Kun Turkissa oli Istanbulissa äsken terrori-isku niin muodikkaasti taas monet valittivat, että se ei saa länsi-Euroopassa niin paljon huomiota kuin vaikkapa iskut Ranskassa.
Minun mielestä tämä on täysin luonnollista. Mitä lähempänä tapahtuu kauheita sitä enemmän sitä käsitellään ja kauhistellaan ja pahoitellaan. Vaikka kyllä tätä Turkin iskuakin on aljon mediassa käsitelty, olihan siellä mm. saksalaisia uhreja.
Ei ole mitään häpeämistä jos toiset iskut kolahtavat enemmän kuin toiset. Ei ihminen voi surra jossain toisella puolella maailmaa kuollutta lasta kuin oman lapsensa kuolemaa, tai läheisensä lapsen kuolemaa tai suomalaisen palsen kuolemaa.
Muuten ei voisi muuta tehdäkään kuin surra koska koko ajan kuolee lapsia ympäri maapalloa. Ei tulisi elämisestä mitään. Se on tarpeellinen suojamekanismi että ei kaikkea pahaa surra, eli kaukana tapahtubva koskettaa vähemmän. Toista ei ole mitään häpeämistä siinä.
Ei sen tarvitse merkitä että kaukana kuolleiden lasten kohtalo ei hetkauttaisi mitenkään, se vaan hetkautta vähemmän kuin lähellä oleva lapsen kuolema, Luonnollistakin luonnollisempaa.
Tällaiset ammattisurijat jotka motkottavat tästä asiasta esiintyvät filantrooppeina ja lähimmäisenrakkauden yliempaattisina suurlähettiläinä.
Minun mielestä tämä on täysin luonnollista. Mitä lähempänä tapahtuu kauheita sitä enemmän sitä käsitellään ja kauhistellaan ja pahoitellaan. Vaikka kyllä tätä Turkin iskuakin on aljon mediassa käsitelty, olihan siellä mm. saksalaisia uhreja.
Ei ole mitään häpeämistä jos toiset iskut kolahtavat enemmän kuin toiset. Ei ihminen voi surra jossain toisella puolella maailmaa kuollutta lasta kuin oman lapsensa kuolemaa, tai läheisensä lapsen kuolemaa tai suomalaisen palsen kuolemaa.
Muuten ei voisi muuta tehdäkään kuin surra koska koko ajan kuolee lapsia ympäri maapalloa. Ei tulisi elämisestä mitään. Se on tarpeellinen suojamekanismi että ei kaikkea pahaa surra, eli kaukana tapahtubva koskettaa vähemmän. Toista ei ole mitään häpeämistä siinä.
Ei sen tarvitse merkitä että kaukana kuolleiden lasten kohtalo ei hetkauttaisi mitenkään, se vaan hetkautta vähemmän kuin lähellä oleva lapsen kuolema, Luonnollistakin luonnollisempaa.
Tällaiset ammattisurijat jotka motkottavat tästä asiasta esiintyvät filantrooppeina ja lähimmäisenrakkauden yliempaattisina suurlähettiläinä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.