Tyhmä kysymys gepsistä ja kartasta

Mikä mahtaa olla tämän tarkoitus? Ihmettelen.

Argeri kirjoitti:

Mikä mahtaa olla tämän tarkoitus? Ihmettelen.

kunhan tukin keskusteluita

Lolihentai on ilmoitettu ylläpidolle, valmistaudu banaaniin idiootti.

Tuohan on hellpo testata jos sattuu olemaan gepsi käsissä. Laittaa kohteeksi vaikka San Fransiscon ja katsoo mihin suuntaan gepsi neuvoo lähtemään Suomesta.
Hataran muistini mukaan tuota kauan sitten kokoilin, ja gps antoi isoympyräreitin.

Atlantin ylitys on jo sen verran pitkä matka pallon pinnalla, että selvästi lyhimmäksi matkaksi tulee purjehtiminen isoympyräreittiä. Ymmärrät asian helposti, jos tutkit asian karttapallosta etkä tasoon levitetystä kartasta. Jos purjehdit tasokartalla navigoiden, viivasuora linja meren yli leikkaa kaikki meridiaanit samassa kulmassa (ns. loksodromi-reitti), Matkasta tulee todellisuudessa pitempi kuin isoympyräreitistä. Jos katsot isoympyräreittiä tasokartasta, se on kaareva. Siksi isoympyräreittiä purjehtivat ARC-veneet näyttivät seurantakartalta katsottuna purjehtivan kaarevaa reittiä. Sitäkö tarkoitit?
Pallon muotoa ei voi muuttaa tasoksi ilman vääristymiä. Jos pallo projisoidaan lieriöksi ja lieriö leveitetään tasoksi, puhutaan Mercatorin projektiosta. Sitä käytetään merikartoissa.
Plotteri on merikartan (tasokartan) elektroninen versio, johon on liitetty GPS:n määrittämä sijainti. GPS ei ole plotteri.

Jos plotteri osaa isoympyränavigoinnin, mitään erillistä laskentaa ei sen lisäksi tarvita valtamerelläkään.

Monet uudet plotterit osaavat isoympyränavigoinnin. Eli kyllä voi ajaa pelkällä plotterilla. Valtamerellä tosin on mielekkäämpää ajella kompassin avulla.

Kysymys on siis ilmeisesti tästä?

https://www.daftlogic.com/projects-google-maps-distance-calculator.htm

ARC: http://prntscr.com/9ov7h8

Jos gepsi ei osaa huomioida tuota, niin millaisilla laskuilla gepsin näyttämä korjataan?

isoympyräreitti kirjoitti:

Atlantin ylitys on jo sen verran pitkä matka pallon pinnalla, että selvästi lyhimmäksi matkaksi tulee purjehtiminen isoympyräreittiä. Ymmärrät asian helposti, jos tutkit asian karttapallosta etkä tasoon levitetystä kartasta. Jos purjehdit tasokartalla navigoiden, viivasuora linja meren yli leikkaa kaikki meridiaanit samassa kulmassa (ns. loksodromi-reitti), Matkasta tulee todellisuudessa pitempi kuin isoympyräreitistä. Jos katsot isoympyräreittiä tasokartasta, se on kaareva. Siksi isoympyräreittiä purjehtivat ARC-veneet näyttivät seurantakartalta katsottuna purjehtivan kaarevaa reittiä. Sitäkö tarkoitit?
Pallon muotoa ei voi muuttaa tasoksi ilman vääristymiä. Jos pallo projisoidaan lieriöksi ja lieriö leveitetään tasoksi, puhutaan Mercatorin projektiosta. Sitä käytetään merikartoissa.
Plotteri on merikartan (tasokartan) elektroninen versio, johon on liitetty GPS:n määrittämä sijainti. GPS ei ole plotteri.

Lue lisää

Ei ole Atlantin ylityskään niin pitkä matka, että kannattaisi ajella isoympyrää, purjeveneellä on paljon tärkeämpää ajella tuuliennusteen perusteella ja heittää isoympyrä roskiin. Edes nykyaikaiset moottorilla kulkevat kauppalaivat eivät käytä isoympyrää, vaan laskevat reittinsä sääolosuhteiden mukaan reitinoptimointilaitteistolla.

kopk kirjoitti:

Ei ole Atlantin ylityskään niin pitkä matka, että kannattaisi ajella isoympyrää, purjeveneellä on paljon tärkeämpää ajella tuuliennusteen perusteella ja heittää isoympyrä roskiin. Edes nykyaikaiset moottorilla kulkevat kauppalaivat eivät käytä isoympyrää, vaan laskevat reittinsä sääolosuhteiden mukaan reitinoptimointilaitteistolla.

Lue lisää

Tietenkin sääolot ja merivirrat vaikuttavat reitin valintaan, mutta nyt oli kysymys "rhumb line" (loksodromi) vs isoympyräreitin (ortodromi) pituuserosta. En ole laskenut montako M se olisi Atlantin ylityksellä Las Palmasista St.Luciaan. Arvelisin, että ero voisi olla 60-70 M luokkaa.

Valmiiksi laskettu esimerkki on Intian valtameren ylitys Australian Perthistä Etelä-Afrikan Durbaniin. Rhumb lineä käyttäen se on 4376 M ja isoympyrää 4244 M, ero on 132 M eli käytännösssä purjehdusajassa n. 1 vrk.

PlotteriOsaa kirjoitti:

Jos plotteri osaa isoympyränavigoinnin, mitään erillistä laskentaa ei sen lisäksi tarvita valtamerelläkään.

Monet uudet plotterit osaavat isoympyränavigoinnin. Eli kyllä voi ajaa pelkällä plotterilla. Valtamerellä tosin on mielekkäämpää ajella kompassin avulla.

Lue lisää

Tietenkin plotterielektroniikan voi yhdistää autopilottiin ja ohjelmoida ajamaan isoympyräreittiä. Mutta aivan kuten kerroit, käytäntö voi olla toinen.

Omassa veneessäni ei ollut plotteria pallonkierron aikana (startti retkelle oli 13 vuotta sitten). Jos olisi ollut, en varmaankaan olisi pitänyt sitä koko aikaa päällä pitkillä legeillä sähkönkulutuksen takia enkä siksikään, että siitä ei ole mielestäni erikoisempaa hyötyä pitkillä valtamerietapeilla. Ajelin tuuliperäsimellä kaikki valtamerilegit kompassia seuraillen ja merkitsin gps-koordinaatit paperikarttaan 2 x/vrk. Pyrin kyllä pysyttelemään isoympyräreiteillä silloin, kun se oli tuulten kannalta sopivaa. Karttamerkinnöistä näki, että toteutuneet reitit olivat useimmiten lähempänä kaarevia isoympyräreittejä kuin suoria loksodromeja.

kopk kirjoitti:

Ei ole Atlantin ylityskään niin pitkä matka, että kannattaisi ajella isoympyrää, purjeveneellä on paljon tärkeämpää ajella tuuliennusteen perusteella ja heittää isoympyrä roskiin. Edes nykyaikaiset moottorilla kulkevat kauppalaivat eivät käytä isoympyrää, vaan laskevat reittinsä sääolosuhteiden mukaan reitinoptimointilaitteistolla.

Lue lisää

Väärin. Kauppalaivat ajavat Atlantilla aina isoympyräreittiä.

isoympyräreitti kirjoitti:

Tietenkin sääolot ja merivirrat vaikuttavat reitin valintaan, mutta nyt oli kysymys "rhumb line" (loksodromi) vs isoympyräreitin (ortodromi) pituuserosta. En ole laskenut montako M se olisi Atlantin ylityksellä Las Palmasista St.Luciaan. Arvelisin, että ero voisi olla 60-70 M luokkaa.

Valmiiksi laskettu esimerkki on Intian valtameren ylitys Australian Perthistä Etelä-Afrikan Durbaniin. Rhumb lineä käyttäen se on 4376 M ja isoympyrää 4244 M, ero on 132 M eli käytännösssä purjehdusajassa n. 1 vrk.

Lue lisää

No Open CPN ainakin ilmoittaa Las Palmasista St.Luciaan eroksi 19.0 M eli tuolla 2650 M pätkällä eroa on alle prosentti. Tuo tekee reitin muutamasta suorasta pätkästä, jotta voi ajaa kompassisuuntaa. Isoympyrän ensimmäisen ja viimeisen suoranpätkän suuntaero on 14 astetta.

Biskajalta Floridaan on kutakuinkin pisin mahdollinen Atlannin ylitys. Tuossa säästyy jo 130 M 3900 M matkalla, mutta edelleen vain vaivaiset 3%. Tuossa on jo 48 asteen suuntaero.

Purjehtien paljon oleellisempaa on ajaa sopivaa tuulikulmaa päivän tuulessa ja etsiä sopivia tuulia.

Isoympyrän matkahyöty ei riipu vain etäisyydestä, vaan hyvin oleellisesti suunnasta ja leveyspiiristä. Pohjois-eteläsuuntaan ajettaessa isoympyrää ajetaan muutenkin eli kompassiuunta pysyy samana. Samoin ajettaessa pitkin päiväntasaajaa tai oikeastaan päiväntasaajan lähistöllä mihin suuntaan vain. Lähellä napoja taas isoympyrästä tulee suurempi säästö (ellei liikuta pohjois-eteläsuunnassa). Vaikkapa Norjan pohjoiskärjestä 71 leveyspiiriä pitkin Grönlantiin tulee 19 M sääntö "jo" 900 M matkalla. Noilla leveysasteilla nyt harvemmin purjehditaan ja varsinkaan noin pitkiä matkoja. Jos purjehditaan, menee isoympyrä maan tai jäätikön yli eli sitä ei voi kuitenkaan käyttää.

Lentoliikenteessä homma on paljon oleellisempi. Vaikkapa Helsinki New York lennolla säästyy yli 300 M 3600 M matkalla lennettäessä Islannin yli. Matkalla kompassisuunta muuttuu 80 astetta. Kaliforniaan ei taida olla suoria lentoja, mutta sinne säästäisi jo yli 1100 M 4600 M matkalla ja suuntaero olisi 140 astetta. Helsingistä lähdettäisiin suuntaan 332 ja korkeimmillaan oltaisi 78 leveyspiirillä eli Grönlannin pohjoisosassa.

Lisätään vielä Helsinki Hawaiji. Suorin reitti suoraan pohjoisnavan yli säästöä 2200 M 6040 M matkalla. Eihän tuossa menisi kuin reilut 12 tuntia 900 km/h lentovauhdilla. Mikäs on nopein reitti tuonne olemassa olevilla reittilennoilla? 22 tuntia?

Joakim1 kirjoitti:

Lisätään vielä Helsinki Hawaiji. Suorin reitti suoraan pohjoisnavan yli säästöä 2200 M 6040 M matkalla. Eihän tuossa menisi kuin reilut 12 tuntia 900 km/h lentovauhdilla. Mikäs on nopein reitti tuonne olemassa olevilla reittilennoilla? 22 tuntia?

Lue lisää

Ei mennyt lentoaikaa Hawaillle 22h. Välilasku oli Los Angelesissa. Hataran muistikuvani mukaan 16 h on lähempänä. Kävin kerran purjehtimassa vuokraveneellä Oahusta muille saarille. Reitti meni tosiaan yli Grönlannin ja lentosuunnat tasokartalla ovat omituiset.

isoympyräreitti kirjoitti:

Tietenkin sääolot ja merivirrat vaikuttavat reitin valintaan, mutta nyt oli kysymys "rhumb line" (loksodromi) vs isoympyräreitin (ortodromi) pituuserosta. En ole laskenut montako M se olisi Atlantin ylityksellä Las Palmasista St.Luciaan. Arvelisin, että ero voisi olla 60-70 M luokkaa.

Valmiiksi laskettu esimerkki on Intian valtameren ylitys Australian Perthistä Etelä-Afrikan Durbaniin. Rhumb lineä käyttäen se on 4376 M ja isoympyrää 4244 M, ero on 132 M eli käytännösssä purjehdusajassa n. 1 vrk.

Lue lisää

Jos plotteeille, tai GPS:n näytölle, merkitsee kaksi erillistä pistettä, niin laite näyttää niiden välisen matkan ja suunnan isoympyränä( tason kehän, jonka keskipiste leikkaa maapallon keskiön).Eli lyhyimmän mahdollisen matkan A:sta B: hen. Jos tätä " viivaa"( plotterilla) lähtee tunnollisesti seuraamaan, ja samalla merkitsee sijainnin tasasin väliajoin merikorttiin (mercatorin projektiossa), huomataan että kuljetaan pohjoiseen kaartuvaa reittiä ( etelään eläisellä pallonpuliskolla), samalla kun kompassisuunta muuttuu jatkuvasti.
Jos taasen ei muuta kompassisuuntaa lainkaan lähdön jälkeen, vaan seuraa merikartan " suoraa viivaa( loxodromia) perille asti, tulee todellisuudessa kujettua etelään kaarevaa, pidempää matkaa, verrattuna lyhyimpään( isoympyrään).
Kauppalaivat ovat aina,(lähtökohtaisesti, ettei mitään muuta ole tarvinnut huomioida), paitsi Itämerellä, Pohjanmerellä jne., seuranneet isoympyrää. Perämieheltä,joka ei asettaisi laivan isoympyräkurssille, kyseenalastettaisiin hänen pätevyyttään! Vaikka olisi kysymys "vain " 20 n.m. , reilun tunnin säästöstä. Tunti polttoaineissa ( tonneja) ja tunti satamassa, on "rahaa"!

AinaIsoympyrää kirjoitti:

Väärin. Kauppalaivat ajavat Atlantilla aina isoympyräreittiä.

Väärin, eivät todellakaan aja.

Utelaisuudesta kysyn, mitä "todellisuutta" tarkoitat "jäärillä", jotka eivät valtamerellä käytä plotteria? Mikä keskustelussa oli "harhaanjohtavaa"? Mielestäni sekoilet yleistyksissäsi ja myös navigointiasioissa. Paljonko sinulla, 10-14, on omaa kokemusta valtamerien ylityksistä?
Itse en edelleenkään käytä plotteria valtamerellä (valtameripurjehdusta viimeksi v. 2015) siksi, että plotterikartat ovat kalliita ja valtameren ylityksissä eivät ole mitenkään oleellisia. Paperikartta koordinaatit yms. näyttävä gps on halvempi ja käytännöllisempi vaihtoehto. Rannikkopurjehdus on asia erikseen, mutta siinäkään plotteri ei ole mitenkään välttämätön. Paperikartat tarvitaan joka tapauksessa.

Lähes kaikilla tuntemillani valtameripurjehtijoilla on veneissään pc:lle ladatut elektroniset kartat, esim. MaxSea tai Tsunamis. Maailman merikarttojen hinta plotteriin ladattavassa muodossa vaikkapa Navionicsin karttakorteilla olisi luultavasti kallis investointi. Sinä kai kerrot kustannuksen, jos kerran käytät plotterinavigointia valtamerireissullasi?

Tietenkin hätänavigoinnin keinot pitää opetella ennenkuin valtamerille lähtee. Ainakin aikaisemmin ARC-tapahtumassa oli erinomaisia hätänavigoinnin luentoja.
Levitätkö nyt sellaista oppia, että ylimalkainen pohjoisen ja etelän erottaminen on riittävän turvallinen navigointitapa Itämerellä, kun plotteri menee epäkuntoon?

"Ihminen on viisaimmillaan, kun se puhuu asiasta jota ei tunne".

Ennen gps- ja plotteriaikaa yksi tuttu ei Tallinnasta palatessaan päivällä uskaltanut merenkäynnin takia tulla sisään Rönnskärin vierestä, vaan lähti myötäiseen ja tuli helpompaa reittiä Helsingin Matalan kautta.

Mutta 10-14 tulee ilman elektroniikan apua Itämerellä mihin tahansa kaikissa keleissä niin valoisassa kuin pimeässä.

Eikä tarvitse solmuja veneen kiinnitykseen rantauduttuaan.

einiintaitava kirjoitti:

"Ihminen on viisaimmillaan, kun se puhuu asiasta jota ei tunne".

Ennen gps- ja plotteriaikaa yksi tuttu ei Tallinnasta palatessaan päivällä uskaltanut merenkäynnin takia tulla sisään Rönnskärin vierestä, vaan lähti myötäiseen ja tuli helpompaa reittiä Helsingin Matalan kautta.

Mutta 10-14 tulee ilman elektroniikan apua Itämerellä mihin tahansa kaikissa keleissä niin valoisassa kuin pimeässä.

Eikä tarvitse solmuja veneen kiinnitykseen rantauduttuaan.

Lue lisää

10-14 ei muuten ole paljastanut, pystyykö Hän käyttämään solmuja mittayksikköinä, vaikka ne eivät veneen kiinnitykseen sovellukaan.

;-)

>>jos elektroniikka pettää totaalisesti, niin Itämerellä löytää kyllä rantaan

Juu, rantaan löytää ihan varmasti. Mutta vaikka Hangon ja Jussarön välissä se ensimmäinen vastaantuleva ranta on todennäköisesti metrin syvyydessä oleva kari, johon köli kolahtaa.

juu987 kirjoitti:

>>jos elektroniikka pettää totaalisesti, niin Itämerellä löytää kyllä rantaan

Juu, rantaan löytää ihan varmasti. Mutta vaikka Hangon ja Jussarön välissä se ensimmäinen vastaantuleva ranta on todennäköisesti metrin syvyydessä oleva kari, johon köli kolahtaa.

Lue lisää

No ei kai kukaan niin tyhmä olekaan, että lähtee yrittämään sitä rantautumista tuntemattomaan kohtaan, jossa ei ole väylämerkintää? Eli "rantaan löytäminen" tarkoittaa käytännössä merkityn väylän löytämistä tai maastokohteen, vaikkapa majakan, tunnistamista. Ja kyllä, siihen riittää Itämerellä sen tason navigaatio, että erottaa pohjoisen etelästä. Vain osaamattomat väittävät muuta.

erikoinenasenne kirjoitti:

Utelaisuudesta kysyn, mitä "todellisuutta" tarkoitat "jäärillä", jotka eivät valtamerellä käytä plotteria? Mikä keskustelussa oli "harhaanjohtavaa"? Mielestäni sekoilet yleistyksissäsi ja myös navigointiasioissa. Paljonko sinulla, 10-14, on omaa kokemusta valtamerien ylityksistä?
Itse en edelleenkään käytä plotteria valtamerellä (valtameripurjehdusta viimeksi v. 2015) siksi, että plotterikartat ovat kalliita ja valtameren ylityksissä eivät ole mitenkään oleellisia. Paperikartta koordinaatit yms. näyttävä gps on halvempi ja käytännöllisempi vaihtoehto. Rannikkopurjehdus on asia erikseen, mutta siinäkään plotteri ei ole mitenkään välttämätön. Paperikartat tarvitaan joka tapauksessa.

Lähes kaikilla tuntemillani valtameripurjehtijoilla on veneissään pc:lle ladatut elektroniset kartat, esim. MaxSea tai Tsunamis. Maailman merikarttojen hinta plotteriin ladattavassa muodossa vaikkapa Navionicsin karttakorteilla olisi luultavasti kallis investointi. Sinä kai kerrot kustannuksen, jos kerran käytät plotterinavigointia valtamerireissullasi?

Tietenkin hätänavigoinnin keinot pitää opetella ennenkuin valtamerille lähtee. Ainakin aikaisemmin ARC-tapahtumassa oli erinomaisia hätänavigoinnin luentoja.
Levitätkö nyt sellaista oppia, että ylimalkainen pohjoisen ja etelän erottaminen on riittävän turvallinen navigointitapa Itämerellä, kun plotteri menee epäkuntoon?

Lue lisää

Yllattavan moni purjehtii nykyaan kokonaan ilman paperikarttoja. Kyseessa ovat silloin oikeastaan aina nuoremmat eurooppalaiset matalan budjetin matkantekijat. Suomalaisveneissa taman kaltainen miehistopohja on kuitenkin tuiki harvinainen. Kattavien paperikarttojen hankkiminen jo Euroopan rannikosta aiheuttaa merkittavan loven matkakassaan.

Asioista muutama vuosi sitten tiettamattomana tein ratkaisun hankkia muutaman paperikartan tyyliin Kielin kanava yhdessa kulmassa ja Brest toisessa kulmassa, Biskajasta yksi lehti ja Portugalin rannikosta kolmas. Lisaksi plotterikartta sen mukaan miten hankalaksi arvioin ko. merialueen rannikko-olot. Nain ollen Navionics Gold Kielista Gibraltariin ja muuten Silver, eli koko muu Eurooppa. Lisana on halvassa, mutta AIS -moduulilla varustetussa tabletissa muutaman kympin hintainen ja lahinna reittisuunnitteluun kaytetty Navionics Gold. Nuo yhdistettyna hyvaan pilottikirjaan toimivat ja viimeiset 5000 mpk Valimerella on mennyt ilman paperikarttoja. Jatkan varmasti niin etta plotterissa on Silver -taso ja tabletissa Gold ja muuten pilottikirja.

Laajemmin en paperikarttoja enaa ainakaan etukateen osta, menin sitten minne tahansa. Eras usein tapaamani pohjoismainen venekunta ajaa pelkalla iPadilla joka on vedenpitavassa laatikossa ruorimiehen ulottuvilla. Ihan tuohon en uskaltaisi menna. iPad veneen sisalla ja ulkona sen halpaa karttaohjelmistoa wifilla hyodyntava plotteri saattaisi olla nykytiedon valossa optimiratkaisu.

Ratkaisu ei ole optimaalinen, mutta se osaltaan mahdollistaa matkanteon olemassaolevin rahallisin resurssein.

Ariel37 kirjoitti:

Yllattavan moni purjehtii nykyaan kokonaan ilman paperikarttoja. Kyseessa ovat silloin oikeastaan aina nuoremmat eurooppalaiset matalan budjetin matkantekijat. Suomalaisveneissa taman kaltainen miehistopohja on kuitenkin tuiki harvinainen. Kattavien paperikarttojen hankkiminen jo Euroopan rannikosta aiheuttaa merkittavan loven matkakassaan.

Asioista muutama vuosi sitten tiettamattomana tein ratkaisun hankkia muutaman paperikartan tyyliin Kielin kanava yhdessa kulmassa ja Brest toisessa kulmassa, Biskajasta yksi lehti ja Portugalin rannikosta kolmas. Lisaksi plotterikartta sen mukaan miten hankalaksi arvioin ko. merialueen rannikko-olot. Nain ollen Navionics Gold Kielista Gibraltariin ja muuten Silver, eli koko muu Eurooppa. Lisana on halvassa, mutta AIS -moduulilla varustetussa tabletissa muutaman kympin hintainen ja lahinna reittisuunnitteluun kaytetty Navionics Gold. Nuo yhdistettyna hyvaan pilottikirjaan toimivat ja viimeiset 5000 mpk Valimerella on mennyt ilman paperikarttoja. Jatkan varmasti niin etta plotterissa on Silver -taso ja tabletissa Gold ja muuten pilottikirja.

Laajemmin en paperikarttoja enaa ainakaan etukateen osta, menin sitten minne tahansa. Eras usein tapaamani pohjoismainen venekunta ajaa pelkalla iPadilla joka on vedenpitavassa laatikossa ruorimiehen ulottuvilla. Ihan tuohon en uskaltaisi menna. iPad veneen sisalla ja ulkona sen halpaa karttaohjelmistoa wifilla hyodyntava plotteri saattaisi olla nykytiedon valossa optimiratkaisu.

Ratkaisu ei ole optimaalinen, mutta se osaltaan mahdollistaa matkanteon olemassaolevin rahallisin resurssein.

Lue lisää

Voisipa kenties nykyisin saada halvoilla komponenteilla ulos jonkun 10" vedenpitävän näytön. Siihen sitten sisällä olevasta plotterista tai tietokoneesta kuva. Kömpelöä olisi se, että nappuloita joutuisi painelemaan sisällä. Itselläni on veden- ja iskunkestävä tabletti ulkona eikä varsinaista plotteria ollenkaan. Varalaitteina on vedenkestävä puhelin ja ylimääräinen halpatabletti. Pääasiassa käytän kyllä paperikarttaa. Plussana se, että lasten kyllästyessä voi tabletista näyttää heille lastenohjelmia ulkonakin istuessa, jos on verkko riittävän hyvä.

10-14 kirjoitti:

No ei kai kukaan niin tyhmä olekaan, että lähtee yrittämään sitä rantautumista tuntemattomaan kohtaan, jossa ei ole väylämerkintää? Eli "rantaan löytäminen" tarkoittaa käytännössä merkityn väylän löytämistä tai maastokohteen, vaikkapa majakan, tunnistamista. Ja kyllä, siihen riittää Itämerellä sen tason navigaatio, että erottaa pohjoisen etelästä. Vain osaamattomat väittävät muuta.

Lue lisää

Kun en tunne sinua, niin en tiedä kuinka viisas tai tyhmä olet. En myöskään pysty lukemaan ajatuksiasi. Jos siis tarkoitat "väylän alkuun", niin sinun ei kannata kirjoittaa "rantaan". Tämä nettikeskustelu menee turhan vaikeaksi, jos kirjoitat ihan muuta kuin tarkoitat.

Ariel37 kirjoitti:

Yllattavan moni purjehtii nykyaan kokonaan ilman paperikarttoja. Kyseessa ovat silloin oikeastaan aina nuoremmat eurooppalaiset matalan budjetin matkantekijat. Suomalaisveneissa taman kaltainen miehistopohja on kuitenkin tuiki harvinainen. Kattavien paperikarttojen hankkiminen jo Euroopan rannikosta aiheuttaa merkittavan loven matkakassaan.

Asioista muutama vuosi sitten tiettamattomana tein ratkaisun hankkia muutaman paperikartan tyyliin Kielin kanava yhdessa kulmassa ja Brest toisessa kulmassa, Biskajasta yksi lehti ja Portugalin rannikosta kolmas. Lisaksi plotterikartta sen mukaan miten hankalaksi arvioin ko. merialueen rannikko-olot. Nain ollen Navionics Gold Kielista Gibraltariin ja muuten Silver, eli koko muu Eurooppa. Lisana on halvassa, mutta AIS -moduulilla varustetussa tabletissa muutaman kympin hintainen ja lahinna reittisuunnitteluun kaytetty Navionics Gold. Nuo yhdistettyna hyvaan pilottikirjaan toimivat ja viimeiset 5000 mpk Valimerella on mennyt ilman paperikarttoja. Jatkan varmasti niin etta plotterissa on Silver -taso ja tabletissa Gold ja muuten pilottikirja.

Laajemmin en paperikarttoja enaa ainakaan etukateen osta, menin sitten minne tahansa. Eras usein tapaamani pohjoismainen venekunta ajaa pelkalla iPadilla joka on vedenpitavassa laatikossa ruorimiehen ulottuvilla. Ihan tuohon en uskaltaisi menna. iPad veneen sisalla ja ulkona sen halpaa karttaohjelmistoa wifilla hyodyntava plotteri saattaisi olla nykytiedon valossa optimiratkaisu.

Ratkaisu ei ole optimaalinen, mutta se osaltaan mahdollistaa matkanteon olemassaolevin rahallisin resurssein.

Lue lisää

Itse en purjehdi ilman paperikarttoja ja siihen on monta syytä. Yksi on reittien hahmottaminen, joka omasta mielestäni on helpoin paperikartoista . Merikartastoni on pääasiassa valokopiokarttoja (vain Itämeren ja Pohjanmeren alueen kartat ovat alkuperäiskarttoja), koska ne ovat halpoja eivätkä ohuina vie yhtä paljon tilaa kuin normaalit paperikartat. Lähes kaikki tuntemani pallonkiertäjät käyttivät kopiokarttoja (esim. Uudessa-Seelannissa niitä sai metrihintaveloituksella CopyWorld-nimisestä karttakopiointiliikkestä. Tilaus tehtiin karttaluettelosta kruksaamalla).
Elektroniikan haavoittuvuudesta on ehtinyt tulla omia kokemuksia. Yksi läppäri hajosi kansisaranoiden pettämisestä, toinen yhdestä ainoasta merivesiroiskeesta. Ensimmäisen plotterini hankin vasta pallonkierron jälkeen. Se pimeni yllättäen neljän käyttövuoden päästä. Uusi plotteri ei pimentynyt, mutta hyytyi jo takuuaikana näyttämään samaa sijaintia. Korjattiin takuuna, kun ensin olin purjehtinut muutaman tuhat M korjauspaikkaan. Elektroniikkakortti vaihdettiin. Sen jälkeen se toimi ongelmitta, kunnes toissakesänä pimeni yllättäen. Se kuitenkin käynnistyi muutaman yrityksen jälkeen uudelleen. Sen jälkeen on toiminut eikä mitään vikaa laitteessa tai kaapeleissa todettu.
Yksi gps-antenni on vaurioitunut suolavesikorroosiosta. (Paristokäyttöinen vara-gps on ollut aina mukana. Siinä ei ole karttanäyttöä).
PC on siitä huono väline, että sen virrankulutus on suuri ja sen mekaaninen kestävyys on avomerikäytössä heikohko, merivedestä se ei tykkää ollenkaan.

Ymmärrän kyllä, että purjehdusreviiri vaikuttaa siihen, minkälaisia navigointilaitteita kukin pitää omaan käyttönsä parhaina. Hyvä plotteri on hyvä juuri niin kauan, kun se toimii ilman häiriöitä. Navionics Gold-korttien hinta taitaa olla samaa tasoa kuin paperikarttojen?

10-14 kirjoitti:

No ei kai kukaan niin tyhmä olekaan, että lähtee yrittämään sitä rantautumista tuntemattomaan kohtaan, jossa ei ole väylämerkintää? Eli "rantaan löytäminen" tarkoittaa käytännössä merkityn väylän löytämistä tai maastokohteen, vaikkapa majakan, tunnistamista. Ja kyllä, siihen riittää Itämerellä sen tason navigaatio, että erottaa pohjoisen etelästä. Vain osaamattomat väittävät muuta.

Lue lisää

Ironista, että purjehtija, joka ei osaa edes paalusolmua, puhuu osaamattomuudesta.

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Itse en purjehdi ilman paperikarttoja ja siihen on monta syytä. Yksi on reittien hahmottaminen, joka omasta mielestäni on helpoin paperikartoista . Merikartastoni on pääasiassa valokopiokarttoja (vain Itämeren ja Pohjanmeren alueen kartat ovat alkuperäiskarttoja), koska ne ovat halpoja eivätkä ohuina vie yhtä paljon tilaa kuin normaalit paperikartat. Lähes kaikki tuntemani pallonkiertäjät käyttivät kopiokarttoja (esim. Uudessa-Seelannissa niitä sai metrihintaveloituksella CopyWorld-nimisestä karttakopiointiliikkestä. Tilaus tehtiin karttaluettelosta kruksaamalla).
Elektroniikan haavoittuvuudesta on ehtinyt tulla omia kokemuksia. Yksi läppäri hajosi kansisaranoiden pettämisestä, toinen yhdestä ainoasta merivesiroiskeesta. Ensimmäisen plotterini hankin vasta pallonkierron jälkeen. Se pimeni yllättäen neljän käyttövuoden päästä. Uusi plotteri ei pimentynyt, mutta hyytyi jo takuuaikana näyttämään samaa sijaintia. Korjattiin takuuna, kun ensin olin purjehtinut muutaman tuhat M korjauspaikkaan. Elektroniikkakortti vaihdettiin. Sen jälkeen se toimi ongelmitta, kunnes toissakesänä pimeni yllättäen. Se kuitenkin käynnistyi muutaman yrityksen jälkeen uudelleen. Sen jälkeen on toiminut eikä mitään vikaa laitteessa tai kaapeleissa todettu.
Yksi gps-antenni on vaurioitunut suolavesikorroosiosta. (Paristokäyttöinen vara-gps on ollut aina mukana. Siinä ei ole karttanäyttöä).
PC on siitä huono väline, että sen virrankulutus on suuri ja sen mekaaninen kestävyys on avomerikäytössä heikohko, merivedestä se ei tykkää ollenkaan.

Ymmärrän kyllä, että purjehdusreviiri vaikuttaa siihen, minkälaisia navigointilaitteita kukin pitää omaan käyttönsä parhaina. Hyvä plotteri on hyvä juuri niin kauan, kun se toimii ilman häiriöitä. Navionics Gold-korttien hinta taitaa olla samaa tasoa kuin paperikarttojen?

Lue lisää

Plotterista tosiaan ei yleensa hankalahkon skaalattavuutensa ja paikkasidonnaisuutensa vuoksi ole oikein reittisuunnitteluun, mutta tabletista taas on siihen. Olen itsekin todennut irtonaiset GPS -antennit hiukan epavarmoiksi, plotteri sisaisella antennilla on mielestani luotettavampi. Jokainen kaapeliliitos missa tahansa veneessa on aina mahdollinen vikapaikka.

Tassa plotteri-inventaarioni:

- jarjestelmaplotteri vuodelta 2003 sisalla, ei karttoja kuin Hki-Sto valilta.
- sen orjanaytto vuodelta 2003 ulkona. Nama ovat sammutettuina.
- irtoplotteri vuodelta 2006, ei karttoja Itameren ulkopuolelta. Ankkurihalyna.
- irtoplotteri vuodelta 2014 ja aiemmin mainitut karttakortit siihen. Ajoplotteri.
- vanha halpa Android -tabletti ja siina Euroopan Navionics. Suunnitteluun.
- vanhaAndroid -kannykka ja siina Euroopan Navionics. Varalla.

Juu, olen elektroniikkamies siviilissa... Noita vaan on kertynyt veneenvaihtojen yhteydessa ja nyt on aika monenkertaiset varmistukset. Voihan GPS -signaali kadota silti, mutta silloinkin olisin samassa tilanteessa kuin paperikarttamies, positiota vailla mutta kartta ruudussa. Lisaksi aina mahdollisessa black out -tilanteessa kannykka ja tabletti ovat itsenaisia.

Norjasta Gibraltariin ja hiukan Valimeren puolelle oleva Navionics maksoi reilut 200 euroa. Se ei ole valttamaton, tuolloin 50 euroa maksanut silverkin riittaisi ja siina on koko Eurooppa. Silla ajan Itamerella ja Valimerella, Gold siis oli vain Atlantilla.

Ainoa plotterivika tuli helteessa 8 vuotta sitten. Raymarine RC435i alkoi nayttaa veneen kiitavan noin 50 solmua lasissa yli Loviisan atomivoimalan ja edelleen koilliseen... Laitoin laitteen jaakaappiin jaahylle ja 10 minuutin kuluttua se toimi taas oikein.

Taidan hommata kopiokarttoja jos reissu kay yli Atlantin. Paperikartan jalkidokumentaarinen arvo on suuri, vaikka sitten vanhainkodissa seinalla joskus ja taynna paikanmaarityspisteita....

10-14 kirjoitti:

No ei kai kukaan niin tyhmä olekaan, että lähtee yrittämään sitä rantautumista tuntemattomaan kohtaan, jossa ei ole väylämerkintää? Eli "rantaan löytäminen" tarkoittaa käytännössä merkityn väylän löytämistä tai maastokohteen, vaikkapa majakan, tunnistamista. Ja kyllä, siihen riittää Itämerellä sen tason navigaatio, että erottaa pohjoisen etelästä. Vain osaamattomat väittävät muuta.

Lue lisää

Kotona tietsikan ääressä on tosi helppo löytää Itämereltä tuttuja majakoita tai väylämerkkejä ilman kompassia ja karttaa (ymmärsin, että kuulut paitsi solmujen myös paperikarttojen ja magneettikompassin vastustajiin). Onneksi/toivottavasti kukaan ei usko selostuksiasi.
Oletko joskus kokeillut omaa teoriaasi Itämeren ylityksilläsi?

10-14 kirjoitti:

No ei kai kukaan niin tyhmä olekaan, että lähtee yrittämään sitä rantautumista tuntemattomaan kohtaan, jossa ei ole väylämerkintää? Eli "rantaan löytäminen" tarkoittaa käytännössä merkityn väylän löytämistä tai maastokohteen, vaikkapa majakan, tunnistamista. Ja kyllä, siihen riittää Itämerellä sen tason navigaatio, että erottaa pohjoisen etelästä. Vain osaamattomat väittävät muuta.

Lue lisää

Hyvissä olosuhteissa näin. Pimeässä tai sumussa asia on toisin.

Solmujenosaajavauhdissa kirjoitti:

Ironista, että purjehtija, joka ei osaa edes paalusolmua, puhuu osaamattomuudesta.

Fiksut ihmiset osaavat arvioida, mikä taito on tarpeellinen ja mikä ei. Paalusolmu kuuluu niihin tarpeettomiin, vaikka dementoituneet pursiseuraveneilijät eivät sitä tahdo välttämättä ymmärtää. Heidän itsetuntoonsa kun sattuu liikaa se, että kauan sitten kovalla pusertamisella opettelemansa taidot ovat vanhentuneita eikä niitä enää arvosteta.

Joku väitti, että on pelkkää teoriaa etsiä se tuttu maastokohta. Ei ole. Se on nimenomaan tapa, jolla suunnistetaan sisään avomereltä tullessa, jos elektroniikka on pimeänä. Viittaus sumuun ja huonoon näkyvyyteen oli varmaankin vitsi, koska juuri niissä olosuhteissa perinteiset navigointimetodit ovat kelvottomia (ns. dead reckoning esimerkiksi on todellisuudessa arvailua, koska virtausta ja sortoa on mahdoton arvioida luotettavasti.)

juu987 kirjoitti:

Kun en tunne sinua, niin en tiedä kuinka viisas tai tyhmä olet. En myöskään pysty lukemaan ajatuksiasi. Jos siis tarkoitat "väylän alkuun", niin sinun ei kannata kirjoittaa "rantaan". Tämä nettikeskustelu menee turhan vaikeaksi, jos kirjoitat ihan muuta kuin tarkoitat.

Lue lisää

Olisipa mielenkiintoista tietää, miten 10-14 löytää sen väylän ulkopään, jos lähestyy rannikkoa vain summittaisin tiedoin. Minulta se on aina vaatinut huolelleista navigointia alusta lhtien. Monelta on myös jäänyt se väylä löytämättä.

Onko monellakin valtamerellä olijalla mukanaan tai jotain kautta käytössä nauttinen almanakka tai vastaava systeemi ja sekstantti?

Periaatteessa pelkkä tavallinen kello riittää kun vaan osaa

Oceanexplorer kirjoitti:

Periaatteessa pelkkä tavallinen kello riittää kun vaan osaa

Kerro vähän lisää. Mitäs sillä pelkällä kellolla tehdään, "kun vaan osataan"?

;-)

Oceanexplorer kirjoitti:

Periaatteessa pelkkä tavallinen kello riittää kun vaan osaa

Ai tähtien paikan selvittämiseen tiettynä ajanhetkenä?

Oceanexplorer kirjoitti:

Periaatteessa pelkkä tavallinen kello riittää kun vaan osaa

Millä tavalla periaatteessa?

Eikö kellään ole enää veneessä mitään muuta kuin plottereita? Eikö kannattaisi hankkia erillinen, plotterista kokonaan riippumaton gps edes varalle?
Gps-antenni on syytä yhdistää ainakin DSC-VHF:ään, jolloin koordinaatit näkyvät sen näyttöruudulla ja tarvittaessa hätäviestissä. Ne joilla on veneessään navigointimittarit, liittävät gps-signaalin niihin. Itse pidän merten ylityksillä plotterin suljettuna ja gps-näytön kaikuluotaimen ruudulla. Iso plotteriruutu haittaa pimeäadapaatiota öisin, mutta himmennetyt ja pienemmät mittarit huomattavasti vähemmän.
Jos veneessä on tutka, myös sen ruudulta voi lukea gps-koordinaatit. Omassa veneessäni tutka on sisällä eikä sen ruutu haittaa ulkona tähystämistä öisin.

onshore kirjoitti:

Millä tavalla periaatteessa?

Auringon nousuaika ja laskuaika jonkun tunnetun paikan ajassa tiettynä päivämääränä. Auringon summittainen korkeus keskipäivällä.

edesvaraGPS kirjoitti:

Eikö kellään ole enää veneessä mitään muuta kuin plottereita? Eikö kannattaisi hankkia erillinen, plotterista kokonaan riippumaton gps edes varalle?
Gps-antenni on syytä yhdistää ainakin DSC-VHF:ään, jolloin koordinaatit näkyvät sen näyttöruudulla ja tarvittaessa hätäviestissä. Ne joilla on veneessään navigointimittarit, liittävät gps-signaalin niihin. Itse pidän merten ylityksillä plotterin suljettuna ja gps-näytön kaikuluotaimen ruudulla. Iso plotteriruutu haittaa pimeäadapaatiota öisin, mutta himmennetyt ja pienemmät mittarit huomattavasti vähemmän.
Jos veneessä on tutka, myös sen ruudulta voi lukea gps-koordinaatit. Omassa veneessäni tutka on sisällä eikä sen ruutu haittaa ulkona tähystämistä öisin.

Lue lisää

"Ne joilla on veneessään navigointimittarit, liittävät gps-signaalin niihin. "

En ole nyt ihan varma, mihin viittaat "navigointimittareilla", mutta ymmärtäisin sillä kaikua, lokia, tuulimittaria jne. Monilla on käytössä sen verran vanhoja malleja, etteivät ne ymmärrä gps-signaalia; erimerkkisten laitteiden yhteenliittäminen voi olla todellisuudessa mahdotonta, vaikka teoriassa ne olisivat NMEA-yhteensopivia. Oma kokemus liittyy JRC-tutkaan, joka ei sitten millään suostunut ymmärtämään Garminin antamaa gps-sijaintia (tai muitakaan laitteen tarjoamia tietoja). Ja esimerkiksi Raymarinen ST60-sarjan mittareita ei kyllä saa mitään sijaintitieota näyttämään teoriassakaan.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että vara-gps on järkevää olla. Itselläni on vanha käsikapula. Joskus huvikseni olen vertaillut sen ja plotteri-gps:n (jossa on sisäinen antenni) sijaintinäkemystä. On niissä pientä eroa mutta se on siellä kolmannen desimaalin tasolla.

Oceanexplorer kirjoitti:

Auringon nousuaika ja laskuaika jonkun tunnetun paikan ajassa tiettynä päivämääränä. Auringon summittainen korkeus keskipäivällä.

Käytännön tilanteessa ei ihan noin summittaisesti.
Longitudin voi määrittää tarkemminkin. Tarvitset siihen kellon lisäksi ns. maailmanradion (ellei veneessä ole SSB tai satelliittipuh) aikamerkkiä varten. Panet muistiin sen kellonajan, jolloin aurinko nousee ja otat toisen tarkan ajan, jolloin se laskee horisonttiin. Näistä kahdesta ajasta lasket keskiarvon = keskipäivän kellonaika. Radiosta saamasi utc-aika, on kellonaika nollameridiaanilla. Oman keskipäiväsi kellonajan ja utc-keskipäiväajan erosta voit laskea longitudin, kun tiedät 24 h olevan 360° eli 1 tunti on 15°.
Latitudin voit pohjoisella pallonpuoliskolla määrittää, jos sekstanstin puuttuessa käytössä on joku astelevy. Tunnistat Pohjantähden ja määrität montako astetta se on horisontin yläpuolella = latitudi.

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Käytännön tilanteessa ei ihan noin summittaisesti.
Longitudin voi määrittää tarkemminkin. Tarvitset siihen kellon lisäksi ns. maailmanradion (ellei veneessä ole SSB tai satelliittipuh) aikamerkkiä varten. Panet muistiin sen kellonajan, jolloin aurinko nousee ja otat toisen tarkan ajan, jolloin se laskee horisonttiin. Näistä kahdesta ajasta lasket keskiarvon = keskipäivän kellonaika. Radiosta saamasi utc-aika, on kellonaika nollameridiaanilla. Oman keskipäiväsi kellonajan ja utc-keskipäiväajan erosta voit laskea longitudin, kun tiedät 24 h olevan 360° eli 1 tunti on 15°.
Latitudin voit pohjoisella pallonpuoliskolla määrittää, jos sekstanstin puuttuessa käytössä on joku astelevy. Tunnistat Pohjantähden ja määrität montako astetta se on horisontin yläpuolella = latitudi.

Lue lisää

Aurinko on kuitenkin iso , ylä ja alareunan välillä on eroa. Samoin auringon valo ei kulje ilmakehässä suoraan, vaan taipuu. Ja jos reittisi poikkeaa etelä-pohjois akselilta, saat myös longitudiheittoa. Eli noista tulee epätarkkuutta sen verran, että ajaksi riittää ihan mikä tahansa aikarauta.
Yksi Swan kippari lausui lehdistössä muutama vuosi sitten, että Atlantin yli navigointiin riittää käsivarsi ja nyrkki. Pohjantähteä mitattaessa 1 nyrkki on 10 astetta.

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Käytännön tilanteessa ei ihan noin summittaisesti.
Longitudin voi määrittää tarkemminkin. Tarvitset siihen kellon lisäksi ns. maailmanradion (ellei veneessä ole SSB tai satelliittipuh) aikamerkkiä varten. Panet muistiin sen kellonajan, jolloin aurinko nousee ja otat toisen tarkan ajan, jolloin se laskee horisonttiin. Näistä kahdesta ajasta lasket keskiarvon = keskipäivän kellonaika. Radiosta saamasi utc-aika, on kellonaika nollameridiaanilla. Oman keskipäiväsi kellonajan ja utc-keskipäiväajan erosta voit laskea longitudin, kun tiedät 24 h olevan 360° eli 1 tunti on 15°.
Latitudin voit pohjoisella pallonpuoliskolla määrittää, jos sekstanstin puuttuessa käytössä on joku astelevy. Tunnistat Pohjantähden ja määrität montako astetta se on horisontin yläpuolella = latitudi.

Lue lisää

Hmm. Ei taida ihan toimia tuo "auringonnousun ja -laskun keskiarvo" on "keskipäivän kellonaika". Esimerkiksi Helsingissä tänään aurinko nousee 9.13 ja laskee 15.45, keskiarvoksi tulisi jotakuinkin 12.30. Okei, eihän se hirveä heitto ole.

10-14 kirjoitti:

"Ne joilla on veneessään navigointimittarit, liittävät gps-signaalin niihin. "

En ole nyt ihan varma, mihin viittaat "navigointimittareilla", mutta ymmärtäisin sillä kaikua, lokia, tuulimittaria jne. Monilla on käytössä sen verran vanhoja malleja, etteivät ne ymmärrä gps-signaalia; erimerkkisten laitteiden yhteenliittäminen voi olla todellisuudessa mahdotonta, vaikka teoriassa ne olisivat NMEA-yhteensopivia. Oma kokemus liittyy JRC-tutkaan, joka ei sitten millään suostunut ymmärtämään Garminin antamaa gps-sijaintia (tai muitakaan laitteen tarjoamia tietoja). Ja esimerkiksi Raymarinen ST60-sarjan mittareita ei kyllä saa mitään sijaintitieota näyttämään teoriassakaan.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että vara-gps on järkevää olla. Itselläni on vanha käsikapula. Joskus huvikseni olen vertaillut sen ja plotteri-gps:n (jossa on sisäinen antenni) sijaintinäkemystä. On niissä pientä eroa mutta se on siellä kolmannen desimaalin tasolla.

Lue lisää

Navigointimittareilla tarkoitin nimenomaan lokia ja kaikua - myös tuulimittaria, jos sellainen on veneessä. Vanhemmat mittarit ovat NMEA 0183 yhteensopivia, uudemmat NMEA 2000. Oma mittaristoni (loki, kaiku, reiskan vanha autopilotti ym) on edellisen järjestelmän mukaista. Gps-tieto näkyy esim. Furunon pikkututkassa aina kun sen avaa valmiusasentoon. Samoin gps koordinaatit näkyvät dsc-vhf:n ja ssb:n näytöissä. Ehkäpä sinun ongelmasi on se, että gps-antennisi ja muut laitteesi eivät "puhu samaa kieltä", toinen käyttää ehkä 0183 ja toinen 2000. Laitteittesi ohjekirjoista luulisi löytyvän apua.

Vaikka veneessä on mukana paristokäyttöinen vara-gps, myös pieni suunnistuskompassi on tarpeellinen. Esim. joskus on sattunut ankkuripaikalla nousemaan niin tiheää sumu, että jollassa tarvittiin kompassia! Retkeily maissa kuuluu myös monen pitkänmatkanpurjehtijan kuntoiluun.

Aikoinaan ARC:n hätänavigointiluennoilla opastettiin kuinka vaikkapa matkaradiota ja paistinpannua voi käyttää suuntimiseen rannikkoa lähestyessä.

Oceanexplorer kirjoitti:

Auringon nousuaika ja laskuaika jonkun tunnetun paikan ajassa tiettynä päivämääränä. Auringon summittainen korkeus keskipäivällä.

Eli kellon lisäksi tarvitaan auringon nousu- ja laskuaikataulukko sekä jokin tapa mitata auringon korkeus horisontista. ;-) ;-)

Se ei ole kauhean vaikeaa, oletko kokeillut? ;-)

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Käytännön tilanteessa ei ihan noin summittaisesti.
Longitudin voi määrittää tarkemminkin. Tarvitset siihen kellon lisäksi ns. maailmanradion (ellei veneessä ole SSB tai satelliittipuh) aikamerkkiä varten. Panet muistiin sen kellonajan, jolloin aurinko nousee ja otat toisen tarkan ajan, jolloin se laskee horisonttiin. Näistä kahdesta ajasta lasket keskiarvon = keskipäivän kellonaika. Radiosta saamasi utc-aika, on kellonaika nollameridiaanilla. Oman keskipäiväsi kellonajan ja utc-keskipäiväajan erosta voit laskea longitudin, kun tiedät 24 h olevan 360° eli 1 tunti on 15°.
Latitudin voit pohjoisella pallonpuoliskolla määrittää, jos sekstanstin puuttuessa käytössä on joku astelevy. Tunnistat Pohjantähden ja määrität montako astetta se on horisontin yläpuolella = latitudi.

Lue lisää

Ok, periaate on selvä. Tuo edellyttää, ettei ole pilviä aamulla eikä illalla. Mutta ilmeisesti siis veneissä ei ole voimassa olevia almanakkoja kenelläkään.

Tähtinavigointia kirjoitti:

Eli kellon lisäksi tarvitaan auringon nousu- ja laskuaikataulukko sekä jokin tapa mitata auringon korkeus horisontista. ;-) ;-)

Se ei ole kauhean vaikeaa, oletko kokeillut? ;-)

Lue lisää

Jos tietää keskipäivän hetken lähtöpaikan ajassa tietää myös etäisyyden lähtöpaikkaan itä-länsi suunnassa. Jos aurinko paistaa suoraan ylhäältä kesäkuussa ollaan jossakin Cap Verden korkeudella. Sama havainto syyskuussa tarkoittaa päiväntasaajaa.

10-14 kirjoitti:

Hmm. Ei taida ihan toimia tuo "auringonnousun ja -laskun keskiarvo" on "keskipäivän kellonaika". Esimerkiksi Helsingissä tänään aurinko nousee 9.13 ja laskee 15.45, keskiarvoksi tulisi jotakuinkin 12.30. Okei, eihän se hirveä heitto ole.

Lue lisää

Sinun mielestäsi auringon nousun ja laskun keskiarvon mittaaminen ei toimi riittävällä tarkkuudella ja perustelit sitä Helsingin auringon nousu- ja laskuaikojen persuteella. Jätit kertomatta, miten suuri virhe laskemaasi longitudiin tuli!
Sen tietenkin otit huomioon, että Suomessa käytetty kellonaika ei vastaa omaa longitudiamme? Meidän aikavyöhykkeemme keskipäivän kelonaika on eri asia kuin maantieteellisen keskipäivän kellonaika.

Auringon noususta ja laskusta mitatun keskipäiväajan käyttäminen navigoinnissa ei ole minun keksimäni. Sitä suositteli hätänavigointiin Pete "Stokey" Woodall, jolla on asiasta kokemus. Hänen mukaansa tällä menetelmällä päästään n. 20 M tarkkuuteen longitudin määrityksessä. Ks täältä, jos "Stokey" on sinulle tuntematon guru:
http://internationaloceanservices.co.uk

Edellä viitattiin johonkin "swan kipparin" lehtihaastatteluun. Ikivanha kikka rannikkonavigoinnissa ja miksei avomerelläkin on ojennetun käden käyttö summittaisena astemittarina. Nyrkki on noin 10°. Jos ojentaa peukalon ja tähystää nyrkistetyn käden ja peukalon kärjen välistä kulmaa, se on 15°. Sormiakin voi käyttää summittaisena kulmamittarina.
Latitudin määrittämisessä kuitenkin pääsee edes jonkinlaiseen tarkkuuteen vaikkapa viivottimen ja lyijykynän avulla. Ehkä joku muistaa Steven Callahanin, jonka vene upposi Atlantilla valaskolarissa. Callahan navigoi pelastuslautalla yli kahden kk ajan Atlantin yli käyttäen kahdesta lyijykynästä tehtyä kulmamittaria sekstanttina latitudinsa seuraamiseen. Hän halusi tietää, että osuu Karibian saarille.
Navigoinnin perustietojen hallitseminen auttaa monessa tilanteessa. Tiedon puuttumista ei voi korvata elektroniikalla!

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Sinun mielestäsi auringon nousun ja laskun keskiarvon mittaaminen ei toimi riittävällä tarkkuudella ja perustelit sitä Helsingin auringon nousu- ja laskuaikojen persuteella. Jätit kertomatta, miten suuri virhe laskemaasi longitudiin tuli!
Sen tietenkin otit huomioon, että Suomessa käytetty kellonaika ei vastaa omaa longitudiamme? Meidän aikavyöhykkeemme keskipäivän kelonaika on eri asia kuin maantieteellisen keskipäivän kellonaika.

Auringon noususta ja laskusta mitatun keskipäiväajan käyttäminen navigoinnissa ei ole minun keksimäni. Sitä suositteli hätänavigointiin Pete "Stokey" Woodall, jolla on asiasta kokemus. Hänen mukaansa tällä menetelmällä päästään n. 20 M tarkkuuteen longitudin määrityksessä. Ks täältä, jos "Stokey" on sinulle tuntematon guru:
http://internationaloceanservices.co.uk

Edellä viitattiin johonkin "swan kipparin" lehtihaastatteluun. Ikivanha kikka rannikkonavigoinnissa ja miksei avomerelläkin on ojennetun käden käyttö summittaisena astemittarina. Nyrkki on noin 10°. Jos ojentaa peukalon ja tähystää nyrkistetyn käden ja peukalon kärjen välistä kulmaa, se on 15°. Sormiakin voi käyttää summittaisena kulmamittarina.
Latitudin määrittämisessä kuitenkin pääsee edes jonkinlaiseen tarkkuuteen vaikkapa viivottimen ja lyijykynän avulla. Ehkä joku muistaa Steven Callahanin, jonka vene upposi Atlantilla valaskolarissa. Callahan navigoi pelastuslautalla yli kahden kk ajan Atlantin yli käyttäen kahdesta lyijykynästä tehtyä kulmamittaria sekstanttina latitudinsa seuraamiseen. Hän halusi tietää, että osuu Karibian saarille.
Navigoinnin perustietojen hallitseminen auttaa monessa tilanteessa. Tiedon puuttumista ei voi korvata elektroniikalla!

Lue lisää

Juu ei, sattuu sitä viisaammillekin:

"Partioveneet eivät loukanneet Iranin aluevesiä tahallisesti, vallankumouskaartin merivoimien komentaja totesi aikaisemmin iranilaiselle uutistoimistolle. Hänen mukaan aluevesirikkomus johtui amerikkalaisten navigointijärjestelmän hajoamisesta."

http://yle.fi/uutiset/iran_on_vapauttanut_aluevesia_loukanneet_yhdysvaltalaiset_sotilaat/8591156

kokemustenvaihtoa kirjoitti:

Navigointimittareilla tarkoitin nimenomaan lokia ja kaikua - myös tuulimittaria, jos sellainen on veneessä. Vanhemmat mittarit ovat NMEA 0183 yhteensopivia, uudemmat NMEA 2000. Oma mittaristoni (loki, kaiku, reiskan vanha autopilotti ym) on edellisen järjestelmän mukaista. Gps-tieto näkyy esim. Furunon pikkututkassa aina kun sen avaa valmiusasentoon. Samoin gps koordinaatit näkyvät dsc-vhf:n ja ssb:n näytöissä. Ehkäpä sinun ongelmasi on se, että gps-antennisi ja muut laitteesi eivät "puhu samaa kieltä", toinen käyttää ehkä 0183 ja toinen 2000. Laitteittesi ohjekirjoista luulisi löytyvän apua.

Vaikka veneessä on mukana paristokäyttöinen vara-gps, myös pieni suunnistuskompassi on tarpeellinen. Esim. joskus on sattunut ankkuripaikalla nousemaan niin tiheää sumu, että jollassa tarvittiin kompassia! Retkeily maissa kuuluu myös monen pitkänmatkanpurjehtijan kuntoiluun.

Aikoinaan ARC:n hätänavigointiluennoilla opastettiin kuinka vaikkapa matkaradiota ja paistinpannua voi käyttää suuntimiseen rannikkoa lähestyessä.

Lue lisää

Ikävä kyllä ainakin NMEA0183:n kanssa on niin, että vaikka kyseessä on periaatteessa standardoitu rajapinta, niin eri laitevalmistajilla on hiukan erilaisia implementaatioita ja siksi kaikkia laitteita ei kerta kaikkiaan saa keskustelemaan keskenään. Useimmat kyllä saa. Kuten sanoin, Garmin 152 ja JRC1000 ovat yhdistelmä, jolla se ei onnistunut minua kokeneemmaltakaan virittäjältä. Toisaalta taas RO4800 ja Raymarine A50 ovat laitteet, jotka sain jokseenkin helposti viestimään keskenään eli plotteri näyttää radion poimiman AIS-tiedon ja radio taas ymmärtää plotterin (tai plotterin gps-vastaanottimen, jos halutaan nipottaa) kertoman sijainnin.

Autopilottia en ole viitsinyt liittää plotteriin, mutta koska sekin on uudehko Raymarine, se varmaankin onnistuisi yhtä helposti. Mutta ST60 -mittaristoa ei taatusti saa näyttämään sijaintia :)

10-14 kirjoitti:

Ikävä kyllä ainakin NMEA0183:n kanssa on niin, että vaikka kyseessä on periaatteessa standardoitu rajapinta, niin eri laitevalmistajilla on hiukan erilaisia implementaatioita ja siksi kaikkia laitteita ei kerta kaikkiaan saa keskustelemaan keskenään. Useimmat kyllä saa. Kuten sanoin, Garmin 152 ja JRC1000 ovat yhdistelmä, jolla se ei onnistunut minua kokeneemmaltakaan virittäjältä. Toisaalta taas RO4800 ja Raymarine A50 ovat laitteet, jotka sain jokseenkin helposti viestimään keskenään eli plotteri näyttää radion poimiman AIS-tiedon ja radio taas ymmärtää plotterin (tai plotterin gps-vastaanottimen, jos halutaan nipottaa) kertoman sijainnin.

Autopilottia en ole viitsinyt liittää plotteriin, mutta koska sekin on uudehko Raymarine, se varmaankin onnistuisi yhtä helposti. Mutta ST60 -mittaristoa ei taatusti saa näyttämään sijaintia :)

Lue lisää

ST60 -mittariston monitoiminaytto (multi, ei tridata) kylla nayttaa sijaintitiedon jos vaylassa vain on mukana ulkoinen GPS -antenni. Talloin plotterin ei tarvitse olla kaynnistettyna. Plotteriajossa tietenkin monitoiminaytossa pidetaan vaikka kaikunayttoa esilla, mutta valtamerella kaiku ei kuitenkaan syvyyden takia toimi ja vaikkapa juuri positionaytto on silloin hyodyllisempi.

joo, päiväntasaajalla lokso=isoympyrä. Iso ympyräreitin saa kun "leikkaa veitsellä maapallon halki" niin että leikkaus kulkee maapallon keskipisteen kautta. se leikkausreunaa pitkin kulkeva reitti on isoympyrä.
Kaikkein helpoimmin isoympyrän saa pallokartalla: vedä ohut lanka tiukalle karttapallon pinnalle kahden haluamasi paikan välille. Langan reitti on isoympyrä.

juu987 kirjoitti:

joo, päiväntasaajalla lokso=isoympyrä. Iso ympyräreitin saa kun "leikkaa veitsellä maapallon halki" niin että leikkaus kulkee maapallon keskipisteen kautta. se leikkausreunaa pitkin kulkeva reitti on isoympyrä.
Kaikkein helpoimmin isoympyrän saa pallokartalla: vedä ohut lanka tiukalle karttapallon pinnalle kahden haluamasi paikan välille. Langan reitti on isoympyrä.

Lue lisää

Joo, tuolla hän tuo jo aiemmin selitettiinkin, ryhmänä kysyin uudestaan.

Toi on oikeasti kiinnostavaa. Tekis mieli mennä avomerilaivurikuršsille ja oppia kunnolla, mutta puuduin liikaa jo rannikkoon.

juu987 kirjoitti:

joo, päiväntasaajalla lokso=isoympyrä. Iso ympyräreitin saa kun "leikkaa veitsellä maapallon halki" niin että leikkaus kulkee maapallon keskipisteen kautta. se leikkausreunaa pitkin kulkeva reitti on isoympyrä.
Kaikkein helpoimmin isoympyrän saa pallokartalla: vedä ohut lanka tiukalle karttapallon pinnalle kahden haluamasi paikan välille. Langan reitti on isoympyrä.

Lue lisää

Tässä on havainnollinen kuva isoympyräreitin kompassisuunnista ja siitä miltä
isoympyräreitti ja loksodromireitti näyttävät Mercatorin karttaprojektiossa
http://downloads2.esri.com/MappingCenter2007/blog/Mar12Images/Mercator_mercator_projection.png

Jos reittien pituuksia haluaa vertailla, sen voi tehdä pc:lle ladattavalla karttaohjelmistolla. OpenCPN ohjelmiston asennus ja käyttöohjeet löytyvät täältä:
http://www.tighnamara.ca/opencpn/book/export/html/31/

openCPN kirjoitti:

Tässä on havainnollinen kuva isoympyräreitin kompassisuunnista ja siitä miltä
isoympyräreitti ja loksodromireitti näyttävät Mercatorin karttaprojektiossa
http://downloads2.esri.com/MappingCenter2007/blog/Mar12Images/Mercator_mercator_projection.png

Jos reittien pituuksia haluaa vertailla, sen voi tehdä pc:lle ladattavalla karttaohjelmistolla. OpenCPN ohjelmiston asennus ja käyttöohjeet löytyvät täältä:
http://www.tighnamara.ca/opencpn/book/export/html/31/

Lue lisää

Hyvä kuva isoympyrän merkityksesstä. OpenCPN on hyvä mutta ilmeisesti olen poropeukalo kun karttaohjelmien löytäminen ja lataaminen takkuaa. Kertaallen edestakaisin Atlatilla CPN:lla mutta merivesiroiske karttapöydälle pimensi PC:n ja CPN:n.

Hämmästyin lukiessani "10-14":n väitteitä, että Itämerellä löytää väylien suulle, tunnistaa majakat jne. pelkästään erottamalla pohjoisen etelästä.

Omalla veneelläni tein useita Itämeren ylityksiä sinä aikana, kun navigointi perustui kompassiin, mekaaniseen lokiin (Sumlog) ja karttoihin. Jo lyhelläkin avomerietapilla tuli ongelmia, jos kompassisuunta ei ollut tarkka. Oli oleellista huomioida eranto ja kompassin eksymä. En ymmärrä miten esim. Gotska Sandön olisi löytynyt "10-14-menetelmällä".
Ensimmäinen Ahvenemeren ylitykseni 60-luvulla muodostui vaaralliseksi , kun tihkusade ja navakka lounaistuuli yllättivät - venekompassi oli huonosti balansoitu enkä edes ollut selvittänyt sen eksymää. Ei löydettykään Söderarmia eikä Tjärveniä, vaikka lokin mukaan piti jo tunteja aikaisemmin olla Ruotsin rannikolla. Alkoi olla sumuista ja hämärää. Lopulta kuohuvia karikkoja väistellen päästiin saarten suojaan. Sijainti selvisi kysymällä, kun ensimmäinen asuttu saari tuli vastaan. Oltiin saavuttu Svenska Sternarnan eteläpuolle. Seikkailu olisi yhtä hyvin voinut päättyä katastrofiin puutteellisen merimiestaidon takia ( laiminlyöty eksymän määrittäminen ja merenkäyntiin sopimaton kompassi). Paremman kompassin ja huolellisemman navigoinnin avulla suunnistustaito tietysti parani, mutta silti tuli eksymisiä. Sumussa luulimme saapuvamme Allingeen, mutta satama olikin Svaneke. Siihen aikaan käytin avomerellä matkaradiota am-radioasemien suuntimiseen. Matkaradio oli veneen ainoa elektroniikkavaruste ennen radiosuuntimalaitetta (joka oli paristokäyttöinen Seafix).

Vanhoja navigoinnin perustaitoja ei kannattaisi vähätellä, vaikka veneessä on karttaplotteri ja muu navigointielektroniikka. Jonain päivänä…..

perustaidot kirjoitti:

Hämmästyin lukiessani "10-14":n väitteitä, että Itämerellä löytää väylien suulle, tunnistaa majakat jne. pelkästään erottamalla pohjoisen etelästä.

Omalla veneelläni tein useita Itämeren ylityksiä sinä aikana, kun navigointi perustui kompassiin, mekaaniseen lokiin (Sumlog) ja karttoihin. Jo lyhelläkin avomerietapilla tuli ongelmia, jos kompassisuunta ei ollut tarkka. Oli oleellista huomioida eranto ja kompassin eksymä. En ymmärrä miten esim. Gotska Sandön olisi löytynyt "10-14-menetelmällä".
Ensimmäinen Ahvenemeren ylitykseni 60-luvulla muodostui vaaralliseksi , kun tihkusade ja navakka lounaistuuli yllättivät - venekompassi oli huonosti balansoitu enkä edes ollut selvittänyt sen eksymää. Ei löydettykään Söderarmia eikä Tjärveniä, vaikka lokin mukaan piti jo tunteja aikaisemmin olla Ruotsin rannikolla. Alkoi olla sumuista ja hämärää. Lopulta kuohuvia karikkoja väistellen päästiin saarten suojaan. Sijainti selvisi kysymällä, kun ensimmäinen asuttu saari tuli vastaan. Oltiin saavuttu Svenska Sternarnan eteläpuolle. Seikkailu olisi yhtä hyvin voinut päättyä katastrofiin puutteellisen merimiestaidon takia ( laiminlyöty eksymän määrittäminen ja merenkäyntiin sopimaton kompassi). Paremman kompassin ja huolellisemman navigoinnin avulla suunnistustaito tietysti parani, mutta silti tuli eksymisiä. Sumussa luulimme saapuvamme Allingeen, mutta satama olikin Svaneke. Siihen aikaan käytin avomerellä matkaradiota am-radioasemien suuntimiseen. Matkaradio oli veneen ainoa elektroniikkavaruste ennen radiosuuntimalaitetta (joka oli paristokäyttöinen Seafix).

Vanhoja navigoinnin perustaitoja ei kannattaisi vähätellä, vaikka veneessä on karttaplotteri ja muu navigointielektroniikka. Jonain päivänä…..

Lue lisää

Ei pidä luottaa siihen, että on kompassi, kello, sekstantti, kartat tai matkaradio mukana tai että ne toimivat. Kartta voi tippua veneestä ja kello voi olla väärällä aikavyöhykkeellä eksymisen takia.

Siksi on tärkeää, että on luotiliina, jonka avulla mitataan syvyyksiä ja perinteinen naruun perustuva loki, jolla mitataan nopeutta. Ruokaa pitää olla mukana kuivattuna sellaisissa astioissa, jotka saa auki ilman työkaluja koska purkinavaaja on voinut jäädä sekstantin väliin ja vääntyä.

Kaiken kukkuraksi tulivuorenpurkaus on voinut pimentää auringon jopa vuosiksi.

Jonain päivänä...

10-107 kirjoitti:

Ei pidä luottaa siihen, että on kompassi, kello, sekstantti, kartat tai matkaradio mukana tai että ne toimivat. Kartta voi tippua veneestä ja kello voi olla väärällä aikavyöhykkeellä eksymisen takia.

Siksi on tärkeää, että on luotiliina, jonka avulla mitataan syvyyksiä ja perinteinen naruun perustuva loki, jolla mitataan nopeutta. Ruokaa pitää olla mukana kuivattuna sellaisissa astioissa, jotka saa auki ilman työkaluja koska purkinavaaja on voinut jäädä sekstantin väliin ja vääntyä.

Kaiken kukkuraksi tulivuorenpurkaus on voinut pimentää auringon jopa vuosiksi.

Jonain päivänä...

Lue lisää

>>Kaiken kukkuraksi tulivuorenpurkaus on voinut pimentää auringon jopa vuosiksi.

Sen takia onkin syytä kiireesti opetella yönavigointi perinteisillä menetelmillä ;)

pimeäää kirjoitti:

>>Kaiken kukkuraksi tulivuorenpurkaus on voinut pimentää auringon jopa vuosiksi.

Sen takia onkin syytä kiireesti opetella yönavigointi perinteisillä menetelmillä ;)

Lue lisää

Totta, silloin ei haittaa, että aurinko on tuhkapilven peittämä :D

Nykyäänhän Nyhamnilta näkyy Söderarmin lähellä oleva linkkimasto. Ja toiseen suuntaan tullessa Tjärveniltä näkyy Nyhamnin tuulivomalat. Mutta vain kirkkaalla kelillä.

Ensimmäisellä avomeritaipaleella Porkkalasta Tallinnaan mennessä oli myrskyfokan ja reivatun ison keli. Alkoi sitten"Aegna" häämöttämään horisontissa styyrassa. Ihmettelin, että olenko tullut näin paljon itään. Vähän ajan kuluttua alkoi näkymään Aegnakin, ja osoittautui, että ensimmäisenä näkyviin tullut olikin Naissaari. Kun tietää tv-tornin, voi sen havaita jo paljon aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki on toisin.

Tuntuu jotenkin, että "10-14 menetelmällä" ensi kosketus vieraaseen maahan on mitä todennäköisimmin pohjakosketus. Toivottavasti elektroniikka pelaa häiriöittä.

einiintaitava kirjoitti:

Nykyäänhän Nyhamnilta näkyy Söderarmin lähellä oleva linkkimasto. Ja toiseen suuntaan tullessa Tjärveniltä näkyy Nyhamnin tuulivomalat. Mutta vain kirkkaalla kelillä.

Ensimmäisellä avomeritaipaleella Porkkalasta Tallinnaan mennessä oli myrskyfokan ja reivatun ison keli. Alkoi sitten"Aegna" häämöttämään horisontissa styyrassa. Ihmettelin, että olenko tullut näin paljon itään. Vähän ajan kuluttua alkoi näkymään Aegnakin, ja osoittautui, että ensimmäisenä näkyviin tullut olikin Naissaari. Kun tietää tv-tornin, voi sen havaita jo paljon aiemmin, mutta ensimmäisellä kerralla kaikki on toisin.

Tuntuu jotenkin, että "10-14 menetelmällä" ensi kosketus vieraaseen maahan on mitä todennäköisimmin pohjakosketus. Toivottavasti elektroniikka pelaa häiriöittä.

Lue lisää

"Ensimmäisellä avomeritaipaleella Porkkalasta Tallinnaan mennessä oli myrskyfokan ja reivatun ison keli."

Antaa aika heikon kuvan harkintakyvystäsi, että olet ylipäätään lähtenyt sellaisella kelillä Suomenlahtea ylittämään.

Radiopeilaus tuli matkapurjehtijoiden käyttöön oikeastaan vasta sitten, kun edullisia Seafix-radiopeilejä tuli markkinoille. Niinkuin kerroit Gotska Sandön radiomajakka oli helppo suuntia, koska se lähetti signaalia tauotta. Muut Itämeren majakat toimivat vuorotellen. Kun yksi lopetti, seuraava aloitti. Jakso oli sen verran lyhyt, että suuri osa ajasta meni morsetuksen tunnistamiseen. Kukin majakka lähetti omaa kirjainyhdistelmäsignaaliaan.
Ensimmäisillä Pohjanmeren retkillä ennen decca-navigaattotin hankkimista käytin myös kaikua navigointiin, koska rannikoiden syvyyslinjat ovat selkeät. Kaiun ja kuulohavaintojen avulla Hvide Sandin satama löytyi hernerokkasumussa. Ensimmäisillä Englannin purjehduksilla rannikkoitten lähestyminen kannatti ajoittaa niin, ettei aurinko olisi ehtinyt nousta. Majakoiden valotunnuksista pystyi päättelemään mikä loisto milloinkin oli kyseessä. Valojen suuntiminen auttoi paikanmäärityksisssä.

Gps mullisti navigoinnin niin, että muut keinot taitavat unohtua eivätkä kaikki "foorumilaiset" tunnu enää arvostavan edes kompassia. "10-107" epäili, että tuuli vie kartat ja siksi niihinkään ei voi luottaa. Ehkä niin voi käydä saaristoretkellä, jossa karttaa pidetään ulkona. Käytännön ongelma se ei ole. Sama kirjoittaja esitti outoja käsityksiään kellosta ja aikavyöhykkeestä eksymisestä, en ymmärtänyt. Mikä navigointitapa voi perustua aikavyöhykkeisiin?
Perustaitoja on aivan turha vähätellä, vaikka onkin ostanut uuden hienon karttaplotterin ja karttakortteja siihen. Tänäpäivänä esim. US Navyn koulutuksessa on palattu sekstanttinavigoinnin pakolliseen osaamiseen. Siihen on syynsä.

nostalgiasta_nykyaikaan kirjoitti:

Radiopeilaus tuli matkapurjehtijoiden käyttöön oikeastaan vasta sitten, kun edullisia Seafix-radiopeilejä tuli markkinoille. Niinkuin kerroit Gotska Sandön radiomajakka oli helppo suuntia, koska se lähetti signaalia tauotta. Muut Itämeren majakat toimivat vuorotellen. Kun yksi lopetti, seuraava aloitti. Jakso oli sen verran lyhyt, että suuri osa ajasta meni morsetuksen tunnistamiseen. Kukin majakka lähetti omaa kirjainyhdistelmäsignaaliaan.
Ensimmäisillä Pohjanmeren retkillä ennen decca-navigaattotin hankkimista käytin myös kaikua navigointiin, koska rannikoiden syvyyslinjat ovat selkeät. Kaiun ja kuulohavaintojen avulla Hvide Sandin satama löytyi hernerokkasumussa. Ensimmäisillä Englannin purjehduksilla rannikkoitten lähestyminen kannatti ajoittaa niin, ettei aurinko olisi ehtinyt nousta. Majakoiden valotunnuksista pystyi päättelemään mikä loisto milloinkin oli kyseessä. Valojen suuntiminen auttoi paikanmäärityksisssä.

Gps mullisti navigoinnin niin, että muut keinot taitavat unohtua eivätkä kaikki "foorumilaiset" tunnu enää arvostavan edes kompassia. "10-107" epäili, että tuuli vie kartat ja siksi niihinkään ei voi luottaa. Ehkä niin voi käydä saaristoretkellä, jossa karttaa pidetään ulkona. Käytännön ongelma se ei ole. Sama kirjoittaja esitti outoja käsityksiään kellosta ja aikavyöhykkeestä eksymisestä, en ymmärtänyt. Mikä navigointitapa voi perustua aikavyöhykkeisiin?
Perustaitoja on aivan turha vähätellä, vaikka onkin ostanut uuden hienon karttaplotterin ja karttakortteja siihen. Tänäpäivänä esim. US Navyn koulutuksessa on palattu sekstanttinavigoinnin pakolliseen osaamiseen. Siihen on syynsä.

Lue lisää

Muuten hyvini kuvattu vanhoja nav. menetelmiä, mutta radionavigoinnin kohdalla muistisi pettää. Itämeren ( niinkuin muuallakin)RC- majakat ovat aina lähettäneet tunnuksensa jatkuvasti kukin omalla taajuudellaan noin 250-350 khz taajuusalueella. Olisihan se ollut sen ajan tekniikalla aika vaikeata synkronioda lähetyksia, ja olisihan se suuresti vaikeuttanut niiden "peilaamista" jos ei peilattava majakka olisi ollut koko aikaa kuultavissa.

Amicula kirjoitti:

Muuten hyvini kuvattu vanhoja nav. menetelmiä, mutta radionavigoinnin kohdalla muistisi pettää. Itämeren ( niinkuin muuallakin)RC- majakat ovat aina lähettäneet tunnuksensa jatkuvasti kukin omalla taajuudellaan noin 250-350 khz taajuusalueella. Olisihan se ollut sen ajan tekniikalla aika vaikeata synkronioda lähetyksia, ja olisihan se suuresti vaikeuttanut niiden "peilaamista" jos ei peilattava majakka olisi ollut koko aikaa kuultavissa.

Lue lisää

Kuule Amicula, nyt olet erehtynyt! Jatkuvaa signaalia omalla taajuudellaan lähettävät radiomajakat (esim. GotskaS. ja Stavanger) olivat harvinaisempia kuin jaksotettua signaalia yhteisellä taajuudella lähettävät RC-majakat.

Muistanet, että Itämeren radiomajakoiden tunnukset ja taajuudet oli kirjassa, joka kuului jokaisen veneen navigointivarustukseen (jolla oli radiopeili). Muistaakseni radiopeili ja RC-majakkaluettelo oli avomeriluokassa katsastusvaruste. Sattuuko kirja olemaan hyllyssäsi, jotta voisit tarkistaa?

tarkistapa.tietosi kirjoitti:

Kuule Amicula, nyt olet erehtynyt! Jatkuvaa signaalia omalla taajuudellaan lähettävät radiomajakat (esim. GotskaS. ja Stavanger) olivat harvinaisempia kuin jaksotettua signaalia yhteisellä taajuudella lähettävät RC-majakat.

Muistanet, että Itämeren radiomajakoiden tunnukset ja taajuudet oli kirjassa, joka kuului jokaisen veneen navigointivarustukseen (jolla oli radiopeili). Muistaakseni radiopeili ja RC-majakkaluettelo oli avomeriluokassa katsastusvaruste. Sattuuko kirja olemaan hyllyssäsi, jotta voisit tarkistaa?

Lue lisää

Amiculalle tiedoksi, että yleistietoa Itämeren alueen RC-majakoista voi lukea myöskin ao linkistä. Siinä ei valitettavasti kerrota majakoiden morsetunnuksia eikä jaksolukuja. Todetaan kuitenkin, että lähellä toisiaan olevat majakat toimivat samalla taajuudella kukin vuorollaan (aivan kuten kerroin).
Käytännössä Gotskan majakka oli purjehtijalle hyvä, koska se lähetti signaaliaan jatkuvasti. P.Itämeren ylityksillä oli yksinkertaisinta majakkaa kohti (=äänisignaalin minimiä kohti), koska sen lähetys kuului Hankoon asti.
Stavangerin RC-majakka oli erityisen voimakas ja auttoi Pohjanmerellä navigoidessa. Se taisi olla pisimpään toiminnassa ollut radiomajakka.

http://www.fyr.org/wiki/index.php/Radiofyr
"Tidsdelning
Sändningarna från fyrarna var tidsdelade på så vis att
• näraliggande fyrar, i grupper om högst 6 stycken, sände på samma frekvens, men var synkroniserade att sända
• i tur och ordning efter varandra.
Detta gjorde det enklare för navigatören att bestämma sin position eftersom han med en och samma frekvensinställning kunde pejla mer än en radiofyr."

Radiomajakoilla suuntimattomille historiaa yleissivistykseksi. Lentomajakat keskiaalloilla lähettivät jatkuvasti kolmikirjaimista tunnusta. Ne harvoin soveltuivat veneiden suunnistukseen paitsi lentokentän lähellä. Gotska Sandö GDN oli poikkeus. Stavanger oli toinen erikoisuus. Lähetti pitkillä aalloilla viivaa ja pistettä. Vaikka matkaradiolla pystyi kuulemaan montako viivaa tuli ennen kuin alkoi pistesarja (tai oliko päin vastoin). Pitkien ja lyhyiden merkkien suhde kertoi radialin Atlantilla. Systeemi kehitettiin ilmeisesti sukellusveneitä varten ennen Loran Ctä.
Aluksille tarkoitetut radiomajakat lähettivät ryhminä kukin omalla jaksollaan. Jos viritti Almagrundetin jaksolle ja tunnisti signaalin AL, mikä aluksi lähetettiin harvalla tahdilla ja sitten tiuhaan, niin samalla jaksolla hetken kuluttua oli Kungsgrundet KG. Sai ristisuuntiman. Kun siihen ryhmään kuului muistaakseni 6 majakkaa niin kartalle piirretyn risukuvion keskellä luultavasti purjehti. Ensimmäinen eli AL kuului 6 min kuluttua uudelleen sillä jaksolla. Mutta jos oli keskellä Itämerta ja halusi suuntiman Wentpilsistä niin piti virittää uudelleen, tunnistaa ja suuntia WW. Suhteellisen lähellä majakoita sumussa nautofoni möläytti äänensä radiotunnuksen vaihtuessa harvasta nopeaksi tunnukseksi. Siitä navigaattori laski sekunnit kunnes ääni tavoitti veneen ja saatiin etäisyys.

seppomartti kirjoitti:

Radiomajakoilla suuntimattomille historiaa yleissivistykseksi. Lentomajakat keskiaalloilla lähettivät jatkuvasti kolmikirjaimista tunnusta. Ne harvoin soveltuivat veneiden suunnistukseen paitsi lentokentän lähellä. Gotska Sandö GDN oli poikkeus. Stavanger oli toinen erikoisuus. Lähetti pitkillä aalloilla viivaa ja pistettä. Vaikka matkaradiolla pystyi kuulemaan montako viivaa tuli ennen kuin alkoi pistesarja (tai oliko päin vastoin). Pitkien ja lyhyiden merkkien suhde kertoi radialin Atlantilla. Systeemi kehitettiin ilmeisesti sukellusveneitä varten ennen Loran Ctä.
Aluksille tarkoitetut radiomajakat lähettivät ryhminä kukin omalla jaksollaan. Jos viritti Almagrundetin jaksolle ja tunnisti signaalin AL, mikä aluksi lähetettiin harvalla tahdilla ja sitten tiuhaan, niin samalla jaksolla hetken kuluttua oli Kungsgrundet KG. Sai ristisuuntiman. Kun siihen ryhmään kuului muistaakseni 6 majakkaa niin kartalle piirretyn risukuvion keskellä luultavasti purjehti. Ensimmäinen eli AL kuului 6 min kuluttua uudelleen sillä jaksolla. Mutta jos oli keskellä Itämerta ja halusi suuntiman Wentpilsistä niin piti virittää uudelleen, tunnistaa ja suuntia WW. Suhteellisen lähellä majakoita sumussa nautofoni möläytti äänensä radiotunnuksen vaihtuessa harvasta nopeaksi tunnukseksi. Siitä navigaattori laski sekunnit kunnes ääni tavoitti veneen ja saatiin etäisyys.

Lue lisää

Mukava, että kerroit lisää historiaa. Siitä innostuin kertomaan omista laitekokemuksistani korostaakseni nuoren sulkupolven purjehtijoille sitä, että huviveneiden elektroniset navigointilaitteet ovat navigoinnin apuvälineitä - eivät korvaajia.

Ensimmäisen radiosuuntimalaitteeni hankin 1970-luvun puolivälissä, kun aloin tehdä Itämeren ylityksiä ja osallistuin ahkerasti avomerikisoihin. Laite oli paristokäyttöinen Seafix RDF, jossa oli korvakuullokkeet morsetuksen kuuntelemiseen. Kompassista otettiin suuuntima sinne, missä äänisignaali oli heikoin:
https://www.youtube.com/watch?v=UHKwPKbV4og

1970-luvun lopulla purjehdusretkeni alkoivat joka kesä ulottua Pohjanmeren puolelle ja hankin Sailorin RDF:n. Robustissa laitteessa oli aaltoalueet am-asemien säätietojen kuuntelemiseen.
http://www.panbo.com/Sailor_20Radio_20Gary_20Wood_20Panbo_small.jpg

Decca-järjestelmä oli ollut laivaliikenteen käytössä jo kymmeniä vuosia ennenkuin riittävän pieniä ja halpoja decca-navigaattoreita tuli huviveneilyyn.
1980-luvulla ostin Ruotsissa valmistetun LEAB-deccan, joka tuli markkinoille ennen Philipsin AP-deccaa. Leab ei ollut kovin luotettava, Usein kävi niin, ettei laite löytänyt signaalia tai kadotti sen, juuri eniten tarvittaessa. Decca-asemien automaattivalinta oikutteli. Philipsin AP decca oli hieman luottetavampi, mutta ei sekään näyttänyt sijaintia esim. auringon nousun tai laskun aikaan. Jos oli ukkosta ilmassa, decca ei toiminut ja RDF:stä kuuluui pelkkää rätinää.
Tässä linkissä löytyy kuva LEB-deccasta:
http://lasselundell.se/decca.html
Philips AP decca oli tämän näköinen: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b5/Decca_Receiver_Philips.jpg

Decca oli paljon tarkempi kuin radiopeilaus, mutta sekin oli pelkkä apuväline perinteiseen navigointiin (kompassi, loki, majakat, merkinnänpito).

Vasta satelliittien aikakaudella kehitetty gps mullisti navigoinnin. Ensimmäiset venekäyttöön sopivat laitteet tulivat markkinoille 1990-luvulla, jolloin hankin tanskalaisen Philips AP GPS:n. Koordinaattien katsominen gps-laiteesta tuntui “fuskaamiselta”. Aluksi piti muilla menetelmillä varmistaa, ettei gps näyttänyt väärin niinkuin decca toisinaan oli tehnyt.
AP-navigaattoreiden antenneissa oli korroosioalttiutta. Ainakin ite jouduin kaksi kertaa jouduin uusimaan antennin siksi, että se oli lakannut toimimasta korroosion takia eikä ollut korjattavissa. GPS-laite, jota käytin pallonkierrollani, oli tämän näköinen.
http://altendorff.co.uk/wp-content/uploads/2007/01/PhilipsMK8.jpg

Nyt karttaplottereiden aikakaudella moni veneilijä näyttää samaistavan gps:n ja elektronisen kartan. Omat kokemukseni karttaplottereiden luotettavuudesta eivät ole kovin hyviä. Ne ovat samaa laatutasoa kuin muukin huvivene-elektroniikka. “Tunnethan PC:n” sanoi Mid-Atlantic Yacht Servicen elektroniikkaguru Hortassa, “nekin hyytyvät yllättäen ja aivan sama ilmiö on navigointielektroniikassa”.

nostalgiasta.nykyaikaan kirjoitti:

Mukava, että kerroit lisää historiaa. Siitä innostuin kertomaan omista laitekokemuksistani korostaakseni nuoren sulkupolven purjehtijoille sitä, että huviveneiden elektroniset navigointilaitteet ovat navigoinnin apuvälineitä - eivät korvaajia.

Ensimmäisen radiosuuntimalaitteeni hankin 1970-luvun puolivälissä, kun aloin tehdä Itämeren ylityksiä ja osallistuin ahkerasti avomerikisoihin. Laite oli paristokäyttöinen Seafix RDF, jossa oli korvakuullokkeet morsetuksen kuuntelemiseen. Kompassista otettiin suuuntima sinne, missä äänisignaali oli heikoin:
https://www.youtube.com/watch?v=UHKwPKbV4og

1970-luvun lopulla purjehdusretkeni alkoivat joka kesä ulottua Pohjanmeren puolelle ja hankin Sailorin RDF:n. Robustissa laitteessa oli aaltoalueet am-asemien säätietojen kuuntelemiseen.
http://www.panbo.com/Sailor_20Radio_20Gary_20Wood_20Panbo_small.jpg

Decca-järjestelmä oli ollut laivaliikenteen käytössä jo kymmeniä vuosia ennenkuin riittävän pieniä ja halpoja decca-navigaattoreita tuli huviveneilyyn.
1980-luvulla ostin Ruotsissa valmistetun LEAB-deccan, joka tuli markkinoille ennen Philipsin AP-deccaa. Leab ei ollut kovin luotettava, Usein kävi niin, ettei laite löytänyt signaalia tai kadotti sen, juuri eniten tarvittaessa. Decca-asemien automaattivalinta oikutteli. Philipsin AP decca oli hieman luottetavampi, mutta ei sekään näyttänyt sijaintia esim. auringon nousun tai laskun aikaan. Jos oli ukkosta ilmassa, decca ei toiminut ja RDF:stä kuuluui pelkkää rätinää.
Tässä linkissä löytyy kuva LEB-deccasta:
http://lasselundell.se/decca.html
Philips AP decca oli tämän näköinen: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/b5/Decca_Receiver_Philips.jpg

Decca oli paljon tarkempi kuin radiopeilaus, mutta sekin oli pelkkä apuväline perinteiseen navigointiin (kompassi, loki, majakat, merkinnänpito).

Vasta satelliittien aikakaudella kehitetty gps mullisti navigoinnin. Ensimmäiset venekäyttöön sopivat laitteet tulivat markkinoille 1990-luvulla, jolloin hankin tanskalaisen Philips AP GPS:n. Koordinaattien katsominen gps-laiteesta tuntui “fuskaamiselta”. Aluksi piti muilla menetelmillä varmistaa, ettei gps näyttänyt väärin niinkuin decca toisinaan oli tehnyt.
AP-navigaattoreiden antenneissa oli korroosioalttiutta. Ainakin ite jouduin kaksi kertaa jouduin uusimaan antennin siksi, että se oli lakannut toimimasta korroosion takia eikä ollut korjattavissa. GPS-laite, jota käytin pallonkierrollani, oli tämän näköinen.
http://altendorff.co.uk/wp-content/uploads/2007/01/PhilipsMK8.jpg

Nyt karttaplottereiden aikakaudella moni veneilijä näyttää samaistavan gps:n ja elektronisen kartan. Omat kokemukseni karttaplottereiden luotettavuudesta eivät ole kovin hyviä. Ne ovat samaa laatutasoa kuin muukin huvivene-elektroniikka. “Tunnethan PC:n” sanoi Mid-Atlantic Yacht Servicen elektroniikkaguru Hortassa, “nekin hyytyvät yllättäen ja aivan sama ilmiö on navigointielektroniikassa”.

Lue lisää

Kiitokset näistä historiajutuista muistelijoille, hyvin mielenkiintoista luettavaa!

>>nekin hyytyvät yllättäen ja aivan sama ilmiö on navigointielektroniikassa

Ja vaikka laitteet olisivat sähköisesti täysin luotettavia, niin aina voi tulla yllättävä ulkoinen tekijä. Dunckerilla kävi Atlantilla niin, että veneen heilahtaessa aallokossa jakoavain lensi kajuutan poikki ja osui suoraan GPS:n näyttöön. Näyttön halki ja laite täysin toimimaton... ei saanut uutta eikä varaosaa Brasilan rannikolta.

Nyt on pakko kommentoida tuota laatutasoa.
Aivan samalla tavalla kuin vanhentuneessa tekniikassa, ensimmäiset vehkeet eivät oleet kovin ihmeellisisä.

Minun kokemukseni mukaan plotterian laatu on parantunut ja hinta pudonnut merkittävästi ensimmäisistä laitteista tai vaikka 10 vuotta sitten olleista. Silloisen karttaplotterin hinnalla saa kaksi tai kolme vastaavaa tai pari huomattavasti parempaa. gepsejä alkaa olla joka vehkeessä, kohta varmaan hammasharjassakin.

Olisi kiva tietää onko navigointivirheitä sattunut enemmän vai vähemmän suhteessa veneiden määrään karttaplottereiden tultua yleiseen käyttöön. Lähinnän mietin ovatko ne lisänneet turvallisuutta vai huonontaneet sitä.

Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että karttaplotterit ovat lisänneet onnettomuuksia, ne pitäisi tietenkin kieltää vähän samaan tapaan kuin lisäjarruvalot oli kiellettyjä vain Suomessa jonkin aikaa. Muistaakseni oli myös yksi lahko, jonka mukaan ABS-jarrut olisi pitänyt kieltää koska ihmiset ajavat enemmän kolareita niiden takia.

10-107 kirjoitti:

Nyt on pakko kommentoida tuota laatutasoa.
Aivan samalla tavalla kuin vanhentuneessa tekniikassa, ensimmäiset vehkeet eivät oleet kovin ihmeellisisä.

Minun kokemukseni mukaan plotterian laatu on parantunut ja hinta pudonnut merkittävästi ensimmäisistä laitteista tai vaikka 10 vuotta sitten olleista. Silloisen karttaplotterin hinnalla saa kaksi tai kolme vastaavaa tai pari huomattavasti parempaa. gepsejä alkaa olla joka vehkeessä, kohta varmaan hammasharjassakin.

Olisi kiva tietää onko navigointivirheitä sattunut enemmän vai vähemmän suhteessa veneiden määrään karttaplottereiden tultua yleiseen käyttöön. Lähinnän mietin ovatko ne lisänneet turvallisuutta vai huonontaneet sitä.

Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että karttaplotterit ovat lisänneet onnettomuuksia, ne pitäisi tietenkin kieltää vähän samaan tapaan kuin lisäjarruvalot oli kiellettyjä vain Suomessa jonkin aikaa. Muistaakseni oli myös yksi lahko, jonka mukaan ABS-jarrut olisi pitänyt kieltää koska ihmiset ajavat enemmän kolareita niiden takia.

Lue lisää

Väitän, ettei asia ole noin selkeä, että vanhat laitteet on aina huonompia kuin uudet.
Oman kokemukseni mukaan on myös toisinpäin.
Ennenkuin Raymarinen valmistus siirtyi Kiinaan, mielestäni niiden (Raytheon ja Autohelm) toimintavarmuus ja kestävyys oli nykyistä parempi.
Raymarinen S-sarjan autopilottini hajosi jo ensimmäisen avomerireissun aikana. Elektroniikkakortti vaihdettiin takuuna. Nyt kun laitteen elektroniikka jälleen meni epäkuntoon, otin uudelleen käyttöön n. 30 v. vanhan Autohelm 4000ST:n. Siinä ei ole gyro-toimintaa, mutta se toimii! Myös Raymarine 6000ST autopilottini elektroniikka oikutteli, mutta sehän olikin "vanhentunutta" tekniikkaa ;-)
Raymarinen kaksi ensimmäistä plotteriani hajosi, kolmannessakin on ollut yllättäviä hyytymisiä. Pitäisikö joka vuosi ostaa uusi, ettei veneessä olisi "vanhentunutta" tekniikkaa? Muun merkkisiä plottereita en ole vielä kokeillut. Olisikohan B&G:n elektroniikka luotettavampaa?
Yli 20 v ikäinen Furunon tutka on koko ajan toiminut ongelmitta. Voisiko uusi olla luotettavampi?

Se kai on selvä, että karttaplottereiden vaikutuksesta on sattunut navigointivirheitä - jopa VOR-veneen kokeneelle navigoijalle. Itsekin olen tehnyt mokan plotteriin luottaessani, tuli pieni pohjakosketus. Ilman plotteria olisin varmasti ollut varovaisempi. Pahin plotteriongelma lienee se, että plotteriin luotetaan liikaa ja muuta navigointia vähätellään vanhanaikaisena. Plotteri on erinomainen navigoinnin apuväline ja sellaisena se parantaa turvallisuutta.

valmistusmaat kirjoitti:

Väitän, ettei asia ole noin selkeä, että vanhat laitteet on aina huonompia kuin uudet.
Oman kokemukseni mukaan on myös toisinpäin.
Ennenkuin Raymarinen valmistus siirtyi Kiinaan, mielestäni niiden (Raytheon ja Autohelm) toimintavarmuus ja kestävyys oli nykyistä parempi.
Raymarinen S-sarjan autopilottini hajosi jo ensimmäisen avomerireissun aikana. Elektroniikkakortti vaihdettiin takuuna. Nyt kun laitteen elektroniikka jälleen meni epäkuntoon, otin uudelleen käyttöön n. 30 v. vanhan Autohelm 4000ST:n. Siinä ei ole gyro-toimintaa, mutta se toimii! Myös Raymarine 6000ST autopilottini elektroniikka oikutteli, mutta sehän olikin "vanhentunutta" tekniikkaa ;-)
Raymarinen kaksi ensimmäistä plotteriani hajosi, kolmannessakin on ollut yllättäviä hyytymisiä. Pitäisikö joka vuosi ostaa uusi, ettei veneessä olisi "vanhentunutta" tekniikkaa? Muun merkkisiä plottereita en ole vielä kokeillut. Olisikohan B&G:n elektroniikka luotettavampaa?
Yli 20 v ikäinen Furunon tutka on koko ajan toiminut ongelmitta. Voisiko uusi olla luotettavampi?

Se kai on selvä, että karttaplottereiden vaikutuksesta on sattunut navigointivirheitä - jopa VOR-veneen kokeneelle navigoijalle. Itsekin olen tehnyt mokan plotteriin luottaessani, tuli pieni pohjakosketus. Ilman plotteria olisin varmasti ollut varovaisempi. Pahin plotteriongelma lienee se, että plotteriin luotetaan liikaa ja muuta navigointia vähätellään vanhanaikaisena. Plotteri on erinomainen navigoinnin apuväline ja sellaisena se parantaa turvallisuutta.

Lue lisää

Ei ole kovin perusteltua pitää omia kokemuksiaan tieteellisenä totuutena, mutta antaahan se perspektiiviä.

Minä vaihdoin vanhat Raytheonit ja raymarinet pois koska niiden ominaisuudet olivat sanalla sanoen huonot. Aikoinaan huippuvehkeet eivät pärjänneet edes halpiksille.

Tutkan resoluutio oli huono eikä sen kuvaa saanut kartan päälle. Plotteri oli hidas, huono tarkkuudeltaan eikä zoomaus ollut käytännöllinen. Lisäksi vehkeet söivät käsittämättömän paljon virtaa.

Vanha kaiki oli pistemäinen ja kertoi korkeintaan sen, minkä yli mentiin hetki sitten.

Sillä hintaa, mitä vanhat laitteet aikoinaan maksoivat, sain pari plotteria, 4G tutkan ja pari gps antennia. Nopeus, tarkkuus ja varmuus parantui heti koska käytännössä sain tuplajärjestelmän.

Vikaherkkyyttä en pysty arvioimaan, siihen ei yhden ihmisen kokemukset riitä. Kokonaisuus on kuitenkin varmempi johtuen siitä, että kaikki tärkeät osat on tuplattu.

Olen säästänyt 2 kpl Seafixejä. Jos joskus joutuisi hädissään vaikka yleiradiolähetintä suuntimaan.... Siinä oli muuten ihan hyvä suuntimakompassi varalaitteeksi.

Olen anteeksipyynnön velkaa nostalgiasta.nykyaikaan- nimimerkille. Se oli minun muistini joka petti! On n. 45 v.sitten viimeisten peilausten, ja vedin sen ihan vaan hatarasta muististani. Saman muistin mukaan parhaat( voimakkaimmat ) majakat oli mielestäni juuri Itämeren itärannikon majakat.
Sen verran aikaisempaan isoympyräkeskusteluun radiomajakan signaalinkin voi yhdistää, että sen signaalinkulku ("- viiva") majakasta vastaanottimeen on myös isoympyrän osa. Tätähän ei tarvitse kuitenkaan ottaa huomioon radiosignaalin vaeltamisesta ja rannikkorefraktiosta johtuvasta epätarkkuudesta, pidemmillä matkoilla.

Amicula kirjoitti:

Olen anteeksipyynnön velkaa nostalgiasta.nykyaikaan- nimimerkille. Se oli minun muistini joka petti! On n. 45 v.sitten viimeisten peilausten, ja vedin sen ihan vaan hatarasta muististani. Saman muistin mukaan parhaat( voimakkaimmat ) majakat oli mielestäni juuri Itämeren itärannikon majakat.
Sen verran aikaisempaan isoympyräkeskusteluun radiomajakan signaalinkin voi yhdistää, että sen signaalinkulku ("- viiva") majakasta vastaanottimeen on myös isoympyrän osa. Tätähän ei tarvitse kuitenkaan ottaa huomioon radiosignaalin vaeltamisesta ja rannikkorefraktiosta johtuvasta epätarkkuudesta, pidemmillä matkoilla.

Lue lisää

Ok, huomaavaista, kiitos!
Olet tietysti oikeassa radiosignaalin kulusta. Niinkuin itsekin muistat, käytännössä suurimmat radiomajakoiden suuntimisen epätarkkuudet johtuivat kuitenkin muista syistä. Aallokossa vene ei ole mitenkään vakaa alusta kompassisuuntimisen kannalta. Seafixin pienestä suuntimakompassista piti yrittää saada jonkinlaiset keskiarvolukemat. Myöskään signaalin minimin määritys ei aina ollut tarkka. Silloin kun paikan määritys perustui kolmen radiomajakan suuntimiseen, jokaisessa suuntimassa saattoi olla useiden asteiden virhettä ja sijainnin määritys siksi aika summittainen. Radiosuuntimista tarvittiin eniten silloin, kun keli ja näkyvyys olivat huonoimmat.
Jos meri oli tasainen, riittävän hyvään paikantamistarkkuuteen pääsi pelkästään kompassin ja lokin avulla. Ei varmaankaan olisi haitaksi, jos kokonaan plotterinavigointiin siirtyneet purjehtijat silloin tällöin verestäisivät perusnavigoinnin taitojaan. Nekin on hyvä hallita.

nostalgiasta.nykyaikaan kirjoitti:

Ok, huomaavaista, kiitos!
Olet tietysti oikeassa radiosignaalin kulusta. Niinkuin itsekin muistat, käytännössä suurimmat radiomajakoiden suuntimisen epätarkkuudet johtuivat kuitenkin muista syistä. Aallokossa vene ei ole mitenkään vakaa alusta kompassisuuntimisen kannalta. Seafixin pienestä suuntimakompassista piti yrittää saada jonkinlaiset keskiarvolukemat. Myöskään signaalin minimin määritys ei aina ollut tarkka. Silloin kun paikan määritys perustui kolmen radiomajakan suuntimiseen, jokaisessa suuntimassa saattoi olla useiden asteiden virhettä ja sijainnin määritys siksi aika summittainen. Radiosuuntimista tarvittiin eniten silloin, kun keli ja näkyvyys olivat huonoimmat.
Jos meri oli tasainen, riittävän hyvään paikantamistarkkuuteen pääsi pelkästään kompassin ja lokin avulla. Ei varmaankaan olisi haitaksi, jos kokonaan plotterinavigointiin siirtyneet purjehtijat silloin tällöin verestäisivät perusnavigoinnin taitojaan. Nekin on hyvä hallita.

Lue lisää

Vaikka silloisen neukkulan radiomajakat olivat voimakkaita ja kuuluivat yli Itämeren, ei niillä pystynyt Ruotsin rannikolla suuntimaan. Keskiaalloilla lähetys taipuu horisontin taakse ja kuuluu muttei hyvissäkään olosuhteissa saa tarkkaa suuntimaa ylipitkillä matkoilla.