Jos haluaa vastustaa kristinuskoa, niin miksi pitää ryhtyä ateistiksi? Maailmassa on paljon muitakin, paljon kivempiä ja valoisampia uskontoja kuin ateismi ja kristinusko. Esimerkiksi monet pakanuuden muodot ovat parempia ja mielekkäämpiä kuin sekä kristinusko että ateismi.
Miksi ateistiksi?
Kunhan kyselen
511737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 51
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000006006561
miksi ateismi olisi jotenkin muita maailmankatsomuksia ja uskontoja parempi, jos ei tykkää kristinuskosta. Miksi ateismi olisi parempi idea kuin vaikkapa wicca?
niin vitusti ei löydy ratapölkkyä että ymmärtäisit.
Paitsi jos takaraivoon kalauttaisi :D
Miksi vihaat minua ja pakanuutta? Olet vihassasi vielä pahempi kuin kristityt.
Miksi ateismi on mielestäsi parempi uskonto kuin pakanuus? Miksi ihmisen pitäisi olla ateisti, jos hän ei halua olla kristitty? Miksi vihaat vuosituhantista viisautta?
Paras tapa vastustaa kristinuskoa on jättää heidät täysin rauhaan ja omiin oloihinsa. Ts. ei välitä pätkääkään eikä ota kantaa siihen, mitä kristityt tekevät tai olevat tai sanovat, ja elää vain omaa elämäänsä. Miksi tuhlata ruutia olemattomaan? Mutta se ei taida teiltä ateistelta oikein onnistua...
"Paras tapa vastustaa kristinuskoa on jättää heidät täysin rauhaan ja omiin oloihinsa."
Tarkoitit varmaan Kristinuskoon uskovia, etkä uskontoa itsessään tässä kohdin?
"Ts. ei välitä pätkääkään eikä ota kantaa siihen, mitä kristityt tekevät tai olevat tai sanovat, ja elää vain omaa elämäänsä."
Hmm.. Teidän kirjassanne sanotaan että pitää kääntää vain toinen poski lyöjälle, ei meidän, me voimme "puolustautua". Siitä on kyse, etenkin tällä palstalla. (en ota nyt kantaa ateisteiksi itseään kutsuviksi jotka käyvät mesoamassa uskovaisten osioilla. Kuuleman mukaan näinkin tapahtuu.)
"Miksi tuhlata ruutia olemattomaan?"
Kristinuskon jumala on olematon. Kristinusko ei. Kristin uskoon uskovat saattavat mielestäsi olla "olemattomia"(surkimuksia tarkoittanet?), mutta fyysisesti he ovat olemassa.
"Mutta se ei taida teiltä ateistelta oikein onnistua..."
Ei, ellette anna maailman olla rauhassa teiltä.. Uskovat saavat puolestani olla uskovia ja olemassa, kunhan ette vaikuta YHTÄÄN mihinkään joka koskee Jahveen uskomattomiin ihmisiin. (okei, supistetaan nyt ensin tälle palstalle)
Uskonnoton!: "Hmm.. Teidän kirjassanne sanotaan että pitää kääntää vain toinen poski lyöjälle, ei meidän, me voimme "puolustautua". Siitä on kyse, etenkin tällä palstalla. (en ota nyt kantaa ateisteiksi itseään kutsuviksi jotka käyvät mesoamassa uskovaisten osioilla. Kuuleman mukaan näinkin tapahtuu.)"
Minulla eli meillä on muitakin kirjoja kuin viittaamasi Pyhä Kirja. Ja omien poskien kääntäminen ei kuulu tapoihini...
Uskonnoton!: "Ei, ellette anna maailman olla rauhassa teiltä.. Uskovat saavat puolestani olla uskovia ja olemassa, kunhan ette vaikuta YHTÄÄN mihinkään joka koskee Jahveen uskomattomiin ihmisiin. (okei, supistetaan nyt ensin tälle palstalle)"
Omituinen tyyppi, käyttää Jahve-nimeä ja nimittää itseään vielä uskonnottomaksi!!
"Minulla eli meillä on muitakin kirjoja kuin viittaamasi Pyhä Kirja. Ja omien poskien kääntäminen ei kuulu tapoihini..."
Puhe ei ollut sinusta, vaan ateisteista. Sinun tapasi ei kiinnosta minua, niistä ei ollut keskustelusta kyse.
"Omituinen tyyppi, käyttää Jahve-nimeä ja nimittää itseään vielä uskonnottomaksi!!"
Mitenkä muuten eroitellaan eri mytologien jumalat kuin käyttämällä niistä niiden nimiä? Joku olisi muuten voinut luulla että puhun Baalista taikka Zeuksesta. Omituista että sinä pidät nimen käyttämistä kytköksenä uskomiseen!
Lyhyesti:
-ateismi ei ole uskonto
-aiteismi ei vastusta mitään, se tarkoittaa sitä ettei uskota jumalaan/jumaliin
K:Miksi ateistiksi?
V:olen ateisti koska en usko jumalaan
Joo näin on. Miksiköhän se tosiaan on niin vaikeaa tajuta, että ateismi ei ole uskonto, vaan uskonnottomuutta.
Minusta usko siihen, että ei ole jumalaa, vaatii todella jämäkkää uskoa. Ateistit ovat siis tavallaan "tosiuskovaisia". Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, uskoni on tosin heikko. Mutta en kuitenkaan millään voisi ryhtyä uskomaan, että Jumalaa ei olisi olemassa!
Uskoimmepa tai emme, jokin totuus tässä on olemassa. Emmekä voi tietää, mikä se on - ottakaamme tämä huomioon!
kääpä kuvittelee vähän liikaa.
Maailman ala-arvoisin argumentti:"emme voi tietää".
Emme voi tietää,vaikkapas muurahaiset olisivat avaruusolentoja.
Koska mikään todiste ei voisi todistaa tätä v'äitettä vääräksi,se ei silti ole totta.
Et voi todistaa sitäkään,että MINÄ olen maailmankaikkeuden Herra ja Luoja,joka vain peittää sen hyvin..
On perustelematonta nojautua mihinkään,mistä meillä ei ole havaintoja.,
Meillä on havaintoja ainoastaan asioista,jotka vaikuttavat ympäristöömme.
Koska emme havaitse Jumalan suoranaisia tekoja,ainoastaan eri uskonlahkojen vaikutuksia,emme voi sanoa muuta kuin uskonlahkoja on olemassa. Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta.
Siispä:Jumala ei voi vaikuttaa meihin,ja koska hänen väitetään olevan kaikkivaltias=kykenevä vaikuttamaan meihin->Häntä ei ole.
Kovin on maailmankuvasi rajoittunut, kun se perustuu vain omiin konkreettisiin havaintoihin.
Väitteesi, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta on täysin kestämätön. Rukoilen Jumalaani, että hän voisi ilmestyä myös sinulle.
Hän rakastaa sinua, vaikka häntä ei ole sinulle olemassakaan.
En jatka tätä keskustelua enempää sillä se ei rakenna ketään.
"Väitteesi, että Jumalasta ei ole ainuttakaan todistetta on täysin kestämätön"
No, et malttanut laittaa edes yhtä todistetta Jumalasta?
Helppo tapa kumota kaverin väite ja osoittaa oma oikeaksi muttet viittinyt?
Ateistien kanssa keskustelu näyttää olevan aika tyhjäpäistä touhua.
Jään rukoilemaan puolestasi,jotta se Jumala johon uskon, voisi ilmestyä sinulle. Hän rakastaa sinua, vaikka häntä ei ole sinulle edes olemassa.
Good bye.
Hei
Etenkin raamatusta ja luonnosta voisi kaivaa todisteita Jumalan olemassaolosta, mutta tokkopa niitä ateistit kuitenkaan vakavasti otttaisivat - turhaa touhua. Ja vaatisi enemmän aikaa, kun juuri nyt on tarjolla.
luulin aina että Jumala antaisi arvoa heille jotka ovat totelleet lähetyskäskyä.
Mutta jos sinulla on kiire lämmittämään makaronilaatikkoa ja pakastepiztaa mikroaaltouunissa sen sijaan että laitat yhden todisteen, joita kuulemma maailma on täynnä, ja riittäisi vakuuttamaan "paatuneimmankin" ateistin niin siitä vaan.
Kristinuskon miesjumalasta ei ole mitään todisteita.
Suuresta Jumalattaresta todistaa koko luomakunta.
todisteita Suuresta Jumalattaresta ja Hänen äidinrakkaudestaan kaikkiin lapsiinsa, kaikkiin elollisiin olentoihin, jotka ovat Hänelle samanarvoisia ja joita Hän rakastaa ehdoitta. Mene luontoon, pidä silmäsi auki ja kuuntele sydäntäsi ja koe Jumalattaren rajaton rakkaus synkän ja pessimistisen ateismisi sijaan.
enkä ole pessimisti.
Mutta miten se liittyy mihinkään jumalaan?
Jumalattaresta ja hänen äidinrakkaudestaan. Avaa sydämesi Jumalattarelle ja hänen viisaudelleen.
kauniita unia vaan sinne. ;P
todisteena Jumalan olemassa olosta ja et on kaiken takana vielä nassea rakastaen.
Raamattukin sanoo et Jumalan on ihastunut ihmis lapsiin.
Huomaatko et ole mikään turha poika.
Nyt kun on vapaan kasvatuksen aika nii on ilman kuritusta sutkin päästäny.
Toista se on muissa uskoissa!!!
Hei,
En ymmärrä noita jonkun heittämiä kommentteja "jumalattaresta". Mihinkään "jumalattareen" minäkään en usko. Mutta Jumalasta pyysit eilen illalla todisteita, ja ne jäi pohtimatta.
Raamattu alkaa tähän tyyliin: "Alussa Jumala loi taivaan ja maan...tulkoon valo ja valo tuli...". Maailman synnyn takana on joku korkeampi voima ja tahto, jota on mahdoton tavoittaa tieteellisesti. Alkuräjähdykseen asti jotenkin pääsemme, ja joudumme tiedemiehinäkin kysymään, mikä sen sai aikaiseksi. Miksi maailma alkoi syntyä? Maailmojen synnnyn ei tosin mielestäni tarvitse noudattaa kirjaimellisesti raamatun 7 päivän luomiskertomusta. Olen itse sitä mieltä, että raamatun kertomus on symbolista ja kuvaa maailman vaiheittaista syntyä. Kyseiset päivät ovat siis pidempiä aikajaksoja. Mutta kaiken aikaansaajana on jotakin muuta kuin sattuma. Takana on systemaattinen ?tuotekehittelijä?.
Luonto: se on kaikkineen ihmeellinen. Edelliseen viitaten on mahdoton ymmärtää, miten se olisi kaikkine systemaatisine hienouksineen voinut syntyä sattuman lopputulemana. Esimerkkejä määrätietoisesta systematiikasta löytyy vaikka kuinka paljon. On siis joku ?tuotekehittelijä?, joka on saanut kaiken tämän tietyn suunnitelman mukaan aikaiseksi. On saanut aikaan myös älykkäästi ajattelevan ihmisen. Vastaavasti ihminen on saanut aikaan esimerkiksi tietokoneen, jossa alkaa olla nykyään myös päättelykykyä ? ei sekään ole syntynyt sattumalta vaan määrätietoisen kehitystyön tuloksena. "Älykkäät" tietokoneet voitaisiin kai pistää pian pohtimaan keskenään, miten ne näkevät syntyneensä. Olipa johtopäätös mikä tahansa, niiden syntyyn on vain yksi oikea selitysmalli: ihminen loi ne.
Kun puhuin tuotekehittelijästä, on todettava myös, että tuotekehitys voi jossakin määrin jatkua. Siinä mielessä hyväksyn luonnon kehittymisen aikojen saatossa, mutta en missään tapauksessa sattumien seurauksena. Eli luonnon valintaan perustuva kehitysoppi on minusta kestämätön. Kaiken takana on ohjaava voima, jonka olemassaolosta me pienet ihmiset tässä (turhaan) kiistelemme.
Tämän parempiin perusteluihin en tässä pysty, eikä se liene tarpeenkaan. Voisit itse kertoa minulla, miksi kaikki olisi syntynyt, kehittynyt ja kehittyy ilman minkään ohjaavan voiman vaikutusta.
Hyvää uutta vuotta.
En voi olla kommentoimatta kirjoituksiasi.
Mikä sai alkuräjähdyksen aikaiseksi?
Vastaus on että emme tiedä. Ainakaan vielä.
Tämä ei oikeuta kuitenkaan ottamaan Jumalakorttia esiin. se ei selitä loppujen lopuksi yhtään mitään. Samanalinen kysymys oli 150 vuotta sitten: "mikä saa auringon loistamaan?".
"Miksi"- kysymys on ikuisesti vastaamaton. Aina voi kysyä mihin selitykseen tahasa : Miksi?
Kuten esimerkiksi "Miksi Jumala loi maailman" jne. Se on loputon ketju.
Jos ihmettelet luonnon toimivuutta niin kehottaisin tutustumaan adaptiivisiin järjestelmiin yleensä. Yllättävän yksinkertaisesta muodostuu järjestystä ja monimutkaista tomintoa. Tutustu vaikkapa Kohosen neuroverkkoteoriaan. Toimii muuten hyvin käytännössäkin. (http://en.wikipedia.org/wiki/Kohonen)
Jokainen rakentaa oman näkemyksensä siitä miten maailma toimii. Se on täysin henkilökohtainen asia niin kauan kuin oma näkemys ei aiheuta haittaa muille. Tässä on usein uskovien heikko kohta jota he tietysti perustelevat kristinuskon kyseessä olessa lähetyskäskyllä. Se tekee Kristinuskosta erityisen vaarallisen.
Lähetyskäsky tekee Kristinuskosta suorastaan tappavan.
Jeesuksen ja yleensäkkin uuden testamentin opetukset ovat erittäin hyvä elämänfilosofia. Näistä voi kyllä aivan yhtä hyvin antaa kunniana aikaisemmille ajattelijoille. Suurin osa neuvoista ja elämän ohjeista on lainattu muualta. Silti hyviä neuvoja kunhan niitä noudatettaisiin.
Kristinusko, varsinkin uuteen testamenttiin perustuva, on teoriassa hyvää tarkoittava kja rauhan uskonto. Niin oli kommunismikin. Niin on Islamikin. Ikävä kyllä niistä kaikista saa pienellä tulkinnalla tuhoavan voiman joka hautaa kaiken alleen. Lopulta myös itsensä.
Hyvää uutta vuotta niin uskoville kuin meille ateisteillekkin.
Tervehdys ja kiitos asiallisesta vastauksesta (jollaisia näillä palstoilla ei läheskään aina kohtaa).
Minusta vastauksesi (emme tiedä) alkuräjähdyksen suhteen on varsin kohdallaan. Mistäpä sen voisi tietää ennen kuin se pystytään tieteellisesti osoittamaan. Usko maailman luojaan ym. on eri asia. Usko on ojentautumista meille selittämättömien/näkymättömien asioiden mukaan (Hebr. 11:1). Kyseessä on tieteestä täysin erillinen toiminto, eikä uskon asioita voi selittää järjellisesti.
Ymmärtääkseni neuroverkkolaskenta perustuu riippuvuussuhteisiin, eli kyseessä ei ole sattuman ajama prosessointi. Järjestelmä on itseoppiva ja kehittyvä, mutta perustana on tietty säännöstö, jonka mukaan eletään ja edetään. Tunnen työni puolesta metallien faasimuuosten maailmaa, jossa pyritään minimoimaan systeemin (faasiseoksen) vapaa energia. Tämä energian minimointi on ajavana voimana ja johtaa tiettyihin metallin kiderakenteisiin ja niiden välisiin muutoksiin. Mitään ei tapahdu summan mutikassa vaan kaiken taustalla vaikuttaa säännöstö. Näitäkin ilmiöitä voidaan tietysti mallittaa mm. neuroverkkolaskennalla.
Peruskysymys kuuluu jälleen, mistä se säännöstö eri ilmiöihin tulee? Sitä emme tiedä ennen kuin asia eri ilmiöiden osalta tieteellisesti demonstroidaan. Maailman synnyssäkin on täytynyt olla säännöstö, mikä/kuka sen on määritellyt? Emme tiedä, koska asiaa ei voi tietellisesti osoittaa. Voimme vain uskoa Luojan ajavaan voimaan tai jättää uskomatta.
Vaikka asioita ei voi tieteellisesti osoittaa, ei keltään voi evätä oikeutta uskoa. Kuten mainitsit, jokainen muodostaa oman henkilökohtaisen käsityksensä siitä, miten maailma toimii. Siihen voi sisältyä tietoa ja uskoa. Ne sijaitsevat kuitenkin eri lokeroissa, tieto päässä ja usko sydämessä eli omassatunnossa.
Valitettavasti kristityt (ja monet muutkin uskonnot) ovat pilanneet asioita paukuttamalla lähimmäisiä raamatulla (tai muilla teeseillään) päähän. Mielestäni Kristus ei tarkoittanut lähetyskäskyssään tätä. Jokainen saa vapaaehtoisesti valita tai jättää valitsematta Kristuksen seuraamisen. Lähetyskäsky on kuitenkin Kristuksen asettama, eikä se sellaisenaan mitenkään tappava ole. Siinähän käsketään saarnaamaan evankeliumia (Jumalan rakkauden ilosanomaa) kaikille luoduille, mutta ei käsketä pakottamaan tai painostamaan uskovaisiksi. Jokaisen tulee saada valita itse. Tässä on tehty virheitä vuosisatojen saatossa, ja varmaan siksi monet suhtautuvat uskonasioihin kovin ennakkoluuloisesti. Eli mainitsemillasi tulkinnoilla on saatu paljon vahinkoa aikaan. Maailmassa vallitsevat sekä hyvät että pahat voimat, ja uskovaisetkin ovat alttiita molemmille.
Ja kyllä ateistitkin (ei koske sinua) ovat tälläkin chattipalstoilla välillä erittäin hyökkääviä, kovia ja provosoivia. Välillä tuntuu, että täällä ei kannata hengailla ollenkaan. Samaa planeetta tallataan, ja lähimmäisiä ollaan, joten yritetään tulla toimeen. Hyvää jatkoa.
"Raamattukin sanoo et Jumalan on ihastunut ihmis lapsiin."
Vai semmoinen jumala sinulla... No, kristillisestä papistosta varmaan enemmistö on myös pedofiilejä, niin että asiat alkavat selvitä. Jumala loi papit omaksi kuvakseen.
on näkemyksesi kun et voi luottaa omiin kokemuksiisi tai järkeesi vaan luotat jonkin toisen järkeen.Tyhmistä sinä taidat olla se tyhmempi.
"Jumala loi papit omaksi kuvakseen."
Joskos tuo asia olikin toisinpäin. Asiat selittyvät ainakin yksinkertaisemmin niin päin.. ;)
uskonto, sillä voi tahkota rahaakin.
Eihän ateismissa ole kuse jonkin tietyn uskonnon vastustamista. Siinä on kyse ainoastaan siitä, että ei usko jumaliin eikä muihin korkeampiin voimiin.
Kristillisessä kulttuurissa ateisti perustelee valintaansa ja ehkä jopa "käännyttää" omaan ajatteluunsa hyvin suurella todennäköisyydellä kristittyä. Islamilaisissa maissa ateisti väittelisi islaminuskoisen kanssa, jne edelleen sen mukaan mikä tai mitkä ovat kulttuurin vastauskonnot.
Minä esimerkiski en mitenkään erityisesti vastusta uskontoa (kristillistä tai mitä tahansa muutakin). Uskonnoissa on hyvät puolensa ja ne ovat tarpeen ja hyödyllisiäkin monille ihmisille.
..on mielekkäintä olla uskomatta sellaiseen mitä mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei ole olemassa.
En minä kristinuskoa (sen enempää kuin muitakaan uskontoja) vastusta, minusta on vain hauska naureskella kristittyjen (ja miksei muidenkin uskovien) hassuille ja mielikuvituksellisille tarinoille.
Toisaalta vastustan kaikkea pahuutta joka tehdään uskontojen nimeen.
»Maailmassa on paljon muitakin, paljon kivempiä ja valoisampia uskontoja kuin ateismi ja kristinusko.»
Ateismi ei ole uskonto enkä minä ymmärrä miksei ateistilla sinun mielestäsi voi olla valoisa elämänasenne.
Ongelmana on seuraava:
Jumalalle ei ole todisteita.
Ei kristinuskon.
Ei pakaonoiden.
Ei Jehovan Todistajien
Ei mormonien
Ei hindujen
...
Lisäksi on otettava huomioon seuraava:
Ateistille jokainen ihminen on samanarvoinen.
ns. v-stä tullut,hautaan menossa.
Ateistit huutavat lähinnä saarnaajille:
Syy se,että uskovat eivät hyväksy heidän ajattelutapaansa.
Jos ns. lähetystyötä ei harrastettaisi,ei ainakaan itseäni haittaa,jos ihmiset vapaaehtoisesti johonkin uskontoon kuuluvat.
En minäkään jaa ateistiaiheisia pamphletteja ja kutsu ateistitilaisuuksiin.
Uskovat sen sijaan vainoavat kaikkia,paitsi omiaan.
Uskovaiset luokittelevat "meihin" ja "muihin" sellaisella tasolla,että ateisti ei sellaiseen edes pysty.
Ateisti ei pysty manaamaan uskovaisia helvetin liekkeihin.
Uskonnot ovat mielestäni natsismin ainut lain hyväksymä muoto.
Lähetystyötä ja käännytystä harrastavat uskonnot pitäisi mielestäni kieltää lailla.
Emmehän voi suvaitsevaisuuden nimissä sallia uusnatsien "somalia nuijalla päähän"-mentaliteettiakaan...
Pakanuuden todisteet näkyvät Luontoäidissä ja hänen luomakuntansa äidinrakkaudessa, jos pidät silmäsi auki. Ateistien silmät vain ovat kovin sokeat Jumalatarta kohtaan.
Kirjoituksistasi voi päätellä, että olet täynnä vihaa. Miksi? Kristittyjen uskonto on vihan uskonto, mutta ateismi on vielä enemmän vihan uskonto. Sanot, ettet jaa ateistiaiheisia pamfletteja ja kutsu ateistitilaisuuksiin, mutta silti tällä palstalla kirjoitukset ovat olleet täynnä vihaa ja pilkkaa uskontoa kohtaan. Sanot "uskonnot ovat mielestäsi natsismin ainut lain hyväksymä muoto". Miten pakanuus on mielestäsi natsismia? Miksi vuosituhantinen viisaus on rinnastettavissa miesjumalan barbaarisiin palvojiin?
Miksi rinnastat pakanat natseihin?
»Uskovat sen sijaan vainoavat kaikkia,paitsi omiaan.»
Kyllä uskovat vainoavat aivan kaikkia, edes omia ei säästetä ellei se ole oman perseen kannalta hyödyllistä.
Pakanatkin ovat uskovia, ja he eivät ole murhanneet ikinä ketään uskonsa takia. Ateistit murhasivat 100-150 miljoonaa ihmistä 1900-luvulla.
..yleistyksiä on pakko välillä tehdä:)
Kysymys: Jos haluaa vastustaa kristinuskoa, niin miksi pitää ryhtyä ateistiksi? Niin jos haluaa vastustaa kristinuskoa ei ole mitään syytä ryhtyä ateistiksi. Ateismi on muuta kuin kristinuskon vastustamista. Eikä uskontoa tai elämänkatsomusta normaalisti valita jonkun uskonnon vastustamisen vuoksi. Niin miksi ryhtyä ateistiksi jos haluaa vastustaa kristinuskoa? En tiedä sillä ateismi ei ole kristinuskon vastustamista. Vaikka jotkut ateistit vastustavatkin kristinuskoa suhteellisen voimakkaasti.
Ateistiksi ei ryhdytä. Ateisti ei tee tietoista valintaa jumaluskon suhteen.
Ateisti on henkilö, joka ei usko jumalaan/jumaliin. Huom, tämä on eri asia kuin "X uskoo, että jumalaa/jumalia ei ole".
Ateismi ei myöskään ole uskonto. Tutustu uskonnon määritelmään ja vertaa sitä ateismiin.
>>'Ateisti on henkilö, joka ei usko jumalaan/jumaliin. Huom, tämä on eri asia kuin "X uskoo, että jumalaa/jumalia ei ole". '
Siis miten se eroaa? Jos tiputan kiven, niin uskon että se tippuu alaspäin, sillä uskon painovoimaan. Kyse on uskosta. Miten ateismi siis ei olisi että ihminen ei usko että jumalia olisi olemassa?
Lisäksi jumala käsitteellä tarkoitetaan yleensä ihmisen korkeinta tavoitetta tai sitä mitä ihminen eniten arvostaa. Tämä voi olla vaikka raha tai maine. Täten voi sanoa että ateisteillakin on jumala, mutta se on jokaisella eri. He eivät usko persoonalliseen jumalaan, he eivät usko kohtaloon, he eivät usko yliluonnolliseen, he eivät usko järjestäytyneeseen maailmankaikkeuteen, mutta he uskovat siihen että he pystyvät toteuttamaan oman päämäränsä keskittymällä omaan päämääränsä.
Minä olen teisti, uskon Jumalaan, ja voin sanoa että tiedän hänen olevan olemassa, mutta silti joudun sanomaan että uskon Jumalaan. Miksi? Samasta syystä kun sanon että uskon painovoimaan.
Ateismi ei ole uskonto, ei ole teismikään, mutta sitten esimerkiksi kristinusko on uskonto, ja samoin esimerkiksi humanismi voidaan nähdä uskontona. Uskonnot ovat ajatuskokoelmia. Ihminen joka uskoo pelkästään yliluonnolliseen ilman jäsentynyttä maailmankuvaa on vain taikauskoinen.
Ateistikin joutuu tekemään tietoisen valinnan siitä onko ateisti vai teisti, kaikille ihmisille on sanottu että Jumala on olemassa, toiset hylkäävät sen ajatuksen, eli siis tietoisesti valitsevat olla uskomatta, mutta se ei mitään merkitse. Samallalailla me kaikki ihmisiä olemme.
Raha tai maine voivat esiintyä ateistin jumalina vain metaforina runollisessa kielessä. Toki raha tai maine voi olla jumala ihmiselle, joka ei ole ateisti vaan teisti, jos tämä teisti todella uskoo rahan tai maineen luoneen maailmankaikkeuden ja alistuvan jumala-käsitteen muillekin määritelmille.
Täten on varsin harhauttavaa väittää yleisessä yhteydessä ateistilla voivan olla jumalansa.
On totta, että ateisti uskoo siihen, ettei jumaluutta ole.
On kuitenkin väärin väittää, etteikö ateisti voisi uskoa kohtaloon, yliluonnolliseen, järjestäytyneeseen maailmankaikkeuteen, kunhan nämä varsin monella tavalla tulkittavissa olevat termit määritellään ilman jumalan osallisuutta. Enpä ihan heti keksi asiaa, joka ei voisi sopia ateistiin, KUNHAN siihen EI sisällytetä USKOA JUMALUUTEEN.
Ei voida yleistää, että ateisti uskoisi pystyvänsä toteuttamaan päämääränsä keskittymällä omaan päämääränsä. Määritelmäsi sopisi paremmin optimistille. Ateismilla ei ole yhtään mitään tekemistä kunkin ihmisen henkilökohtaisten elämäntavoitteiden kanssa.
Ateisti ei myöskään tee tietoista valintaa siitä, onko hän ateisti vai teisti. Valinnan tekee niin ateistin kuin teistinkin kohdalla pitkälti kasvuympäristö, josta ihminen automaattisesti imee vaikutteita, lapsena kaikkein intensiivisimmin.
Kerrohan pari asiaa. Kuka kertoisi Jumalasta vastasyntyneelle, joka kuolee hetki syntymänsä jälkeen? Uskotko todella vastasyntyneen pystyvän "tietoisesti valitsemaan", hylätäkö eli siis uskoako vai ei kuulemansa jumalväitteen (jota ei ainakaan äiti tai kätilö kylläkään kuule)? Puheesi uppoaa nyt syvälle poppamiehen taikasoppaan.
Valitettavasti koulun uskonnonopetus perustuu pitkälti jumaltuputuksen sanomiseen, mistä palaammekin siihen, että lapsena ihminen imee vaikutteita ympäristöstä kaikkein intensiivisimmin. Lapsi ei liioin kyseenalaista, mikä on silkka evolutiivinen etu, sillä ilman luottoa kasvattajaan lapsi joutuisi tekemään itse ratkaisunsa ilman kokemusta ja mahdollisuuksia selvitä. Aikuinen kuitenkin jo jonkin verran kykenee kyseenalaistamaan yleisinäkin pidettyjä totuuksia. Aina kyseenalaistaminen ei kuitenkaan muuta mielipiteitä maailmankaikkeudesta.
Olen syntynyt ateistiseen perheeseen, vanhempani eivät uskoneet jumaliin, eivät tienneet mitään, vaikka he kuuluivatkin kirkkoon aikoinaan, mutta he erosivat kirkosta joskus vuonna yksi ja kaksi, samoin minutkin erotettiin kirkosta, enkä käynyt koulussa uskonnontunneilla, sen jälkeen kun huomasin että se oli täyttä paskaa mitä siellä selitettiin.
Olen tutkinut itse asioita sen jälkeen ja en edelleenkään kuulu kirkkoon sen vääristeltyjen opetusten takia.
Mikä on minun Jumalani? Minun Jumalani on rakkaus, täydellinen rakkaus jolla on oma mieli jota en voi kahlita tai ymmärtää ikinä. Se on luonut kaiken mitä ikinä maailmassa on ollut/on/oleva.
Se on minun Jumalani, koska minä laitan toivoni siihen, minä uskon siihen ja rakastan sitä. Yritän olla Jumalani apuna, niin hyvin kuin vain pystyn.
Mutta on myös muita jumalia. Mutta ne ovat epäjumalia. Esimerkiksi monet jumaloivat aikoinaan Elvista, kuten esimerkiksi minäkin edelleen. Mutta hän ei ole minun Jumalani, vaikka hän pursuaakin sitä jumalallisuutta, joka on Jumalasta (Rakkautta). Monet sanovat Elvis on jumala, tai jumalainen.
Se mikä ajaa ihmistä eteenpäin on hänen jumalansa, se voi olla vallanhimo, se voi olla elvis tai omaetu tai sitten vaikka rakkaus. Ihan miten vain. Sanan jumala alentaminen tarkoittamaan vain sitä että se tarkoittaa kristinuskon Jumalaa on vähän epäilyttävää. Sana sinällään on hyvin monikäyttöinen, ja sitä voi käyttää aivan hyvin ihmisestä puhuttaessa, esimerkiksi jos raha on tärkein asia elämässä niin raha on silloin jumala hänelle, on ihan sama oliko kyseessä teisti tai ateisti, se että uskooko ihminen kristinuskon Jumalaan ei merkitse mitään, ainoastaan merkitsee se mitä pitää tärkeimpänä asiana elämässään. Minulle kristinuskon Jumala on jumala.
>>'Kerrohan pari asiaa. Kuka kertoisi Jumalasta vastasyntyneelle, joka kuolee hetki syntymänsä jälkeen? Uskotko todella vastasyntyneen pystyvän "tietoisesti valitsemaan", hylätäkö eli siis uskoako vai ei kuulemansa jumalväitteen (jota ei ainakaan äiti tai kätilö kylläkään kuule)? Puheesi uppoaa nyt syvälle poppamiehen taikasoppaan. '
Pieni vauva, on syntynyt rakkaudesta, hän on täyttä rakkautta, ei hänelle täydy kertoa että rakkaus on maailman tärkein asia, pikemminkin hän oppii vasta myöhemmin 'rakastamisen taitoja', ja hän saattaa paaduttaa sydämmensäkkin, mutta pieni vauva on täyttä rakkautta. Ei hänen ole tarvinnut tehdä mitään valintoja. Mutta meidän tulee eläessämme tehdä valintoja koko ajan sen mukaan minkä me valitsemme jumalaksemme, menemmekö maineen perässä, menemmekö rahan perässä, menemmekö tunteiden perässä tai jonkin muun.
Ateismi minusta ei tarkoita muuta kuin sitä että ei usko että olisi mitään 'yliluonnollista', missä ei ole mitään pahaa, sama se minulle on. Samoin ateisti voi pitää rakkautta jumalanaan kuin teisti voi pitää rahaa jumalanaan. Ei se että uskoo että rahalla saa valtaa, tai että Jumala on olemassa tarkoita että se olisi henkilökohtainen jumala.
Kun sanon että meidän tulisi uskoa Jumalaan, tarkoitan että meidän tulisi uskoa rakkauden voimaan ja elää rakkaudelle.
Hyvää uutta vuotta!
Ateismi ei ole uskonto, koska ateistit eivät 'usko' tai 'luule' mitään.
He keräävät vain kylmät faktat.
Kyllä ateistikin joutuu siinä missä kuka tahansa ihminen keräämään omat mielipiteensä asioista, esimerkiksi onko ihminen sinun mielestäsi hyvä vai paha luonnostaan? Kummankinlaisia tutkimuksia löytyy, kumpaa niistä sitten uskot? Objektiivista ihmistä ei olekkaan.
Jokainen ihminen joutuu toimimaan uskonsa kautta, esimerkiksi olet valinnut työsi sen mukaan mikä olisi sinulle paras vaihtoehto, ellet sitten ole käynyt ammattivalintaohjaajalla, joka on hänen uskomuksiensa mukaan valinnut sinulle ammatin.
Ateismikaan sinänsä ei ole mikään ajatusmaailma, vaan se on vaan yleisnimitys sellaisille ajatusmaailmoille, jotka pohjautuvat tähän yhteen elämään ja sen elämiseen. Esimerkiksi humanismi on ateistinen ajattelumaailma. Ateistisia uskontoja ei yleisesti ole, jokaisella ateistilla on omanlaisensa ajattelutapa, ja mitään yhteistä ajatusmaailmaa ei ole heidän keskuudessaan saatu hyväksytyksi. Ellei sitten valtavirtaa lasketa sellaiseksi.
Esimerkki:
1. En usko, että kotini on liekeissä.
2. Uskon, että kotini ei ole liekeissä.
Jos tarkastelet näitä lauseita, huomaat(toivotavasti) että yhdessä uskotaan johonkin ja toisessa ei.
Minä en usko, että jumalaa/jumalia on olemassa. Minä en väitä mitään jumalasta/jumalista enkä myöskään usko.
Minusta sanaa "usko" ja "uskominen" käytetään joskus vähän leväperäisesti. Minä en usko painovoimaan, minä tiedän että painovoima vaikuttaa. Kyse ei ole uskosta, vaikka sinä haluaisitkin osoittaa, että ateisti uskoo johonkin. Ateistit voivat uskoa moniin asioihin, mutta jumalaan/jumaliin he eivät usko. Vituttaako?
Jumala-käsitteellä EI yleensä tarkoiteta ihmisen korkeinta tavoitetta tai arvostuksen kohdetta. Tuossa yrität huijata ateistin myöntämään, että on olemassa jumalia, muuttamalla jumalan määritelmää. Hyvä yritys, mutta ei tuollaiset huijaukset toimi.
"Minä olen teisti, uskon Jumalaan, ja voin sanoa että tiedän hänen olevan olemassa, mutta silti joudun sanomaan että uskon Jumalaan. Miksi? Samasta syystä kun sanon että uskon painovoimaan."
Painovoiman voi havaita, sitä voi tutkia. Pelkästään tiputtamalla kiven tai muun esineen, huomaat painovoiman vaikutuksen. Jumalasta/jumalista ei taas ole tietoakaan.
Sanoit tietäväsi, että jumala on olemassa. Haluatko kertoa enemmän?
"Ateismi ei ole uskonto, ei ole teismikään, mutta sitten esimerkiksi kristinusko on uskonto, ja samoin esimerkiksi humanismi voidaan nähdä uskontona. Uskonnot ovat ajatuskokoelmia. Ihminen joka uskoo pelkästään yliluonnolliseen ilman jäsentynyttä maailmankuvaa on vain taikauskoinen."
Humanismi ei ole uskonto. Huomaat sen, jos katsot uskonnon määritelmän.
By the way, ihan hauskasta ollaan erotettu taikauskoinen uskonnollisesta.
"Ateistikin joutuu tekemään tietoisen valinnan siitä onko ateisti vai teisti, kaikille ihmisille on sanottu että Jumala on olemassa, toiset hylkäävät sen ajatuksen, eli siis tietoisesti valitsevat olla uskomatta, mutta se ei mitään merkitse."
Ei. Väärin. Täysin väärin.
Se, että sanotaan jumalan/jumalien olevan olemassa, ei ole pelkkä ajatus, se on väite.
Esim. minä en kiellä/hylkää ajatusta. Minä vain haluan siihen perustelut(eli hyvän syyn uskoa). Tähän mennessä ei kukaan ole antanut hyvää syytä uskoa jumalan/jumalien olemassaoloon. Minä hylkään väitteen perusteettomana. Ajatukseen minä en vain usko.
Miksi minä haluan perustelut väitteelle? Koska jos minulta tullaan kysymään miksi minä uskon johonkin, niin minä haluaisin antaa siihen hyvän ja mieluummin jopa perustellun syyn. Minä haluan vastata "Minä uskon X:n, koska [Perustelut]". Jumalan/jumalien kanssa minulle ei ole esitetty perusteluja, joten minulle on täysin perusteetonta uskoa jumalaan/jumaliin.
Muuten, pieni kotitehtävä sinulle: yritä käsittää asia "uskon puute" tai ei-usko.
>>'Esimerkki:
1. En usko, että kotini on liekeissä.
2. Uskon, että kotini ei ole liekeissä.
Jos tarkastelet näitä lauseita, huomaat(toivotavasti) että yhdessä uskotaan johonkin ja toisessa ei.'
Hassu ajatelma, kun jos sanon että 'En usko, että on Jumalatonta todellisuutta.', niin siis silloinhan minä sanon periaatteessa että uskon Jumalaan, mutta todellisuudessa kiellän silloin vain Jumalattoman todellisuuden. Hmm, mielenkiintoista, itseasiassa näissähän on eroa. Kiitos !
>>'Minusta sanaa "usko" ja "uskominen" käytetään joskus vähän leväperäisesti. Minä en usko painovoimaan, minä tiedän että painovoima vaikuttaa. Kyse ei ole uskosta, vaikka sinä haluaisitkin osoittaa, että ateisti uskoo johonkin. Ateistit voivat uskoa moniin asioihin, mutta jumalaan/jumaliin he eivät usko. Vituttaako?'
Ei minua vituta, minusta on hauska keskustella asioista. Jumalani on antanut minulle tehtäväksi nauttia elämästä ja rakastaa niinpaljon kuin pystyn, hän pitää huolen lopuista huolista.
Mutta siis painovoimaan uskominen vaatii tietynlaista uskoa, sillä se on teoria, onko teoria oikea? Tällä hetkellä näyttää että teoriassa on vielä hiomisen varaa. Mutta parempaan suuntaan mennään kokoajan.
>>'Jumala-käsitteellä EI yleensä tarkoiteta ihmisen korkeinta tavoitetta tai arvostuksen kohdetta.'
Mitä sillä sitten tarkoitetaan?
Kristinuskossa jumala käsitettä käytetään hyvin yleisesti moniin tarkoituksiin.
Tässä linkki englannin kielellä yleiseen sanakirjaan:
http://www.hyperdictionary.com/search.aspx?define=god
>>'Painovoiman voi havaita, sitä voi tutkia. Pelkästään tiputtamalla kiven tai muun esineen, huomaat painovoiman vaikutuksen. Jumalasta/jumalista ei taas ole tietoakaan.'
Ei ilman uskoa, ei ilman uskoa. Otetaan aluksi painovoima, lapsi/vauva ei aluksi tiedä siitä mitään mutta sitten päästää kiven kädestään ja se tippuu maahan, ihmettelee miksi, sitten keksii tai hänelle kerrotaan että se on painovoima. Sen jälkeen hänelle kehittyy kyky ymmärtää painovoimaa, hän alkaa uskoa sen voimaan. Jos vauva ei ikinä tiputa mitään, ei hänelle koskaan kehity tietoa painovoimasta, eikä hän koskaan tule sitä keksimään ellei hän usko. Lisäksi voi olla että hän tekee virheellisen päätelmän siitä että koska lattia on alempana kuin esine niin esine menee vain alimmaiseen kohtaan. (taivas putoaa taivaalta näkökulma). Kehittyneen painovoima uskon kautta ihmiset ovat onnistuneet lentämään taivaalla ja tähtien seassa.
Uskossa Jumalaan, jos välttämättä haluaa jotain todisteita, voi kiinnittää esimerkiksi 'outoihin sattumiin', mikä on esimerkiksi todennäköisyys että satut samaan paikkaan samaan aikaan ystäväsi kanssa sattumalta. Miten joku soittaa sinulle juuri kun ajattelit häntä, tai muuta vastaavaa, nämä voi tietenkin ohittaa sattumina, mutta voi niistä iloitakkin, kun tietää että ylhäällä on joku joka välittää ja järkkää kivoja tapaamisia. Jos antaa näitten pienten ihmeitten olla merkkinä jostain yliluonnollisesta, niin pikkuhiljaa sitä alkaa oppimaan kaikenlaista 'kartoittamattomasta järjestyksestä', joka on todellinen vain jos siihen katsoo, sillä sitä ei pysty tieteellisesti tutkimaan.
>>'Sanoit tietäväsi, että jumala on olemassa. Haluatko kertoa enemmän?'
Juu se asustelee jokaisen meidän sydämmessä, toiselta nimeltä tämä Jumala on rakkaus, mutta se on harhaaanjohtava nimi, sillä se ei kerro koko totuutta, sillä kaikki on tehty hänen voimastaan, tai energiastaan. Kun katsot monitoria siinä edessäsi niin näet Jumalan, osan häntä. Mutta tärkein osa hänestä sinulle asuu sinun sydämmessäsi, se rakkaus jonka aina tunnet, ja ei, ei hän asu aivoissa, hän asuu siellä missä tunnet tunteet. Vaikka sanoisit että aivoissa tunteet tiedostetaan, niin sydämmessäsi sinä ne tunnet. Tiedostaminen ja tunteminen on eri asia. Esimerkiksi joskus voi tuntua että on kivi sydämmen paikalla tai vastaavaa, sydämmen kohdalla sinä ne tunnet ne tunteet, mutta aivoissa pystyt käsittelemään minkälaisia ne tunteet ovat. Ja vaikka kuinka väittäisit että aivoissa, se ei silti tee sitä epätodeksi että itse tunteen tunne on ruumiissa muussa kohtaa kuin päässä. Sen takia me puhumme sydämmestä, koska se on se kohta missä me tunnemme tunteet.
>>'Humanismi ei ole uskonto. Huomaat sen, jos katsot uskonnon määritelmän.'
Humanistien keskuudessa on ollut keskustelua siitä että pitäisikö humanismia kutsua uskonnoksi, ainakin oli vielä kymmenen vuotta sitten. Tosin nykyään tuntuu olevan paljon vähemmän humanisteiksi itseään kutsuvia ihmisiä (?). En ainakaan ole kovin paljoa heihin viimeaikoina törmäillyt. Mutta sitten jos humanismi ei ole uskonto, niin ateistisia uskontoja ei ole olemassakaan? Sehän tarkoittaa sitä että ateismia ei ole olemassa. Koska ateismihan on vain vastakohta teismille.
Vai yritätkö sanoa että tieteellinen lähestymistapa asioihin on ateistinen? Voihan näinkin ajatella, mikäs siinä. Itseasiassa sehän olisi hieno ajatus. Ainakin näin nopeasti ajatellen. Tosin ongelmana tulee sitten elämänarvojen asettaminen yms, mikä ei sitten enään ole tieteellistä.
Miten sopisiko tämä ateismin kuvaukseksi:
'Ateisminen maailmankatsomus pohjautuu tieteelliseen maailmankuvaan, ja sen päälle luotuihin arvoihin.'
Kuulostaa oikein hyvältä ainakin omasta mielestäni.
>>'Esim. minä en kiellä/hylkää ajatusta. Minä vain haluan siihen perustelut(eli hyvän syyn uskoa). Tähän mennessä ei kukaan ole antanut hyvää syytä uskoa jumalan/jumalien olemassaoloon. Minä hylkään väitteen perusteettomana. Ajatukseen minä en vain usko.'
Eihän sillä ole mitään väliä uskotko Jumalaan, ei ainakaan minun käsitykseni mukaan, tosin en ole aivan varma tästä. Pieni aavistus että saattaa olla jotain vaikutuksia, nimittäin voi olla että jos ihminen ei uneksi ikuisesta elämästä ei hän sellaista koekkaan, mutta en tiedä. Sama tämä on uskovillakin. Mutta tässä ja nyt me kumminkin elämme kumpainenkin tehden sen mitä parhaiten pystymme.
>>'Miksi minä haluan perustelut väitteelle? Koska jos minulta tullaan kysymään miksi minä uskon johonkin, niin minä haluaisin antaa siihen hyvän ja mieluummin jopa perustellun syyn. Minä haluan vastata "Minä uskon X:n, koska [Perustelut]". Jumalan/jumalien kanssa minulle ei ole esitetty perusteluja, joten minulle on täysin perusteetonta uskoa jumalaan/jumaliin.'
Paras perustelu on se että 'sydämmessäni tunnen sen', jos tuntee. Itse ainakin uskon siihen että jos sydämmessään vilpittömästi uskoo jonkin asian oikeaksi, niin silloin se on oikein, tätä voisi verrata siihen että jos rakastat jotakuta, niin sanot hänelle mitä sydämmessäsi tunnet häntä kohti. Henkilökohtaisia tunteitasi ei kukaan voi kyseenalaistaa. Ja kukaan muu niitä ei näe kuin sinä.
Jos joku kysyy miksi uskon, voin vastata:
Minä uskon Jumalaan, koska minulla on vahva intuitio tästä asiasta, tiede ei ole pystynyt sanomaan juuta eikä jaata tästä asiasta, joten ennemmin luotan siihen mihin itse uskon, siihen mitä minun sydämmeni sanoo. Miksi kieltäisin itseni, sen mihin uskon sen takia että ei ole todisteita?
Miksi antaisin pois haaveeni, tunteeni ja elämäni sen takia että niistä ei ole todisteita? Ei tätä elämää voi vain todisteilla pelata.
Minun mielestäni täysin pätevä perustelu (uskolle). Jokainen toki valitsee sen puolen kumpi omasta mielestä tuntuu oikealta. Ei sillä niin väliä.
>>'Muuten, pieni kotitehtävä sinulle: yritä käsittää asia "uskon puute" tai ei-usko. '
Täytyy yrittää, mutta kumminkin Hyvää alkanutta vuotta!
"Hassu ajatelma, kun jos sanon että 'En usko, että on Jumalatonta todellisuutta.', niin siis silloinhan minä sanon periaatteessa että uskon Jumalaan..."
Et muuten sano.
"...mutta todellisuudessa kiellän silloin vain Jumalattoman todellisuuden."
Et kiellä mitään. Sinä vain ilmaiset, että et usko jumalattomaan todellisuuteen.
"Mutta siis painovoimaan uskominen vaatii tietynlaista uskoa, sillä se on teoria, onko teoria oikea? Tällä hetkellä näyttää että teoriassa on vielä hiomisen varaa. Mutta parempaan suuntaan mennään kokoajan."
Painovoimateoria on tieteellinen teoria, eli se on tieteellisesti testattu fakta. Painovoimaan ei tarvitse uskoa, koska se pystyy havainnoilla huomaamaan todeksi. Muuten, mikä on sinun kantasi tiedosta? Voiko ihminen tietää mitään? Ja jos voi, niin miten?
"Mitä sillä sitten tarkoitetaan?
Kristinuskossa jumala käsitettä käytetään hyvin yleisesti moniin tarkoituksiin."
Minun ymmärtääkseni kristinuskonnossa jumalalla tarkoitetaan vain jumalia, joita ainaskin n. 2000 vuotta sitten pidettiin hyvin todellisina, ellei jopa konkreettisina olentoina.
Jumala: Olento, joka on luonut maailmankaikkeuden ja/tai hallitsee maailmankaikkeutta.
"Ei ilman uskoa, ei ilman uskoa. Otetaan aluksi painovoima, lapsi/vauva ei aluksi tiedä siitä mitään mutta sitten päästää kiven kädestään ja se tippuu maahan, ihmettelee miksi, sitten keksii tai hänelle kerrotaan että se on painovoima."
Kyllä, ilman uskoa. Ihminen ei sitä välttämättä huomaa, koska se on niin yleinen ja itsestäänselvä.
"Jos vauva ei ikinä tiputa mitään, ei hänelle koskaan kehity tietoa painovoimasta, eikä hän koskaan tule sitä keksimään ellei hän usko."
Mitä helvettiä sinä joriset? Olet oikeassa, jos ihminen ei koskaa havaitse painovoimaa käytännössä, niin hänen on todella vaikea tietää sen olemassaolosta. Mutta koska kyseessä on testattava asia, niin esimerkki on todella jälkeenjäänyt.
"Lisäksi voi olla että hän tekee virheellisen päätelmän siitä että koska lattia on alempana kuin esine niin esine menee vain alimmaiseen kohtaan."
Oikeastaan, tuo kuuluu painovoimaan. Kappale siirtyy suuremmasta painovoimapotentiaalista pienempään.
"Kehittyneen painovoima uskon kautta ihmiset ovat onnistuneet lentämään taivaalla ja tähtien seassa."
SE EI OLE USKOA!!! >:O
"Uskossa Jumalaan, jos välttämättä haluaa jotain todisteita, voi kiinnittää esimerkiksi 'outoihin sattumiin', mikä on esimerkiksi todennäköisyys että satut samaan paikkaan samaan aikaan ystäväsi kanssa sattumalta..."
Tuolla ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa. Eli perustelusi on...noh, ei ole kaunista tapaa sanoa tätä: perseestä. Jos näitä sattumia lähdetään tutkimaan seikkaperäisemmin, niin koko sattuman voidaan redusoida kausaliteetiksi.
"Jos antaa näitten pienten ihmeitten olla merkkinä jostain yliluonnollisesta, niin pikkuhiljaa sitä alkaa oppimaan kaikenlaista 'kartoittamattomasta järjestyksestä', joka on todellinen vain jos siihen katsoo, sillä sitä ei pysty tieteellisesti tutkimaan."
Pari seikkaa:
1. Kyseessä ei ole ihme.
2. Kyseessä ei ole mistään yliluonnollisesta.
3. Ainoa syy, miksi sitä ei pystytä tieteellisesti tutkimaan on se, että kyseessä on ihmismielen luoma harhakuva.
"Juu se asustelee jokaisen meidän sydämmessä..."
Oletan, että ei tarkoiteta sitä verta pumppaavaa elintä. Mikä vitun sydän?
"...toiselta nimeltä tämä Jumala on rakkaus, mutta se on harhaaanjohtava nimi..."
Ja tätä harhaanjohtavaa nimeä käytetään koska...?
"...sillä kaikki on tehty hänen voimastaan, tai energiastaan. Kun katsot monitoria siinä edessäsi niin näet Jumalan, osan häntä."
Eli jumala on maailmankaikkeus, olet panteisti.
"Mutta tärkein osa hänestä sinulle asuu sinun sydämmessäsi, se rakkaus jonka aina tunnet, ja ei, ei hän asu aivoissa, hän asuu siellä missä tunnet tunteet."
Tunteet vaikuttavat koko elimistöön, mutta varmaan suurin komponentti lienee hermosto. Mistä sinä muuten tiedät tämän vai oletko vain keksinyt tämän kaiken?
"Ja vaikka kuinka väittäisit että aivoissa, se ei silti tee sitä epätodeksi että itse tunteen tunne on ruumiissa muussa kohtaa kuin päässä. Sen takia me puhumme sydämmestä, koska se on se kohta missä me tunnemme tunteet."
Eli kumpikohan nyt inttää tässä? On olemassa syy miksi jotkin tunteet tuntuvat sydämessä. Tunnereaktiossa ihmisen elimistö vapauttaa kemikaaleja, jotka saavat aikaan tiettyjä ilmiöitä. Sydän saattaa alkaa lyömään kovempaa tai hitaammin.
"Humanistien keskuudessa on ollut keskustelua siitä että pitäisikö humanismia kutsua uskonnoksi, ainakin oli vielä kymmenen vuotta sitten."
Niin, kymmenen vuotta sitten. Taisi viinaputki loppua eräiltä kesken. Perustele miksi humanismi olisi uskonto.
"Mutta sitten jos humanismi ei ole uskonto, niin ateistisia uskontoja ei ole olemassakaan?"
Siis täh? Ateistinen uskonto on mielestäni käsitteellinen ristiriita. Tosin on olemassa mm. buddhalaisuus, jota väitetään ateistiseksi uskonnoksi, koska siinä ei ole jumal-olentoja. Toisaalta joidenkin mukaan buddhalaisuus on enemmän filosofia tai elämäntapa kuin uskonto.
"Vai yritätkö sanoa että tieteellinen lähestymistapa asioihin on ateistinen? Voihan näinkin ajatella, mikäs siinä. Itseasiassa sehän olisi hieno ajatus. Ainakin näin nopeasti ajatellen. Tosin ongelmana tulee sitten elämänarvojen asettaminen yms, mikä ei sitten enään ole tieteellistä."
Tieteellinen lähestymistapa on ateistinen, koska siinä ei oteta jumalia mukaan.
Tiede ei tosin ole ainoa tapa lähestyä elämää. Kuten huomautit, elämänarvojen asettaminen jne ovat tieteelle ongelma, koska (erästä filosofia mukaillen) "asioiden tilasta ei voida johtaa asioiden toivottua tilaa". Sen takia on semmoinen hauska asia kuin...*fanfaari*...filosofia! Etiikkaa katos kuuluu filosofian alaan. Uskonnot ovat huonoja etiikas suhteen, koska siellä dogmatiikka estää tai ainaskin hankaloittaa vapaan keskustelun sekä ajatuksen.
"Miten sopisiko tämä ateismin kuvaukseksi:
'Ateisminen maailmankatsomus pohjautuu tieteelliseen maailmankuvaan, ja sen päälle luotuihin arvoihin.'"
Ei. Koska ateismin kuvaus/määritelmä on: uskon puute tai ei-usko jumalaan/jumaliin.
"Paras perustelu [että uskoo jumalaan] on se että 'sydämmessäni tunnen sen', jos tuntee."
Suoraan sanoen, jos tuo on paras perustelu, niin...noh, pakko sanoa, mutta tuo perustelu on täysin perseestä. Tuo on suorastaan huonoin perustelu minkä tiedän. Tuskin parhain perustelu jonkin olennon olemassaolon puolesta on "tämmöinen hassu tunne". Eli minusta ei koskaan tule teistiä.
"Itse ainakin uskon siihen että jos sydämmessään vilpittömästi uskoo jonkin asian oikeaksi, niin silloin se on oikein..."
Noh, olet väärässä. Yksilön henkilökohtainen usko ei lähde muokkaamaan todellisuutta. Voit uskoa miten paljon ja voimakkaasti kuin haluat, mutta en usko että todellisuuteen putkahtaa jomalolento tyhjästä.
"Jos joku kysyy miksi uskon, voin vastata:
Minä uskon Jumalaan, koska minulla on vahva intuitio tästä asiasta, tiede ei ole pystynyt sanomaan juuta eikä jaata tästä asiasta, joten ennemmin luotan siihen mihin itse uskon, siihen mitä minun sydämmeni sanoo. Miksi kieltäisin itseni, sen mihin uskon sen takia että ei ole todisteita?
Miksi antaisin pois haaveeni, tunteeni ja elämäni sen takia että niistä ei ole todisteita? Ei tätä elämää voi vain todisteilla pelata.
Minun mielestäni täysin pätevä perustelu (uskolle)."
Minusta ei. Intuitio on liian epävakaa elementti. Todisteiden puuttuminen ei oikeute kieltämään, mutta se ei myöskään oikeuta uskomaan. Tällöin mikä tahansa sisäinen tunne voi olla vain mielen luomaa harhaa. Todellisuutta on pakko pelata todisteilla ja perusteluilla.Ei ole mitään muuta tapaa saada tietoa todellisuudesta kuin havainnot ja järki.
"...mutta todellisuudessa kiellän silloin vain Jumalattoman todellisuuden."
Et kiellä mitään. Sinä vain ilmaiset, että et usko jumalattomaan todellisuuteen.
Jes, ilmaisen uskoni muihin mahdollisuuksiin suurempana. Ilmaisen lähinnä sen että 'tämä yksi todellisuusvaihtoehto ei ole mielestäni looginen'.
>>'Painovoimateoria on tieteellinen teoria, eli se on tieteellisesti testattu fakta. Painovoimaan ei tarvitse uskoa, koska se pystyy havainnoilla huomaamaan todeksi. Muuten, mikä on sinun kantasi tiedosta? Voiko ihminen tietää mitään? Ja jos voi, niin miten?'
Ihminen ei voi 'tietää' mitään perusteellisesti, samoinkun tiedekkin on vain luonut teorioita, niin ihminen voi ainoastaan 'tietää' osan todellisuudesta, me pystymme kokoajan menemään syvemmälle tietoon, ja oppimaan lisää, mutta lopullista totuutta emme koskaan tule 'tietämään'. Aina pystytään parantamaan teorioita, mutta jos ei tiedetä ilmiön täydellistä lähtökohtaa, niin teoriatkin ovat vain ilmiön aiheuttamien reaktioiden seuraamista kuvaavia funktioita.
>>'Minun ymmärtääkseni kristinuskonnossa jumalalla tarkoitetaan vain jumalia, joita ainaskin n. 2000 vuotta sitten pidettiin hyvin todellisina, ellei jopa konkreettisina olentoina. '
Ei, esimerkiksi enkeleistä puhutaan välillä jumalana, samoin puhutaan ulkoisista jumalista, se voi olla kultavasikka tai muuta sellaista. Se että Jumalasta tehdään konkreettinen olento mielessä johtuu lähinnä siitä että mielessä on kovin vaikea käsittää olentoa joka on kaikki mitä on. Yritämme yleisesti löytää kaikista ihmisistäkin kun tapaamme niin heidän 'persoonallisuuttaan' samoin yritämme löytää Jumalastakin, mutta Jumala on periaatteessa persoonaton, mutta myös persoonallinen, sillä hän on täydellisen persoonallinen ja siten samalla myös persoonaton. Jumala on henki, energia, kaikki.
>>'Jumala: Olento, joka on luonut maailmankaikkeuden ja/tai hallitsee maailmankaikkeutta.'
Tämä on pääjumala, itseasiassa näin olisi periaatteessa hyvä pitääkin ettei sanaa käytettäisi muuhun tarkoitukseen, mutta jos kuvittelet että menet hindulaiselle kysymään uskooko hän jumalaan, niin hän saattaa alkaa luetella sinulle tuhatkunta jumalaa joihin hän uskoo. Heillä on tapana pitää niitä mitä me kristityt kutsumme enkeleiksi niin jumalina (myös raamatussa enkeleitä välillä kutsutaan jumaliksi). Heillä on myös tapana erottaa Jumala (pääjumala) kolmeen eri persoonallisuuteen, jotka kumminkin yhdessä muodostavat yhden. Sinänsä siinä ei ole mitään outoa, helpottaa ymmärtämään Jumalan 'luonnetta'. Mutta se on aika outoa kristillisestä näkökulmasta katsottuna.
>>'Kyllä, ilman uskoa. Ihminen ei sitä välttämättä huomaa, koska se on niin yleinen ja itsestäänselvä.'
Aivan, ei kaikki ymmärrä Jumalankaan olemassaoloa koska hän on tässä ja nyt kokoajan. Miten voisi? Sillä meillä ei ole vaihtoehtoista todellisuutta. Ei voi oikein tutkia Jumalan vaikutusta, sillä se on kaikki. Jumala ei ole mikään yksittäinen vaan se on kaikki. Tieteellä me voimme tutkia yksittäisiä asioita, mutta emme koko todellisuutta yksittäisenä asiana, sillä miten voisi mitata pallon koon jos on sen sisällä.
>>'Mitä helvettiä sinä joriset? Olet oikeassa, jos ihminen ei koskaa havaitse painovoimaa käytännössä, niin hänen on todella vaikea tietää sen olemassaolosta. Mutta koska kyseessä on testattava asia, niin esimerkki on todella jälkeenjäänyt.'
Ei sinänsä, tätä voidaan ajatella samalla tavalla että jos ihminen ei ikinä antaudu täysin tunteidensa valtaan, ei hän ikinä tule huomaamaan ja oppimaan että tunteet vievät oikeaan suuntaan. Jos hän kieltää tunteidensa oikeuden niin ei hän ikinä tule löytämään niiden johdattavaa vaikutusta. Mutta hän voi antaa tunteidensa johdattaa, ja alkaa tutkimaan niitä. Negatiiviset tunteet vievät negatiiviseen tilanteisiin ja positiiviset positiivisiin tilanteisiin, niin se vain on.
>>'"Kehittyneen painovoima uskon kautta ihmiset ovat onnistuneet lentämään taivaalla ja tähtien seassa."
SE EI OLE USKOA!!! >:O'
Uskosta painovoimaan on opittu nämä asiat. On ajateltu että jos tämä teoria pitää paikkansa niin sittenhän avaruudessa ei tarvitse niin älyttömästi energiaa liikkumiseen. Uskohan sanana tarkoittaa lyhyesti sitä että pitää jotain asiaa oikeana, todellisena.
>>'Tuolla ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa. Eli perustelusi on...noh, ei ole kaunista tapaa sanoa tätä: perseestä. Jos näitä sattumia lähdetään tutkimaan seikkaperäisemmin, niin koko sattuman voidaan redusoida kausaliteetiksi.'
Hmm, no ehkä parempi etten puhu sattumista mitään, sillä meillä uskovilla ei sellaista ole. Se on lähinnä ateistinen näkökulma. Uskoville kaikki on johdatusta.
"Jos antaa näitten pienten ihmeitten olla merkkinä jostain yliluonnollisesta, niin pikkuhiljaa sitä alkaa oppimaan kaikenlaista 'kartoittamattomasta järjestyksestä', joka on todellinen vain jos siihen katsoo, sillä sitä ei pysty tieteellisesti tutkimaan."
>>'Pari seikkaa:
1. Kyseessä ei ole ihme.
2. Kyseessä ei ole mistään yliluonnollisesta.
3. Ainoa syy, miksi sitä ei pystytä tieteellisesti tutkimaan on se, että kyseessä on ihmismielen luoma harhakuva.'
Kyllä sitä tieteellisesti pystyy tutkimaan, sitä kutsutaan uskonnoksi. Kaikki maailmassa toimii teorian mukaan. Harhakuva on se että emme käsitä koko syy->seuraus suhdetta ja näe sitä järjelmällisyyttä kun katsomme liian pientä osaa kokonaisuudesta. Emmekä me kyllä tule sitä koskaan näkemäänkään. Ainoastaan osia voimme nähdä siitä, mutta se on itsestä kiinni kuinka paljon löytää syy->seurauksia tästä maailmasta. Kaikelle on aina jokin syy.
>>'"...toiselta nimeltä tämä Jumala on rakkaus, mutta se on harhaaanjohtava nimi..."
Ja tätä harhaanjohtavaa nimeä käytetään koska...?'
Ilman että tajuamme että hän on rakkaus, emme pysty kertomaan yhtään hänen olemuksestaan, Jumala on kaikki.
>>'Eli jumala on maailmankaikkeus, olet panteisti.'
Enpä ajatellut sitä, mutta näin kyllä taitaa olla.
>>'"Mutta tärkein osa hänestä sinulle asuu sinun sydämmessäsi, se rakkaus jonka aina tunnet, ja ei, ei hän asu aivoissa, hän asuu siellä missä tunnet tunteet."
Tunteet vaikuttavat koko elimistöön, mutta varmaan suurin komponentti lienee hermosto. Mistä sinä muuten tiedät tämän vai oletko vain keksinyt tämän kaiken?'
Siis tämä on yleistä uskontotietoutta ainakin käsittääkseni? Voi olla että itämaiset uskonnot sävyttävät ajatusmaailmaani jollakin tavalla sillä harrastin niitä ennenkuin valitsin Raamatun päällimmäiseksi itsetutkiskelukirjaksi.
"Ja vaikka kuinka väittäisit että aivoissa, se ei silti tee sitä epätodeksi että itse tunteen tunne on ruumiissa muussa kohtaa kuin päässä. Sen takia me puhumme sydämmestä, koska se on se kohta missä me tunnemme tunteet."
>>'Eli kumpikohan nyt inttää tässä? On olemassa syy miksi jotkin tunteet tuntuvat sydämessä. Tunnereaktiossa ihmisen elimistö vapauttaa kemikaaleja, jotka saavat aikaan tiettyjä ilmiöitä. Sydän saattaa alkaa lyömään kovempaa tai hitaammin.'
Syntyvätkö tunteet aivoissa? Jos kuvitellaan että joku tulee sinun takaasi, saatat vaistota asian, esimerkiksi jonkun sinulle tärkeän ihmisen lähestyminen saattaa alkaa saada sydämmesi tykyttämään, vaikka et ole huomannut, tiedostanut, että hän on takanasi. Jospa se onkin niin että tunteet alkavat vaikuttaa aivoissa kun käsittelet tunteitasi. Aivot ja tunteet ovat yhteistyössä siitä ei päästä mihinkään, mutta esimerkiksi saatat tuntea ahdistusta tai onnea ilman mitään 'järkevää' syytä, onko kyse silloin vain aivojen häiriöstä vai jostain muusta. Tunteita voi tuntea ilman että aivot toimivat, mutta niitä ei voi käsitellä tai niinsanotusti tiedostaa ilman aivoja. Tunteet lopulta ohjaavat sinua alitajuisestikkin, jos sinulla on jonkinlaisia tunteita joita et tunnista, saatat tiedostamattakin tehdä jotain näiden tunteiden mukaan. Tieteellisessä psykologiassa puhutaan jopa alitajunnan suojaavasta vaikutuksesta, on huomattu että ihminen saattaa tehdä asioita 'kuin unessa' jotka pelastavat hänen henkensä. Tieteessä puhutaan alitajunnoista, kun uskonnoissa puhutaan sydämmestä. Kumpi sitten on oikeassa, sekö joka tutkii itseään vai se joka tutkii ulkopuolisesti toista.
"Humanistien keskuudessa on ollut keskustelua siitä että pitäisikö humanismia kutsua uskonnoksi, ainakin oli vielä kymmenen vuotta sitten."
>>'Niin, kymmenen vuotta sitten. Taisi viinaputki loppua eräiltä kesken. Perustele miksi humanismi olisi uskonto.'
Humanismi oli vielä aikoinaan kasa oppikokoelmia, muun muassa kaikkea että 'jokainen ihminen on samanarvoinen' 'kaikille ihmisille pitää luoda yhtä hyvät elinolosuhteet' 'ihminen on hyvä luonnostaan' ja ynnä muuta sellaista. Nämä alkoivat olla silloin jo todellakin oppeja, sillä kaikki ihmiset eivät olleet sisäistäneet niitä samallatavalla, ja niistä keskusteltiin yms, Humanisteilla oli siihen aikaan todellakin ihan lista että 'Nämä ovat meidän arvomme'. Heillä oli siis omat oppinsa ja uskomuksensa, kuten että ihminen on hyvä.
Humanisteista muodostui oma erityinen haaransa, ja se ei sinänsä eronnut uskonnoista muussa kuin siinä että ei ole Jumalaa, 'me olemme tässä ja nyt ainoassa elämässäme auttamassa muita elämään'. Eroa ei sinänsä ollut yleisesti uskonnoiksi miellettäviin yhteisöihin. Monet jotka kielsivät Jumalan olemassaolon mutta halusivat edistää kristillisiä arvoja ryhtyivät humanisteiksi, ja heidän kauttaan toimia, mutta nykyään taitaa olla että humanistista yhteisöä ei sinänsä ole vaan että humanistit ovat sekoittuneet 'yleishyödyllisiin' yhteisöihin.
>>'Siis täh? Ateistinen uskonto on mielestäni käsitteellinen ristiriita. Tosin on olemassa mm. buddhalaisuus, jota väitetään ateistiseksi uskonnoksi, koska siinä ei ole jumal-olentoja. Toisaalta joidenkin mukaan buddhalaisuus on enemmän filosofia tai elämäntapa kuin uskonto.'
Uskonto ja miten se käsitetään tekee siitä juuri mielenkiintoisen, tekeekö Jumala-oppi uskonnosta uskonnon vai ei? Tästä oli juuri humanisteilla kovasti kinaa, toiset halusivat silloin puhua humanismiuskonnosta, ja toisten mielestä se oli väärin. Humanistit ajautuivat itsensä kanssa riitaan siitä miksi heitä pitäisi kutsua.
Miksi pitäisi sitten sanoa uskovaista joka ei oikeasti usko mutta elää kristillisten arvojen mukaan, koska näkee ne hyviksi? Heillehän uskonto on juuri tämä filosofia ja elämäntapa, mutta he kumminkin pitävät itseään uskovaisin, koska uskovat niihin oppeihin joita kristillisyydessä on ja yrittävät oppia niistä. He uskovat näihin oppeihin, suurimpaan osaan, ainoastaan karsastavat sitä että olisi jotain mieltä suurempaa. Ei heistä voi sanoa etteivät he olisi uskovia, sillä he uskovat oppeihin.
Ei se että ihminen uskoo johonkin yliluonnolliseen tee hänestä uskovaa, se on vain yksi puoli uskonnossa. Opit, filosofia ja niitten soveltaminen elämässä ovat se tärkein puoli. Hyvin moni uskova on erittäin epävarma siitä onko Jumalaa olemassa, mutta he yrittävät parhaansa olla hyviä ihmisiä ja sen takia yrittävät ottaa oppia niistä uskonnon opetuksista mitä on.
>>'Tieteellinen lähestymistapa on ateistinen, koska siinä ei oteta jumalia mukaan.'
Lähinnä se on neutraali, se ei ota kantaa siihen että onko Jumala olemassa vai ei, se yrittää selvittää sitä mikä on totuus. En sanoisi että se on ateistinen itsessään, sillä ateismi sananahan on Jumalan olemassaolon kieltävä, 'a' etuliite 'teismi', jossa a tarkoittaa kieltoa. Agnostinen tiede taitaa olla.
Tiede ei tosin ole ainoa tapa lähestyä elämää. Kuten huomautit, elämänarvojen asettaminen jne ovat tieteelle ongelma, koska (erästä filosofia mukaillen) "asioiden tilasta ei voida johtaa asioiden toivottua tilaa". Sen takia on semmoinen hauska asia kuin...*fanfaari*...filosofia! Etiikkaa katos
>>'kuuluu filosofian alaan. Uskonnot ovat huonoja etiikas suhteen, koska siellä dogmatiikka estää tai ainaskin hankaloittaa vapaan keskustelun sekä ajatuksen.'
Kyse on lähinnä siitä miten dogmit ymmärretään, samoinkuin miten filosofiset opit ymmärretään, dogmien noudattaminen on vähän sama kuin että miksi maksaa veroja. Dogmeista puhuttaesssa ei puhuta 'järjellisesti' ymmärretyistä opeista, mutta niiden noudattamisesta eli siis yli-järjellisten eli siis Jumalaisista opeista. Verojakaan ei moni tajua, mutta jos dogmia ei pysty mitenkään selittämään niin silloin siinä ei voi olla mitään järkeä, mutta sitten taas etttä kuka tajuaa kaiken. Tietenkin jos lähdetään siitä että Jumala on ja hän sanoo että tämä on oikein, niin se tarkoittaa sitä että se on oikein mutta me emme sitä välttämättä tajua. Turhaan sitä on Jumalan kanssa kiistellä siitä mikä on oikein, mutta lähinnä voimme kiistellä siitä mitä dogmi tarkoittaa, sanotaan näin että on dogmi että köyhälle pitää antaa leipää, mutta ihminen ei sitä ymmärrä miksi köyhälle pitäisi antaa leipää, mutta tekee sen silti, niin silloin dogmi on hyvä ja sen voi jopa sisäistää, tajuta sen ja toimia luonnostaan sen mukaan. Kaikkien kristinuskon oppien pitäisi olla ymmärrettäviä jos niitä ajattelee tarpeeksi, mutta se että ihminen tekisi niin luonnostaan ilman dogmia ei välttämättä ole aina satavarma, on siis hyvä että on dogmeja, jotka antavat sellaiselle ihmiselle joka ei ymmärrä aina mikä on oikein mahdollisuuden toimia hyvin. Kristillisten opettajien pitäisi pystyä tajuaman kaikki opit mitä he opettavat eteenpäin, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Tämä on paha asia, se johtaa siihen että dogmeista on tullut täyttä 'hepreaa', niin ettei niitä tajuta eikä niiden tarkoitusta ymmärretä ja niitä luetaan miten luetaan.
>>'Ei. Koska ateismin kuvaus/määritelmä on: uskon puute tai ei-usko jumalaan/jumaliin.'
Mutta silloin ateismista tehdään vain 'malli', silloin ateismi on vain vaihtoehto teismille, eli vain pohja uskomusjärjestelmälle mikä perustuu ateismin pohjalle. Tällöin meillä pitäisi siis olla jonkinlainen 'uskonto' vielä ateismille. Buddhalaisuus onkin aika lähellä tätä. Sitä voi sanoa ateistiseksi suuntaukseksi. Mutta pelkkä ateismi ei sinänsä ole vielä mitään.
"Paras perustelu [että uskoo jumalaan] on se että 'sydämmessäni tunnen sen', jos tuntee."
>>'Suoraan sanoen, jos tuo on paras perustelu, niin...noh, pakko sanoa, mutta tuo perustelu on täysin perseestä. Tuo on suorastaan huonoin perustelu minkä tiedän. Tuskin parhain perustelu jonkin olennon olemassaolon puolesta on "tämmöinen hassu tunne". Eli minusta ei koskaan tule teistiä.'
Teoria ja käytäntö eivät käy käsikädessä, mutta kumminkin: Jos et luota tunteisiisi, niin se tarkoittaa sitä että annat muiden kontrolloida sinua. Annat ihmisten määrätä mitä sinä ajattelet. Annat tieteelle vallan tehdä sinusta pelkän numeron. Tunteesi ovat kumminkin se mikä sinusta tekee sinut. Kieltämällä tunteesi kiellät myös itsesi.
Jos tuntee rakkautta rinnassaan, niin miksi ei silloin huutaisi täysiä ja kertoisi kuinka hyvä on.
Jos tuntee surua, niin miksi ei silloin itkisi. Jos tuntee ikävää niin miksi ei ikävöisi.
Jos tuntee että on Jumala olemassa, niin miksi sitä ei sanoisi.
Tieteellä ei ole mitään tekemistä tunteiden kanssa, se yrittää selittää niitä, mutta vaikka se onnistuisi selittämään ne, se ei pysty tekemään niitä toisenlaisiksi, eikä se pysty tekeään niitä olemattomiksi. Tunteet ovat todellisuus.
Sama se oletko teisti vai ateisti, mutta tunteilla pitää elää. Tieto auttaa ymmärtämään, mutta tunteet ovat aina olleet ihmiskunnan tie eteenpäin.
>>'Noh, olet väärässä. Yksilön henkilökohtainen usko ei lähde muokkaamaan todellisuutta. Voit uskoa miten paljon ja voimakkaasti kuin haluat, mutta en usko että todellisuuteen putkahtaa jomalolento tyhjästä.'
Ei ehkä todellisuutta, mutta henkilökohtaisella uskolla voin nähdä asioita joita muut eivät välttämättä näe, yksilön henkilökohtaisella uskolla on saatettu monta suurta keksintöä tähän maailmaan siten että usko on todistettu todeksi.
>>'Minusta ei. Intuitio on liian epävakaa elementti. Todisteiden puuttuminen ei oikeute kieltämään, mutta se ei myöskään oikeuta uskomaan. Tällöin mikä tahansa sisäinen tunne voi olla vain mielen luomaa harhaa. Todellisuutta on pakko pelata todisteilla ja perusteluilla.Ei ole mitään muuta tapaa saada tietoa todellisuudesta kuin havainnot ja järk '
Toki me elämme tässä ja nyt, ja tietoa on saatavissa monista asioista, mutta pystytkö vaihtamaan tunteesi tietoon? En usko että haluaisit olla vain tietoa täynnä ilman tunteita. Tieto ei kumoa tunteita, mutta tieto voi näyttää että jonkun tunteen ymmärtäminen on väärä, ja siitä pitää toki sitten ottaa oppia. Mutta niinkauan kuin tiede ei pysty antamaan parempaa selitystä sille että tuntuu olevan Jumala, se on täysin oikea perustelu. Tunne on todellinen, mutta se mitä se tarkoittaa voi olla väärin käsitetty.
Lvx, ennen tätä keskustelua en ole koskaan tavannut todellisuudesta täysin irrallista olentoa.
Lukiessaan noita juttuja tuntuu kuin sinä et olisi koskaan edes joutunut kohtaamaan tätä todellisuutta.
Suoraan sanoen, en halua jatkaa tätä keskustelua. Määrittelet mielivaltaisesti sanoja ja käsitteitä. Vetoat omiin tuntemuksiisi perusteluina. Kun luin kirjoitustasi, niin huusin joka 5 sekuntti monitorille "Ei näin...ei näin...EI NÄIN!!!" ja "Saatanan idiootti!". Ei tee hyvää edes 22-vuotiaan verenpaineelle.
Minä en lähde korjaamaan sinun mielivaltaisia ja virheellisiä määritelmiä sanoille ja käsitteille, koska se ei ole mielestäni mielekästä keskustelua. Enkä tule ikinä pitämään tunteita tiedonhankinta- ja tiedonlaadunvalvontamenetelmänä, koska tunteet ovat muuttuvia.
Loppu.
Kirjoittaessani tuota viestiä tarkistin vielä monesta sanakirjasta sanojen merkityksen ollakseni varma että puhun niin sanotusti yleisesti hyväksyttejen sanojen merkityksiin nojautuen niistä, joten tuntuu vähän oudolta, mutta voihan se olla että olen katsonut sanojen merkityksen jostain 'friikkien sanakirjasta', en huomannut kiinnittää huomiota siihen mistä niitä kaivoin ;)
Mutta toivotan kumminkin hyvää alkanutta uutta vuotta!