Mulla oli aikoinaan mamu-poikaystävä (etelä-Amerikasta).
Sillä ei ollut ajokorttia ja se ajeli veljensä kortilla ja autolla.
Henkkareita vaihteli koko suku keskenään aina kun vain jossain asiassa niin tarvittiin tehdä, kun ei poliisit tai ketkään muutkaan (poket, kassat, viranomaiset, tmv.) erottanut niitä oikein toisistaan, vaikka eivät he mitään mustia olleet, vaan ihan kauniin vaaleanruskeita ‘inkoja’.
Paljon tekivät duunia pimeänä (omat firmat), mutta niinhän tekee suomalaisetkin.
Olivat sukurutsainen suku ja siksi minä suhteesta ja sieltä sitten lähdinkin, kun alkoi kuviot selvitä.
Miksi kerron näitä?
Ei ole mitään kostoa tai katkeruutta. Olen onnellinen, että pääsin siitä kaikesta karmeudesta lopulta eroon. Ajattelen, että jos kerron, niin joku toinen voi ehkä hiffata asiat nopeammin kuin minä, vaikka en todellakaan ollut silloin mikään hidasälyinen. Jutut, joita tuli vastaan jatkuvalla syötteellä heidän perheestään ja kulttuuristaan, olivat vaan niin uskomattomia, että ei sellaista tajunnut maailmassa olevan olemassakaan.
Taatusti suomalaisista perheistä, suvuista löytyy ihan vastaavaa, omanlaistaan pimeyttä, sairasta meininkiä.
Kyllä meillä aivan tavallisilla kansalaisilla on paljon tietoa ja kokemuksia asioista.
Kunniamurha-porukkaa ei saa päästää Suomeen yhtäkään yksilöä.
Nämä muissa Pohjoismaissa asuneet mamu-kundit, jotka ovat nyt sitten täällä Suomessa (painavat syyt tänne tuloon löytyy), ovat riskiporukkaa, joista koituu paljon ongelmia ihmisille ja yhteiskunnalle.
Näin viime kesänä, kun mamu-isä kuritti puolisuomalaista teinityttöään kadulla. Olisi pitänyt puuttua asiaan. En puuttunut. Aina ei jaksa. Joskus tajuaa asian vasta jälkikäteen.
Välillä sitä ajattelee, että jos puuttuu, niin tuleeko veitsestä.
Kai se on suomalaisten alettava kantamaan kohta taas puukkoa mukanaan ja opeteltava sen käyttöä. :D
Sillä ei ollut ajokorttia ja se ajeli veljensä kortilla ja autolla.
Henkkareita vaihteli koko suku keskenään aina kun vain jossain asiassa niin tarvittiin tehdä, kun ei poliisit tai ketkään muutkaan (poket, kassat, viranomaiset, tmv.) erottanut niitä oikein toisistaan, vaikka eivät he mitään mustia olleet, vaan ihan kauniin vaaleanruskeita ‘inkoja’.
Paljon tekivät duunia pimeänä (omat firmat), mutta niinhän tekee suomalaisetkin.
Olivat sukurutsainen suku ja siksi minä suhteesta ja sieltä sitten lähdinkin, kun alkoi kuviot selvitä.
Miksi kerron näitä?
Ei ole mitään kostoa tai katkeruutta. Olen onnellinen, että pääsin siitä kaikesta karmeudesta lopulta eroon. Ajattelen, että jos kerron, niin joku toinen voi ehkä hiffata asiat nopeammin kuin minä, vaikka en todellakaan ollut silloin mikään hidasälyinen. Jutut, joita tuli vastaan jatkuvalla syötteellä heidän perheestään ja kulttuuristaan, olivat vaan niin uskomattomia, että ei sellaista tajunnut maailmassa olevan olemassakaan.
Taatusti suomalaisista perheistä, suvuista löytyy ihan vastaavaa, omanlaistaan pimeyttä, sairasta meininkiä.
Kyllä meillä aivan tavallisilla kansalaisilla on paljon tietoa ja kokemuksia asioista.
Kunniamurha-porukkaa ei saa päästää Suomeen yhtäkään yksilöä.
Nämä muissa Pohjoismaissa asuneet mamu-kundit, jotka ovat nyt sitten täällä Suomessa (painavat syyt tänne tuloon löytyy), ovat riskiporukkaa, joista koituu paljon ongelmia ihmisille ja yhteiskunnalle.
Näin viime kesänä, kun mamu-isä kuritti puolisuomalaista teinityttöään kadulla. Olisi pitänyt puuttua asiaan. En puuttunut. Aina ei jaksa. Joskus tajuaa asian vasta jälkikäteen.
Välillä sitä ajattelee, että jos puuttuu, niin tuleeko veitsestä.
Kai se on suomalaisten alettava kantamaan kohta taas puukkoa mukanaan ja opeteltava sen käyttöä. :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.