Onko tuntemattomien sureminen opittu kaava vai oman elämän surkeuden purkamista.
Oikeesti ( ainakin omalta osalta ) Aasian tapahtumat ei vaikuta arkeen tai mihinkään muuhunkaa millään muulla lailla kun et rupee riittämään voivottelut ja kaikki uutiset ja ylimääräiset ohjelmat asiasta.
Pitäiskö meidän lopettaa eläminen, antaa kaikki rahaa ja poistaa juhlat tuntemattomien ihmisten puolesta.
Se on oikein et suomalaiset haetaan kotiin mut et mä rupeisin voivottelemaa tuntemattomien puolesta jotka itse ovat menneet sinne ja peruttamaan sen takia uudenvuodenjuhlinnan, raketit ja normaalin elämän niin ei onnistu.
Tuntuu kuin tämä " kansan ja valtion sureminen " on pelkkää opittua näyttelemistä ja kaavojen noudattamista kun iteseasiassa se kuitenkin aidosti koskee vain niin pientä osaa meitä.
Oikeesti ( ainakin omalta osalta ) Aasian tapahtumat ei vaikuta arkeen tai mihinkään muuhunkaa millään muulla lailla kun et rupee riittämään voivottelut ja kaikki uutiset ja ylimääräiset ohjelmat asiasta.
Pitäiskö meidän lopettaa eläminen, antaa kaikki rahaa ja poistaa juhlat tuntemattomien ihmisten puolesta.
Se on oikein et suomalaiset haetaan kotiin mut et mä rupeisin voivottelemaa tuntemattomien puolesta jotka itse ovat menneet sinne ja peruttamaan sen takia uudenvuodenjuhlinnan, raketit ja normaalin elämän niin ei onnistu.
Tuntuu kuin tämä " kansan ja valtion sureminen " on pelkkää opittua näyttelemistä ja kaavojen noudattamista kun iteseasiassa se kuitenkin aidosti koskee vain niin pientä osaa meitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei myötäeläminen ole pelkästään opittua vaan se vain on sydämessä-jos on!
Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan ja jos lähi- tai tuttavapiirissä on henkilöitä jotka tarvitsevat "kuuntelijaa" niin myötätuntoisen ihmisen on helpompi olla auttamassa kuin kyynisen.
Kyllähän mäkin pidän itseäni myötätuntoisena ja aika hyvänä kuunteliana mutta tosiasiahan on et jos Suomessa menetetään 200 henkeä niin se koskee suoraan aika pientä osaa meitä. Ja onhan munkin sympatiat lapsissa ( omia 2 alle kouluikäistä ), menetetyissä ja vanhempansa menettäneissä mutta ei se oikeasti vaikuta sen suuremmin arkeen eikä juhlaan enkä mä myös näyttele muuta.
Jos lähipiirissä menee joku niin se myös eletään suretaan lähipiirissä.
Olet kuule kaveri selvästi henkisesti kehittymättömämpi kuin NORMAALI ihminen.
Empatiakykyä opitaan kokemuksiemme kautta ja selvästi sinulta puuttuu näin tärkeä asia aivoistasi. Olet tunteeton yksinkertainen.
Ilmeisesti et ole saanut oikeata rakkautta ja kykysi ilmaista rakkauden-tunteita on olematon.
Elät valitettavasti hyvin huonoa elämää verrattuna NORMAALEIHIN ihmisiin, jotka tuntevat ja kykenevät ilmaisemaan empatiatunteitaan.
Psykopaattiset ihmiset ovat luonteeltaan ja tunteiltaan juuri sinun kaltaiset. Se on se yhdistävä tekijä psykopatiassa. Eli olet jokseenkin henkisesti vajaa. Tämä on totuus.
Varmaan ihmetteletkin sen takia miksi ihmiset "näyttelevät välittävänsä".. et ole ymmärtänyt, että ihan oikeesti ihmiset välittävät ja TUNTEVAT! Sinä olet tyhjä sielu.
Ei voi myöskään unohtaa, että katastrofin uhreja myös auttaa jonkunverran se, että tietävät suuren joukon tukevan heitä. Ei me täällä pikkusuomessa edes ymmärretä tuon onnettomuuden laajuutta ja surua mitä se aiheuttaa monille. Toki elämä jatkuu jatkuuhan se sielläkin missä tapahtuu, mutta meitä ihmisiä on vain niin moneksi esim. sairaat vanhukset ahdistuvat tällaisista asioista ja heitäkin omaiset voivat tukea ja kuunnella aivan kuten lapsiakin jotka eivät ymmärrä kaikkea!
Laitoit mustana valkoiselle myös minun tämän hetkiset ajatukseni. Tapahtunut on kauhea tragedia, mutta valitettavasti tapahtunutta ei saa peruttua, vaikka antaisin kaiken omaisuuteni(jota ei oikeastaan ole) ja lopettaisin elämisen. Elämän täytyy jatkua. Luonnonvoimia täytyy kunnioittaa. Olen lahjoittanut tuntuvan summan tsunamin uhreille, koska se on ainoa tapa auttaa, mutta aion viettää uutta vuotta ystävien seurassa, iloiten elämästä, joka minulla vielä on.