Bayer Munchenin ylivoimaa

Jalkpallojoukkue Bayer Munchen on ollut pitkään Saksan paras jalkapallojoukkue ja samalla myös yksi maailman kolmesta parhaasta Real Madridin ja FC Barcelonan ohella. Mikä tekee saksalaisjoukkueesta niin tavattoman kilpailukykyisen.

Joukkueessa pelaa sellaisia tähtiä kuin Lewandovski, Robben, Neuer, Muller, Vidal, Ribery, Götze ja Douglas Costa. Nämä ovat kalliita miehiä. Väärin, he ovat erittäin kalliita. Eikä työnantajalle ole tullut edes mieleen aikaansaada kilpailukyky- tai tuottavuusloikkaa alentamalla näiden työntekijöiden palkkoja. Kehitys on ollut päinvastainen, palkkoja on pyritty vain nostamaan kilpailukyvyn säilyttämiseksi.

Bayer Munchen on myös taloudellinen menestys. Joukkueen tulos on myös taloudellisesti plusmerkkinen ja liikevaihto huikea verrattuna sen kilpailijoihin.

Olisiko tästä jotain opittavaa? Nostetaanko Suomen taloutta alentamalla palkkoja ja kannustamalla bulkkituotantoon? Vai pitäisikö taas uskoa siihen, että loikat voidaan tehdä vain samalla reseptillä kuin 25 vuotta sitten. Silloin venäläinen kuluttaja lopetti ostamasta Suomessa valmistettuja punaisia verkkareita, heikosti liimattuja ja halvoista materiaaleista valmistettuja kenkiä, sukkahousuja ja raskaan teollisuuden vanhentuneita investointituotteita, joita ei saatu muualle kaupaksi. Oli pakko uudistaa tuotteita, ei palkkoja. Tuhkasta nousikin uusi Feenix, Nokia, joka alkoi vuosittain korottamaan palkkoja kilpailukyvyn parantamiseksi eikä laskemaan niitä.

Bayer Munchen on menstystarina. Ja niin oli Nokiakin aikansa. Menestyksen ehdoton edellytys on kummallakin ollut palkkojen nostaminen, jopa raju nostaminen. Suurimmat menestyjät erottaakin siitä, että niiden työntekijöille maksetaan jopa satumaisia palkkoja eikä omistaja missään tapauksessa halua vaatia palkkojen alentamista.

Mainitut kaksi brandia on tuotteistettu siten, että ne ovat menneet kaupaksi ja sakujoukkue menee edelleenkin kuin kuumille kiville. Suomessa hallitus ei ymmärrä tätä lainkaan. Hallituksessa ei käsitetä sitä, että yrityksen menestyksen ainoa ja tärkein edellytys on itse tuote eikä suinkaan sitä valmistavien palkat. Silloin kun palkat ovat tärkeitä, kyse on auringonlaskun tuotteista, jotka eivät enää itse tuotteina kiinnosta vaan löytyvät lähinnä ale-koreista. Hallitus "edistää" tuotteistamista karsimalla maan menestyvimpien yliopistojen rahoitusta kaikkein eniten ja panemalla rahaa sellaisiin käskihankkeisiin kuin biotalous, joka olikin vain maataloustuen korotus ja metsänomistajien tukilisä.

Jokainen voi tykönään miettiä, kumpi menetelmä tuottaa paremmin, kannattavan kannustaminen (Bayer Munchen) vai kannattamattomaksi tiedetyn ja siksi jäävän jatkuva tukeminen (hallituksen kärkihankkeet, idioottimaiset pakkolait ja väärin kohdennetut leikkaukset).