Ei tyttö eikä poika – moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta -
Suomessakin syntyy joka vuosi lapsia, joiden sukupuolta ei pystytä määrittämään. Silloin vanhemmat ja lääkärit joutuvat tekemään suuria ratkaisuja.
LUE TÄMÄ "inter-sukupuolisuudesta"!
Kuukausiliite 2.1.2016 6:01 Päivitetty: 2.1.2016 10:28
Anu Nousiainen HS
http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1451280786670
Huhtikuun lopussa vuonna 1966 eräässä amerikkalaisessa sairaalassa sattui ikävä vahinko. Kirurgi oli ympärileikkaamassa kahdeksan kuukauden ikäistä poikavauvaa, kun jokin meni pieleen. Verenvuodon tyrehdyttämiseen tarkoitettu sähköneula poltti vauvan peniksen niin, että jäljelle jäi kärähtänyt nysä.
Vauvan vanhemmille kerrottiin tapaturmasta. Vauvalle asennettiin katetri virtsaamista varten, ja vanhemmille selitettiin, ettei heidän poikansa koskaan voisi harrastaa seksiä eikä siittää lapsia, koska hänellä ei ollut enää penistä.
Vähän yli puoli vuotta onnettomuuden jälkeen poikavauvan vanhemmat sattuivat näkemään televisio-ohjelman, jossa muuan tohtori John Money kertoi sukupuolenkorjausleikkauksista. Amerikkalaiseen Johns Hopkinsin sairaalaan oli äskettäin perustettu maailman ensimmäinen klinikka, jossa autettiin ihmisiä korjaamaan sukupuoltaan. Jo kaksi miestä oli onnistuneesti leikattu naisiksi.
Peniksensä menettäneen poikavauvan äiti kirjoitti kirjeen tohtori Moneylle. Tämä vastasi heti ja kehotti tuomaan lapsen nopeasti tutkimuksiin.
Vuonna 1966 John Money oli yksi arvostetuimmista sukupuolen tutkijoista koko maailmassa. Hän oli 45-vuotias, kotoisin Uudesta-Seelannista ja väitellyt psykologian tohtoriksi Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa.
Erityisen kiinnostunut Money oli intersukupuolisista ihmisistä. Intersukupuolisilla tarkoitetaan ihmisiä, joiden sukupuoli on epäselvä, koska heillä on synnynnäisesti sekä tytön että pojan kehon piirteitä. Vastasyntyneellä vauvalla voi esimerkiksi olla naisen kromosomit, mutta silti hänen ulkoiset sukupuolielimensä tuovat mieleen enemmän pojan kuin tytön. Tai hänellä voi olla tytön ulkoiset sukupuolielimet mutta ei munasarjoja eikä kohtua vaan piilokivekset ja miehen kromosomit.
Money halusi tietää, miten tällaiset ihmiset selvisivät. Millaista oli varttua, jos ei ollut selvästi poika eikä tyttö vaan sekä että? Hän oli ensimmäinen psykologi, joka alkoi tutkia intersukupuolisia lapsia ja aikuisia.
Money kehitti käsitteet gender indentity (sukupuoli-identiteetti) ja gender role (sukupuolirooli). Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa ihmisen kokemusta omasta sukupuolestaan, kun taas sukupuolirooli kuvaa sitä, miten yhteiskunta olettaa naisten ja miesten käyttäytyvän.
John Moneylla oli teoria: hän uskoi, ettei tyttöjen ja poikien erilainen käyttäytyminen johtunut biologisista tekijöistä vaan kasvatuksesta. Hän ryhtyi väittämään, että intersukupuolisen lapsen sukupuoli-identiteetti syntyi vasta siitä, kasvatettiinko lapsi tytöksi vai pojaksi.
Moneyn teoria poikkesi rajusti siitä, mitä tutkijat tuohon aikaan uskoivat. 1950-luvulla ajateltiin, että kromosomit ja hormonit määräsivät sen, oliko lapsi tyttö vai poika. Jos syntyi sukupuoleltaan epäselvä lapsi, sukupuolielimiä ei yleensä leikattu.
Money sen sijaan suositteli, että sukupuoleltaan epäselvät lapset leikattaisiin mahdollisimman varhain joko tytöiksi tai pojiksi. Myöhemmin tätä lääkäreiden valitsemaa sukupuolta voitaisiin vahvistaa hormonihoidoilla.
Kun peniksensä menettäneen poikavauvan äiti kirjoitti hänelle kirjeen, Money näki ainutkertaisen tilaisuuden. Jos tämä tavalliseksi pojaksi syntynyt lapsi leikattaisiin tytöksi ja hänestä kasvatettaisiin tyttö, Money voisi todistaa, että hänen teoriansa pienen lapsen sukupuolen täydellisestä muovattavuudesta piti paikkansa.
Sattui nimittäin vieläpä niin, että pojalla oli identtinen kaksosveli. Veljekset olivat siis geneettisesti toistensa kopioita.
John Money uskoi, että hän pystyisi muuttamaan toisen kaksosveljeksistä tytöksi.
Jos tämä onnistuisi, se olisi tieteellinen sensaatio.
Viimeistään 1700-luvulla oli yleisesti tiedossa, että silloin tällöin syntyi lapsia, joista ei osattu sanoa, olivatko he tyttöjä vai poikia. Suomalaisista kirkonkirjoista löytyy lapsia, joille on varmuuden vuoksi annettu sekä tytön että pojan nimi. Saksassa sai itse valita sukupuolensa, jos lääkäri ei kyennyt sitä määrittelemään.
Tuohon aikaan oltiin joustavia. Avioliiton nämä hermafrodiitit, kuten heitä silloin tavattiin kutsua, saivat solmia joko naisina tai miehinä. Ruotsissa Jönköpingin seurakunnassa eläneelle Gertrud-nimiselle intersukupuoliselle rakennettiin oma istuinpaikka kirkkoon, jotta hänen ei tarvinnut valita, mennäkö miesten vai naisten puolelle.
Toisenlaisiakin aikoja on nähty. Roomalaiset hukuttivat sukupuoleltaan epäselvät lapset tai jättivät heidät kuolemaan. Arvellaan, että osa keskiajan noitavainoissa poltetuista ihmisistä oli intersukupuolisia. Heitä lienevät olleet myös sirkusten tunnetut parrakkaat naiset. Ei ihme, että monet intersukupuoliset pakenivat luostareihin.
Jatkuu alla
"Geenivirhekö", monet syntyy ilman sukupuolta..
5
112
Vastaukset
- Intersukupuolisuus_2
_jatkoa edellisestä Intersukupuolisuudesta HS 2.1.2016_
1800-luvun loppupuolelta pelkästään Ranskasta ja Britanniasta tunnetaan pari sataa intersukupuolista ihmistä. Kuuluisin oli ranskalainen Herculine Adélaîde Barbin. Hänet kasvatettiin tytöksi, mutta myöhemmin viranomaiset päättivät hänen olevan poika. Barbinin muistelmat löytyivät hänen kuolinvuoteensa viereltä vuonna 1868, ja ne julkaistiin.
Kun usko tieteen kaikkivoipaisuuteen kasvoi 1800-luvulla, ajateltiin, että lääkärit kyllä pystyivät määrittelemään, oliko kyseessä mies vai nainen. He tarkastelivat kehon naisellisia ja miehisiä piirteitä, kuten karvoitusta, äänen korkeutta, lantion muotoa ja rintojen kokoa, ja laskivat, kumpia oli enemmän.
Mutta missä vaiheessa rinta muuttuu miehisestä naiselliseksi? Tai ääni?
Tuohon aikaan 1800-luvulla oli tapana, että intersukupuolisia vietiin näytille suuriin kokouksiin, joissa lääkärikollegio päätti, oliko kyse miehestä vai naisesta. X- ja Y-kromosomeja ei vielä tunnettu, eikä siitä olisikaan ollut apua. Myöhemmin nimittäin huomattiin, etteivät nekään määrää sukupuolta.
1800-luvun lääkärit yrittivät turhaan ratkaista kysymyksen miehen ja naisen perimmäisestä erosta. He eivät pystyneet määrittelemään sukupuolta, eikä siihen pysty nykyinenkään lääketiede.
Päinvastoin, lääketiede on nyt tehnyt asiasta entistä monimutkaisemman. On saatu selville, miten monella tapaa sukupuolen määrittelyyn perinteisesti liitetyt piirteet – ulkoiset sukupuolielimet, kehon sisällä sijaitsevat sukupuolielimet, sukurauhaset, kromosomit, hormonit – voivat sekoittua erilaisiksi kombinaatioiksi.
On varsin helppo sanoa kadulla vastaan tulevasta ihmisestä, onko hän mies vai nainen. Kunnes kohdalle sattuu joku, josta ei voikaan olla varma.
Ami syntyi 1960-luvun lopun Suomessa. Vastasyntynyt vauva ei näyttänyt tavalliselta tytöltä eikä pojalta. Sairaalalle hän oli hätätapaus, jolle piti kiireesti tehdä jotakin.
Hänen oikea nimensä ei ole Ami. Intersukupuolisuudesta ei ole puhuttu paljon julkisuudessa, se on intiimi asia, ja joidenkin on vaikea ymmärtää sitä. Siksi tässä kirjoituksessa ei kerrota Amista mitään sellaista, mistä hänet voisi tunnistaa.
Sairaalassa päätettiin nopeasti, että Amista tehdään tyttö. Hänen sukupuolielimensä leikattiin tytölle sopiviksi. John Moneyn opit olivat levinneet Suomeenkin, ja intersukupuolisten lasten leikkaukset olivat yleistyneet. Lääkärit ajattelivat, että lapselle oli parempi olla joko tyttö tai poika. Valtiokin sitä vaati: sosiaaliturvatunnusta varten vauva piti rekisteröidä tytöksi tai pojaksi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ollut.
Miltä hän näyttää? Tavalliselta. Hiukset on leikattu lyhyiksi. Koruja ei ole eikä meikkiä tai lävistyksiä. Hän on pukeutunut housuihin, puseroon ja villatakkiin, kuten monet miehet ja naiset. Kengät ja päällystakkikin ovat sellaiset, joita käyttävät sekä miehet että naiset, samoin laukku.
Lapsena Ami oli usein sairaalassa. Hän muistaa kilisevät sairaalakärryt ja desinfiointiaineen hajun. Sairaalassa hänen sukupuolielimiään tutkittiin, ehkä leikattiinkin vielä toistamiseen. Ami ei tiedä, mitä kaikkea noilla käynneillä tehtiin.
Samaa kertovat monet intersukupuoliset.
”Monelle intersukupuoliselle ei ole kerrottu, mitä hänelle on tehty lapsena”, sanoo seksuaalipedagogi ja kouluttaja Juha Kilpiä.
Hän on ohjannut pari vuotta intersukupuolisten aikuisten vertaisryhmää Helsingissä. ”Monelle salailu on ollut suurin murhe.”
Suomessa elää ihmisiä, jotka eivät edes tiedä olevansa syntyjään intersukupuolisia. Ehkä joku heistä lukee juuri nyt tätä kirjoitusta ja alkaa miettiä omia lapsuudenmuistojaan.
Kukaan ei kertonut Amille, miksi häntä tutkittiin. ”Sairaalakäynteihin liittyi tunne, että minussa oli jotain vikaa”, hän sanoo. ”Ehkä olin kuullut jonkun sanovan, ettei tällaista voi olla ja että se pitää korjata.”
Vanhemmat eivät osanneet tai halunneet selittää asiaa hänelle. Perhe oli tavallinen, eikä tavallisissa perheissä ollut tapana puhua tällaisista asioista. Ehkä edes vanhemmille ei ollut kerrottu, mistä oli kyse. Joka tapauksessa päätös sukupuolesta oli varmasti niin vaikea, että se oli helppo jättää lääkäreiden tehtäväksi.
”Asiasta ei koskaan puhuttu”, Ami sanoo. ”Lapsuuteni oli sen kanssa pärjäämistä, että tästä ei keskustella, vaikka kaikki ei selvästikään ollut hyvin. Ja että kun hoidetaan nämä hoidot, mitään vikaa ei ole.”
Sitten alkoi koulu.
Sellaista diagnoosia kuin ”intersukupuolinen” ei ole lääketieteen kansainvälisessä diagnoosiluettelossa. Sanaa käytetään kuvaamaan monenlaisia tilanteita, joissa ihmiskehon anatomiassa sekoittuu piirteitä molemmista sukupuolista.
Vastasyntyneen lapsen sukupuoli voi olla epäselvä hyvin monesta eri syystä. Raskauden aikana voi tapahtua kaikenlaista.
Koska ei ole yhteisymmärrystä siitä, mitkä kaikki diagnoosit lasketaan intersukupuolisuudeksi, intersukupuolisten määrää ei tiedetä. Jos mukaan otetaan niin sanotut Turnerin ja Klinefelterin oireyhtymät, yksi kahdestatuhannesta vastasyntyneestä on intersukupuolinen.
Jatk.-- Intersukupuolisuus_3
- jatkoa intersukupuolisuus 3._HS 2.1.-16
"Tällöin intersukupuolisia olisi Suomessa joitakin tuhansia. Jos intersukupuolisuus rajataan tiukasti muutamiin diagnooseihin, Suomessa syntyy asiantuntijoiden arvioiden mukaan kahdesta kahdeksaan intersukupuolista lasta joka vuosi. Näin laskien Suomessa on muutamia satoja intersukupuolisia ihmisiä.
Tavallisin intersukupuolisuuden muoto on sellainen, jossa sikiö altistuu äidin kohdussa tavallista suuremmalle määrälle miessukupuolihormoneita. Syntyy vauva, jolla on naisen XX-kromosomit mutta jonka klitoris muistuttaa pientä penistä. Monista näistä niin sanotuista CAH-tytöistä kasvaa poikamaisia, mutta he voivat saada lapsia. Taustalla on sekä isältä että äidiltä peritty geenivirhe.
Joskus sikiön elimistö ei reagoi miessukupuolihormoni testosteroniin. Syntyy vauva, jolla on miehen XY-kromosomit mutta joka näyttää tytöltä. Lääketieteessä häiriö tunnetaan nimellä AIS. Sekin johtuu geenivirheestä, ja siitä on täydellinen ja osittainen muoto:
Jos elimistö on täysin kykenemätön reagoimaan mieshormoneihin, AIS-lapsesta kasvaa tavallisen näköinen tyttö, jolla on naisen ulkoiset sukupuolielimet mutta ei kohtua eikä munasarjoja. Sukurauhaset ovat vatsaonteloon jääneet kivekset. Tila huomataan usein vasta murrosiässä, kun kuukautiset eivät ala eikä häpy- ja kainalokarvoitusta tule.
Espanjalaisen aitajuoksijan María José Martínez Patiñon ura katkesi sukupuolitestiin vuonna 1985. Hän on kertonut olevansa AIS-nainen, jonka elimistö ei reagoi mieshormoniin, vaikka hänellä on miehen kromosomisto.
Joillakin AIS-ihmisillä miessukupuolihormonit vaikuttavat osittain. Tällöin ulkoisissa sukupuolielimissä on sekä naisen että miehen piirteitä, mutta kohtu ja munasarjat eivät kehity ja vatsaontelossa on kivekset. Useimmat leikataan vastasyntyneinä tytöiksi.
Muitakin intersukupuolisuuden tiloja on. Tunnetaan esimerkiksi muoto, jossa Y-kromosomi puuttuu vain osasta soluja. Lapsella voi olla toisella puolella vaillinainen kives, toisella juostemainen munasarja. Sukupuolielinten muoto vaihtelee. Lääketieteessä on raportoitu lähes kaikista mahdollisista yhdistelmistä.
Puolalaista pikajuoksijaa Eva Klobukowskaa nöyryytettiin 1960-luvun puolivälissä, koska hänen kromosomistonsa oli muotoa 47XXY. Pari vuotta myöhemmin hän synnytti terveen lapsen.
Julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan eteläafrikkalaiselta naisjuoksijalta Caster Semeniyalta puuttuu kohtu ja munasarjat, ja niiden tilalla on vatsaonteloon jääneet kivekset. Sellainen on tyypillistä intersukupuolisuuden monessa muodossa. Semeniya voitti naisten 800 metrin juoksun maailmanmestaruuden lähes 2,5 sekunnilla vuonna 2009. Ennen kuin mitalit jaettiin, alkoi kiertää huhu, että hänen sukupuolensa oli epäselvä.
Yllättäen Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF vahvisti huhun. ”Tällaiset ihmiset eivät saisi juosta kanssamme”, Berliinissä kuudenneksi sijoittunut italialaisjuoksija valitti. ”Hän on mies.”
Semeniya kieltämättä näytti tavallista naisurheilijaa maskuliinisemmalta. Kotona Etelä-Afrikassa kilpailijat olivat jo vuosia epäilleet hänen naiseuttaan ja vaatineet häntä riisumaan housunsa pukuhuoneessa.
Syrjäisessä kotikylässä kohu aiheutti hämmennystä. ”Minä tiedän, mitä Casterilla on”, Semeniyan täti sanoi haastattelussa. ”Minä olen vaihtanut hänen vaippojaan.”
Vuonna 2010 IAAF ilmoitti, että Semeniya saa kilpailla naisten sarjassa. Lontoon olympialaisissa vuonna 2012 hän voitti hopeaa. Intersukupuolisuuden takia Semeniyalle on ilkuttu, ja häntä vastaan on hyökätty. Hän on kuitenkin pystynyt jatkamaan uraansa.
Sukupuolitestit ovat päättäneet monen naisurheilijan uran, mutta tahallisia mieshuijareita ei ole tiettävästi paljastunut. Saksalainen Hermann Ratjen muutti nimensä Doraksi ja sitoi sukuelimensä voidakseen osallistua naisten korkeushyppyyn Berliinissä vuonna 1936. Myöhemmin on arveltu, että Ratjenkin ilmeisesti oli intersukupuolinen.
Luonto on aina tuottanut vaihtelua, ja joissakin yhteiskunnissa se on hyväksytty. Etelä-Aasiassa on aina ollut hijroja – intersukupuolisia, kastroituja eunukkeja ja transsukupuolisia –, ja heidät on hyväksytty yhteiskuntaan. Vasta brittiläiset siirtomaaisännät tekivät heistä lainsuojattomia.
Viime vuosina hijrat on jälleen virallistettu Pakistanissa, Intiassa, Bangladeshissa ja Nepalissa. Heidän ei tarvitse rekisteröityä miehiksi tai naisiksi, vaan heitä varten on kolmannen sukupuolen kategoria.
Länsimaista kolmannen sukupuolen ovat nyt ottaneet käyttöön Saksa, Australia ja Malta. Maltan lakia pidetään uraauurtavana: se kieltää tekemästä intersukupuolisille lapsille kosmeettisia kirurgisia toimenpiteitä. Lain mukaan vastasyntyneen lapsen sukupuolen määrittelyä voidaan lykätä, jos se on epäselvä. Saksassakaan syntymätodistukseen ei tarvitse valita sukupuolta, jos se on epäselvä.
Suomessa henkilötunnus määrätään viikon kuluessa syntymästä, ja siitä ilmenee lapsen sukupuoli.
...jatkuu alla osiossa 4. - Jatkuu_HS_artikkelissa_
...jatkoa HS:n intersukupuolisuus 5.
Jos intersukupuolisen lapsen sukupuoli on alun perin kirjattu väärin, sen vaihtaminen myöhemmin on juridisesti vaikeaa. Laki ei tunne intersukupuolisia, vaan heihin sovelletaan translakia, eli he joutuvat käymään lävitse saman prosessin kuin transsukupuoliset. Transsukupuolisuus on kuitenkin eri asia kuin intersukupuolisuus: siinä on kyse sukupuoli-identiteetistä, kun taas intersukupuolisuus on biologinen ominaisuus.
Peniksensä menettäneen amerikkalaisen poikavauvan vanhemmat päättivät tehdä, kuten tohtori John Money suositteli. Alkoi jo olla kiire.
Moneyn teorian mukaan vähän yli kaksivuotiaalla lapsella alkaa olla tytön tai pojan sukupuoli-identiteetti. Poika oli nyt puolitoistavuotias. Leikkaukseen ryhdyttiin. Kirurgit poistivat hänen kiveksensä, siirsivät virtsaputkea ja rakensivat vaginaa muistuttavan raon.
Pojasta tuli Brenda. Keinovaginaa pidettiin auki sideharsorullan avulla.
Money kielsi vanhempia puhumasta leikkauksesta Brendalle ja hänen kaksosveljelleen. Oli tärkeää, ettei Brenda saisi koskaan tietää, että elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta hän oli ollut poika.
Äiti alkoi pukea Brendalle mekkoja. Hiusten annettiin kasvaa. Ostettiin tyttöjen leluja. Kiharoissaan Brenda näytti tytöltä.
Vuonna 1972, viisi vuotta Brendan sukupuolenvaihdosleikkauksen jälkeen, John Money kirjoitti kaksoskokeestaan ensimmäisen kerran. Kirjassaan Man & Woman, Boy & Girl hän kuvaa, miten Brenda oli kiinnostunut nukeista ja nukenvaunuista, kun taas kaksosveli leikki autoilla ja työkaluilla.
Ehkä Money ei tiennyt, miten asiat oikeasti olivat. Ehkä Brendan äidin kirjeistä oli syntynyt liian yksioikoinen kuva asioista.
Brenda ei nimittäin käyttäytynyt kuin tyttö. Hän ei välittänyt hänelle hankituista tyttöjen tavaroista vaan halusi leikkiä veljensä leluilla. Hän tahtoi poikien mukaan rakentamaan linnoituksia ja käymään lumisotaa.
Brendaa kiusattiin. Kaksosveli ihmetteli, miksei sisko ollut kuten muut tytöt. Hänelle selitettiin, että Brenda oli tomboy, poikatyttö.
Kun Brenda oli kahdeksan, Money halusi tämän menevän leikkaukseen, jossa rakennettaisiin vagina. Asia selitettiin Brendalle. Hän kieltäytyi. Hän ei halunnut olla tyttö.
Samaan aikaan Moneyn maine tiedemiehenä kasvoi. Hän kirjoitti uusia tieteellisiä artikkeleita Brendan tapauksesta. Näytti siltä, että hän oli pystynyt todistamaan teoriansa: ei vain intersukupuolisen vaan jopa ”normaalin” pikkulapsen sukupuolen saattoi vaihtaa. Moneyn teoriaa siteerattiin oppikirjoissa, lääkärit olivat vaikuttuneita.
Myös tuon ajan naisasialiikkeessä Moneyn teoriasta pidettiin. Sehän osoitti, että tyttöjen ja poikien erilaiset mieltymykset johtuivat kulttuurisista odotuksista eivätkä biologiasta.
Sukupuoleltaan epäselvien vauvojen leikkaukset levisivät Yhdysvalloista muihin maihin. Säännöt määriteltiin. Jos lapsen penis oli lyhyempi kuin 2,5 senttiä, katsottiin, ettei hänestä voi kasvaa normaalia miestä, joka kykenee heteroseksiin. Penis irrotettiin, ja lapsi leikattiin tytöksi poistamalla myös piilokivekset ja siirtämällä ihoa muualta kehosta vaginaa varten. Jos vauvalla oli toimivat kivekset, hänestä voitiin tehdä poika, kunhan saatiin rakennetuksi myös 2,5-senttinen penis.
Jos vauvalla oli munasarjat ja kohtu, katsottiin, että hän saattoi tulla raskaaksi, ja hänestä tehtiin tyttö. Jos klitoris oli senttiä korkeampi ja muistutti minipenistä, se typistettiin.
Koska ihmiskudosta on helpompi poistaa kuin lisätä, käytännössä valtaosa intersukupuolisista lapsista leikattiin tytöiksi.
”Varmasti pelättiin, että lapsi leimautuu”, sanoo Maarit Huuska. Hän työskentelee Setan Transtukipisteen johtavana sosiaalityöntekijänä Helsingissä.
”Kuviteltiin, että leikkausten ansiosta lapsi saisi elää fyysisesti mahdollisimman tavallisena tyttönä tai poikana. Usein asia haluttiin pitää salassa. Intersukupuolisuudesta ei välttämättä kerrottu edes lapsen vanhemmille. Silloin sukupuolen moninaisuutta ei ymmärretty samalla tavalla kuin nykyään ja ajatus lapsen oikeuksista puuttui.”
”Itse uskon, että varhainen kosmeettinen kirurgia on traumatisoivaa eikä sitä pidä tehdä”, Huuska sanoo.
Koulussa Amin piti valita, oliko hänen paikkansa tyttöjen vai poikien jonossa. ”Olin seitsemänvuotias, ja ihmettelin, mistä muut tiesivät, mihin jonoon tai mihin vessaan he menevät”, hän sanoo.
Hän muistaa epätietoisuuden siitä, oliko hän tyttö vai poika. ”Minun on vieläkin hirveän vaikea puhua siitä.”
Partiosta hän piti. Siellä ei pukeuduttu sen perusteella, oliko tyttö vai poika, vaan sen mukaan, mikä oli käytännöllistä. ”Juhlat olivat ongelma, ovat edelleen. Mitä juhlavampi tilaisuus, sitä vaikeampaa.”
Hänestä tuntui, ettei hän kelvannut sellaisena kuin oli. Murrosiässä tunne vain vahvistui. Hänestä tuntui, että oli jotakin tärkeää, josta olisi pitänyt puhua. Mutta jos puhumiseen joskus tarjoutuikin tilaisuus, hän ei tiennyt, mistä olisi pitänyt puhua.
”Lääkärit ehkä ajattelivat, että asian selittäminen oli vanhempien tehtävä.
jatkuu vielä HS:ä
- Järkyttävää_kaikkineen
Hurjaa ja raakaa touhua, tehdä lapselle tahdosta riippumaton valinta sen mukaan miten joku lääkäri katsoo aiheelliseksi kussakin tapauksessa, jotka kaikki ovat erilaisia ja eri asteisia!
Ihan yhtälailla kuin tehdään abortteja ja sikiö on jo ihmisen alku! - Vaiettu_ominaisuus
http://transtukipiste.fi/intersukupuolisuus/
Intersukupuolisuus
Intersukupuolisuus tarkoittaa synnynnäistä tilaa, jossa ihmisellä on sekä tytön että pojan kehollisuutta. Sivusto tarjoaa perustietoa intersukupuolisuudesta ja näkökulmia intersukupuolisuuden kohtaamiseen omassa perhe- ja lähipiirissä tai ammattiauttajana.
-----------------------------------------------------------------------------------------------
http://www.tehy.fi/tehy-lehti/2012/13-2012/sukupuoliin-sopimaton/
Sukupuoliin sopimaton
Onko oikein, että intersukupuolisesta vauvasta tehdään tyttö tai poika jo imeväisiässä?
Joskus synnytyssalissa joudutaan tilanteeseen, jossa vanhemmille ei pystytä kertomaan, syntyikö heille tyttö vai poika.
On syntynyt intersukupuolinen lapsi eli lapsi, jossa on sekä tytön että pojan anatomisia piirteitä ja rakenteita sukupuolielimissä. Ne ovat häirinneet toistensa kehitystä niin, että usein kummatkaan ominaisuudet eivät kehity täysin.
Intersukupuolisuudella ei ole tarkkaa määritelmää, eikä epäselvän sukupuolen diagnooseja rekisteröidä järjestelmällisesti. Siksi myös luvut Suomessa syntyneiden intersukupuolisten lasten määristä ovat arvioita. Arviot liikkuvat kolmesta kahdeksaan lapseen vuodessa.
– Epäselvä sukupuoli kattaa tavattoman laajan joukon erilaisia ilmentymiä. Kromosomit voivat esimerkiksi olla tytön ja sukupuolielimet pojan, tai päinvastoin, sanoo Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä lastenkirurgi ja intersukupuolisuutta tutkinut Mika Venhola.
Intersukupuolisuus ei välttämättä näy sukupuolielinten erilaisuutena. Joskus asia tulee ilmi vasta murrosiässä, kun tytön kuukautisia ei ala kuulua. Tutkimuksissa havaitaan, että munasarjat eivät ole kehittyneet, niitä ei ole tai sukurauhasina ovatkin kivekset.
Kun lapsen sukupuoli on epäselvä, lastenlääkäri ja kirurgi selvittävät sukupuolta anatomisten piirteiden, kromosomien ja hormonien perusteella.
Osalla vauvoista on vain ulkoisten sukupuolielinten kehityspoikkeama, ja he ovat muuten selvästi joko tyttöjä tai poikia. Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy vuosittain toistasataa lasta, joiden sukupuolielimet ovat poikkeavan näköiset.
Intersukupuolisen lapsen tapauksessa löytyy sekä tytön että pojan rakennuspalikoita.
Tavallisimmassa intersukupuolisuuden muodossa vauvalla on naisen kromosomit, mutta hän on sikiöaikana saanut liikaa testosteronia lisämunuaisen toiminnan häiriön vuoksi, ja sukupuolielimet muistuttavat pojan elimiä. Vauva leikataan tytöksi, jos operaatio katsotaan aiheelliseksi.
Tutkimuksia tehdään kaikissa yliopistosairaaloissa lastenendokrinologin johdolla. Vaikeimmat tapaukset ja leikkaushoidot on keskitetty Helsinkiin.
Helsingin yliopistollisen sairaalan kirurgin Seppo Taskisen mukaan intersukupuolisia lapsia leikataan hyvin harvoin, usein vain kerran vuodessa. Tarkkaa määrää on Taskisen mukaan vaikea sanoa, koska intersukupuolisuuden määritelmät vaihtelevat.
Sukupuolielinten leikkaukset ovat vuosien mittaan hiukan vähentyneet ja hoitolinjat muuttuneet. Esimerkiksi vauvat, joilla on kivekset ja pojan hormonitoiminta mutta ei penistä, leikattiin aiemmin herkemmin tytöiksi. Nyt pysytään yleisemmin pojan sukupuolessa.
Intersukupuolisten lasten hoitoon saattaa kuulua myös lääkitys, kuten kortisoli- ja sukupuolihormonikorvaushoito.
Alkuvaiheessa perhe saa kriisihoitoa, ja jatkossa perhettä ja lasta hoidetaan psykososiaalisesti. Vanhempia kannustetaan kasvattamaan lapsi mahdollisimman johdonmukaisesti niin, että se tukisi valittua sukupuolta.
Nykyisen hoitokäytännön mukaan vauvan sukupuoli pitää päättää mahdollisimman pian. Myös sukupuolielinten leikkaus tehdään usein imeväisiässä. Mika Venholan mukaan vallitseva käytäntö loukkaa vastasyntyneen ihmisoikeuksia.
– Kosmeettisista sukupuolielinten leikkauksista tulisi pidättäytyä, kunnes intersukupuolinen itse niin tahtoo ja ymmärtää toimenpiteeseen liittyvät riskit. Ajan olisi annettava kulua, kasvatettava lasta sensitiivisesti ja annettava hänen löytää oma identiteettinsä.
Venhola perustelee kantaansa sillä, että sukupuolen tekee anatomian, kromosomien ja hormonien lisäksi – ja ennen kaikkea – aivot ja sukupuoli-identiteetti. Pienen vauvan aivoja ja identiteettiä ei voida kuitenkaan tutkia.
– Leikkaus on peruuttamaton. Entä jos valitaan väärin? Leikataan vauvasta tyttö, vaikka hänestä kasvaa lapsi, joka kokee joka solullaan olevansa poika? Juridinen sukupuoli on toki oltava, ja sen voimme toistaiseksi päättää. Henkilötunnuksen loppuosan vaihtaminen on kuitenkin valtavan paljon helpompaa kuin sukupuolielinten korjaaminen.
///...
jatkuu linkissä_
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.315426- 363721
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833273- 112535
- 292132
- 122057
- 1631876
- 141358
- 1051352
- 1371154