Sana uskovainen on vanhakantainen ja leimaava, samaa vähän lievemmin sana uskova. Sana kristitty taas vähän siloteltu, sanotaan ikään kuin vähätellen/häveten.
Mitä uudissanoja keksittäisiin uskovan nimityksen päivittämiseksi tähän päivään?
Tähän tulee vihavastauksia, ollaan välittämättä niistä.
Mitä uudissanoja keksittäisiin uskovan nimityksen päivittämiseksi tähän päivään?
Tähän tulee vihavastauksia, ollaan välittämättä niistä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vähäjärkinen.
Sana "uskovainen" on leimaava sen takia, että tietyt äänekkäät piirit ovat omineet sen itselleen, niin että nyt "uskovainen" yhdistetään helposti näihin tiettyihin äänekkäisiin piireihin. "Uskova" sitä vastoin kuulostaa neutraalimmalta. Tämä on sääli, sillä "uskovainen" on sanana käyttökelpoisempi kuin "uskova". Jälkimmäinenhän on ensimmäisen partisiipin aktiivi, jonka avulla voidaan ilmaista futuuri. Tarkoittaako "hän on uskova", että hän uskoo juuri nyt vai että hän tulee uskomaan tulevaisuudessa? Sen sijaan "hän on uskovainen" ei tuottane epäselvyyksiä. Lisäksi sanasta "uskovainen" voi muodostaa ominaisuussanan "uskovaisuus", mikä ei oikein onnistu sanan "uskova" tapauksessa ("uskovuus" ei kuulosta hyvältä).
Toinen juttu on se, että substantiivin "uskova" monikkomuoto on identtinen verbin "uskoa" monikon kolmannen persoonan kanssa, mikä varsinkin kirjoittaessa johtaa helposti virkkeisiin, jotka eivät ole lukijalle välittömästi selviä. Esimerkiksi: "Nämä uskovat, ainakin minun tietääkseni, nauravat suotta." Jos lukija on tulkinnut sanan "uskovat" verbin finiittiseksi muodoksi, hän jää odottamaan, että upotuslauseen jälkeen seuraa verbin objekti. Kun upotuslauseen jälkeen tuleekin verbin finiittinen muoto, lukijan ajatus katkeaa. Selvempi olisi: "Nämä uskovaiset, ainakin minun tietääkseni, nauravat suotta."
Palatakseni aiheeseen, sana "kristitty" on minusta edelleen puhdas ja ikävistä konnotaatioista vapaa. Henkilökohtaisesti minulle tosin on yhdentekevää, miksi minua kutsutaan. Miten olisi vaikka "uskokas" (vrt. "parrakas", "lahjakas", "uhmakas" jne.)? Ehkä ei.
Uskokas. Muuten hyvä, mutta taivutettaessa menee vielä mutkikkaammaksi kuin kuvailit toista sanaa. Uskokkaat, uskokkaiden, uskokkaattomat, uskokkaiden jne.
Totta viserrät. Otetaan siis ensmmäinen k pois, saadaan "usokas". Se taipuu paremmin. Siitä saa helposti ominaisuussanankin: "usokkuus". Ateisti voisi olla sitten "a-usokas" eli "ausokas" tai "ei-usokas", joka typistyy muotoon "eisokas".
Hei, ht ja hyvää uutta vuotta. Olen luostarissa ja kirjoittelen kännykällä. Minusta kristitty on hyvä sana.
Minulle tulee ensimmäiseksi mieleen "uskovaisesta" PIPIPÄÄ.
Tutkimusten mukaan, uskonnot saastuttaa ja vaurioittaa aivoja.
Minusta 'uskovainen' on hyvä sana. Kaikki tietävät heti, keneen uskon, kun kerron olevani uskovainen. Hyvä sana on sellainen, joka välittää viestin mahdollisimman tehokkaasti. Silloin tällöin sanon olevani uskovainen kristitty.
Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kun suomalaiset muutaman vuosikymmenen päästä puhuvat "uskovaisista", sanan ensimmäinen ja välittömin mielleyhteys on islam.
Hyvä pointti. Olen itsekin ajatellut, että sanassa pitäisi olla jotenkin Jeesus ja/tai kristillisyys. Kristitty on liian lievä sana siksi, että se tarkoittaa oikeastaan koko Suomea, joka katsotaan kristityksi maaksi. Yksilö kristillisyyden sisällä voi olla mitä hyvänsä.
"Jeesuksen omat" tms. taas jotenkin kiusaannuttavaa ympäristölle, ellei sitten päätetä, että olkoon. Me kuitenkin ollaan Jeesuksen omia.
Joka tapauksessa meidän pitäisi olla rohkeampia lausumaan mestarimme nimeä.
Kristuslaiset?
Kolminaisuuslaiset eli triniteetikot. Kolminaisuusoppihan on kristinuskon "hetu" (tai mieluummin "sotu", koska Jumala on parasta sosiaaliturvaa). Nykyäänhän monet erehtyvät luulemaan kristityiksi kolminaisuuden kieltäjiäkin, kuten Jehovan todistajia.
On kolminaisuuden kieltäjiä meissä kristityissäkin. Näilläkin palstoilla on ollut monta raivokasta ottelua aiheesta. Minä ajattelen että Jeesus on Jumala Jumalasta/Jumalassa.
Miten olisi jeesususkoiset? Tai jeshuauskoiset?
Ei missään tapauksessa yeshua, heillä usein jankutetaan sapatista, ketä sitten lienevätkään, heitä on useita porukoita eivätkä hyväksy kolminaisuutta.
Kyllä jehovantodistajat ovat kristittyjä!
Ei Pyhän Kolminaisuuden kieltäjä ole kristitty. Kristitty on määritelmällisesti henkilö, joka tunnustaa Pyhän Kolminaisuuden – ja vain Pyhän Kolminaisuuden (ei siis kumarra mitään tai ketään muuta lisäksi).
Oleellista tässä on Jeesuksen jumaluus. Areiolaisuus ei ole vain harhaoppi, vaan kokonaan eri uskonto kuin kristinusko. Jos areiolainen palvoo Jeesusta, hän oman tunnustuksensa mukaan palvoo luotua, mikä epäjumalanpalvelusta. Jos taas areiolainen ei palvo Jeesusta, hänen palvontansa kohde on eri kuin kristityillä.
Ja myös Pyhä Henki on Jumala, viitaten kolminaisuuteen. Mutta nyt tuli poikettua kiperästä aiheesta.
Toisaalta nykyään kaikkia sanotaan kristityiksi, ateistejakin. Seuraavaksi varmaan muslimeita. Mutta ht on ihan oikeassa määritelmässään.
Jeesus ei ollut jumala, vaan tavallinen ihminen. Liekö ollut olemassakaan koko Jeesusta, mistä sitä tietää!
Apua. Paras häipyä näiltä palstoilta kiireesti, sillä olin vähällä joutua sanaharkkaan erään kiivaan sapatistin kanssa.
Nämä palstat ovat toivottomia. Oletteko muut huomanneet itsessänne dr. Jekyll ja Mr. Hyde -efektiä? (Toki naismuodossa itseni tapauksessa.)