Tuli tuossa ajeltua muutaman kuukauden pappani vanhalla Taunuksella vuosimallia 82. Olen aikaisemmin ajanut vähän kaikenlaisilla autoilla 80-luvun autoista ihan uusiinpiin. Taannoin lähdin taas liikkeelle vuoden 02 pösöllä, jossa ei ole ABS:siä. Hitto vie oli melkein pää ratissa kun ensimmäisen kerran painoin jarrua ja hyvä ettei takana oleva ajanut perään. Muistin heti: "Ainiin, nyt ei ajetakaan enää taunusta." Tuli vaan mieleen, mikä on tehnyt tuon eron herkkyyteen autojen jarruissa vuosien saatossa? Onko kyse siitä, että jarrutehostimet ovat jotenkin muuttuneet, vai siitä että takanakin on nykyautoissa levyt. Taunuksen jarruissa ei ole ilmaa ja siihen on tehty jarruremontti, joten siitäkään ei voi olla kyse. En mikään asiantuntija ole auton tekniikassa, mutta tämä alkoi kiinnostamaan. Myös kaasupolkimet ovat paljon herkempiä nykyautoissa. Okei, ei vuoden 02 pösö uusi ole, mutta on se taneen verrattuna. Ei sitä ymmärräkään, kun on uusia autoja ajanut, kuinka paljon jäykempiä olivatkaan auton hallintalaitteet aikoinaan. Nyt kun ajoin vanhaa nostalgista Taunusta 3 kuukautta alkoi tuntua että nehän olivatkin mukavampia ajettavia. Makunsa kullakin. Tykkään old schoolista.
Jarrujen kehitys vuosien saatossa
Tanevaan
9156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Riippuu nimenomaan tehostimesta. Levyt takana ei auta mitään sillä lähes kaikki hidastus tapahtuu etujarruilla painon siirtyessä jarruttaessa eteen.
Ruiskukone vastaa kaasuun terävämmin kuin kaasari
Jarrupalojen-, kenkien, - rumpujen ja levyjen kuluneisuus voi vaikuttaa jarrutuntumaan ja jos esim. takajarrujen säätömekanismi on jumissa.
Mulla oli joskus -82 Mazda 323 ja kyllähän siinäkin tosin jarrupoljin tuntui liikkuvan pidemmän matkan kuin jo seuraavassa -90 323:ssa ja varsinkin nykyautoissa. Ennen tosin autot olivat kevyempiä eikä niissä ollut ABS-jarruja, takajarruille oli paineenrajoitinventtiili ettei takajarrut lukkiintuisi ensimmäisenä ja heittäisi autoa poikittain, ehkä jarrujärjestelmä ja poljintuntuma piti mitoittaa niin ettei ne lukkiintuisi niin herkästi?
Kitkapinnatkin ovat varmasti suurentuneet pyöräkoon kasvamisen myötä, tosin se on jo painonkin kasvamisen myötä välttämätöntä.
Kyllähän 80-luvun autossa oli eri tunnelma kuin nykyajan autoissa, kapeat pilarit takasivat hyvän näkyvyyden ulos, sisustuksissa oli muitakin värejä kuin musta, Mazdassa oli vaaleanruskea sisustus, tykkäsin siitä. Paljon valoisampi kuin nykyisen autoni musta sisustus, paksut pilaritkin tekevät aika tankkimaisen tunnelman...
Kaasari vain miellyttävämpi ajaa kun pystyy vielä kikkailemaan kaasun kanssa esim kaupungissa.Ruiskussa kyllä tuo tasainen tunne mutta juuri tarkka kierroksille ja potkii herkästi jos vedättää liian isolla vaihteella jos tiukka paikka.Eipä enään vuosiinenään jokatalvisia ajo-ohjeita miten luisto hallitaan vastaohjauksella kun abs ja ajonvakautus ottaa ohjat ja joissakin luistoissa sitten ojassa kun auto ei tottele.
Miksi auton ajaminen pitäisi tehdä miksikään voimisteluksi jäykillä hallintalaitteilla? Minusta on kiva että kaikki toimii kevyesti ja mukavasti ilman tarpeetonta voimankäyttöä.
Minusta esimerkiksi tuollainen auto missä jarrut on hyvin jäykät on erittäin vaarallinen liikenteessä, jos jarruttaessa ei tahdokaan tapahtua yhtään mitään! Lukkiutuvat jarrut on myös vaaralliset. Jos on vaikka toinen reuna sula ja toisella reunalla tietä jäätä ja tulee äkkijarrutus niin autohan on ojassa hyvin äkkiä.
Ainakin näin kuvittelisi. En ole tosin koskaan itse ajanut vanhemmalla autolla missä olisi esim. lukkiutuvat jarrut koska olen hankkinut ajokortin vasta viisi vuotta sitten eikä nuorenakaan ollut mitään peltoautoja.
Ohjaukset oli yleensä tehostamattomia vielä 80-luvulla, ei se haitannut kuin pysäköintitilanteissa mutta vastapainoksi ohjaus oli hyvin tunnokas esim. maantieajossa.
Kokenut kuljettaja osasi polkea ilman abseja olevia jarrujakin lukkiutumisen rajalla tai pumpaten välillä lukkoon, välillä pyörimään päästäen että sai ohjatakin välillä.
Hankin minäkin ajokortin jo katalysaattoripakon aikana 1992 mutta siitä huolimatta ensimmäiset kaksi autoa olivat kaasarikoneella ilman katalysaattoria...
olemaan vuoden -82 S-Mersu museorekisterissä. Kun ostin sen -88 käytettynä, Abs-jarrut (lisävarusteena tuohon aikaan) olivat niin tehokkaat että niitä sai Suomen nopeuksissa oikein varoa. Nyt ovat samat jarrut jo huomattavasti raskaammat käyttää mutta pysäyttävät yhä auton hienosti. Pitäisi oikein tutkia ja herkistellä jarrumännät vaikkeivät jarrut mitenkään laahaa ja voihan se olla että tehostinkin on parhaat päivänsä jo 240 tkm jälkeen nähnyt. Taunuksen ja muiden samanikäisten ja-tasoisten jarrut nyt olivat jo uutena oman aikansa lapsia.
Allekirjoittaneen ensimmäinen auto jossa oli apsit oli -02 diesel focus. Samaan aikaan meillä oli myös -99 scudo, heh, fokuksesta kun hyppäs fiiattiin ni liukkaalla ensimmäisessä jarrutuksessa oli tukka pystyssä. Eikä ne scudon jarrutkaan huonot olleet. Kehitys kehittyy. Oikeastaan se mitä vanhoissa autoissa kaipaan on ohjaustuntuma, paras ohjaus mihin olen törmännyt on rättisitikassa, tehostamaton hammastanko ja nollapisteohjaus, pyörä kääntyy keskeltä kulutuspintaa. Nykyisessä kulkuneuvossa(kakkoskoppanen skoda nakufabia) on sähköine tehostin jonka tuntuma ei pääse lähellekkään.
Eikä tuo sotkan ohjaus edes o ollenkaan huonoimmasta päästä.
Jarrujen tehokkuuteen vaikuttaa merkittävästi Levyjen/rumpujen pinta, lasimainen kiiltävä pinta jarruttaa huonosti. Paljon vaikuttaa myös jarrupalojen materiaali ja puhtaus.