ihan hirveetä huttua.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452495027213.html
Eräs Multisillan hätämajoitusyksikön asukas kertoi Ilta-Sanomille kokemuksistaan.
– Voimme huonosti. Emme saa unta. Irakissa olevat perheen jäsenemme kärsivät siellä ja me täällä, hän kertoi viikonlopun välikohtauksen jälkeen.
– Tämän hyökkäyksen lopputuloksena haluan palata Irakiin. Monet muutkin ovat samaa mieltä.
ASUKAS kertoi myös yleisemmin kokemuksistaan Suomesta. Hän sanoo olevansa lähinnä pettynyt.
– Tulimme Suomeen monen maan kautta ja halusimme nimenomaan Suomeen koska kaikki kehuivat meille sitä. Sen piti olla inhimillinen maa, jossa kohdellaan ihmisiä hyvin.
Ensikokemus Tampereesta oli patjat lattialla.
– Kun tulimme Tampereelle, täällä ei ollut edes sänkyjä. Nukuimme lattialla. Kaksi viikkoa sitten sängyt tulivat. Meitä pyydettiin kasaamaan niitä itse, koska se kuulemma maksaisi muuten 50 euroa tai jotain sellaista per sänky, jos joku firma kasaisi ne, turvapaikanhakija sanoo.
Huttunen kertoo, että Multisillassa oli aluksi patjamajoitus ja turvapaikanhakijat kasasivat sängyt itse.
– Se oli ihan hyvää toimintaa heille, kun heillä on aikaa niitä koota. Monet ovat myös tykänneet siitä. Tietysti aina on niitäkin, jotka eivät tykkää.
– Nyt he pyytävät meitä siivoamaan, osallistumaan keittiöhommiin ja niin edelleen. Kyllä me teemme mitä he käskivät, mutta tiedäthän, ettemme ole tottuneita tähän kohteluun. Me pesemme itse vaatteitamme, laitamme itse ruokaamme, kärsimme kaikenlaisista asioista ja silti ihmiset eivät pidä meistä, turvapaikanhakija jatkaa.
HÄTÄMAJOITUSYKSIKÖN asukas kertoo myös yksikössä tarjottavan ruuan olleen pettymys.
– Meille annetaan 92 euroa kuukaudessa. Täällä tarjotaan ruokaa, muttemme pysty syömään sitä. Meidän perhe Irakissa lähettää meille 200–250 euroa kuukaudessa, jotta voimme ostaa ruokaa kaupasta, asukas kertoo.
Huttunen sanoo, että ruoka on pääosin samaa, jota tarjotaan Tampereen kaupungin muissakin yksiköissä, esimerkiksi kouluissa.
– Tottakai ruokaa pyritään muuntamaan vähän siihen suuntaan, että se heille sopisi. Osa on varmasti hyvää ja osa huonoa ja siitä on monenlaisia mielipiteitä.
”MUUNTAMINEN” tarkoittaa sitä, että ateriat sisältävät enemmän turvapaikanhakijoiden itse toivomia asioita, esimerkiksi riisiä ja mausteita. Ruokabudjetti on kuitenkin sama kuin muidenkin kaupungin laitosten, kuten esimerkiksi koulujen ruokailuissa.
Multisillan hätämajoitusyksikössä ei ole sellaisia keittomahdollisuuksia, että turvapaikanhakijat voisivat itse laittaa ruokaa. Koska turvapaikanhakijoille tarjotaan ateriat, heidän saamansa rahasumma on pienempi. He saavat noin kolme euroa päivässä eli noin 92 euroa kuukaudessa.
Raha on Multisillan asukkaan mukaan iso ongelma, koska esimerkiksi lääkkeetkin pitää ostaa itse. Lisäksi bussimatkat ovat kalliita. Multisilta sijaitsee kaukana keskustasta.
– Kaiken kukkuraksi, meistä tuli taakka omaisillemme Irakissa. He kantavat huolta, pelkäävät henkemme puolesta ja vielä elättävät meitä.
HUTTUSEN mukaan vastaanottoraha on rakennettu toimeentulolain pohjalta ja tällä rahalla täytyy ostaa esimerkiksi käsikauppalääkkeet. Myös päivittäisliikenteen bussimatkat kuuluvat itse kustannettaviin asioihin.
Asukas valitteli myös terveydenhuollon puutetta.
– Kuulemma turvapaikanhakijoilla ei ole oikeutta siihen. Vasta sitten kun meille myönnetään oleskelulupaa pääsemme hoitoon, asukas kertoi.
Huttusen mukaan hätämajoitusyksikön asukkaille kuuluvat kaikki akuutit terveydenhoitopalvelut.
– Meillä käy siellä terveydenhoitaja ja myös lääkäri on käytettävissä viikoittain.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1452495027213.html
Eräs Multisillan hätämajoitusyksikön asukas kertoi Ilta-Sanomille kokemuksistaan.
– Voimme huonosti. Emme saa unta. Irakissa olevat perheen jäsenemme kärsivät siellä ja me täällä, hän kertoi viikonlopun välikohtauksen jälkeen.
– Tämän hyökkäyksen lopputuloksena haluan palata Irakiin. Monet muutkin ovat samaa mieltä.
ASUKAS kertoi myös yleisemmin kokemuksistaan Suomesta. Hän sanoo olevansa lähinnä pettynyt.
– Tulimme Suomeen monen maan kautta ja halusimme nimenomaan Suomeen koska kaikki kehuivat meille sitä. Sen piti olla inhimillinen maa, jossa kohdellaan ihmisiä hyvin.
Ensikokemus Tampereesta oli patjat lattialla.
– Kun tulimme Tampereelle, täällä ei ollut edes sänkyjä. Nukuimme lattialla. Kaksi viikkoa sitten sängyt tulivat. Meitä pyydettiin kasaamaan niitä itse, koska se kuulemma maksaisi muuten 50 euroa tai jotain sellaista per sänky, jos joku firma kasaisi ne, turvapaikanhakija sanoo.
Huttunen kertoo, että Multisillassa oli aluksi patjamajoitus ja turvapaikanhakijat kasasivat sängyt itse.
– Se oli ihan hyvää toimintaa heille, kun heillä on aikaa niitä koota. Monet ovat myös tykänneet siitä. Tietysti aina on niitäkin, jotka eivät tykkää.
– Nyt he pyytävät meitä siivoamaan, osallistumaan keittiöhommiin ja niin edelleen. Kyllä me teemme mitä he käskivät, mutta tiedäthän, ettemme ole tottuneita tähän kohteluun. Me pesemme itse vaatteitamme, laitamme itse ruokaamme, kärsimme kaikenlaisista asioista ja silti ihmiset eivät pidä meistä, turvapaikanhakija jatkaa.
HÄTÄMAJOITUSYKSIKÖN asukas kertoo myös yksikössä tarjottavan ruuan olleen pettymys.
– Meille annetaan 92 euroa kuukaudessa. Täällä tarjotaan ruokaa, muttemme pysty syömään sitä. Meidän perhe Irakissa lähettää meille 200–250 euroa kuukaudessa, jotta voimme ostaa ruokaa kaupasta, asukas kertoo.
Huttunen sanoo, että ruoka on pääosin samaa, jota tarjotaan Tampereen kaupungin muissakin yksiköissä, esimerkiksi kouluissa.
– Tottakai ruokaa pyritään muuntamaan vähän siihen suuntaan, että se heille sopisi. Osa on varmasti hyvää ja osa huonoa ja siitä on monenlaisia mielipiteitä.
”MUUNTAMINEN” tarkoittaa sitä, että ateriat sisältävät enemmän turvapaikanhakijoiden itse toivomia asioita, esimerkiksi riisiä ja mausteita. Ruokabudjetti on kuitenkin sama kuin muidenkin kaupungin laitosten, kuten esimerkiksi koulujen ruokailuissa.
Multisillan hätämajoitusyksikössä ei ole sellaisia keittomahdollisuuksia, että turvapaikanhakijat voisivat itse laittaa ruokaa. Koska turvapaikanhakijoille tarjotaan ateriat, heidän saamansa rahasumma on pienempi. He saavat noin kolme euroa päivässä eli noin 92 euroa kuukaudessa.
Raha on Multisillan asukkaan mukaan iso ongelma, koska esimerkiksi lääkkeetkin pitää ostaa itse. Lisäksi bussimatkat ovat kalliita. Multisilta sijaitsee kaukana keskustasta.
– Kaiken kukkuraksi, meistä tuli taakka omaisillemme Irakissa. He kantavat huolta, pelkäävät henkemme puolesta ja vielä elättävät meitä.
HUTTUSEN mukaan vastaanottoraha on rakennettu toimeentulolain pohjalta ja tällä rahalla täytyy ostaa esimerkiksi käsikauppalääkkeet. Myös päivittäisliikenteen bussimatkat kuuluvat itse kustannettaviin asioihin.
Asukas valitteli myös terveydenhuollon puutetta.
– Kuulemma turvapaikanhakijoilla ei ole oikeutta siihen. Vasta sitten kun meille myönnetään oleskelulupaa pääsemme hoitoon, asukas kertoi.
Huttusen mukaan hätämajoitusyksikön asukkaille kuuluvat kaikki akuutit terveydenhoitopalvelut.
– Meillä käy siellä terveydenhoitaja ja myös lääkäri on käytettävissä viikoittain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole järkytyksellä rajoja. Jopa sängyt pitänyt itse koota. Huh huh. Kyllä nyt hävettää olla suomalainen.
rasismi kukkii vokeissa kun joutuvat jotain tekemään, näille sitten vaan työpaikkoja.
Mitä työtä oikeasti suostuisivat tekemään?
Ja kuka heidät ottaisi, kuka luottaisi heihin? Jos on jo tänne tullessa kerrottu väärä syntymäaika, kotipaikkakunta tai jopa väärä kotimaa ja nimi, niin voiko heihin oikeasti luottaa? Ovat jo valehdelleet.
"– Nyt he pyytävät meitä siivoamaan, osallistumaan keittiöhommiin ja niin edelleen. Kyllä me teemme mitä he käskivät, mutta tiedäthän, ettemme ole tottuneita tähän kohteluun. Me pesemme itse vaatteitamme, laitamme itse ruokaamme, kärsimme kaikenlaisista asioista ja silti ihmiset eivät pidä meistä, turvapaikanhakija jatkaa."
Ovatko nämä kaikki tp-hakijat sitten jostain eliittiperheistä, joissa palvelijat ovat hoitaneet arkiasiat?
Ei välttämättä, ne vaan sattuvat Irakissa oleen naisten töitä.
Niin tosiaa, kun nämä irakilaisturvikset ovat käytännössä kaikki 20-35 -vuotiaita miehiä, niin ei kotihommat suju kun ei ole äitiä tai vaimao matkassa.
Tämä kantasuomalainen nukkui olkipatjalla hellahuoneessa, kunnes sai vuokralta säästetyksi huonekalurahat. Vesi piti kantaa 300 metrin päästä yläkertaan. Kerran viikossa pääsi maksua vastaan yleiseen saunaan reilun kilometrin päähän. Halkoja oli sahattava pokalla ja pilkottava kirveellä mottitolkulla joka vuosi. Kalassa oli käytävä, että pöydässä oli muutakin kuin ite kuokittuja perunoita. Kaikkea ei parane uusavuttomille edes kertoa.
Vuosia sitten kuulin Ruotsissa tehdyn haastattelun. Naistoimittaja kyseli naureskelevalta maahanmuuttaja-poikalaumalta maahantulon syitä.
"Vapaamieliset ruotsalaiset tytöt" kiteytyi vastaukseksi