Mitäs siirretään?

Aiemman tietojenkäsittelylaitteiston perustan rapistuessa siirretään sen informaatiosisällön oleelliset osat uudelle perustalle. Tietoisuuden sisältönä on ideaalisessa onnistuneessa siirrossa oletusarvoisesti sama informaatio, kuin ennenkin. Vähän kuin kopioitaessa tärkeät tiedostot vanhalta tietokoneelta uudelle tietokoneelle, mutta prosessi on tietysti paljon mutkikkaampi. Ensinnäkin, siirretään kaikki sellainen ohjaava informaatio, joka on elämän jatkuvuudelle välttämätöntä. Toisekseen, erityisesti sellaiset tallentuneet yksilön itsensä itselleen tärkeimmiksi kokemat kokemukset, jotka mahdollistavat yksilöllisen tietoisuuden jatkumisen tunteen, jos sitä pidetään säilytettäväksi arvokkaana. Teknisesti pitäisi pystyä sulkemaan vähitellen ja mahdollisimman hallitusti hermosolujen aktiviteetti siten, että tuo tarvittava informaatio saataisiin kopioitua uudelle perustalle, jonne sijoitettu ohjausmekanismi sitten ottaisi hoitaakseen kokemusten muistista esiinnostamisen tietoiselle tasolle tarvittaessa. Mahdollisesti hermosolut itse tavallaan auttavat tässä siirtoprosessissa, koska toisiinsa aiemmin liittyneiden hermosolujen eristyessä vähitellen toisistaan, jäljellejääneet toistavat kokonaisuuden aiempien kokemusten erilaisia kombinaatiota.
Aivoilla itsellään on ainakin jossain määrin kyky siihen, että esimerkiksi muut aivoalueet ottavat vähitellen hoitaakseen niiden aivoalueiden tehtäviä, jotka eivät enää ole käytettävissä. Kyse on siitä, millaiset kytkennät aivoalueiden välillä on tai millaiset niiden välille muodostuu tai saadaan muodostumaan. Esimerkkejä ovat esimerkiksi sokeiden tyypillisesti muita tarkempi kuuloaistimusten käsittely ja yleisellä tasolla synestiset aistimusten tulkinnat, tulkintojen sisällön riippuessa siitä, mihin mitkäkin kokemukset ovat assosioituneet, eli minkä kokemusten tallennuspaikkojen välillä tms. on todennäköisemmin aktiivinen yhteys aivoissa.
Esimerkiksi ihmisen kokemus siitä, että hän on yhtenäinen persoona liittyy mm. siihen, että eri aivoalueilla on riittävät yhteydet toisiinsa. Jos esimerkiksi vasen ja oikea aivopuolisko eivät liity toisiinsa, niin erillinen tietojenkäsittely tuottaa kaksi persoonaa, jotka eivät ole tietoisia toisistaan. Jos taas toiminta on eriytynyttä ja ihminen on tietoinen siitä, niin ihminen tai subjekti kokee itsensä lisäksi myös vieraan persoonan, joka jakaa tietojenkäsittelylliset resurssit.
Todennäköisesti onnistunut kokemusten siirto olisi helpompaa, jos vanha ja uusi perusta muistuttaisivat mahdollisimman paljon toisiaan, jotta myös tietojenkäsittelystä olisi mahdollista tehdä mahdollisimman samankaltaista. Suoraviivaisinta olisi korvata vanhat hermosolut uusilla hermosoluilla, jolloin varsinaisia tietokoneita tarvittaisiin lähinnä ohjaamaan tuota prosessia ja ehkä toimimaan jonkinlaisena välimuistina. Uusia hermosoluja toivottavasti pystytään kasvattamaan kantasoluista ja kasvattamaan kiinni vanhaan aivokudokseen. Kalloa tietysti voidaan laajentaa tarvittaessa tai käyttää erillistä aivosolusäiliötä.
Voidaan olettaa, että onnistuneessa siirto-operaatiossa tietoisuus keskittyisi yleisellä tasolla samoihin tai ainakin merkittävässä määrin samankaltaisiin sisältöihin kuin aiemminkin, jos tuo transitio olisi riittävän hidas ja hyvin ohjattu tai itseohjautuva. Toivottavaa on, että tietoisuus voitaisiin säilyttää tuon transition aikana, jolloin henkilö voisi antaa reaaliaikaista palautetta tietoisuutensa ja muistamiseen liittyvien kykyjensä tilasta. Sanomattakin on selvää, tuollainen siirto vaatisi erittäin kehittynyttä teknologiaa ja että onnistuneena se olisi suuri saavutus.
Käytännössä kuitenkin kehitys tulee todennäköisesti olemaan hidasta, johon voi alkuvaiheissa liittyä mm. se, että opitaan liittämään ihmisaivot entistä monipuolisemmin ympäristöönsä, mukaan lukien tietojenkäsittelylaitteisiin. Toivottavaa on, että tuollainen liittäminen pystytään aikaansaamaan langattomasti ja monipuolisesti mahdollisimman nopeassa aikataulussa, jolloin ei tarvita hankalaa ja väistämättä kaistanleveydeltään varsin rajoittunutta fyysistä kytkentää. Itseasiassa jopa yksilöllisen tietoisuuden säilyttämistä tärkeämpi edistysaskel voisi olla sen tavoittelun sivutuotteena tavallaan väistämättömästi syntyvä kyky kasvattaa aivokudoksen määrää suuremmaksi ja liittää sen osia toisiinsa entistä monipuolisemmin.

Mitä sinne kompuutteriin siis on tarkoitus siirtää? Jos sinne koneeseen ei lätkitä sisälle lihaa eikä henkeä, sinne ei kai voi mitään muuta siirtää kuin bittejä. Ensin muistot täytyisi osata lukea aivoista ja muuttaa biteiksi. Mutta jokainen ihmisen aivoista ja muistista vähänkään tietävä tietää, että aivotiloista ei voi päätellä muistisisältöä. Lisäksi bitit itsessään eivät kerro sitä, miten ne pitäisi tulkita; {0,1}* voidaan tulkita äärettömän monin eri tavoin. Niiden tulkintaan tarvittaisiin kompuutterissa ohjelma Tietoisuus, joka osaisi käsitellä lukemansa bitit muistoina, ihmisen tietoisuutta yksi-yhteen vastaavalla tavalla. Joku voisi haaveilla, että kopioidaan se ohjelma aivoista, mutta siihen taas sisältyy sellainen ongelma, että mitään sellaiseen ohjelmaan vivahtavaakaan ei aivoista ole havaittu. Lisäksi kompuutterissa olevalla Tietoisuus-ohjelmalla pitäisi olla sellainen maaginen ominaisuus, että lukiessaan muistot se alkaisi kokea niitä. Miten sellainen taikuus koodataan ohjelmaan?

Mutta ei olla pessimistejä. Siitä vaan taikasauvat hommiin.

Ihmiset ovat jo aika pitkälle pdeon kuvia nykyään kun kumarassa kulkevat kännyään palvoen vaikka auton alle. EUn keskustietokone lienee jossain Brysselissä. Sen nimi on kuulemma Beast. Ne jotka haluavat samaistua petoon ja palvoa sen kuvaa joutuvat Raamatun mukaan eräänä päivänä tuliseen järveen.
En tarkoita että kännyn käyttö johtaa helvettiin vaan jos haluatte niin palvoa tietokonetta että ihanuutenne on siirtää koko sielu siihen niin seuraus on se.
Se on Jumalan ilmoitus ja varoitus ja lienee paikallaan teidänkin olla tietoisia valintanne seurauksista. Että sitä vaan tulin kertomaan.......