https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Hollikyyti
Hollikyyti tarkoittaa historiallista henkilöiden, alkuaan etenkin virkamiesten, kuljetuspalvelua, kyytilaitosta. Nimitys tulee ruotsin sanoista hålla, pitää (tässä: pitää tarjolla) ja skjuts, kyyti.
Hollikyytijärjestelmässä merkittävien teiden varsilla oli määrävälein kestikievareita eli majataloja, jotka pitivät matkustajia varten hevosia, kuskeja ja majoitustiloja. Kyytivuoro kiersi kylän talosta toiseen, joskin siitä oli mahdollista vapautua maksamalla toinen tilalleen. Kyytien järjestely kuului nimismiehelle, vauraalle talonpojalle, joka myös isännöi kestikievaria.[1] Holli oli paikallinen kyyditsemään velvoitettu henkilö.
Hollikyyti merkitsi huomattavaa rasitusta talonpojille. Kyseessä oli talonpojan kannalta kyyditsemisvelvollisuus, matkustavan virkamiehen näkökulmasta vapaakyyti, josta kyyditsijä ei saanut korvausta. Pisin sallittu odotusaika oli kaksi tuntia jatkoyhteydelle.
Vieläkin tunnettu sanonta "kylmä kuin hollitalli" kuvaa sitä, ettei hollikyytien käyttöön tarkoitettuja tiloja, kuten talleja ja hollitupia, suinkaan rakennettu ja pidetty kunnossa mielihyvin.
Koska oli mahdollista, että useita ajureita oli samaan aikaan odottelemassa kyyditettäviä, kokoontuivat he hollituvassa. Tästä on muodostunut suomalainen kansansanonta:"Oli kuin hollituvassa" tarkoittaen lievää epäjärjestystä.
1600-luvulla kyytilaitosta alettiin järjestää lainsäädännön avulla: Kaarle IX määräsi vuonna 1604 virkamiehet korvaamaan käyttämänsä kyydin, mutta tämä määräys ei toiminut käytännössä. Vuonna 1642 vapaakyydit poistettiin, mutta talonpoikien maksettavaksi tuli kyytilaitoksen kustannuksia kattamaan vuodesta 1649 lähtien uusi vero, kyytiraha.
Hollikyyti tarkoittaa historiallista henkilöiden, alkuaan etenkin virkamiesten, kuljetuspalvelua, kyytilaitosta. Nimitys tulee ruotsin sanoista hålla, pitää (tässä: pitää tarjolla) ja skjuts, kyyti.
Hollikyytijärjestelmässä merkittävien teiden varsilla oli määrävälein kestikievareita eli majataloja, jotka pitivät matkustajia varten hevosia, kuskeja ja majoitustiloja. Kyytivuoro kiersi kylän talosta toiseen, joskin siitä oli mahdollista vapautua maksamalla toinen tilalleen. Kyytien järjestely kuului nimismiehelle, vauraalle talonpojalle, joka myös isännöi kestikievaria.[1] Holli oli paikallinen kyyditsemään velvoitettu henkilö.
Hollikyyti merkitsi huomattavaa rasitusta talonpojille. Kyseessä oli talonpojan kannalta kyyditsemisvelvollisuus, matkustavan virkamiehen näkökulmasta vapaakyyti, josta kyyditsijä ei saanut korvausta. Pisin sallittu odotusaika oli kaksi tuntia jatkoyhteydelle.
Vieläkin tunnettu sanonta "kylmä kuin hollitalli" kuvaa sitä, ettei hollikyytien käyttöön tarkoitettuja tiloja, kuten talleja ja hollitupia, suinkaan rakennettu ja pidetty kunnossa mielihyvin.
Koska oli mahdollista, että useita ajureita oli samaan aikaan odottelemassa kyyditettäviä, kokoontuivat he hollituvassa. Tästä on muodostunut suomalainen kansansanonta:"Oli kuin hollituvassa" tarkoittaen lievää epäjärjestystä.
1600-luvulla kyytilaitosta alettiin järjestää lainsäädännön avulla: Kaarle IX määräsi vuonna 1604 virkamiehet korvaamaan käyttämänsä kyydin, mutta tämä määräys ei toiminut käytännössä. Vuonna 1642 vapaakyydit poistettiin, mutta talonpoikien maksettavaksi tuli kyytilaitoksen kustannuksia kattamaan vuodesta 1649 lähtien uusi vero, kyytiraha.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aika hollitupalainen olohan tässä on ollut. Paitsi että meidän pitää maksaa tuo matkustajien ohimarssi ihan kovalla rahalla.
Onko Anna Kontula, Outi Kahiluoto-Alanko, Anni Sinnemäki ym muut poliitikot osallistuneet millään lailla yhteiskuntatalkoisiin? EIVÄT. Me köyhimmät maksamme koko turvapaikka kustannukset. Ay- demarit ei ymmärrä, että lopulta heidän tilipussistaan katoaa miljardit. Kokoomuksen liikemiesporukka kaapii rahat liiveihinsä. Ei yhtään työpaikkaa ole tullut, vaikka yhteisö- ym. verohelpotukset saivat.