistus sieltä vain tuli takaisin, jonka takia lääkitys aikoinaan aloitettiin?"

Kun mennään ajassa takaisinpäin siihen hetkeen kun lääkitys aloitettiin niin olo on todennäköisesti ollut täsmälleen yhtä paha kuin nämä myöhemmin ilmenevät vieroitusoireetkin.

Jep ja jos kyseessä ssri snri vieroitusoireet on kyseessä sairauden paheneminen tai uusi sairaus.

Yksi tuttu on syönyt bentsoja lääkärin määräyksellä kymmeniä vuosia. Ei pysty enää normaaleja arkielämän asioitakaan tekemään ilman niitä. Sosiaaliset tilaisuudet, juhlat, ilot ja surut pitää pehmentää bentsoilla.
Tietenkään uni ei tule ilman nappuloita ja aina jos joutuu olemaan ilman, niin ahdistus nousee saman tien niin suureksi, ettei voi mitään tehdä.
Alun perin on saanut ne johonkin lyhytaikaiseen käyttöön, mutta onnistunut saamaan reseptin aina uudelleen kaikenlaisilla erilaisilla verukkeilla. Nykyään ihan hermoraunio ilman lääkkeitään.

Bentsojen suhteen pitäisi aloittaa potilaalla aina kokonaisvaltainen suunniteltu hoito. Edes vähimmillään pitäisi olla sovittu mihin asti niitä syödään ja varattu kontrollikäynti jossa kartoitetaan sitä miten asiakkaalla menee. Mikäli lääkitys päätetään lopettaa niin pitää tehdä lopetussuunnitelma jossa varmistetaan että potilaalla on käytössä bentsoja niin paljon että voidaan vähentää asteittain ja voidaan tehdä myös apteekkisopimus jossa tiettynä päivänä on noudettavissa tietty määrä. Lopetusta pitää myös seurata varaamalla soittoaika ja lääkärin kanssa voisi jutella miten lopetus sujuu. Tämä vaatii tietysti resursseja, mutta ehkäisee väärinkäyttöä ja antaa potilaalle turvallisen olon, vaikka riippuvaisuutta ilmenisikin. Lääkärin täytyy mielestäni automaattisesti ottaa riippuvuuden mahdollisuus huomioon ja siitä ei saa potilaalle vihoitella jos niin käy. Vieroitus tehdään sitten yhdessä suunnitellen, niin että potilas pääsee siinä helpolla. Mitenkään terveydelle vaarallisiahan bentsot eivät juurikaan ole, joten ei se ole niin tarkkaa jos se lääkitys vähän pitemmäksi venähtääkin.

Olen koukussa ja käyttänyt bentsoja kymmeniä vuosia. Vieroitusoireet poikkeavat jonkin verran "tavanomaisesta" ahdistuksesta, eli ovat tunnistettavissa lopetusoireiksi. Valitettavasti lääkkeiden lopettaminen kokonaan ei onnistu- alasajo kestää kuukausia ja jossain vaiheessa aikaisempi paniikkihäiriö ja unettomuus alkavat uudestaan ja joudun palaamaan lääkekäyttöön, että selviydyn arkielämästäni ja nukun riittävästi.

Hyviä uutisia on se, että olen pärjännyt vaativassa työelämässä hyvin, muisti ei ole heikentynyt ja voin esim. matkustella ympäri maailmaa lentopelosta huolimatta. Elämänlaatu on siis monin tavoin kohdallaan. Tokihan tekisin tämän kaiken mieluusti ilman lääkkeitä, mutta valinnanvara kohdallani on hyvin kapea.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille addiktioista kärsiville, pidetään käyttö hallittuna ja nautitaan elämästä!

Addiktioihin suhtaudutaan ehkä vielä vähän liian nyrpeästi, aivan kuin ne olisivat jotain mikä ei kuulu normaali-ihmisen elämään. Kuitenkin kaikki ihmiset addiktoituvat elämänsä aikana erilaisiin asioihin: Lääkkeisiin, shoppailemiseen, internettiin, aikuisviihteeseen, kahviin, sokeriin, viljatuotteisiin, maitotuotteisiin, rahaan jne.. Addiktiot ovat siis ihan arkipäiväisiä kaikille ihmisille tapahtuvia asioita. Riippuvuus pohjautuu ihmisen itsesäilytysviettiin: Asiat jotka parantavat oloa tuntuvat tarpeellisilta ja vetävät ihmisen takaisin mikäli riippuvuutta aiheuttavan toiminnan jättää tekemättä.

Toinen riippuvuuden osa-alue on fyysinen riippuvuus, joka johtuu kehon tottumisesta lääkkeeseen. Fyysistä riippuvuutta aiheuttavat SSRI-lääkkeet, kortisoni, psykoosilääkkeet, vatsahappolääkkeet (antasidit), tupakka, opioidit, rauhoittavat lääkkeet jne.. Keho on riippuvainen, mutta onneksemme se osaa korjata itsensä takaisin tilaan jossa se oli ennen lääkitystä. Palautuminen vie muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja tänä aikana ilmenee vieroitusoireita, joita voidaan hoitaa ottamalla jotain muuta kuin sitä mistä on riippuvainen. Ihannetilanne on tietysti se että ihminen voisi rauhassa sairastaa oireensa pois ottamatta mitään korvaavaa. Fyysisistä vieroitusoireista voi päästä lähes kokonaan eroon pienentämällä annostusta pikkuhiljaa. Kun keho palaa normaalitilaan niin myös ahdistus voi palata mikäli se syntyy aina kehon ollessa normaalitilassa. Tällöin ennen lääkityksen lopettamista pitäisi poistaa ne ongelmat jotka ahdistuksen aiheuttavat. Jos niille ei voi mitään tehdä niin sitten pitää olla joko ahdistunut tai syödä lääkkeitä, tai oppia käsittelemään ja hallitsemaan ahdistusta.

"Voi tuntua aika lohduttomalta pudota takaisin tyhjyyteen ja kaaokseen." Noin tuolla joku kirjoitti. Hyvä.
Minulla kai on käynyt just näin tai sitten vain luulen, että fluoksetiini Seronilin pois jättö saa minut kokemaan elämän ihka näköalattomana. Hmmm, tarvii tarttua härkää sarvista ja miettiä lääkeasiat uudelleen sekä muu saatavissa oleva elämää auttava apu käyttöön. Hommaa siinäkin. Mutta siis olo on aika paha, enkä välitä tai pysty ihmissuhteisiinkaan, ahdistuneisuus haittaa, en pysty oikein olemaan kenellekään mitenkään antoisa ja eivät ihmiset silloin välitäkään.

Olen käyttänyt bentsoja 1980-luvun loppupuolelta saakka ja riippuvuus on kaiketi syntynyt.

Entä sitten?

Aion käyttää bentsoja koko loppuelämäni, en näe mitään tarvetta luopua niistä. Ne vain tasaavat pahimman ahdistuksen. En ole kokenut, että ne aiheuttaisivat mitään hyvää oloa. Vissiin jos ottaa isomman annoksen, mutta itse otan 0.5 mg, jos on tarvetta.

Kuten joku toinenkin kirjoitti, niin vaativissakin töissä pärjää eikä muisti tai mikään muukaan osa pääkopasta pehmene.

Bentsoja määrättiin aikanaan ihan toisella tavoin kuin nykyisin. Ehkä aiheettomastikin, mutta niitää ei pidetty mörköinä. Väärinkäyttäjät ovat aiheuttaneet bentsojen mainen menon ja valtavan moralisoinnin niiden käytöstä. Itse käyn uusimassa reseptin kerran vuodessa ja viittaan noille jutuille kintaalla. Kommentoin kuitenkin silloin tällöin, jotta asiat osattaisiin pistää oikeisiin mittasuhteisiin.

Olen käyttänyt bentsoja jo monta vuotta... Voin sanoo jos niitä käyttää kohtuullisesti, niin voivat tehdä maailmasta paratiisin. Mulle se vaan meni koulu stressien keskellä siihen, että aloin ottamaan isompaa annosta. Ja lopulta siihen että meni toimintakyky... Ja kaiken kukkuraksi kun toimintakyky oli aivan pohja lukemissa, niin aloin käyttää vielä alkoholia että saisin turrutettua jotenkin mieltä. Kaikki huipentu siihen että vedin 5 temestaa kerralla kaljan kanssa. No menin kuitenkin oksentaan ne hetken päästä ulos. Mutta omalla kohdallani lääke tuotti ja tuottaa välillä vieläkin itsetuhoisia ajatuksia... Ja lähimuistiin on vaikuttanut ihan selvästi... En usko että pääsen niistä koskaan eroon, kun on muutenkin aika paha toi perus-sairaus...
Mielestäni sitä pitäisi tutkia enemmän että lisäävätkö bentsot itsetuhoisia ajatuksia ja voivatko ne viedä pitkällä aika välillä toiminta kyvyn... Mulla on ainakin sellaisia kokemuksia...

Mikset juo tinneriä tai haistele liimaa. Sama vaikutus kuin bentsoilla.

Lääkityksen lopettaminin tulee aina suorittaa porrastettuna alasajona, ei suoralla lopettamisella. Mikäli lääkitys on lopetettu ikään kuin kesken, ovat vieroitusoireetkin usein pahat.

Itse bentsodiatsepiini ei paranna ahdistusta vaan lieventää sitä lääkkeen vaikutuksen ajaksi. Ahdistuksen kuriin saaminen vaatii yhdistelmähoitoa, joten esim. säännölliset terapiakäynnit lääkityksen aikana ovat tärkeitä. Yhdistelmähoitoon liitetään monesti myös jokin ns. pitkäaikaislääke, jolla pyritään pitämään ahdistus poissa myös bentsohoidon loputtua.
Yleisimpiä pitkä-aikaisia ahdistuksen hoitoon käytettäviä ovat tällä hetkellä esim. Venlafaxin ja Cipralex.
Ahdistuneisuuteen liittyvään mahdolliseen vapinaan auttaa beeta-salpaajat, kuten Propranololi. Reseptillä saatavan Propranololin kauppanimiä Suomessa ovat Propral ja Ranoprin.

Bentsot ovat lääkkeitä tarpeeseen, turvallisia ja tehokkaita oikein käytettynä. Oletettavasti esimerkiksi alkoholi ja tupakka ovat epäterveellisempiä aineita, toki riippuvuus tulee valmisteeseen joka auttaa, etc mutta jos on tarve niin kyllä ne pystyy nopeasti lopettamaan vaikkapa 15vuodenkin käytön jälkeen (vaikeissa tapauksissa tarvitaan hoidollista tukea).

Kärsin paniikkihäiriöstä ja yleistyneestä ahdistushäiriöstä. Olen aina ollut erityisen herkkä. Käytän bentsoja (klonatsepaami max 2mg pv) pystyäkseni työelämään. Tottakai myös toleranssi nousee käytön myötä ja aine menettää tehoaan, tämä on tärkeää minimoida. Itse teen sen niin että käytän lääkettä vain minimiannoksen minkä avulla tunnen selviäväni jotenkuten työpäivästä, eikä ala otttamaan varmuuden vuoksi isompia annoksia. Alkuviikosta vaatii isompaa annosta, sitten vähemmän loppuviikkoa kohti, lääkettä on kuitenkin kasautunut arkiviikon aikana elimistöön. Viikonloppuna ei yhtään, vaikka ei uni tulisikaan normaalisti. Muuten toleranssi nousee nopeasti päivittäiskäytössä. Muutenkin on hyvä palauttaa tunteet itselleen säännöllisin väliajoin, bentsot depressanttina latistavat niitä.

Jos haluaa lopettaa bentsot ja lääkäri tarjoaa masennuslääkkeitä avuksi niin se on vähän sama kun tupakoitsijalle ehdoteltaisiin masennuslääkkeiden aloittamista tupakanhimon hävittämiseen. Ei ja ei. Ei uusia aineita vanhojen tilalle. Nykyajan tyhmyyksiä. Ehdotus lääkeyhtiölle: Diapamin lopetuspakkaus: jokainen pilleri on edellistä hitusen miedompi. Kuuri syödään loppuun.