Puna-armeijan Taharrus Gamea Berliinissä

Ei kovinkaan älykäs mielipide?

"Venäläisiä ei pysäyttänyt mikään: 80-vuotiaat mummot ja 10-vuotiaat tytöt, vaikeasti vammaiset, kaikki naispuoliset asukkaat. Raiskaukset tapahtuivat mitä vastenmielisimmillä tavoilla. Venäläiset jahtasivat naisia jo päivisin ja öisin he tunkeutuivat asuntoihin rikotuista ikkunoista tai sisään potkituista ovista, jopa kattojen kautta, ja syöksyivät sitten onnettomien naisten ja tyttöjen kimppuun, yleensä vielä aseitaan käyttäen.
Yleensä venäläiset tunkivat pistoolinpiipun kauhistuneiden uhriensa suuhun. Yleensä kävi niin, että jos uhrin naisellinen olemus oli tavallista kiinnostavampi, venäläiset ensimmäistä raiskaajaa seurasi useampi, -kukin vuorollaan. ... "

Muistuttaako pakolaisten toiminta mielestäsi TODELLAKIN tällaista?

Ja maailmansodan raiskausaalto

Venäläisten raiskausinto OLISI VOINUT koskea myös Suomea, mutta onneksemme rintama piti molemmissa sodissa!

Antony Beevor:

Suomessa ainakin vanhemmat ihmiset tietävät kertomattakin, miten Suomen olisi käynyt, jos rintama olisi murtunut keväällä 1940 tai kesällä 1944.
”Me tiedämme, mitä Virolle, Latvialle ja Liettualle tapahtui, ja Suomen kohtalo olisi epäilemättä ollut paljon, paljon pahempi”, Beevor sanoo.
”Talvisodan nöyryytys oli venäläisille todella raskas. Kun siihen lisätään Suomen rooli Leningradin piirityksessä, armeijalle olisi varmasti annettu vapaat kädet Suomessa. Kosto olisi ollut hirveä.”


Eversti S.Ahto kertoo:
"Hyvää ei luvannut Suomelle vuoden 1941 neuvostopropagandakaan, joka sekin tavallaan heijasti maan johdon tahtoa. Neuvostoliiton myöhempi pääministeri Nikolai Tihonov julisti suomalaiset saksalaisiakin pahemmiksi rikollisiksi.
Juuri suomalaiset, jotka toivoivat Leningradin pyyhkimistä maan päältä, olivat yllyttäneet saksalaiset piirittämään kaupunkia. Mitään myönteistä ei suomalaisissa Tihonovin mukaan ollut, vaan he olivat salamurhaajia, luonnon kurjia lapsipuolia, järjettömiä ja mielisairaita.


Koska Leningradin valtaus ei ollut heille onnistunut, he olivat raivonneet Karjalan kannaksen rauhallisen neuvostoväen seassa tavalla, “joka asetti varjoon alhaisuudessaan, julmuudessaan ja terrorissaan jopa Gestapon julmimmat miehet”.

Niin sanottu valtiollinen erityiskomissio julkaisi kesällä 1944 kommunikean, jossa suomalaisfasistisia maahantunkeutujia syytettiin mitä raskaimmista rikoksista.

Suomen hallitus ja sotilasjohto olivat alistaneet Itä-Karjalan väestön “suomalaisten telottajien hirvittävälle kidutukselle” ja 40 prosenttia asukkaista oli kuopattu joukkohautoihin. Tavoitteena suomalaisilla oli ollut "koko väestön totaalinen tuhoaminen."
Ev. Sampo Ahto.

Neuvostopropagandit olivat siis paiskineet töitä stahanovilaisella innolla saadakseen soldaattinsa näkemään kaikenikäiset suomalaiset "fasistisina petoina".

Kun 150 000 suojeluskuntalaista olisi ammuttavina, ja kymmenet tuhannet lämmittämättömissä härkävaunuissa matkalla Siperian vankileirien saaristoon, jäljellejääneet -naiset, lapset ja vanhukset- olisivat jakaneet miljoonien saksalaisten ja itäeurooppalaisten naisten ja lasten kohtalon. Tämä oli meille suunniteltu tulevaisuus.