Tein uuden ketjun sen takia että asia on mielenkiintoinen, ja toinen ketju oli jo niin iso, että viestien lukeminen/etsiminen alkaa olemaan vaivalloista.
Voisiko olla niin, että agnostismi on uskomattomuutta jossa myönnetään (olkoonkin edes heikko) epäilys siihen, että Jumala saattaa olla olemassa. Ateismi taas uskomattomuutta missä pyritään välttämään epäilys (olkoon syynä vaikka huoli oman rationaalisuuden vähenemisestä). Ja teismi taas uskoa jossa pyritään välttämään epäilys.
Ateismi ja teismi siis enemmän aktiivisia kuin agnostismi.
Siitä olen melko vakuuttunut, että epäilys toimii kaikissa kolmessa. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
Tämä taas osittain toimii "polttoaineena" tälläkin palstalla.
Voisiko olla niin, että agnostismi on uskomattomuutta jossa myönnetään (olkoonkin edes heikko) epäilys siihen, että Jumala saattaa olla olemassa. Ateismi taas uskomattomuutta missä pyritään välttämään epäilys (olkoon syynä vaikka huoli oman rationaalisuuden vähenemisestä). Ja teismi taas uskoa jossa pyritään välttämään epäilys.
Ateismi ja teismi siis enemmän aktiivisia kuin agnostismi.
Siitä olen melko vakuuttunut, että epäilys toimii kaikissa kolmessa. Joskus enemmän, joskus vähemmän.
Tämä taas osittain toimii "polttoaineena" tälläkin palstalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Perustelen tätä näkemystäni esimerkiksi sillä, että omien kokemuksieni mukaan ne jotka määrittelevät itsensä agnostikseiksi, ovat lähes aina loivempia näkymyksissään ja maltillisempia, kun puhutaan uskosta/Jumalasta, kuin ne jotka painottavat olevansa ateisteja tai teistejä. Poikkeuksia toki on joka porukassa, mutta yleisesti ottaen näkisin näin.
Agnostikkona olen sillä kannalla, ettei jumalten olemassaoloista ole saatavissa tietoa. Se ei vielä kerro, uskonko johonkin jumalaan, vai enkö usko.
Ehkä sinun kannattaa valita agnostikon sijaan jokin muu termi nimeksi loivia ja maltillisia näkemyksiä omaaville ateisteille. Kävisikö vaikka 'loma-ateisti'?