kaksiviikkoa sitte kuoli mieheni

Osanottoni. Oliko hän pitkään tajuton? Sitähän sanotaan, että aisteista kuulo menee vasta viimeisenä. Jaksamista!

Osanotto puolestani. Kirjoittele, jos se tuntuu jotenkin luontevalta purkaa mielen kaaosta.

Lämmin osanotto täältäkin. Toivottavasti sinulla on jokin, jonka kanssa voit jutella. Tai vain olla. Täälläkin on tosiaan ihmisiä, tuntevia ja suruusi osaaottavia, vaikkemme tunnekaan sinua.

Pappi Elisabet

Rakas ystävä! Kirjoituksesi kosketti kovasti. Olin pian neljä vuotta sitten samassa tilanteessa. Miehni kuoli muutamassa päivässä tajuihinsa tulematta. Mökille lätö muuttui hautajaisten järjestämiseksi ja yritykseksi jaksaa hetkestä toiseen. Hautajaisten jälkeen tyhjyys ja yrityksiä selvitä kaikista arjen asioista. Puoli vuotta meni etten muista juuri mitään. Itkua riitti paljon kauemmin. Tältä palstalta löysin samaa kokeneita ja sain lohtua. Itse en juuri jaksanut kirjoitaa, mutta sanoja sain tunteilleni.
Suru on muuttunut lempeämmäksi ja arki on löytänyt uomansa. Olen huomannut, että elämä kuitenkin kantaa ja kaikesta selviää jollakin tavalla.
Olet tilanteessa, jossa ei ole sanoja. Voimia sinulle raskaisiin viikkoihin, kuukausiin ja vuosiin!