"Euron kannattajien parhaimmat puolustukset euron puolesta muistuttavatkin nykyisellään väkivaltaisessa avioliitossa elävän naisen yrityksiä selittää omaa tilannettaan. Väkivaltainen avioliitto (eurojäsenyys) ei tuo mitään etuja ja lisäksi joutuu koko ajan hakatuksi (talous supistuu), mutta ei se hakkaaminen oikeasti ole aviomiehen (euro) syytä vaan omaa syytä. Eilenkään ei ollut päivällinen valmis kuin vasta viisi minuuttia miehen kotiintulon jälkeen (työmarkkinamme eivät ole täysin joustavia), joten omaa syytä se hakkaaminen on. Ja eron jälkeen elämä olisi vielä huonompaa ja vielä yksinäistä.
Verratkaapa eurokannattajien puolustuspuheiden luonnetta väkivaltaisessa avioliitossa jatkuvasti hakatuksi ja raiskatuksi tulevan naisen perusteluille liitossa pysymiselle. Samankaltaisuus on ilmeistä."
https://tyhmyri.wordpress.com/2015/11/28/miksi-euron-kannatus-pysyy-korkealla-liian-monella-menee-viela-hyvin/
Verratkaapa eurokannattajien puolustuspuheiden luonnetta väkivaltaisessa avioliitossa jatkuvasti hakatuksi ja raiskatuksi tulevan naisen perusteluille liitossa pysymiselle. Samankaltaisuus on ilmeistä."
https://tyhmyri.wordpress.com/2015/11/28/miksi-euron-kannatus-pysyy-korkealla-liian-monella-menee-viela-hyvin/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lepomäen alustus oli kyllä hyvä, mutta sen jälkeen järjestetyissä paneelikeskusteluissa voimasuhteet olivat 2-1 niiden hyväksi, joiden mielestä Suomen tulisi pysyä euroalueessa.
Professori Vesa Kanniaisen olisi tullut voida esitellä kunnollisesti asiantuntijaryhmän arvio euroerosta aiheutuvista kustannuksista ja hyödyistä. Hänelle suotiin kahden tunnin mittaisen seminaarin ajasta vain 10 minuuttia. Saman ajan sai Roger Wessman, jolla oli esitettävänään lähinnä poleemisia heittoja.
Kanniaisen mukaan irtautumisen hinta olisi nollasta 20 miljardiin euroon, ja kaikissa vaihtoehdoissa pidemmän aikavälin hyödyt olisivat selvästi haittoja suuremmat.
Wessman väitti eron hinnaksi jopa 200 miljardia euroa, kun asiaa vuosikausien ajan vatvottaisiin.
Näin ei tietenkään toimittaisi, vaan päätös tehtäisiin nopeasti tiedonannon pohjalta eduskunnassa, ja eron ehdoista käytäisiin sen jälkeen pikaiset neuvottelut euroalueen muiden jäsenmaiden ja Euroopan komission kanssa. Tämä lyhyt siirtymävaihe olisi hyvin hallittavissa.
Entistä suuremmat euroalueen kriisit ovat jo muhimassa. Esimerkiksi Italian valtion velka on noussut jo yli 2200 miljardiin euroon, ja se on kasvanut pahimmillaan yli 20 miljardin kuukausivauhtia.
Suomen olisi mitä pikimmin irrottauduttava euroalueesta. Siten saisimme nopeasti aikaan taloudellista kasvua, joka auttaisi meitä ratkaisemaan kestävällä tavalla ongelmiamme.
Onkin taas kysyttävä, kuinka suuri taloudellinen ja yhteiskunnallinen hinta aiotaan maksaa siitä, että saamme olla mukana velkaunioniksi ja liittovaltioksi kehittyvässä euroalueessa.
Katsokaa Liberan järjestämästä seminaarista tehty tallenne (linkki) ja tehkää oma arvionne. Kuunnelkaa erityisen tarkkaan valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entisen päällikön Peter Nybergin ja vankan pankkikokemuksen omaavan Stefan Törnqvistin puheenvuoroja.
Niille olisi saatava tulevaisuudessa enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta.
http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204546-liberan-seminaarin-antiin-kannattaa-perehtya