Ote apostoli Jefrey R.Hollandin puheesta, joka on vuoden 2016 ensimmäisessä Liahonassa.
https://www.lds.org/liahona/2016/01/knowing-the-godhead?lang=fin
Kristillinen sekasorto
Myöhempien aikojen ilmoituksissamme opetetaan näiden jumalallisten olentojen erillisestä luonteesta, että ”Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös; mutta Pyhällä Hengellä ei ole liha- ja luuruumista, vaan hän on henkipersoona” (OL 130:22).
Sen selkeämpää lausuntoa jonkin asian lähtökohdista ei ole! Mutta valitettavasti lähes kaksituhatvuotinen kristillinen historia on kylvänyt tästä asiasta kauheaa sekasortoa ja miltei kohtalokkaita erheitä. Monet erilaiset uskontunnustusten kehittelyt ja muunnelmat ovat suuressa määrin vääristäneet tosi opin yksinkertaisen selkeyden julistaen, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat käsitteellisiä, ehdottomia, ylimaallisia, kaikkialla läsnä olevia, samaa olemusta olevia, yhdessä ikuisesti ja tuntemattomia, vailla ruumista, ruumiinosia tai tunteita ja ovat ajan ja paikan tuolla puolen.
Sellaisissa uskontunnustuksissa kaikki kolme jäsentä ovat erillisiä persoonia, mutta He ovat yksi olento – usein mainittu ”kolminaisuuden salaisuus”. He ovat kolme eri persoonaa, jotka eivät kuitenkaan ole kolme Jumalaa vaan yksi. Kaikki kolme persoonaa ovat käsittämättömiä, kuitenkin se on yksi käsittämätön Jumala.
Olemme samaa mieltä arvostelijoidemme kanssa ainakin siinä asiassa – että sellainen jumaluuden käsite on todella käsittämätön. Kun kirkolle tyrkytettiin sellaista hämmentävää määritelmää Jumalasta, ei ole mikään ihme, että eräs neljännen vuosisadan munkki huudahti: ”Voi minua kurjaa! He ovat vieneet minulta Jumalani – –, enkä tiedä, ketä palvoisin ja kenen puoleen kääntyisin.”7 Kuinka voisimme luottaa sellaiseen Jumalaan, joka on käsittämätön ja tuntematon, ja rakastaa ja palvella Häntä, saati sitten pyrkiä olemaan kuin Hän? Miksi Jeesus sitten rukoili, että ”ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3, kursivointi lisätty)?
Tarkoituksemme ei ole koskaan halventaa kenenkään ihmisen uskonkäsitystä tai minkään uskonnon oppia. Osoitamme kaikille heidän oppiaan kohtaan samaa kunnioitusta, jota pyydämme omaamme kohtaan. (Sekin on yksi uskonkappaleemme.) Mutta niinkin merkittävässä lähteessä kuin luotettavassa Harper’s Bible Dictionary [Harperin Raamatun sanakirja] -teoksessa, joka on tuon alan erinomainen tukipilari, sanotaan, että ”virallista kolminaisuusoppia, kuten se määriteltiin neljännen ja viidennen vuosisadan suurissa kirkolliskokouksissa, ei löydy [Uudesta testamentista]”8.
Voimme siis suoraan sanoen hyvin levollisina tehdä tiettäväksi, ettei meillä ole 300- tai 400-luvun pakanallisuuden värittämää käsitystä jumaluudesta, eikä sitä ollut myöskään ensimmäisillä kristillisillä pyhillä, jotka olivat elävän Kristuksen silminnäkijöitä.9 Me olemme Uuden testamentin – emme nikealaisuuden – kristittyjä.
Ykseys jumaluudessa
Tähdennän kuitenkin nyt heti, että kun olemme tehneet selväksi näiden persoonien erillisyyden, on samalla lailla tärkeää tähdentää, kuinka yhtä He ovat ja kuinka todella yksi ja yhtenäinen jumaluus on. Eiköhän minun ole turvallista sanoa, että osasyy siihen, miksi muut kristillisen perinteen kannattajat ymmärtävät meidät niin väärin, johtuu siitä, että tähdentäessämme jumaluuden yksilöllisiä persoonia emme ole sen jälkeen riittävästi sekä myöntäneet että vakuuttaneet Heidän ykseyttään lähes kaikin muin kuviteltavissa olevin tavoin. Tässä suhteessa siitä on koitunut meille tarpeetonta arvostelua ja olemme tehneet kirkkomme kannan vaikeammaksi ymmärtää kuin on tarpeen.
Itse asiassa suuri ”Kristuksen oppia” koskeva kohta luvussa 2. Nefi 31 päättyy tähän julistukseen: ”Tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä, jotka ovat yksi Jumala, ilman loppua” (2. Nefi 31:21).
Olemme kaikki lukeneet Vapahtajan majesteettisen esirukouksen luvusta Joh. 17. Tiedämme sen olevan ykseyden julistus Isän ja Pojan välillä sekä Heidän ja meidän, Heidän maan päällä olevien opetuslastensa, välillä. Lukekaa sitä usein, etenkin siksi, että presidentti David O. McKay (1873–1970) kutsui sitä kerran ”suurimmaksi rukoukseksi – – mitä koskaan tässä maailmassa on lausuttu”10. Meidän pitäisi pyrkiä olemaan yhtä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa, kuten Jeesus rukoili, että olisimme.
https://www.lds.org/liahona/2016/01/knowing-the-godhead?lang=fin
Kristillinen sekasorto
Myöhempien aikojen ilmoituksissamme opetetaan näiden jumalallisten olentojen erillisestä luonteesta, että ”Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös; mutta Pyhällä Hengellä ei ole liha- ja luuruumista, vaan hän on henkipersoona” (OL 130:22).
Sen selkeämpää lausuntoa jonkin asian lähtökohdista ei ole! Mutta valitettavasti lähes kaksituhatvuotinen kristillinen historia on kylvänyt tästä asiasta kauheaa sekasortoa ja miltei kohtalokkaita erheitä. Monet erilaiset uskontunnustusten kehittelyt ja muunnelmat ovat suuressa määrin vääristäneet tosi opin yksinkertaisen selkeyden julistaen, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat käsitteellisiä, ehdottomia, ylimaallisia, kaikkialla läsnä olevia, samaa olemusta olevia, yhdessä ikuisesti ja tuntemattomia, vailla ruumista, ruumiinosia tai tunteita ja ovat ajan ja paikan tuolla puolen.
Sellaisissa uskontunnustuksissa kaikki kolme jäsentä ovat erillisiä persoonia, mutta He ovat yksi olento – usein mainittu ”kolminaisuuden salaisuus”. He ovat kolme eri persoonaa, jotka eivät kuitenkaan ole kolme Jumalaa vaan yksi. Kaikki kolme persoonaa ovat käsittämättömiä, kuitenkin se on yksi käsittämätön Jumala.
Olemme samaa mieltä arvostelijoidemme kanssa ainakin siinä asiassa – että sellainen jumaluuden käsite on todella käsittämätön. Kun kirkolle tyrkytettiin sellaista hämmentävää määritelmää Jumalasta, ei ole mikään ihme, että eräs neljännen vuosisadan munkki huudahti: ”Voi minua kurjaa! He ovat vieneet minulta Jumalani – –, enkä tiedä, ketä palvoisin ja kenen puoleen kääntyisin.”7 Kuinka voisimme luottaa sellaiseen Jumalaan, joka on käsittämätön ja tuntematon, ja rakastaa ja palvella Häntä, saati sitten pyrkiä olemaan kuin Hän? Miksi Jeesus sitten rukoili, että ”ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3, kursivointi lisätty)?
Tarkoituksemme ei ole koskaan halventaa kenenkään ihmisen uskonkäsitystä tai minkään uskonnon oppia. Osoitamme kaikille heidän oppiaan kohtaan samaa kunnioitusta, jota pyydämme omaamme kohtaan. (Sekin on yksi uskonkappaleemme.) Mutta niinkin merkittävässä lähteessä kuin luotettavassa Harper’s Bible Dictionary [Harperin Raamatun sanakirja] -teoksessa, joka on tuon alan erinomainen tukipilari, sanotaan, että ”virallista kolminaisuusoppia, kuten se määriteltiin neljännen ja viidennen vuosisadan suurissa kirkolliskokouksissa, ei löydy [Uudesta testamentista]”8.
Voimme siis suoraan sanoen hyvin levollisina tehdä tiettäväksi, ettei meillä ole 300- tai 400-luvun pakanallisuuden värittämää käsitystä jumaluudesta, eikä sitä ollut myöskään ensimmäisillä kristillisillä pyhillä, jotka olivat elävän Kristuksen silminnäkijöitä.9 Me olemme Uuden testamentin – emme nikealaisuuden – kristittyjä.
Ykseys jumaluudessa
Tähdennän kuitenkin nyt heti, että kun olemme tehneet selväksi näiden persoonien erillisyyden, on samalla lailla tärkeää tähdentää, kuinka yhtä He ovat ja kuinka todella yksi ja yhtenäinen jumaluus on. Eiköhän minun ole turvallista sanoa, että osasyy siihen, miksi muut kristillisen perinteen kannattajat ymmärtävät meidät niin väärin, johtuu siitä, että tähdentäessämme jumaluuden yksilöllisiä persoonia emme ole sen jälkeen riittävästi sekä myöntäneet että vakuuttaneet Heidän ykseyttään lähes kaikin muin kuviteltavissa olevin tavoin. Tässä suhteessa siitä on koitunut meille tarpeetonta arvostelua ja olemme tehneet kirkkomme kannan vaikeammaksi ymmärtää kuin on tarpeen.
Itse asiassa suuri ”Kristuksen oppia” koskeva kohta luvussa 2. Nefi 31 päättyy tähän julistukseen: ”Tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä, jotka ovat yksi Jumala, ilman loppua” (2. Nefi 31:21).
Olemme kaikki lukeneet Vapahtajan majesteettisen esirukouksen luvusta Joh. 17. Tiedämme sen olevan ykseyden julistus Isän ja Pojan välillä sekä Heidän ja meidän, Heidän maan päällä olevien opetuslastensa, välillä. Lukekaa sitä usein, etenkin siksi, että presidentti David O. McKay (1873–1970) kutsui sitä kerran ”suurimmaksi rukoukseksi – – mitä koskaan tässä maailmassa on lausuttu”10. Meidän pitäisi pyrkiä olemaan yhtä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa, kuten Jeesus rukoili, että olisimme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
> ”Tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä, jotka ovat yksi Jumala, ilman loppua”
Aluksi Smith opettikin kolminaisuusopin kaltaisesti: monta persoonaa, yksi Jumala. Sittemmin hän kääntyi polytesmiin, jossa on monta persoonaa ja monta Jumalaa.
Arvasin, että tuohon joku tarttuu! Näyttää olevan joillekin vaikea ymmärtää muuta kuin kirjaimellista tarkoitusta. Yhdeksi sanominen ei näet tarkoita vain yhtä vaan myös yksimielisyyttä.
Jo Joseph Smithin kokema ensimmäinen näky antoi hänelle käsityksen siitä, että Isä ja Poika ovat erillisiä:
Joseph Smithhin historiasta Kallisarvoisessa helmessä:
11 Kamppaillessani äärettömissä vaikeuksissa, jotka nämä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkunnat olivat riitelyllään saaneet aikaan, luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
12 Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni. Se tuntui käyvän hyvin voimakkaana sydämeni jokaiseen tunteeseen. Mietin sitä yhä uudestaan tietäen, että jos joku ihminen tarvitsi viisautta Jumalalta, niin minä, sillä en tiennyt, mitä tehdä, ja ellen saisi enemmän viisautta kuin minulla silloin oli, en koskaan saisikaan tietää, sillä eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat kirjoitusten kohdat niin eri tavoin, että se hävitti kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.
13 Lopulta päädyin siihen tulokseen, että joko minun oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten minun oli tehtävä, niin kuin Jaakob neuvoo, eli pyydettävä Jumalalta. Lopulta päätin pyytää Jumalalta päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta puuttuu viisautta, ja antaa auliisti ja soimaamatta, minä saattaisin uskaltaa.
14 Niinpä tämän päätökseni mukaan pyytää Jumalalta vetäydyin metsään yrittämään. Se oli kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä tuhatkahdeksansataakaksikymmentä. Yritin sitä ensimmäisen kerran elämässäni, sillä kaikkien huolieni keskellä en ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen.
15 Vetäydyttyäni paikalle, jonne olin edeltäkäsin aikonut mennä, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon.
16 Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon — eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli sellainen ihmeellinen voima, jollaista en ollut milloinkaan ennen tuntenut missään olennossa — juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.
17 Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
18 Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä. Sen tähden, heti kun hallitsin itseni, niin että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa (sillä tähän mennessä mieleeni ei ollut tullut, että kaikki olisivat väärässä) ja mihin minun piti liittyä.
19 Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, että nämä julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että "he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman".
Jatkoa:
20 Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja hän sanoi minulle monia muita asioita, joita en voi kirjoittaa tällä kertaa. Kun toinnuin ennalleni, havaitsin makaavani selälläni katsellen ylös taivaalle. Kun valo oli poistunut, olin voimaton; mutta toivuin pian jonkin verran ja menin kotiin. Ja kun nojasin takkaan, äiti kysyi, mikä minua vaivasi. Vastasin: "Älä huoli, kaikki on hyvin — voin aivan hyvin." Sitten sanoin äidilleni: "Olen saanut tietää omalta osaltani, että presbyteriaanisuus ei ole totta." Näyttää siltä kuin vastustaja olisi tiennyt sangen varhaisessa vaiheessa elämääni, että minun oli määrä osoittautua hänen valtakuntansa häiritsijäksi ja kiusaksi; minkäpä muun vuoksi pimeyden vallat olisivat yhdistyneet minua vastaan? Miksi vastustus ja vaino, joka nousi minua vastaan melkeinpä lapsuudessani?
Muutamat saarnaajat ja muut uskonnon julistajat torjuvat kertomuksen ensimmäisestä näystä. Vainoa kasautuu Joseph Smithin päälle. Hän todistaa näyn todellisuudesta. (Jakeet 21–26.)
21 Muutaman päivän kuluttua siitä, kun olin saanut tämän näyn, satuin erään metodistisaarnaajan seuraan, joka oli sangen toimelias edellä mainitussa uskonnollisessa kuohunnassa; ja keskustellessani hänen kanssaan uskonnon asioista käytin hyväksi tilaisuutta kertoa hänelle saamastani näystä. Hämmästyin suuresti hänen käyttäytymistään; hän ei suhtautunut kertomaani ainoastaan kevyesti vaan sangen halveksuvasti ja sanoi sen kaiken olevan Perkeleestä, ettei näinä aikoina ollut mitään sellaista kuin näyt ja ilmoitukset, että kaikki sellainen oli lakannut apostolien mukana ja ettei niitä enää koskaan tulisi olemaankaan.
22 Havaitsin kuitenkin pian, että kertomani oli herättänyt sangen paljon ennakkoluuloa minua vastaan uskonnon julistajien keskuudessa ja oli aiheena suureen vainoon, joka yhä yltyi; ja vaikka olin tuntematon poika, iältäni vasta neljäntoista ja viidentoista vuoden välillä, ja oloni elämässä sellaiset, että ne tekivät pojan merkityksettömäksi maailmassa, kuitenkin korkeassa asemassa olevat miehet kiinnittivät minuun riittävästi huomiota kiihottaakseen yleisen mielipiteen minua vastaan ja herättääkseen katkeran vainon; ja tämä oli yleistä kaikkien lahkojen keskuudessa — kaikki liittyivät yhteen vainotakseen minua.
23 Se sai minut silloin ja on saanut monesti sen jälkeenkin pohtimaan vakavasti, kuinka perin outoa oli, että tuntematonta poikaa, iältään vähän yli neljätoistavuotiasta, ja myös sellaista poikaa, jonka osana oli välttämättä hankkia niukka toimeentulonsa jokapäiväisellä työllään, pidettäisiin riittävän tärkeänä henkilönä kiinnittämään aikakauden suosituimpien lahkojen mahtimiesten huomio itseensä ja sellaisella tavalla, joka herätti heissä mitä katkerimman vainon ja herjan hengen. Mutta outoa tai ei, niin oli, ja se oli minulle usein suuren surun aiheena.
24 Mutta tosiasia kuitenkin oli, että olin nähnyt näyn. Olen ajatellut sen jälkeen, että minusta tuntui melkein samalta kuin Paavalista, kun hän puolustautui kuningas Agrippan edessä ja kertoi näystä, jonka hän sai, kun hän näki valon ja kuuli äänen; mutta kuitenkin vain muutama uskoi häntä; toiset sanoivat häntä epärehelliseksi, toiset sanoivat häntä hulluksi; ja häntä pilkattiin ja herjattiin. Mutta kaikki tämä ei muuttanut hänen näkynsä todellisuutta. Hän oli nähnyt näyn, hän tiesi nähneensä, eikä kaikki vaino taivaan alla voinut sitä muuksi muuttaa; ja vaikka häntä vainottaisiin kuolemaan saakka, kuitenkin hän tiesi ja tietäisi viimeiseen hengenvetoonsa asti, että hän oli sekä nähnyt valon että kuullut äänen puhuvan hänelle, eikä koko maailma voinut saada häntä ajattelemaan tai uskomaan toisin.
25 Niin oli minunkin laitani. Olin tosiaankin nähnyt valon, ja tuon valon keskellä näin kaksi Persoonaa, ja he todella puhuivat minulle; ja vaikka minua vihattiin ja vainottiin siksi, että olin sanonut nähneeni näyn, se oli kuitenkin totta; ja kun minua vainottiin ja herjattiin ja minusta puhuttiin valheellisesti kaikkea pahaa, koska sellaista väitin, jouduin sanomaan sydämessäni: Miksi vainota minua totuuden kertomisen tähden? Olen todella nähnyt näyn; ja mikä minä olen vastustamaan Jumalaa, ja miksi maailma aikoo saada minut kieltämään sen, mitä olen todella nähnyt? Sillä minä olin nähnyt näyn; tiesin sen, ja minä tiesin, että Jumala tiesi sen, enkä voinut sitä kieltää enkä uskaltanutkaan sitä tehdä; joka tapauksessa tiesin, että niin tehdessäni rikkoisin Jumalaa vastaan ja joutuisin tuomion alaiseksi.
26 Olin nyt saanut mieleni tyydytetyksi, mitä tulee lahkojen maailmaan — ettei minun pitänyt liittyä mihinkään niistä, vaan että minun oli oltava edelleen niin kuin olin, kunnes saisin lisää ohjeita. Olin havainnut todeksi Jaakobin todistuksen — että se, jolta puuttuu viisautta, saisi pyytää Jumalalta, niin hänelle annettaisiin eikä häntä soimattaisi.
Mutta Tapani, on aivan eri asia, että onko joku yksi vai ovatko jotkut yksimielisiä. Jos koulussa opettajat ovat yksimielisiä, eivät he silti ole yksi opettaja.
Smithin "ensimmäinen näky" muuttui aina tarpeen mukaan.
Hehheheh, etkö todellakaan ymmärrä, mitä sanotaan?
Ymmärrän tasan tarkkan. Et voi väittää olevsi monoteisti sillä perusteella, että kaikki Jumalasi ovat yksimielisiä!
Tuo Hollandin puhe on melkoisen hölmöä, kun juuri teillä on eri jumala ja eri Jeesus kuin Raamatun Jeesus, joka siis teidän mukaanne epäonnistui, hän ei saanut opetettua mitä piti ja koko sanomakin katosi heti , eikä teillä edes ole sitä jumalaa joka teki liiton Israelin kanssa ja lupasi messiaan. Sitä jonka raamattu mainitsee yli 10 000 kertaa. Olkaa iloisia että teillä on kokonaan eri uskonto.
Teillä on kolme erillistä jumalaa ja valtava määrä muita ja isäjumalanne on Kolobin elohimin, korotettu ihminen, ei Raamatun hirveä Jahve, vaan vieras jumala. Pakanajumala toisin sanoen, mutta kun Raamattu kerran erehtyy ja kristinusko upposi heti synnyttyään, mitä väliä sillä on? Olkaa nyt edes rehellisiä. Jeesus olisi voinut kertoa kuka on ainoa todellinen jumala, mutta hän valehteli että se on Israelin Jahve, jota ei edes ole."28 Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
29 Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Jahve , meidän Jumalamme, Jahve on yksi ainoa;
30 ja rakasta Jahvea , sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'."
Hänen olisi pitänyt sanoa " minä olen käyttänyt Jahve- nimeä eikä muuta Jahvea ole rakastakaa minua ja jumalia on paljon." Holland ei näköjään uskalla olla rehellinen , miksi ei?
Jokainen tietää ettei kolminaisuusoppia ole UT:ssa mutta ei ole kolmea jumalaakaan eikä tietenkään Kolobin elohimia. Kolminaisuusoppi on teologinen yritys estää kristinuskon muuttuminen polyteistiseksi uskonnoksi jolloin siltä putoaisivat pois sen uskomat VT:n lupaukset messiaasta.
Holland käyttää lähteenään Smithin kirjoituksia, jotka on tehty satoja vuosia Raamatun kirjoitusten jälkeen. Keskustelu tältä pohjalta on mahdotonta. Jälleen tuli selväksi sekin että mormonijumala ei ole sama kuin Raamatun Jumala.
Onko nikealaisiin uskontunnustuksiin nojaavien kristillisten kirkkojen oppi Jumalasta sama kuin Raamatusta ilmenevä? - Kolminaisuusoppia EI OLE Raamatussa. Mormonien oppi Jumalasta on täsmälleen sama kuin Raamatusta löydettävissä oleva: erilliset Isä, Poika ja Pyhä Henki.
Smith oli aluksi kolminaisuusopin kannattaja. Siis kirjoittaessaan Mormonin kirjaa.
Tuo edellä lainattu 2 Nefi 31:21 on käännetty väärin suomenkielisessä MK:ssa.
Alkukielinen jae: "And now, behold, this is the doctrine of Christ, and the only and true doctrine of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost, which is one God, without end. Amen."
Siis "Isä, Poika ja Pyhä Henki, JOKA on yksi Jumala."
Erilliset MITKÄ? Smithin alkuperäisessä opissa samoin kuin kolminaisuusopissa: erilliset persoonat, sama Jumala. Smithin myöhemmässä opissa: erilliset persoonat, erilliset Jumalat. Smith siis käänsi oman oppinsa polyteistiseksi.
Uusi isä teillä on, eli kokonaan uusi jumala, mutta eihän silläkään kai ole merkitystä mitä jumalaa kristinuskossa palvellaan, pakanajumalaa tai Raamatun jumalaa, tai onko jumalia yksi tai monia kunhan nyt jotain palvotaan.