Hämsy on sitten jättänyt kirjallisuudentutkimuksen ja kyynistynyt lopullisesti.
http://rybackinblogi.blogspot.fi/2015/12/in-memoriam-humanismini-20052015.html
Itse opiskelin Hämsyn tavoin kirjallisuudentutkimusta, mutta en päätynyt tutkijaksi vaan erään sivuaineeni perässä sangen käytännölliselle alalle. En koe, että opintoni olisivat menneet mitenkään hukkaan. Opin kriittiseksi ja analyyttiseksi enkä tarkastele maailmaa yhtä "naiivisti" kun käytännöllisemmät kollegani. Arjessa kirjallisuus ( ja muu taide) tuo elämääni niin paljon mielekästä sisältöä, että säälin niitä, jotka eivät tuosta ilosta pääse osalliseksi.
Toivon totisesti, että Hämsykin löytää vielä kirjallisuuden maailman ja elämänilon. Suosittelen kaikille sisällön -oli se sitten mitä tahansa- hankkimista elämään. Itse elän "vanhana piikana" mutta en ole koskaan kokenut tilannettani mitenkään ongelmalliseksi ( vaikka muut ovat). Itse ajattelen, että tämä on paljolti kirjallisuuden ansiota.
http://rybackinblogi.blogspot.fi/2015/12/in-memoriam-humanismini-20052015.html
Itse opiskelin Hämsyn tavoin kirjallisuudentutkimusta, mutta en päätynyt tutkijaksi vaan erään sivuaineeni perässä sangen käytännölliselle alalle. En koe, että opintoni olisivat menneet mitenkään hukkaan. Opin kriittiseksi ja analyyttiseksi enkä tarkastele maailmaa yhtä "naiivisti" kun käytännöllisemmät kollegani. Arjessa kirjallisuus ( ja muu taide) tuo elämääni niin paljon mielekästä sisältöä, että säälin niitä, jotka eivät tuosta ilosta pääse osalliseksi.
Toivon totisesti, että Hämsykin löytää vielä kirjallisuuden maailman ja elämänilon. Suosittelen kaikille sisällön -oli se sitten mitä tahansa- hankkimista elämään. Itse elän "vanhana piikana" mutta en ole koskaan kokenut tilannettani mitenkään ongelmalliseksi ( vaikka muut ovat). Itse ajattelen, että tämä on paljolti kirjallisuuden ansiota.
Vastaukset 45
Vanhimmat
En usko, että sitä kannattaa surra. Ammatillinen koulutus voi olla hänelle hyvä asia. Ja sitten kun paine siitä, että kirjallisuudenopiskelijan täytyy lukea, hellittää, hän voi löytää uudelleen tien vanhan rakkautensa luo.
Ihan optimistinen tekstihän tuo oli. Mies sentään aikoo ja ennen kaikkea haluaa tehdä elämällään jotakin jatkossa.
"Opin kriittiseksi ja analyyttiseksi" = Minusta tuli marxilainen
"Arjessa kirjallisuus ( ja muu taide) tuo elämääni niin paljon mielekästä sisältöä" = Pakenen fiktioon, koska todellisuus ei vastaa käsityksiäni
Parempi fiktioon on paeta kuin tälle s**tanan palstalle
Tämä palstahan on fiktiota.
Maailmankirjallisuus on laadukkaampaa todellisuuspakoa. Vrt. mieluummin itken surkeuttani bemarissa kuin ladassa.
Palsta sopii paremmin luoville ihmisille, koska täällä saa itse luoda oman fiktionsa. Maailmankirjallisuutta taas lukevat ihmiset, jotka eivät kykene luomaan omaa fiktiotaan.
Maailmankirjallisuutta lukevat luovat usein myös omaa fiktiota, harvemmin vain tällä palstalla.
Mitättömän pieni prosenttisouus maailmankirjallisuutta lukevista luo yhtään mitään. Se ei ole "usein".
Ätmel luo!! :D :D
Ei voi mitään, palstalta saa takuuvarmasti päivän naurut, jos vaan tulee vilkuilleeksi tänne...
:-D
Olet väärässä.
Loin susta muotokuvan :-(
http://aijaa.com/vJU2GP
Väitteesi on täysin naurettava.
Tämä palsta on eskapismin Ferrari. Että tiedä sä se, SAATANAN PERKELEEN VITTU VITTU!!!!!!!!!
Hieno blogi Hämsyltä. Yhdyn hänen mietteisiinsä täysin.
Kurppa aivan kuutamolla, mutta ei sen niin väliä.
Hämsylle amiksen polkua seuraavaksi, ja siwan kassoja.
Täysin perseestä revitty idea tatuoinnista käteen, nainen, sitten toinen jne. ;)
Kokeekohan Hämsykin saman kuin minä naisten kohdalla sitten: Akateemisille naisille olet vain amis, vaikka todellisuudessa älysi ja humaanisuutesi oli valovuosia edellä naista - oikeastaan jokaista ikistä. Kysymys mikä minua kiinnostaa on: Mainitseeko hän että on melkein tohtori, vaiko kertoo vain olevan vaatimaton amis joka rakastaa laittaa johtoa putkeen.
Hämsy EI voi olla siinä vaiheessa hiljaa, vaan laittaa pseudointelzzzz hypergamiaroskan(vai miksi ämmiä nykyään tai sitten kutsutaankaan) hiljaiseksi sanan säilällä ja amismaisella ruumiin ja lihaksen miekalla.
Kaiken tämän paskan jälkeen hän ehkä palaa rakkaimpansa äärelle ja aloittaa aariat.
Sitä minä odotan.
Hyvää vuotta Hämärän Rajoille. :)
En usko, että Hämsy alentuisi ilkeyteen. Hän oli aina palstalla ystävällinen ja hyväkäytöksinen kirjoittaja, jolle sympaattisuutensa vuoksi antoi helposti anteeksi sen, että uskoi muutamiin älyttömiin teorioihin.
Kerrotko lisää niistä"älyttömistä"teorioista?
En.
Niin arvelinkin kun et niitä älyttömiksi pysty todistamaan toisin kuin korvienvälisi, joka tuli todistettua älystä vajaaksi
Kieltäydyn ruokkimasta röllejä.
Joo, tosi kiva tyyppi. Lukekaapa blogin seuraava juttu Täydellinen ihminen. Siinä hyypiö kirjoittaa, että tunsi mielihyvää, kun kuuli jonkun lapsen sairaudesta.
Luin, ei järkyttänyt. Ei kukaan ole täydellinen ja ajoittain jokainen tuntee viheliäisiä tunteita. Yksi kirjoitus ei ihmistä pahenna, jos pääsääntöisesti on hyvis ja kiva. Paihimpia ovat ne, jotka torjuvat kaikki alhaiset ajatuksensa. Heiltä kun sitten kerran se Pandoran lipas aukeaa, niin huh huh.
Onko hc-ätmel asbergeri tai autisti
hc-ätmel on jukura, hivenen empaattisuuttakin herättävä, vanhasuomalaisittain sellainen "lautapää härkä"
jonkin lajin burgeristi myös :)
HC_ätmel on homoeroottinen suuikoni.
Olen ilmiselvästi kiltti ja kunnollinen.
"härkäpäinen" aina vaan, tekisit jotakin parantaaksesi kohtasi, senkin "kiltti ja kunnollinen", se ei johda mihinkään, olisi pitänyt oppia jo.
Ja jos kiltti ja kunnollinen mies sattuu pääsemään suhteeseen, siinä käy näin: http://keskustelu.suomi24.fi/t/14038748/nyt-naiset-heti-selitatte-taman!
Vai mitä?
Hämärä tuntuu ihannoivan työväen/alaluokkaista elämäntapaa, johon useimmiten todellisuudessa kuuluu raskas ja pienipalkkainen vittumainen työ, "äijäkulttuuri" humalajuomisineen, lihavat ja äreät justiinatyyppiset amisämmät, epäterveellinen ruokavalio, typerä ja turhanpäiväinen uhoaminen jne. Vaikka suurin osa erilaisista humanistisista tutkijoista onkin tarpeettomia puuhastelijoita, niin onhan ne sentään tekijänsä kannalta siistejä sisätöitä joista saa palkkaa joka riittää elämiseen ja myös jonkinlaista statusta ainakin akateemisten nuorten naisten silmissä. Nykypäivän Suomessa pienipalkkaista työtä tekevä suomalainen mies saa osakseen vain pilkkaa ja onnettoman elämän. Vähemmälläkin raatamisella selviää jos tuota haluaa.
Ei amispuolen ammatit ole huonosti palkattuja humanistin näkökulmasta. Jos hankkii vaikka sähkärin tai putkimiehen koulutuksen, pääsee paremmille palkoille. Humanistina eläminen on jatkuvaa köyhyyrajan alapuolella elämistä nälkäpalkalla katsellen samalla sitä, miten itseä pöljemmät porskuttaa.
Nuo mainitsemasi ovat niitä parempia duunariammatteja. Mutta kyllä se vaikka taxikuskeilla, varastomiehillä, vartijoilla, rakennusaspumiehillä, kaupankassoilla on vielä pahempaa kituuttamista kuin humanisteilla. Ja työ on vielä raskaampaakin.
Eiköhän Hämsy helposti saa opiskelupaikan, joista noihin mainitsemiini ammatteihin pätevöityy, kun on päässyt paljon vaativampaankin opinahjoon. Osaa varmasti nyt kokemuksista viisastuneena valkata oikean amislinjan.
En minä mitenkään erityisesti ihaile stereotyyppistä alaluokkaista elämäntapaa. En käytä alkoholia tai muitakaanpäihteitä, pukeudun ja käyttäydyn tylsän hillitysti (ei uhoa ja macho-kulttuuria), en aio hankkia tatuointeja ja lävistyksiä, ja olen mieluummin loppuikäni yksin kuin "lähiöjustiinan" haukuttavana...
Olen aina kokenut itseni ihmisenä ulkopuoliseksi sekä akateemisessa maailmassa että työväenluokan äijäkulttuurissa. Jokin ero kuitenkin on.
Äijien maailmassa se riittää pitkälle, että osaa ja tekee hommansa hyvin — kun substanssipuoli vain on kunnossa, ei tarvitse esittää muuta kuin on.
Humanistinen puuhastelu sitä vastoin tuntuu pelkältä esittämiseltä. Tämä tietysti on suoraa seurausta alan yhdentekevyydestä. Koska touhu on turhaa, mitään objektiivista mittaria kirjoittelun hyvyydelle ei oikeastaan ole. (Jos lääkäri on huono, potilas kuolee. Jos sähkömies tai raksamies ovat huonoja, sulake palaa tai ristimitta heittää; virheet ovat todellisia ja käsillä oleva rakennustyö — konkreettinen mittari työn hyvyydelle — ei onnistu. Jos taas humanisti on huono... sillä ei ole pienintäkään vaikutusta mihinkään asiaan.) Niinpä erot puuhastelijoiden välillä kilpailussa suojatyöpaikoista ja vastikkeettomista almuista mitataan pelkällä esittämisellä: kenellä on alan sivistyssanajargon parhaiten hallussa; kuka osaa viitata kunnioitetuimpiin puujumala-auktoriteetteihin; kenellä on oikeimmat mielipiteet...
Tuohon esittämiseen olen väsynyt — ja siellä, missä tehdään jotakin konkreettista ja oikeasti tärkeää, ei tarvitse esittää mitään. Siitä alaluokkaisen, suorittavan työn ihannointini.
No niin, kaveri teki sen mitä ehdotinkin hänelle jossain vaiheessa.
Eli tuo pelleily oli täysin ajanhaaskausta, mutta se vain olisi pitänyt tajuta jo teininä. Nyt tilanne on se, et ollaan perseaukisina ja asunnottomina vielä pitkään, mutta suunta sentään on oikea. Älyä on se, että opiskelee sitä alaa mikä työllistää.
Ei ole. Älyä on se, että ymmärtää vaikeita asioita, kuten osittaisdifferentiaaliyhtälöitä ja kvanttifysiikkaa.
Älyä on montaa eri sorttia. Toivottavaa olisi, että useampaa eri älyn sorttia arvostettaisiin.
Älyä on tietysti monenlaista, mutta kyllä ihan perusasioista kannattaisi lähteä liikkeelle ensi alkuun. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, tämä on nähty ihan käytännössäkin monet kerrat sama mitä tekee.
Kirjallisuuden ja laajemmin taiteen tutkimuksen voi nähdä myös osana historian tai yhteiskunnan tutkimusta. Missä määrin historian tutkiminen on perusteltua? Tai saati sitten, herra paratkoon, sellaiset tuottavuuden tuholaiset kuten filosofia. Tässä ollaan sen äärellä, mikä on pohjimmiltaan yliopiston tehtävä instituutiona.
Toisaalta itsestään ammentava populaarikulttuuri tuottaa tulkintoja tasaista tahtia, joten perusteltu näkemys sekin, että yliopisto ei ole välttämättä oikea areena ko. toimannalle.
Mitä mieltä aloittaja itse on nyt, kun maailman on muuttunut > 10 takaisista?
Eli tänä päivänä ei voi odottaakaan saavansa toimeentuloa noilla lähellekään siinä määrin kuin opiskellaan. Toisin sanoen ei-poikkeuslahjakkaalle harrastuksena hyvä kenties, mutta toimeentulo hankittava muualta, kuten aloittajallekin on tuuri(?) käynyt.
Dilemma on, miten yhdistää humanistin maailma ja toisaalta realistin sellainen. Tunnen tapauksen, jossa tutkijana apurahoilla, mutta varsinainen toimeentulo perintömaatilasta. Useimmille humanisteille ei tällainen tilaisuus tarjoudu.
ps. toki jossain määrin aihe itsessään työllistää; ja koskee muitakin. Esim. perus (teoreettisen) matematiikan lukijat työllistyvät merkittävässä määrin opettamalla samoja asioita edelleen nuoremmille (opettajana siis)
...maailma muuttunut yli 10 vuoden takaisista? :)
Ja täsmäkysymys: uskaltaisitko suositella muille humanistiaineiden opiskelua ilman toimeentulon kannalta kohtalaisen varmaa varasuunnitelmaa?
Poikkeuslahjakkuutta paremmin humanistina pärjää hän, jolla on vanhan rahan sivistyssukuihin kuuluva pappa joka betalar. Sosiaalisten verkostojen avulla saa työtä. Ja vanha raha katsoo alaspäin humanistista sivistystä vailla olevia nousukkaita. Siispä vanhan rahan ja sivistyksen liitto on se toimivin.
Jos mennään ajassa 1950/60 -lukujen taitteeseen, silloin pyrki ehkä 20% ikäluokastaan yliopistoihin. Silloin riitti opiskelijoille lähipiiristäänkin ns.kulttuuritukea, luulisin. Tänä päivänä yrittää korkeakoulukseen lähes 70% ikäluokastaan, ja humanistien osuus opiskelijoista vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Jokaiselle ei tässä tilanteessa tuota "vanhaa rahaa" löydy.
Humanistinen sivistys on hyvästä, mutta 'selkärankakin' hommalle olisi hyvä löytyä, se mikä kannattelee.
Nimenomaan se erottelu tehdäänkin siellä sisäänpäässeiden joukossa vasta myöhemmin, ei sisäänottovaiheessa. Eli tausta vaikuttaa siihen, päätyykö humanisti niihin harvoihin alansa statuspaikkoihin vai prekaraatin riveihin.
Hoh-hoijaa.
Niin taas ennalta-arvattavaa, tekohuolestuneisuutta.
Ensinäkin, et sinä olet hänen puolestaan huolestunut, vaan haluat vaiin yhden status-tittelöitsijän lisää hypergamisille naisille. Näin heidän ei tarviitse naise jatkossakaan ihmistä. Samoin, haluat että miehet jatkavat hypergamian ruokkimista noin.
Toiseksi, se että Hämis pääsee tekemään sitä mikä tekee hänet onnelliseksi, on syy miksi sinun ei tule olla hänestä huolissaan, vaan onnellinen hänen puolestaan. Mutta eihän nainen tittelin ja hypergamian pauloissa selllaista ajattele. Tämä juuri on MGTOW:n punainen pilleri, että mies elää itselleen, ei naiselle.
Muuten taas toivotan Hämikselle myötätuulta.
On kiintoisa ja sympaattinen tyyppi kyseessä, jonka juttuja on aina ilo lukea.
Näin Liljalaakson Timppaa mukaillen, ensireaktioni hämiksen päätökseen oli itselläni tyyliin, "oi-voi voi". Hämis on paitsi lahjakas humanisti myös etevä muusikko. Gradustaankin kirjoitti laudaturin siinä missä minä itse vaivaisen eximian. En ole samaa mieltä siitä että hänen tuotantonsa olisi ollut turhaa, kaikkien alojen osaajia mielestäni tarvitaan ja ne jotka ovat eri mieltä asiasta ovat todennäköisestikin ahdasmielisiä ja ennenaikaisesti kaljuuntuvia militaristipersujuntteja, joille säännöllinen finan popsiminen (saatikka sitten hiustensiirtoon meneminen) ei ilmeisesti ole käynyt mielessäkään.
Mutta hämiksellä uudet tuulet puhaltavat ja itse kunnioitan suuresti hänen päätöstään. En ihmettelisi vaikka omakin humanistin urani tulevien vuosien aikana katkeaisi kuin seinään. Ainahan sitä voi vanhemmilla päivillä (yrittää) jatkaa.