Lukeeko palstaa kukaan, jolla olisi ollut tai on edelleen suhde itseään 10 tai useampaan vuotta vanhempaan tai nuorempaan henkilöön? Haluaisin kuulla miten suhteeseen on ulkopuoliset suhtautuneet, miten eri elämäntilanteet on vaikuttaneet mihinkin asioihin yms yms.
Oma tilanne on se, että olen 29v mies ja sattumalta kesällä tapasin erään 19v tytön. Tavattiin sattumalta muutamia kertoja kesän lopulla ja syksyllä, kunnes sitten kun hieman tutumpia oltiin sovittiin muutama tapaaminen. Huomattiin, että viihdytään toisten kanssa ikäerosta huolimatta hyvin ja oli paljon yhteistä. Hiljalleen tapaamisväli alkoi tihenemään ja tunteet syvenemään. Nyt tilanne se, että molemmat pitää toisesta valtavasti, mutta molemmin puolin mietityttää tuo ikäero. Tytön puolelta vielä enemmän. Erityisesti juuri tuo, että olisimme käytännössä aina ihan eri elämäntilanteissa. Onko näin? Niinkin typerää kuin se on, molempia myös arveluttaa jonkin verran yleinen mielipide asiasta, vaikka sille ei pitäisi antaa sijaa ajatuksissa lainkaan.
Ollaan nyt vähän himmailtu tässä ja pysähdytty hetkeksi miettimään, et mitä tehdään asian kans.
Tyttö vaikuttaa nuoresta iästään huolimatta todella kypsältä ja fiksulta. Hämmästyttää usein, että hänen kanssaan paljon helpompi jutella vaikeistakin asioista kuin lähempänä omaa ikää olevien naisten kanssa. Välillä tosin mietin, että katsonko häntä sitten ihastuksen sokaisemana ja nään vaan kaikkea hyvää ja jääkö järkiperäiset reaaliteetit pimentoon? Sit myös, että en haluais olla hänen nuoruuden vieton esteenäkään. Haluaisin et hän sais myös viettää nuoruutta, kokea ja nähdä asioita. Toki paljon asioita voitais tehdä myös yhessä ja sit eihän kaikkien nuoruuden aina tartte edes mennä millään ns peruskaavalla? Välillä taas mietin, että ei tollaisesta kyllä nyt mitään järkeä olisi irtikään päästää. Muista edes millon viimeksi olen jostain näin paljon tykännyt ja tuntenut.
Kertokaas kokemuksia! Millasia asioiden kans tuossa joutuis kamppaileen ja miten niistä selviäis? Oon yrittänyt lueskella juttuja siitä Jonne Aaronin suhteesta siihen nuoreen et löytäiskö sieltä mitään apuja näihin pähkäilyihin :D
Oma tilanne on se, että olen 29v mies ja sattumalta kesällä tapasin erään 19v tytön. Tavattiin sattumalta muutamia kertoja kesän lopulla ja syksyllä, kunnes sitten kun hieman tutumpia oltiin sovittiin muutama tapaaminen. Huomattiin, että viihdytään toisten kanssa ikäerosta huolimatta hyvin ja oli paljon yhteistä. Hiljalleen tapaamisväli alkoi tihenemään ja tunteet syvenemään. Nyt tilanne se, että molemmat pitää toisesta valtavasti, mutta molemmin puolin mietityttää tuo ikäero. Tytön puolelta vielä enemmän. Erityisesti juuri tuo, että olisimme käytännössä aina ihan eri elämäntilanteissa. Onko näin? Niinkin typerää kuin se on, molempia myös arveluttaa jonkin verran yleinen mielipide asiasta, vaikka sille ei pitäisi antaa sijaa ajatuksissa lainkaan.
Ollaan nyt vähän himmailtu tässä ja pysähdytty hetkeksi miettimään, et mitä tehdään asian kans.
Tyttö vaikuttaa nuoresta iästään huolimatta todella kypsältä ja fiksulta. Hämmästyttää usein, että hänen kanssaan paljon helpompi jutella vaikeistakin asioista kuin lähempänä omaa ikää olevien naisten kanssa. Välillä tosin mietin, että katsonko häntä sitten ihastuksen sokaisemana ja nään vaan kaikkea hyvää ja jääkö järkiperäiset reaaliteetit pimentoon? Sit myös, että en haluais olla hänen nuoruuden vieton esteenäkään. Haluaisin et hän sais myös viettää nuoruutta, kokea ja nähdä asioita. Toki paljon asioita voitais tehdä myös yhessä ja sit eihän kaikkien nuoruuden aina tartte edes mennä millään ns peruskaavalla? Välillä taas mietin, että ei tollaisesta kyllä nyt mitään järkeä olisi irtikään päästää. Muista edes millon viimeksi olen jostain näin paljon tykännyt ja tuntenut.
Kertokaas kokemuksia! Millasia asioiden kans tuossa joutuis kamppaileen ja miten niistä selviäis? Oon yrittänyt lueskella juttuja siitä Jonne Aaronin suhteesta siihen nuoreen et löytäiskö sieltä mitään apuja näihin pähkäilyihin :D
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei vaan.Itse en ole ollut suhteessa nnoin suuren ikäeron kanssa,mutta tunnen muutamia pariskuntia joilla on ikäeroa 12-15 vuotta.Ei se ainakaan meille sukulaisille näy minkäänlaisena erona heidän arjessaan,kaikkien näiden suhteet ovat kestäneet jo yli 20 vuotta.Kun vielä aikaa kuluu niin 10 vuoden kuluttua se ero ei tunnu lainkaan suurelta,enitenhän se silloin nuorena tuntuu.Ainut huono puoli on tietysti vanhuudessa,kun toinen jää eläkkeelle,toinen voi jo olla aika raihnainen.Jos teillä tuntuu menevän hyvin ja rakastatte toisianne,älkää antako ikäeron vaikuttaa,uskon että ikäero ei ole niin suuri tekijä ja teillä on mahdollisuus onnistua,luulen että helpommin onnistuu kun mies on vanhempi kuin jos olisi toisinpäin.
Ei kaikki parikymppiset naiset halua viettää baarielämää. On monia nuoria, jotka aloittaa perhe-elämän tuossa iässä ja jättää nuoruuden sekoilut kokonaan väliin. Toiset on vaan kypsempiä kuin toiset. Elämäntilanne voi aina olla erilainen toisella, vaikka olisi samanikäisiä: monet voi vaihtaa alaa, aloittaa opiskelun myöhemmin elämässään, jolloin toinen käy töissä ja toinen opiskelee. Kuka tahansa voi jäädä milloin vain työttömäksi. Jos sairastuu pahasti, voi joutua ennen aikojaan sairaseläkkeelle jne. Itse tiedän muutamia parejä lähipiirissä, joilla kymmenen vuoden ikäero tai ylikin. Eräällä pariskunnalla on 12v eroa. Nainen oli parikymppinen, mies yli kolmekymmentä kun aloittivat. Vieläkin yhdessä, toinen on nyt 70-kymppinen ja toinen 80-kymppinen. Eli jos hyvältä tuntuu toisen seurassa ja halua ja tahtoa on olla yhdessä, mikä estää.
Mun mielestä tuossa ei ole mitään ongelmaa ja sun tilanne on aika hyvä kun ikäero on noinpäin eikä toisinpäin että nainen olisi vanhempi..
Kaikki miehet haluaisi nuoren naisen mutta yleensä niitä on pirun vaikea saada.
Hei vaan. Kiitoksia vastauksista. Vuosi vaihtu ja nyt uusi vuosi ja uudet kujeet. Eri paikoissa vietettiin vuoden vaihde, joten uuden vuoden suukot jäi saamatta ja antamatta.
Mitä nyt ollaan hänen kanssaan juteltu, taitaa tuo ikäero painaa häntä enemmän kuin minua. Toki se mietityttää, mutta en ehkä anna sen niin paljoa enää häiritä.
En ehkä ihan täysin allekirjoita tuota, että kaikki miehet haluaisivat saada nuoren naisen. Tässä mitä olen itse miettinyt niin eihän se fyysinen ikä kerro toisesta mitään ja sen takia sen pelkän nuoren iän takia ei kannata naisesta haaveilla... jos tämä nyt edes oli se mitä "go.for.it" tarkoitti. Ainakaan omalla kohalla en ole koskaan erityisesti halunnut ketään nuorta naista ja ennen tämän naisen tapaamista, jos joku olisi sellaista minulle edes ehdottanut, olisin nauranut ja pitänyt kyseistä heppua sekopäänä. Mutta niin siinä vaan kävi, että kohtalo toi eteen nuoren mahtavan ihmisen, joka hiljalleen vei jalat alta ja sydämen rinnasta. Vielä, kun tämän homman saisi jotenkin toimimaan.
"En ehkä ihan täysin allekirjoita tuota, että kaikki miehet haluaisivat saada nuoren naisen. Tässä mitä olen itse miettinyt niin eihän se fyysinen ikä kerro toisesta mitään ja sen takia sen pelkän nuoren iän takia ei kannata naisesta haaveilla..."
Minulla on tilanne toisinpäin niin, että naiseni on sen 10v vanhempi ja kyllä se valitettavasti ulkoisesti näkyy, että toinen on vanhempi ja välillä toivoisi ikäeron olevan toisinpäin. Mutta miesten toiveilla ei ole käytännön merkitystä, sitä vaan ottaa sen minkä saa.
Mulla ollut 9v. Vanhempi mies ja 12v. nuorempi.
Ikä ei tuottanut ongelmia, mutta tuo vanhempi oli täysin kersamainen ja vastuuton itsekkyydessään. Nuorempi taas täysi mies alusta asti. Luotettava, iloinen, vastuuntuntoinen, rakastava, aito.
Ikä ei merkkaa, vaan ihminen.
Niimpä. Samaa olen itsekin ajatellut, että ikä ei merkkaa vaan se ihminen. Kunpa tuo tyttökin pystyisi ajattelemaan samoin.
Niin se taitaa tässä valitettavasti käydä, että kuihtuu kokoon. Viikonloppuna juteltiin pitkä tovi. Tyttö kertoi olevansa ihan pulassa asian kanssa. Ei pääse yli eikä ympäri ikäerosta. On kiintynyt liikaa, mutta ei pysty tällä hetkellä mihinkään, koska ikäero pelottaa. Ymmärrän kyllä jossain määrin hänen pelkoaan. Ei se minullekkaan mikään ihan helppo pala ollut purtavaksi. Sovittiin, että ollaan omillamme ja annetaan ajan kulua ja katsotaan miten käy.
Ikävä on kyllä valtava. Merkillisiä on nämä elämän käänteet. Ikinä olis osannu kuvitella, että näin pahasti menettäisin sydämen jollekin noin paljoa itseä nuoremalle.
". Ikinä olis osannu kuvitella, että näin pahasti menettäisin sydämen jollekin noin paljoa itseä nuoremalle."
Itse ainakin juuri menettäisin helposti sydämeni nuoremmalle, itseäni vanhemmalle naiselle sydämen menettäminen on jo hankalampaa.
No omat kokemukset tuollaisista parikymppisistä ei ole mitään kovin häävejä yleensä. Suurin osa heistä on vielä ihan totaalisen lapsia. Hetkeksi sellaisiin saattaa ehkä ihastua, mutta pidemmän päälle niitä ei sit jaksa katella.
Tuon tapaamani tytön kohdalla tilanne oli täysin eri. Monessa suhteessa kypsempi kuin monet tapaamani lähempänä omaa ikää olevat. Avoin ja rehellinen. Vaikeistakin asioista pystyy puhumaan maltilla ja rakentavasti. Ihmekös tuo, että tässä jo yli 6kk kitkuteltu ja mietitty mitä tehdään.
Oikein edes tiedä, pitäisikö päästää kokonaan irti vai ei. Järki sanoo, että pitää, mutta tunteet sanoo ei. Tuon toistaiseksi viimeisen keskustelunkin aikana sitä molemmat mietti, että onko tässä nyt sitten aivan pakko päästää tästä toisesta ihmisestä irti, kun kuitenkin keskusteluyhteys ja kemiakin tuntuu olevan täysin kohdillaan. En vain ymmärrä, että kuin iso peikko se ikäero voi olla, jos homma muuten toimii.
Tässä ikävässä ja tuskassa inhottavia negatiivisia ajatuksia tahtoo nousta mieleen, että ei häntä kai sitten kiinnostanut tarpeeksi, kun ei ikäerosta yli päässyt. Mustasukkaisuuttakin olen löytänyt itsestä viime hetkinä.
oli 20v ikäeroa, mies vanhempi. 5v yhdessä, ja se oli siinä:(
Missä iässä erositte?
N23 M43, siihen aikaan tuli ero.