Tässä saamani viesti, joka pysähdytti. Viesti on aito ja jokainen joka lukee voi itse päätellä mitä siellä on tapahtunut ja millaista apua tarvitaan. Apua tarvitaan tietysti myös kotimaassa! Otan sydämestäni osaa kaikkien suureen suruun.
Toivon, että seriffi antaa tämän olla, ja ne kommentoijat, joiden sydän on kivettynyt, jättävät kerrankin viestiketjuun vastaamatta.
----
Hyvä vastaanottaja,
Sri Lankassa, Hikkaduwan kylässä tällä hetkellä asuvan Pentti-Oskari Kankaan pyynnöstä välitän hänen lähettämänsä raportin hyökyaaltojen jälkiselvittelyistä. Raportti on vapaassa käytössä, sillä hän toivoo sen auttavan avun saamisessa alueelle.
----
Helvetin aallot
Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme. Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään, vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle.
He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille.
Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat. Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan. Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään, eivät voi tietää. Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.
Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle. Niitä tulee sieltä vielä. Monen omaisen rakas. Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna. Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle. Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta. Lähes kaikki muut kuolivat. Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan. Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista. Haju oli hirveä Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa.
Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus alkaa selvitä. Tiet ovat olleet poikki,vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille paikoille. Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline. Polttoainepulan vuoksi vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa.
Kun kaikki tämä kauheus vihdoin reaalisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.
Me suomalaiset hyvinvoivat - pienikin apu on merkityksellinen. En tiedä, ketkä apua keräävät, mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä sairaaloissa tilanne on hirvittävä.
Rukoilen teitä!
Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.
Sri lankassa auringon laskiessa
29.12. 04
Pentti-Oskari Kangas
---
Ohessa vielä aikaisemman päivän raportti:
Raportti surujen saarelta 28.12.04 illan hämärtyessä.
Katastrofin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 2 vrk.
Hikkaduwan kylässämme on laskeutumassa outo rauha. Epätodellinen ja epäaito. Sekamelskan keskellä jotkun putiikinpitäjät ja ravintoloitsijat siivoavat, mitä siivottavissa on. Hotellit ovat tyhjentyneet ja sulkeutuvat, mitä suljettavissa on. Monissa alimmat kerrokset seisovat avoimena, kuin uutta helvettiä odottaen. Uhmakkaana. Antaa tulla paholainen, minä en enää vastaan pistä. Mene lävitseni.
Vastaan kävelee tai laahustaa vielä kymmeniä turisteja, jotka etsivät kuljetusta turvaan lentokentälle. Satunnaisesti tulee bussi, noutaen etuoikeutetusti vain oikean merkkisiä turisteja.
Pääkonttoreista on annettu tiukat ohjeet: vain meidän asiakkaita. Enää ei yhdistä avuntarjonnassa ihmisyys, vain asiakassuhde.
Ajoimme mopomme suuren pohjoismaisen Apollo Matkatoimiston auton eteen uhmakkaasti, jotta se ottaisi puolityhjään autoon lisää pakenevia maanmiehiä ja muunlaisia. Bussikuski osoitti ammattitaitonsa: nopea peruutus ja häipyminen.
Nyrkillä ei jaksanut lyödä sivulasia rikki. Eikä olisi auttanutkaan - markkinavoimia vastaan. Sivistys ja sen mukainen käyttäytymisnormisto oli tuotu paikalle. 50 istumapaikan bussiin otettiin vain 40, koska tilaa piti olla pussukoille ja kasseille. Pitihän veistetyt elefantit ja palmuviinapullot viedä tuliaisiksi kotiin!
Paikallisia olisi mahtunut ilman tavaroita bussiin 150. Normaaliolosuhteissa.
Vaan nyt olikin hätätila... Olisipa merilaki voimassa täälläkin. Se edellyttää katastrooffitapauksessa kaikkien tekevän voitavansa kaikkien hyväksi. Erottelematta,minkä firman bonuskortti avustettavalla on.
Emme ole koko aikana nähneet minkään maan hallituksen kustantamaa tai organisoimaa kansalaistensa kuljetusta turvaan. Vain matkatoimistojen tilaamia ja tarkkaan kohdistettuna maksaneisiin asiakkaisiin.
Alueella on vieläkin kymmeniä, ellei satoja (koko rannikolla ehkä tuhansia) omatoimimatkailijoita. Jonkun maan kansalaisia hekin.
Colombon konsulaatissa ilmeisesti vahditaan kassakaapissa olevia rahoja, jotka on kerätty paikallisilta viisumiluvanhakijoilta höynäyttämällä heitä. Viisumi annetaan puolen vuoden kuluttua anomisesta, kun anottu
oleskeluaika on päättymässä.
Näin kävi kummipojallemme Nealille, jolle rahoja ei pyynnöistämme huolimatta palautettu, vaikka viisumia ei voitu käyttää. Kestääkö tämä lähemmän
tarkastelun - Ulkoministeriö?
Saman konsulaatin väki ei vaivaudu edes paikan päälle diplomaattiautollaan. Kylään, jonka se tietää olevan eräs suomalaismatkailijoiden keskittymistä. Ja jossa tuho on pahimpia.
Olemme nyt lähes yhtäjaksoisesti pyrkineet auttamaan evakuoinnissa pelkästään vetoamalla ihmisten humaanisuuteen. Ei karsinoimalla, vaan tasapuolisesti auttamalla ihmisiä. On Luojan onni, että uutta aaltoa ei ole tullut. Se olisi vielä uusi katastrofi, sillä kukaan ei tunnu tietävän vaaratekijöiden merkitystä. Juuri äskettäin ilmestyivät ensimmäiset sotilaat katukuvaan. Ja muutama poliisikin. Maaseudulta tosin. Paikalliset poliisit istuvat edelleen ringissä tuhoutuneen poliisiaseman puutarhassa tekemässä keskinäistä "surutyötään".
Kuolleita hakevat ja noutavat viranomaiset - tai lienevätkö omatoimisia kansalaisia - ovat ainoita, joiden näkee toimivan.
Polttoainepula on tietenkin kova, eikä sitä helpota maaseudulta kuorma-autolastillisten nuorten miesten huvitteluretket suurta näytelmää katsomaan.
Tämä näky on monella muotoa epätodellinen. Vanhukset pysyvät majoissaan ja taloissaan, mutta tuhoalueelta viimeisetkin ovat muuttamassa viidakkoon sukulaistensa luo.
Tässä kulttuurissa hoidetaan ihmisten sosiaali-ym avustukset suvun kesken. Ei täällä huudeta hallitusta apuun. On opittu tulemaan toimeen äheisten kanssa.
Tuhoalueen viemäreistä alkaa nousta ja pulputa saastetta. Hetkessä alueen tartuntariskit ovat suuret. Yritämme välttää pahimmalle alueelle menemistä. Saappaita ei löydy mistään. Niillä olisi nyt käyttöä. On alkamassa kulkutautien aalto. Rannasta 2 km päässä on Naganden viidakkojärvi, jonka hetteiköstä 2 vuotta
sitten löysimme 5 perheen yhteiskunnan,jotka elivät viheliäisissä olosuhteissa.
Ennen tätä katastrooffia luulimme, ettei ihmisellä voi olla enää pahempaa asuinpaikkaa. Nyt on. Näille perheille käynnistimme avustusprojektin viime vuonna hankkiaksemme heille tontit ja asunnot. Se työ on aloitettu ja nyt sen tarve on entistäkin todellisempi.
Runsas viikko sitten kävimme tarkistamassa hetteikkölasten koulutustukitarpeen. Saimme kummilapsitoimintaan neljä lasta. 12 v tyttö, koulussa erinomaisesti menestyvä, sai kummivanhemman (kiitos Lehtosen Jaakko), mutta hänen 8v veljeään Harsia ei voitu ottaa, koska kustakin perheestä pyrittään avustamaan vain yhtä lasta. Näin mahdollisimman moni perhe saa avun.
Harsi oli myös leikkimässä rannassa,kun vesimassa vyöryi hetteikköön. Naapurin 2v serkkupoika tempautui hyökyn mukana järvelle. Harsi,joka ei osannut edes uida, hyppäsi perään ja sai vedettyä pojan takaisin. Hän on tragedian sankari Hän pyysi palkkioksi kynää. Annoimme kynän ja bomban (makeisen) koska hän olisi sitä halunnut, vaikka ei kehdannut pyytää. Otimme pojan omaksi kummilapseksemme-muiden lisäksi.(Ehkä joku Teistä haluaa ottaa hänet?) Sankarin.
Uuden aallon tuoma riski on kuitenkin olemassa, vaikka viranomaiset vähättelevät sen mahdollisuutta. Kyllä siitä ajoissa ilmoitetaan, jos sellainen vaara on olemassa.
Aivan! Aivan kuin ennen ensimmäistä aaltoa!
Vajaa vuosi sitten, ennen vaaleja sinipunainen vasemmiston ja kommunistien liitto kiersi puolueorganisaatioineen tehokkaasti joka kylän ja
torpan. Vaalipropaganda oli hyvin organisoitu ja tehokas.
He voittivat. Mutta nyt tätä samaa organisaatiota ei saada toimintaan informoimaan ihmisiä vaaroista. Vaalit ovat vasta 2 vuoden päästä.
Saimme puhutuksi hetteikkökylän lapset ja äidit mukaamme asunnollemme. Veimme desinfioivaan pesuun ja puimme heidät puhtaisiin, alunperin muille tarkoitetuille, vaatteisiin. Valmistauduimme kaislamatoin majoittamaan heidät majapaikkaamme.
Portin taakse tulivat isät ja aviopuolisot noutamaan perheitään. Emme pystyneet vakuuttamaan heitä, että täällä heillä on turvallista olla. He halusivat lähteä läheistensä kanssa. Heidän kulttuurissan ei ole turvallista ilman perhettä.
Emme enempää estelleet, sillä tiesimme heidän asettautuneen lähellemme mäen rinteeseen, luostarin kupeeseen. Annoimme mukaan muutaman päivän tarpeeseen ruokaa ja lupasimme tuoda lisää
2-3 päivän päästä.
Näyttää siltä,että näissä olosuhteissa ainoa realistinen tapa auttaa, on tämänkaltainen ruohonjuuritason toiminta. Rajallisin voimavaroin ja mahdollisuuksin.
Huomenna pyrimme, mikäli tiet ovat avoinna naapurikylään Doranduwaan, jossa asuu 2 kummilapsistamme. Paikka on jokisuistossa kalastajien kylä, joka on ollut pahimpien kohteiden joukossa. Laakea tasainen alue aivan meren rannalla. Hätätarvikkeet mukaan ja tilannekartoitus paikan päällä.
Uusia ääniä
Ensimmäiset helikopterien äänet taivaalla. Menossa Gallen tuhoutuneeseen kaupunkiin päin. Sielläkin on varmasti suuri hätä. Ja monessa monessa muussa paikassa. Ambulanssi huutaa kaukana viidakkotiellä. En muista kuulleeni täällä koskaan aiemmin, ambulansseja ei yleisesti ole. Normaalisti viidakkokoirat (suden sukulaiset, raatoeläimet) ulvovat keskiyön jälkeen palatessaan rantojen saalistusretkiltään takaisin viidakkoon.
Nyt ne ulvovat keskellä päivää. Ei koskaan ennen.
Kuulostaa puistattavalta. Talojen pihalla koirat, niiden sukulaisia nekin, yhtyvät ulvontaan. Selkäpiitä puistattaa, ja paikallinen asukas sanoo näiden viidakkosusien vainuavan ihmistä paremmin monia asioita. Ne haistavat kuolleet ihmiset. Ovat raadonsyöjiä.
Väsyttää. Fyysisesti, muttei henkisesti. Ajatukset pyörivät. Miten vielä voin auttaa? Täytyy edetä kohde kerrallaan voimavarojen mukaan. Ainoa asia,joka nyt enää pelottaa, on kulkutaudit. Mutta pyrimme toimimaan mahdollisimman järkevästi.
Poikani Karioskari jätti lentopaikkansa sitä kiireemmin tarvitsevalle ja jäi toistaiseksi auttamaan. Hänestä on ollut suuri apu.
Merikoulussa on opetettu kriisitilanteiden varalle monenlaista tarpeellista, nyt täällä käyttökelpoista taitoa. Evakuointi on yksi niistä.
Poika on hiljainen ja totinen. Olen ylpeä hänestä.
Vaimoni -suurisydämminen auttaja, aina - on järjestämässä naapurimme lääkärirouvaa ja parasta perheystäväämme tänne avuksemme.
Lääkäriasema Pulssin johtaja on luvannut virkavapaata ja Baddegaman luostarin munkkiystävämme ilmoitti juuri, että hän järjestää ainakin kuukaudeksi asunnon Galleen, naapurikaupunkiimme, joka koki yhden pahimmista
onnettomuuksista. Sairaala on kaaoksessa. Hanna Erjanti kokoaa lääkkeitä matkatavaroikseen ja yritämme edesauttaa lennon järjestämisessä. Kyydin uskomme saavamme lentokentältä tänne.
Kuulimme, että SPR on lähettämässä tänne lääkkeitä ja lääkäreitä. Mutta kaikkia lääkäri-Hannoja tarvitaan kiireesti. Asioiden hoidon kannalta ongelmana on viestintävälineiden ylikuormitus, ja läpi pääsee vain hetkittäin. Hyvin harvoin. Siksi rakkaat ystävämme, emme aina ehdi vastata viesteihinne. Onneksi meillä on mopedi, joskin bensaa ei saa mistään. Löysimme veneen polttoainekanisterin, jossa oli petroolia. Muistan lapsuudestani Lyökin-Pappan ohjauksesta, kuinka lämmmin kone käy petroolilla jo varsin hyvin.
Juuri äsken saapui yksi kummipojistamme, Ananda, tuoden murheviestiä 4 km päästä Akurallasta, jossa asui ennen 2000 ihmistä. Nyt siellä on jäjellä 10 koditonta.
Pelkään pahoin,että kuolleiden määrään joudutaan virallisten lukujen päälle lisäämään vielä nolla tai nollia. Seuraamme tilannetta ja olemme kiitollisia myötätunnosta, ja avuntarjouksista.
Lähipäivinä selvinnee käytännön toimet, jolla apua voimme koota ja toimittaa. Herrankukkaron toimistossa Petri Hollmen hoitaa yhteyshenkilönä näitä asioita.
Kiitollisena tuesta.
Pyrin informoimaan jatkossakin mikäli viestiyhteydet toimivat. Meillä kaikki hyvin. Osaammekohan sitä arvostaa.
Pentti-Oskari Kangas
ps.vuosia sitten täältä tullessamme sain luettavaksi kotimatkalla lentokoneessa Hesarin,jonka yleisönosastossa vantaalaisäiti tuskaili, kuinka nykyään on kaikki niin huonosti. Edes yogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki...
Pentti-Oskari Kankaan puolesta
Terveisin
Petri Hollmén
Höyrylaivaosakeyhtiö s/s Ukkopekka
Linnankatu 38, 20100 Turku
www.ukkopekka.fi
358-2-5153321
358-400-555225
Toivon, että seriffi antaa tämän olla, ja ne kommentoijat, joiden sydän on kivettynyt, jättävät kerrankin viestiketjuun vastaamatta.
----
Hyvä vastaanottaja,
Sri Lankassa, Hikkaduwan kylässä tällä hetkellä asuvan Pentti-Oskari Kankaan pyynnöstä välitän hänen lähettämänsä raportin hyökyaaltojen jälkiselvittelyistä. Raportti on vapaassa käytössä, sillä hän toivoo sen auttavan avun saamisessa alueelle.
----
Helvetin aallot
Istun kaatuneen puunrungon päällä kilometrin päässä Hikkaduwa-kylästämme. Poikani lähti aamulla paikallisten nuorten kanssa uimarannalle päivystämään, vastaanottamaan ruumiita, jotka huuhtoutuvat mereltä rannalle.
He hautasivat juuri hiekkaan valkoisen naisen ruumiin. Poikani otti talteen kultaketjun toimittaakseen sen Punaiselle ristille.
Ainoastaan pojallamme oli käsineet. Äidin tiskihanskat. Hän nosti ruumiin vedestä ja yhdessä he hautasivat hiekkaan. Katselen hautaa. Omaiset ovat hädissään, eivät voi tietää. Hiekassa kaiken rojun ja sekamelskan keskellä on poikani tekemä pieni puinen risti, jonka poikkipuu on sidottu valkoisella rätillä.
Vaimoni kävelee rannalla ja tähystää merelle. Niitä tulee sieltä vielä. Monen omaisen rakas. Lähellä on pieni Ciimikalman kylä, jonka rautatieasemalle oli pysähtynyt tapaninpäivänä 9-vaunuinen juna. Junaan oli myyty jopa 1500 lippua ja liputtomat päälle. Vain kolme poikaa ehti hypätä junasta. Lähes kaikki muut kuolivat. Vesi poistui alueelta vasta nyt ja sotilaat saapuivat raivaamaan. Ruumiita roikkui sikin sokin viidakossa olevista junavaunuista. Haju oli hirveä Ei taida helvetissäkään ole näin kauheaa.
Vasta nyt, runsaan kolmen vuorokauden kuluttua tapahtumasta todellisuus alkaa selvitä. Tiet ovat olleet poikki,vasta nyt pääsimme kylämme ulkopuolelle pahimmille paikoille. Vanha intialainen mopo on ollut korvaamaton väline. Polttoainepulan vuoksi vettynyt lamppuöljy on kultaakin kalliinpaa.
Kun kaikki tämä kauheus vihdoin reaalisoituu, pelkään, että Sri lanka, josta vain harvalla hyvinvointivaltiolla on taloudellista hyötyä, jää takamaaksi ja heikoimpaan asemaan. Niinhän se on aina ollut.
Me suomalaiset hyvinvoivat - pienikin apu on merkityksellinen. En tiedä, ketkä apua keräävät, mutta SPR:n rooli on nyt merkittävä, sillä sairaaloissa tilanne on hirvittävä.
Rukoilen teitä!
Tämä kansa tarvitsee myös suomalaisten apua.
Sri lankassa auringon laskiessa
29.12. 04
Pentti-Oskari Kangas
---
Ohessa vielä aikaisemman päivän raportti:
Raportti surujen saarelta 28.12.04 illan hämärtyessä.
Katastrofin syntymästä tuli juuri kuluneeksi 2 vrk.
Hikkaduwan kylässämme on laskeutumassa outo rauha. Epätodellinen ja epäaito. Sekamelskan keskellä jotkun putiikinpitäjät ja ravintoloitsijat siivoavat, mitä siivottavissa on. Hotellit ovat tyhjentyneet ja sulkeutuvat, mitä suljettavissa on. Monissa alimmat kerrokset seisovat avoimena, kuin uutta helvettiä odottaen. Uhmakkaana. Antaa tulla paholainen, minä en enää vastaan pistä. Mene lävitseni.
Vastaan kävelee tai laahustaa vielä kymmeniä turisteja, jotka etsivät kuljetusta turvaan lentokentälle. Satunnaisesti tulee bussi, noutaen etuoikeutetusti vain oikean merkkisiä turisteja.
Pääkonttoreista on annettu tiukat ohjeet: vain meidän asiakkaita. Enää ei yhdistä avuntarjonnassa ihmisyys, vain asiakassuhde.
Ajoimme mopomme suuren pohjoismaisen Apollo Matkatoimiston auton eteen uhmakkaasti, jotta se ottaisi puolityhjään autoon lisää pakenevia maanmiehiä ja muunlaisia. Bussikuski osoitti ammattitaitonsa: nopea peruutus ja häipyminen.
Nyrkillä ei jaksanut lyödä sivulasia rikki. Eikä olisi auttanutkaan - markkinavoimia vastaan. Sivistys ja sen mukainen käyttäytymisnormisto oli tuotu paikalle. 50 istumapaikan bussiin otettiin vain 40, koska tilaa piti olla pussukoille ja kasseille. Pitihän veistetyt elefantit ja palmuviinapullot viedä tuliaisiksi kotiin!
Paikallisia olisi mahtunut ilman tavaroita bussiin 150. Normaaliolosuhteissa.
Vaan nyt olikin hätätila... Olisipa merilaki voimassa täälläkin. Se edellyttää katastrooffitapauksessa kaikkien tekevän voitavansa kaikkien hyväksi. Erottelematta,minkä firman bonuskortti avustettavalla on.
Emme ole koko aikana nähneet minkään maan hallituksen kustantamaa tai organisoimaa kansalaistensa kuljetusta turvaan. Vain matkatoimistojen tilaamia ja tarkkaan kohdistettuna maksaneisiin asiakkaisiin.
Alueella on vieläkin kymmeniä, ellei satoja (koko rannikolla ehkä tuhansia) omatoimimatkailijoita. Jonkun maan kansalaisia hekin.
Colombon konsulaatissa ilmeisesti vahditaan kassakaapissa olevia rahoja, jotka on kerätty paikallisilta viisumiluvanhakijoilta höynäyttämällä heitä. Viisumi annetaan puolen vuoden kuluttua anomisesta, kun anottu
oleskeluaika on päättymässä.
Näin kävi kummipojallemme Nealille, jolle rahoja ei pyynnöistämme huolimatta palautettu, vaikka viisumia ei voitu käyttää. Kestääkö tämä lähemmän
tarkastelun - Ulkoministeriö?
Saman konsulaatin väki ei vaivaudu edes paikan päälle diplomaattiautollaan. Kylään, jonka se tietää olevan eräs suomalaismatkailijoiden keskittymistä. Ja jossa tuho on pahimpia.
Olemme nyt lähes yhtäjaksoisesti pyrkineet auttamaan evakuoinnissa pelkästään vetoamalla ihmisten humaanisuuteen. Ei karsinoimalla, vaan tasapuolisesti auttamalla ihmisiä. On Luojan onni, että uutta aaltoa ei ole tullut. Se olisi vielä uusi katastrofi, sillä kukaan ei tunnu tietävän vaaratekijöiden merkitystä. Juuri äskettäin ilmestyivät ensimmäiset sotilaat katukuvaan. Ja muutama poliisikin. Maaseudulta tosin. Paikalliset poliisit istuvat edelleen ringissä tuhoutuneen poliisiaseman puutarhassa tekemässä keskinäistä "surutyötään".
Kuolleita hakevat ja noutavat viranomaiset - tai lienevätkö omatoimisia kansalaisia - ovat ainoita, joiden näkee toimivan.
Polttoainepula on tietenkin kova, eikä sitä helpota maaseudulta kuorma-autolastillisten nuorten miesten huvitteluretket suurta näytelmää katsomaan.
Tämä näky on monella muotoa epätodellinen. Vanhukset pysyvät majoissaan ja taloissaan, mutta tuhoalueelta viimeisetkin ovat muuttamassa viidakkoon sukulaistensa luo.
Tässä kulttuurissa hoidetaan ihmisten sosiaali-ym avustukset suvun kesken. Ei täällä huudeta hallitusta apuun. On opittu tulemaan toimeen äheisten kanssa.
Tuhoalueen viemäreistä alkaa nousta ja pulputa saastetta. Hetkessä alueen tartuntariskit ovat suuret. Yritämme välttää pahimmalle alueelle menemistä. Saappaita ei löydy mistään. Niillä olisi nyt käyttöä. On alkamassa kulkutautien aalto. Rannasta 2 km päässä on Naganden viidakkojärvi, jonka hetteiköstä 2 vuotta
sitten löysimme 5 perheen yhteiskunnan,jotka elivät viheliäisissä olosuhteissa.
Ennen tätä katastrooffia luulimme, ettei ihmisellä voi olla enää pahempaa asuinpaikkaa. Nyt on. Näille perheille käynnistimme avustusprojektin viime vuonna hankkiaksemme heille tontit ja asunnot. Se työ on aloitettu ja nyt sen tarve on entistäkin todellisempi.
Runsas viikko sitten kävimme tarkistamassa hetteikkölasten koulutustukitarpeen. Saimme kummilapsitoimintaan neljä lasta. 12 v tyttö, koulussa erinomaisesti menestyvä, sai kummivanhemman (kiitos Lehtosen Jaakko), mutta hänen 8v veljeään Harsia ei voitu ottaa, koska kustakin perheestä pyrittään avustamaan vain yhtä lasta. Näin mahdollisimman moni perhe saa avun.
Harsi oli myös leikkimässä rannassa,kun vesimassa vyöryi hetteikköön. Naapurin 2v serkkupoika tempautui hyökyn mukana järvelle. Harsi,joka ei osannut edes uida, hyppäsi perään ja sai vedettyä pojan takaisin. Hän on tragedian sankari Hän pyysi palkkioksi kynää. Annoimme kynän ja bomban (makeisen) koska hän olisi sitä halunnut, vaikka ei kehdannut pyytää. Otimme pojan omaksi kummilapseksemme-muiden lisäksi.(Ehkä joku Teistä haluaa ottaa hänet?) Sankarin.
Uuden aallon tuoma riski on kuitenkin olemassa, vaikka viranomaiset vähättelevät sen mahdollisuutta. Kyllä siitä ajoissa ilmoitetaan, jos sellainen vaara on olemassa.
Aivan! Aivan kuin ennen ensimmäistä aaltoa!
Vajaa vuosi sitten, ennen vaaleja sinipunainen vasemmiston ja kommunistien liitto kiersi puolueorganisaatioineen tehokkaasti joka kylän ja
torpan. Vaalipropaganda oli hyvin organisoitu ja tehokas.
He voittivat. Mutta nyt tätä samaa organisaatiota ei saada toimintaan informoimaan ihmisiä vaaroista. Vaalit ovat vasta 2 vuoden päästä.
Saimme puhutuksi hetteikkökylän lapset ja äidit mukaamme asunnollemme. Veimme desinfioivaan pesuun ja puimme heidät puhtaisiin, alunperin muille tarkoitetuille, vaatteisiin. Valmistauduimme kaislamatoin majoittamaan heidät majapaikkaamme.
Portin taakse tulivat isät ja aviopuolisot noutamaan perheitään. Emme pystyneet vakuuttamaan heitä, että täällä heillä on turvallista olla. He halusivat lähteä läheistensä kanssa. Heidän kulttuurissan ei ole turvallista ilman perhettä.
Emme enempää estelleet, sillä tiesimme heidän asettautuneen lähellemme mäen rinteeseen, luostarin kupeeseen. Annoimme mukaan muutaman päivän tarpeeseen ruokaa ja lupasimme tuoda lisää
2-3 päivän päästä.
Näyttää siltä,että näissä olosuhteissa ainoa realistinen tapa auttaa, on tämänkaltainen ruohonjuuritason toiminta. Rajallisin voimavaroin ja mahdollisuuksin.
Huomenna pyrimme, mikäli tiet ovat avoinna naapurikylään Doranduwaan, jossa asuu 2 kummilapsistamme. Paikka on jokisuistossa kalastajien kylä, joka on ollut pahimpien kohteiden joukossa. Laakea tasainen alue aivan meren rannalla. Hätätarvikkeet mukaan ja tilannekartoitus paikan päällä.
Uusia ääniä
Ensimmäiset helikopterien äänet taivaalla. Menossa Gallen tuhoutuneeseen kaupunkiin päin. Sielläkin on varmasti suuri hätä. Ja monessa monessa muussa paikassa. Ambulanssi huutaa kaukana viidakkotiellä. En muista kuulleeni täällä koskaan aiemmin, ambulansseja ei yleisesti ole. Normaalisti viidakkokoirat (suden sukulaiset, raatoeläimet) ulvovat keskiyön jälkeen palatessaan rantojen saalistusretkiltään takaisin viidakkoon.
Nyt ne ulvovat keskellä päivää. Ei koskaan ennen.
Kuulostaa puistattavalta. Talojen pihalla koirat, niiden sukulaisia nekin, yhtyvät ulvontaan. Selkäpiitä puistattaa, ja paikallinen asukas sanoo näiden viidakkosusien vainuavan ihmistä paremmin monia asioita. Ne haistavat kuolleet ihmiset. Ovat raadonsyöjiä.
Väsyttää. Fyysisesti, muttei henkisesti. Ajatukset pyörivät. Miten vielä voin auttaa? Täytyy edetä kohde kerrallaan voimavarojen mukaan. Ainoa asia,joka nyt enää pelottaa, on kulkutaudit. Mutta pyrimme toimimaan mahdollisimman järkevästi.
Poikani Karioskari jätti lentopaikkansa sitä kiireemmin tarvitsevalle ja jäi toistaiseksi auttamaan. Hänestä on ollut suuri apu.
Merikoulussa on opetettu kriisitilanteiden varalle monenlaista tarpeellista, nyt täällä käyttökelpoista taitoa. Evakuointi on yksi niistä.
Poika on hiljainen ja totinen. Olen ylpeä hänestä.
Vaimoni -suurisydämminen auttaja, aina - on järjestämässä naapurimme lääkärirouvaa ja parasta perheystäväämme tänne avuksemme.
Lääkäriasema Pulssin johtaja on luvannut virkavapaata ja Baddegaman luostarin munkkiystävämme ilmoitti juuri, että hän järjestää ainakin kuukaudeksi asunnon Galleen, naapurikaupunkiimme, joka koki yhden pahimmista
onnettomuuksista. Sairaala on kaaoksessa. Hanna Erjanti kokoaa lääkkeitä matkatavaroikseen ja yritämme edesauttaa lennon järjestämisessä. Kyydin uskomme saavamme lentokentältä tänne.
Kuulimme, että SPR on lähettämässä tänne lääkkeitä ja lääkäreitä. Mutta kaikkia lääkäri-Hannoja tarvitaan kiireesti. Asioiden hoidon kannalta ongelmana on viestintävälineiden ylikuormitus, ja läpi pääsee vain hetkittäin. Hyvin harvoin. Siksi rakkaat ystävämme, emme aina ehdi vastata viesteihinne. Onneksi meillä on mopedi, joskin bensaa ei saa mistään. Löysimme veneen polttoainekanisterin, jossa oli petroolia. Muistan lapsuudestani Lyökin-Pappan ohjauksesta, kuinka lämmmin kone käy petroolilla jo varsin hyvin.
Juuri äsken saapui yksi kummipojistamme, Ananda, tuoden murheviestiä 4 km päästä Akurallasta, jossa asui ennen 2000 ihmistä. Nyt siellä on jäjellä 10 koditonta.
Pelkään pahoin,että kuolleiden määrään joudutaan virallisten lukujen päälle lisäämään vielä nolla tai nollia. Seuraamme tilannetta ja olemme kiitollisia myötätunnosta, ja avuntarjouksista.
Lähipäivinä selvinnee käytännön toimet, jolla apua voimme koota ja toimittaa. Herrankukkaron toimistossa Petri Hollmen hoitaa yhteyshenkilönä näitä asioita.
Kiitollisena tuesta.
Pyrin informoimaan jatkossakin mikäli viestiyhteydet toimivat. Meillä kaikki hyvin. Osaammekohan sitä arvostaa.
Pentti-Oskari Kangas
ps.vuosia sitten täältä tullessamme sain luettavaksi kotimatkalla lentokoneessa Hesarin,jonka yleisönosastossa vantaalaisäiti tuskaili, kuinka nykyään on kaikki niin huonosti. Edes yogurttipurkin kantta ei tahdo saada auki...
Pentti-Oskari Kankaan puolesta
Terveisin
Petri Hollmén
Höyrylaivaosakeyhtiö s/s Ukkopekka
Linnankatu 38, 20100 Turku
www.ukkopekka.fi
358-2-5153321
358-400-555225
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kunnioituksestani Pentti-Oskari Kangasta ja hänen perhettään ja avustajiaan tekemäänsä vapaaehtoistyötä kohtaan muutama sananen.
Reinhold Niebuhrin sanoin toivoisin voivani toivottaa heille voimaa, kestävyyttä ja viisautta arvioida omaa jaksamistaan.
>>Jumala, salli minun tyytyä rauhallisesti kaikkeen,
mitä en voi muuksi muuttaa,
suo minulle rohkeutta muuttaa se,
minkä voin, ja viisautta,
niin että tiedän mikä mitäkin on.>Kärsimys on tietoisuuden ainoa lähde
Ei mukavuuden eikä turvallisuuden vaan kärsimyksen avulla ihminen löytää tien itseensä.
Kärsimyksen taltta muotoilee persoonallisuuden.
Se vapauttaa ihmisen kuonasta.
Se auttaa meitä oivaltamaan totuuden selvemmin.
Se tekee kevytmielisistä hiljaisia ja vakaita ja tyhmistä viisaista.
Se koettelee meitä ja auttaa meitä löytämään Oikean Tien,
jotta myöhemmin pystymme palaamaan ”luonnonlakeihin – ja velvollisuuteen”.
Se muuttaa ihmisen ja tekee tämän herkemmäksi toisten onnettomuuksille.
Se vie hänet lähemmäksi Jumalaa, joka ohjaa hänet tutkimattomille teille kohti parannusta.
Siksi kärsimys on kaikkinaisen laajan tiedon ja jokaisen syvällisen sydämen kannalta paitsi välttämätöntä myös väistämätöntä:
Sillä vain siitä kasvaa vain todellinen onneen yltävä elämä.”Onni lunastetaan kärsimyksellä”
tekopyhyyttä kuin oli Arja Saijonmaa rivo "tanssi" Olof Palmen kuoleman jälkeen hänen arkullaan.
Kaipa teidälaisiannekin ihmisiä tarvitaan.
PeeJii
"Toivon, että seriffi antaa tämän olla,
ja ne kommentoijat, joiden sydän on kivettynyt,
jättävät kerrankin viestiketjuun vastaamatta."
Nämä kankaat.
Aktiivisella toiminnallaan he saavat paljon
aikaan.
Sopii olla ylpeä tälläisistä suomalaisista.
http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-01-06,4:275362,1:0:0:0:0:
Tässä alkua (ja jatkoa) auttamisprojektille.
JenniJoutava
Nordea on lahjoittanut 100 000 euroa kansainväliselle Punaiselle Ristille ja 100 000 euroa kansainväliselle Pelastakaa Lapset -järjestölle Aasian katastrofin uhrien auttamiseksi.
HIENOA!
JenniJoutava
SRI LANKA 6.1.05
"Kuulin juuri että nettisivuilla käy päivittäin tuhansia ihmisiä ja päivä päivältä enemmän.
Tehokkaasti olette nettiosoitetta levittäneet, upeaa. Alunperin lähimmilleni tarkoitettu informaatiokanava löytää näemmä uusia tiedoista kiinnostuneita. Osaankohan olla kaiken sen arvoinen? Tämä on yhden ihmisen päiväkirja, joka perustuu täällä paikanpäällä lähipiirini näkemään ja kokemaan – henkilökohtaisiin tuntemuksiin.
Joka vuosi täältä tullessani kotiin päätän yrittää oppia edes vähän näiden upeiden ihmisten elämänviisaudesta. Hyvyydestä, kiitollisuudesta mutta ennen kaikkea toisten ihmisten auttamisesta ja arvostamisesta. Vanha luupää ei ole kuitenkaan kovin otollinen maaperä ja suomettuminen alkaa yleensä hyvin nopeasti takaisin paluun jälkeen. Mutta nyt tuntuu, että vihdoin vähän kolahti. Toivottavasti näin on.
Olen myös saanut sieltä kaukaa tietoja, jotka osoittavat suomalaisissakin poikkeuksellista myötätuntoa, ymmärtämistä ja auttamisenhakua. Olen erittäin onnellinen siitä."
http://www.herrankukkaro.fi/srilanka/index.html
JenniJoutava
tollainen juttu oli kyllä tosi harmillinen oon lukenut että yli sata suomalaistakin kuoli ja ei siinä vielä kaikki sri lankalaisiakin kuoli tosi paljon...