http://mpmaenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209139-aariliikehdinnan-vuosi-2015-–-tuoko-vuosi-2016-lientymisen
Ääriliikehdinnän vuosi 2015 – Tuoko vuosi 2016 lientymisen?
Suomalainen yhteiskunta on ollut vuoden 2015 aikana suorastaan ennen näkemättömän kuohunnan näyttämönä. Eräs silmiinpistävä piirre tässä kuohunnassa on ollut sinänsä marginaalisten liikkeiden uusi tuleminen, jota ovat leimanneet henkisen ja fyysisen väkivallan ilmentymät, eri muodoissaan. Vihamielisyyden kohteina ovat olleet erityisesti etniset vähemmistöt ja HLBTI-vähemmistöt. Niin Suomessa kuin laajemmin kansainvälisesti koettavia epävarmuuden aikoja hyödyntävä liikehdintä käyttää lietsomansa vihan kohteiden määrittelemiseen ikivanhaa mallia. Tieto-Finlandia -palkinnon 2015 voittaneen kirjan ”Kansankodin pimeämpi puoli” ([1]) kirjoittaja, kulttuuriantropologi Tapio Tamminen, kuvaa ”revivalististen liikkeiden” käyttämää metodia kirjassaan seuraavasti (sivu 244):
”… Epävarmoina aikoina syylliset yhteisön vaikeuksiin haetaan usein ”ulkopuolisista”. Toistuu ikivanha syyllistämisen malli. Ensin ulkopuoliset marginalisoidaan. Näin syntyy ”meidän” ja ”heidän” vastakkainasettelu. Seuraavassa vaiheessa ulkopuoliset objektivoidaan kasvottomaksi ryhmäksi, jossa ihmiset eivät ole enää yksilöitä, vaan heidät määritellään ja arvotetaan ryhmän usein stereotyyppisten ominaisuuksien perusteella. Kolmannessa vaiheessa ”ulkopuoliset” demonisoidaan pahuuden kantajiksi …”.
Vuosikymmenien maltillinen ja myönteinen kehitys länsimaisessa arvo- ja ihmisoikeusyhteisössä on kohdannut systemaattisesti lietsotun rauhattomuuden ja kielteisyyden ilmapiirin. Luonteeltaan tämä on kuin suoraa toistumaa toista maailmansotaa edeltäneeltä ajalta. Etnisten vähemmistöjen ja HLBTI-vähemmistöjen ihmisoikeuksien rajoittamista esittäviä vaatimuksia esitetään päivä päivältä uskaliaammin. Tilannetta ei tee yhtään helpommaksi äärilaidan nationalisten ja arvokonservatiivien liikkeiden lonkeroiden ulottuminen länsimaiseen salonkikelpoiseen ”demokraattiseen ympäristöön” ([1, s. 238]). Oman lukunsa muodostaa vastakkainasettelujen mielikuvilla leikittelevän poliittisen retoriikan ([2], [3], [4]) yleistyminen, joka ruokkii ääriliikkeille otollisia mielialoja. Tilanne, missä laillisessa parlamentaarisessa järjestelmässä arkipäiväistyvat ääriliikkeille tyypilliset maneerit, on absurdi mutta ennen kaikkea vaarallinen. Asianmukaiselta puuttumiselta ääri-ilmiöihin nakerretaan tarvittavaa uskottavuutta, mikä on omiaan vahvistamaan ääriliikkeiden itsevarmuutta ja röyhkeyttä. Johtopäätös, jonka ääriainekset tekevät on, että rajoja voidaan koetella kerta kerralta enemmän.
Suomalainen vuosi 2015 on ilmentänyt varsin hyvin edellä kuvattua ”yhtälöä”. Samassa tilanteessa ovat olleet lukemattomat muut länsimaat. Tämä ei ole mikään ihme, sillä mainitut nationalistiset ja arvokonservatiivit äärilaidan liikkeet ovat kansainvälisesti verkostoituneita. Se tuoko vuosi 2016 mitään lientymisen merkkejä jää nähtäväksi.
-Suomessa on kaikkien rasistien ja uusntasien otettava järki käteen vuonna 2016. Vastaanottokeskuksia vastaan hyökkääminen ei poista pakolaisuuden ongelmaa Suomesta eikä maailmasta, eikä kansan jakaminen jyrkästi kahtia rasististen päämäärien takia aja suomalaisten etua milllään tavalla. Rasistien on hyväksyttävä se, että Suomi on peruuttamattomalla tavalla muuttunut kansainvälisemmäksi, pakolaiskriisi on olemassa ja se on pakko hoitaa kansainvälisten lakien mukaan. Rasistisella öyhötyksellä ei saavuteta yhtään mitään, jokaisen on laitettava jäitä hattuun ja tunnustettava tosiasiat. Suomi hajoaa jos nykyinen kielteisen ilmapiirin ja ulkomaalaisvihan lietsominen jatkuu.
Ääriliikehdinnän vuosi 2015 – Tuoko vuosi 2016 lientymisen?
Suomalainen yhteiskunta on ollut vuoden 2015 aikana suorastaan ennen näkemättömän kuohunnan näyttämönä. Eräs silmiinpistävä piirre tässä kuohunnassa on ollut sinänsä marginaalisten liikkeiden uusi tuleminen, jota ovat leimanneet henkisen ja fyysisen väkivallan ilmentymät, eri muodoissaan. Vihamielisyyden kohteina ovat olleet erityisesti etniset vähemmistöt ja HLBTI-vähemmistöt. Niin Suomessa kuin laajemmin kansainvälisesti koettavia epävarmuuden aikoja hyödyntävä liikehdintä käyttää lietsomansa vihan kohteiden määrittelemiseen ikivanhaa mallia. Tieto-Finlandia -palkinnon 2015 voittaneen kirjan ”Kansankodin pimeämpi puoli” ([1]) kirjoittaja, kulttuuriantropologi Tapio Tamminen, kuvaa ”revivalististen liikkeiden” käyttämää metodia kirjassaan seuraavasti (sivu 244):
”… Epävarmoina aikoina syylliset yhteisön vaikeuksiin haetaan usein ”ulkopuolisista”. Toistuu ikivanha syyllistämisen malli. Ensin ulkopuoliset marginalisoidaan. Näin syntyy ”meidän” ja ”heidän” vastakkainasettelu. Seuraavassa vaiheessa ulkopuoliset objektivoidaan kasvottomaksi ryhmäksi, jossa ihmiset eivät ole enää yksilöitä, vaan heidät määritellään ja arvotetaan ryhmän usein stereotyyppisten ominaisuuksien perusteella. Kolmannessa vaiheessa ”ulkopuoliset” demonisoidaan pahuuden kantajiksi …”.
Vuosikymmenien maltillinen ja myönteinen kehitys länsimaisessa arvo- ja ihmisoikeusyhteisössä on kohdannut systemaattisesti lietsotun rauhattomuuden ja kielteisyyden ilmapiirin. Luonteeltaan tämä on kuin suoraa toistumaa toista maailmansotaa edeltäneeltä ajalta. Etnisten vähemmistöjen ja HLBTI-vähemmistöjen ihmisoikeuksien rajoittamista esittäviä vaatimuksia esitetään päivä päivältä uskaliaammin. Tilannetta ei tee yhtään helpommaksi äärilaidan nationalisten ja arvokonservatiivien liikkeiden lonkeroiden ulottuminen länsimaiseen salonkikelpoiseen ”demokraattiseen ympäristöön” ([1, s. 238]). Oman lukunsa muodostaa vastakkainasettelujen mielikuvilla leikittelevän poliittisen retoriikan ([2], [3], [4]) yleistyminen, joka ruokkii ääriliikkeille otollisia mielialoja. Tilanne, missä laillisessa parlamentaarisessa järjestelmässä arkipäiväistyvat ääriliikkeille tyypilliset maneerit, on absurdi mutta ennen kaikkea vaarallinen. Asianmukaiselta puuttumiselta ääri-ilmiöihin nakerretaan tarvittavaa uskottavuutta, mikä on omiaan vahvistamaan ääriliikkeiden itsevarmuutta ja röyhkeyttä. Johtopäätös, jonka ääriainekset tekevät on, että rajoja voidaan koetella kerta kerralta enemmän.
Suomalainen vuosi 2015 on ilmentänyt varsin hyvin edellä kuvattua ”yhtälöä”. Samassa tilanteessa ovat olleet lukemattomat muut länsimaat. Tämä ei ole mikään ihme, sillä mainitut nationalistiset ja arvokonservatiivit äärilaidan liikkeet ovat kansainvälisesti verkostoituneita. Se tuoko vuosi 2016 mitään lientymisen merkkejä jää nähtäväksi.
-Suomessa on kaikkien rasistien ja uusntasien otettava järki käteen vuonna 2016. Vastaanottokeskuksia vastaan hyökkääminen ei poista pakolaisuuden ongelmaa Suomesta eikä maailmasta, eikä kansan jakaminen jyrkästi kahtia rasististen päämäärien takia aja suomalaisten etua milllään tavalla. Rasistien on hyväksyttävä se, että Suomi on peruuttamattomalla tavalla muuttunut kansainvälisemmäksi, pakolaiskriisi on olemassa ja se on pakko hoitaa kansainvälisten lakien mukaan. Rasistisella öyhötyksellä ei saavuteta yhtään mitään, jokaisen on laitettava jäitä hattuun ja tunnustettava tosiasiat. Suomi hajoaa jos nykyinen kielteisen ilmapiirin ja ulkomaalaisvihan lietsominen jatkuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.