Köyhät hyviä, rikkaat pahoja?

Ainakin eräs yrittäjä kertoi hyvinä päivinään olleen hyvin itsekäs ja piu paut välitti muiden hädästä. Kunnes yritys meni konkurssiin ja menetti kaiken. Sitten kykeni ajattelemaan, miltä hätä ja puute tuntuu ja pystyi myös kokemaan empatiaa saman kaltaisessa tilanteessa olevia kohtaan.

On toki yksilöllisiä eroja. Toiset ovat luonteeltaan aina kusipäitä, olivat varakkaita tai köyhiä. Rahaan suhtautuminen on yksilöllistä. Toiselle rahalla on käyttöarvo eikä se ole ihmisarvon mittari. Toinen arvostaa vain rahaa elämässä ja haalii sitä enemmän kuin koskaan tarvitsee. Tällaisella raha hallitsee mieltä ja koko elämää.

Ei köyhät ole ihmisinä yhtään sen parempia kuin rikkaatkaan tai päinvastoin, kaikki on kiinni luonteesta. Kusipää on kusipää oli tämä sitten rikas tai köyhä. Kyllä minä tunnen pari oikein vittumaista köyhää, täysiä paskakasoja. Sitten on eräs varakas vanhempi herrasmies josta ei ole pahaa sanaa sanottavaa vaikka olen tuntenut hänet 20 vuotta.

Historia on täynnä tapauksia jossa sortajat ovat nousseet sortajiaan vastaan ja kun ovat päässeet vallan kahvaan entisistä sorretuista on tullut sortajia. Kun ihminen saa rahaa ja valtaa niin kyllä kusi nousee päähän. Kaikille ainakin vähän ja joksikin aikaa, joillekin paljon ja loppuiäkseen.

Ihminen on toimintatavoiltaan se mikä on perimään kirjoitettu. Ei sitä raha ratkaise, mutta se saattaa pehmentää käytöstä.

Suurin osa köyhistä on itsekkäitä loisia minkä mielestä muiden on heidät elätettävä kun eivät itse viitsi.
karrikoituhan tuo mielipide on mutta taotaa osua melkolailla osoitteeseensa kuitenkin.

Rikkaalla on varaa olla hyvä ja jalo, köyhällä ei ole sellaiseen varaa.

Köyhät ovat yleensä kaupungilla rähjäisiä, humalaisia pahanhajuisia ja rumia.

Heitä tapaa jos käy Lidlissä.