Sain potkut, olen täysin tyytyväinen siihen

Suomessa on yli 500 000 työtöntä. Moni katsoo korttinsa, toteaa tilanteen mahdottomuuden ja luopuu työnhausta. Työttömyys sataa suoraan vapaaehtoisjärjestöjen laariin koska työttömillä on aikaa ja mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä vaikka maailman tappiin asti. Suurin osa työttömistä ei tule enää koskaan työllistymään, työttömiä ei tarvita missään yrityksessä enää. Pahimipia ovat juuri ylikansalliset megayritykset jotka eivät välitä kenestäkään vaan jakavat potkuja kuin liukuhihnalta.

Ketjun aloittajan kaltaiset loiset ovat oiva esimerkki siitä, että Suomessa sosiaaliedut ovat liian hyvät. Niissä pitäisikin erityisesti tehdä leikkauksia, jolloin tällaisista loisista päästään eroon. Vielä 1970-luvulla Suomessa ei pystynyt tuolla tavalla loisimaan, vaan työttömät oli pakotettuja muuttamaan vaikka Ruotsiin työn perässä, mikäli halusivat välttyä niukalta suomalaiselta köyhäinavulta.

Hoitaa teille maakunnalliset ja kunnalliset talkoot 9 eugenilla.

Robotit ja automaatio syövät vuoteen 2020 mennessä jopa 70-90%:a kaikista työpaikoista. Sitten on turha yrittää syyllistää työttömiä. Talous ei enää pian voi perustua työntekoon eikä rahaan vaan talous muuttuu ihan väkisinkin koska robotit vievät työt kaikilta.

Yrittäjiä pitäisi rangaista 99%:n verotuksella ja yritysten voitoista pitäisi heti verottaa valtiolle täydet 100%:a. Lisäksi yrittäjät pitäisi tuomita aina vankeuteen kun antavat potkuja työntekijöille. Verottaisin myös 100%.n verolla osinkoja, bonuksia ja kultaisia kädenpuristuksia. Samoin verottaisin yrityksen tonttia 200%:lla haittaverolla, eli yritysten pitäisi maksaa oikeudestaan olla edes olemassa.

Olet oikealla tiellä.Maailmassa tehdään aivan liian paljon töitä. Työn teon tuottamat saasteet tuhoavat ihmisen elinmahdollisuudet tällä pallolla.

> Suostun palkalliseen työhön kahdella ehdolla: ei vuokratyötä vaan vakituinen työ ja
> täydet viikkotunnit. Muuten en edes suostu neuvottelemaan työn tekemisestä.

Hei, on vain niin, että yhä enemmän työ onkin projektiluonteista. Jos käy mielellään vapaaehtoisjärjestön tehtäviä tekemässä, eikö työtä voisi tehdä vastaavalla tavalla?

Elämä ja työ on projekti, jossa tuotteen, palvelun tai työsuorituksen tarvitsija maksaa sovitun tuotteen tai palvelun toimittamisesta. Yhä vähemmän on jatkossa maksajia "päivystykselle" eli sille tunti- tai kuukausipalkalle. Yhä useampi myös Suomessa on jo ryhtynyt sopeutumaan ajatukseen siitä, että elämä ja työ onkin projekti.

P/k-yrittäjille ja pienviljelijöille asia on aina ollut selvä - valmista on saatava aikaan, ja valmiille on löydyttävä tarvitsija ja maksaja.

Terv.: Kansallinen rintama (kr), rekisteröimätön puolue

Vapaaehtoisjärjestöt yhteiskunnan tukineen ja ilmaisine työvoimineen vääristävät kilpailua. Vapaaehtoiset tekevät periaatteessa harmaata työtä silloin kun tekevät jotakin työtä jota voisi teettää /tehdä työntekijänä tai yrittäjänä.

Riippuu tietenkin yhdistyksen toiminnan luonteesta. Varmaankin on myös yhdistyksiä, jotka eivät saa lainkaan tukea mutta pystyvät tuottamaan jotakin tarpeellista ilman taloudellisen voiton tavoittelua.

hyvällä korvauksella mielellään tekevät työtä edelleen, mutta työttömät palkattomiksi.

Työlistä itsesi heti senkin kusimulkero.

Kun tipahdat peruspäivärahalle siitä se sinun ihanuus vasta alkaakin.

Sitten vielä robotit korvaa loputkin työt. Tulevaisuudessa ei todellakaan tarvitse tehdä töitä.

"Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on arvioinut, että tekoäly voisi korvata suomalaisten työpaikoista 36 prosenttia seuraavan 10–20 vuoden aikana."

http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2015/05/27/pelottava-ennustus-naissa-ammateissa-robotti-korvaa-ihmiset/20156721/66

Luulen osittain ymmärtäväni sinua. Olin 53v kun työnantajani purki työsopimukseni ilman irtisanomisaikaa. Purku oli perusteeton joten seurustelin liittoni juristin kanssa ja toimin hänen ohjeidensa mukaan.
Vajaan viikon silmiin tuijottelun jälkeen minulle tarjottiin loppuvuoden palkkaa ilman työvelvollisuutta ( =kotiin), minulle kuuluvaa bonusta 20000mk sekä pahan mielen kompensatioksi 156000mk. Liittoni toimitsijan ehdotuksesta hyväksyin tarjouksen.

Ehdin olemaan kotona työttömänä 13 kalenteripäivää kunnes entinen työkaverini tarjosi minulle konsulttikeikkaa. Se kesti 7kk. Sen jälkeen vastaavia tuli työttömyysjaksojen väleihin. Lyhin oli 2pv. Muut muutaman viikon mittaisia.
Kokeilin kerran vakituista työtä mutta se ei enää huvittanut joten, nollattuani laskurin jatkoin vielä pätkimistä kunnes jäin pitkäaikaistyöttömäksi ja tavoitin putken pään.

Pätkäaikana opin arvostamaan vapautta ja mahdollisuutta omistautua itselleni, elämiseen vaimoni kanssa, terveyden ja kunnon hoitamiseen yms.
Lähtiessämme matkoille työttömyysaikana ilmoitin tunnollisesti liittoni kassaan, etten ole työmarkkinoiden käytettävissä. Saman ilmoitin työkkäriin.
Tämän kokovapauden kpittaessa parani elämäni laatu kaikissa suhteissa!

Laskin etukäteen vaikutuksen työeläkkeeseeni. Se perustuu 27:ään työvuoteen joissa on mukana koko työhistoriani alku- ja loppupään pienet palkat mukaan lukien.
Siitä, ja vaimoni pienestä eläkkeestä johtuen, olemme virallisen köyhyysrajan alapuolella.

Elämässä on muutakin kuin puutteen torjunta!

Ps. EMME SAA MITÄÄN TUKIAISIA!

Aloittaja kirjoitti

"Suostun palkalliseen työhön kahdella ehdolla: ei vuokratyötä vaan vakituinen työ ja täydet viikkotunnit. Muuten en edes suostu neuvottelemaan työn tekemisestä."

Minulla on aika lailla samankaltainen tilanne. Työyhteisöstä alkoi jo normaali työvoiman tehokkuus tippua, kun kukaan ei halunnut yt-neuvottelujen aikana tehdä mitään. Potkut tuli minulle ja kymmenille.

Omakin alani oli "kuoleva ala", jolla ei ole maailmantaloudessa suurta merkitystä. Sain aikoinaan ansiosidonnaista päivärahaa 500 päivää, mutta kun se loppui, jouduin työmarkkinatuelle.

Muinainen työtä pelkäävä opiskelukaverini Kari sanoi: "Kyllä pieni puute aina työnteon voittaa".

Tämän optimistisen lauseen kanssa elelen kohtalaisesti.

Hieno asenne sinulle :).

Elämä ei ole pelkkää työtä ja työn merkitys on nykypäivänä eri kuin aikaisemmin. Ennen elätettiin työllä itsensä ja rahoitettiin hyvinvointiyhteiskuntaa ja ehdttiin nauttia elämästä myös. Nyt työllämme elätetään laittomia maahntulijoita ja täytetään rikkaiden pankkitiliä.

Tuo vapaaehtoistyö on tärkeää ja itse yritän suosia myös lähituottajia, sekä kirpputoreja. Rahat ja toimeentulo menee siten juuri niille joille se kuuluu. Omavarasiuuteen pyrkiminen ja toisten orjuuttamisesta poispyrkiminen, on hyvinvoinnin (myös henkisen) a ja o.

Eipä sille oikein mitään nykyaikana voi kun työt ei ole niin sitä ei ole ja yhä harvemmille on ylipäätään töitä tarjolla. Yhteiskunta on muuttumassa siihen suuntaan, että työ ei enää muodosta elämän tarkoitusta vaan yhä etenevissä määrin ollaan kokonaan työttömiä ja tehdään jotakin ihan muuta elämässä.
Vapaaehtoistyö on tärkeää eikä yhteiskunta edes pyörisi ilman Suomen kymmeniä tuhansia vapaaehtoisjärjestöjä ja niiden vapaaehtoisia. Työttömyys on vielä luonut ihan uuden vapaaehtoisuuden nousun, pelkästään jo SPR on saanut viime vuoden lopulla yli 10 000 uutta vapaaehtoista, samoin kuin vapaapalokunnat vetävät uusia vapaaehtoisia salinsa täyteen. Tässä lähellä oleva VPK on täynnä uusia nuoria naamoja jotka tulevat työttömien riveistä.

Aika mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Itse olen sota-ajan lapsi ja vielä teen itsenäisenä yrittäjänä noin puolta päivää. Sukupolveni kasvatettiin täystyöllisyyden aikana kovaan työntekoon ja kilpailuun.
Keksijänä olen voinut luoda koko joukon työpaikkoja, tietysti yhteistyössä eri yritysten kanssa. Vanhoja tuttuja tavatessani ilmapiiri on ollut erinomainen, vaikka joillakin on ollu vaikeuksia työpaikan säilyttämisessä tai yrittäjänä.
Nyt ilmapiiri on toinen: olen voinut työttömyyden uhkaamille tarjota mahdollisuuden ruveta yrittäjäksi (todella hyödyllisine tuotteineen), mutta tällainen ei näytä enää näinä päivinä houkuttelevan. Innostuneita ovat ne, jotka jo tekevät yrittäjinä liian pitkää työpäivää tai edustavat varsin suurta varakkuutta. Onkohan tästä seurauksena entistä suuremmat erot tuloissa?