keväällä 1918. "Ystävälliset" naapurit kertoivat minullekin ollessani kersa miten mummoni oli joutunut olemaan valkoisten sotilaiden patjapussina n. 2 viikon ajan jossain Varsinais-Suomen suunnalla. Valkoisten vangiksi oli joutunut alunperin 5 punaisten sairaalan tapaisessa toiminutta sairaanhoitajaa, jotka kaikki oli vangittu ja pakotettu toistuviin joukkoraiskauksiin. Muiden neljän tytön hermosto petti ja heidät ammuttiin kuin koirat eikä ruumiita edes haudattu, ketut saivat hoitaa sen työn. Tietenkin punapotilaat oli ammuttu heti alussa eikä heitäkään oltu haudattu kun lahtari ei viitsinyt alkaa kaivaa jäistä maata eivätkä haavottuneet itse tai vangitut naiset siihen kyenneet. Mummoni oli joukon kovaluontoisin ja kesti pisimpään.
Ukkini kuuli jostain kautta tästä bordellista ja uskovaisena miehenä ei voinut sitä hyväksyä. Hän meni paikalle ja ampui sotabordellia pyörittäneen juopon kuin koiran kun tämä oli ensin kehunut miten hyvä uhri hänellä on ja määrännyt hinnan mikä olisi pitänyt maksaa. Pelasti mummoni ja poltti rakennuksen ja mukana sen koiran ruumiin. Hän vei mummoni turvaan erääseen kaupunkiin missä tälle järjestyi piian paikka ja missä he sitten rakastuivat myöhemmin. Tarinalla oli näin suhteellisen onnellinen loppu tämän yhden osalta. Tosin suvun piirissä siitä ei meille nuorille koskaan puhuttu halaistua sanaa.
Että tätä oli keväällä 1918 laillisen menon palauttaminen maahan. Ukkini teki siinä tosi tärkeän osatyön kun pelasti bordellin viimeisen uhrin ja tappoi sen valkokoiran.
Ukkini kuuli jostain kautta tästä bordellista ja uskovaisena miehenä ei voinut sitä hyväksyä. Hän meni paikalle ja ampui sotabordellia pyörittäneen juopon kuin koiran kun tämä oli ensin kehunut miten hyvä uhri hänellä on ja määrännyt hinnan mikä olisi pitänyt maksaa. Pelasti mummoni ja poltti rakennuksen ja mukana sen koiran ruumiin. Hän vei mummoni turvaan erääseen kaupunkiin missä tälle järjestyi piian paikka ja missä he sitten rakastuivat myöhemmin. Tarinalla oli näin suhteellisen onnellinen loppu tämän yhden osalta. Tosin suvun piirissä siitä ei meille nuorille koskaan puhuttu halaistua sanaa.
Että tätä oli keväällä 1918 laillisen menon palauttaminen maahan. Ukkini teki siinä tosi tärkeän osatyön kun pelasti bordellin viimeisen uhrin ja tappoi sen valkokoiran.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin... jos mummo on ollut patjapussi ja sitä on nainut "koira" joka suurella todennäköisuudellä on myös teidän isoisä, niin eihän sitä nyt viitsi hirveästi muille huudella;)
Ettet nyt vain lämpimiksesi puhuisi omiasi, ja mikäli et puhu niin miksi juuri tänne sepustat?
Parin ensimmäinen lapsi syntyi n. puolitoista vuotta heidän tapaamisestaan joten tuskin se koira oli sen lapsen isä. Hellurei sulle.
"niin "keltaterveiset" on monesti talvisin hangessa."
Nolottaako sinua lahtarin puolesta niin paljon että ei saisi historiaa Historia-palstalle kirjoittaa?
Miksei saisi vaikkei järin uskottava tarina ollutkaan!
Isoisäsi antoi myös perää eräälle rengille. Olen kuullut saman tarinan. Älä poista tarinastasi myöskään sitä , että isoäitisi otti maksun. Olet itsekin tuhannen isän lapsi.
Sitä samaa taharrusta oli sekin kun lahtari myi 14-vuotiaitakin tyttöjä saksalaisille Lahden seudulla.
Mielikuvitustarina, eikä edes kovin hyvä sellainen. Kirjoittajan olisi kannattanut edes tarkistaa, milloin routakausi päättyi Varsinais-Suomessa keväällä 1918.
Minun mummo taas kertoi, että oli nähnyt huhtikuussa 1901 kun aasi ja vammainen apina paritteli. Niiden lapsesta oli tullut punikkien ryhmänjohtaja sisällissodassa. Ihan hyvä vielä, punikkien standardien mukaan.
Tarina muistuttaa jotakin kirjasta .
Olisikohan sen nimi ollut "pudistus" tai jotain sinnepäin. Sankarilliset molemmin puolin suoriutuivat uskomattomista asioista. Esimerkkinä mainitsen "Ryhmy ja Romppainen" elokuvat ja kirjat. Toki suvussahan pitää liikkua tarinoita.
Myös lukemistona saattaisi olla paikallaan erään "tykinkuulalla ratsastaneen Kreivin" tarinat. Toki uskomattomia tarinoita liikkuu myöhemmiltäkin ajoilta.
Joten kyllä tarinoita mahtuu maailmaan noistahan voisi tehdä vaikka elokuvan.
Vahinko vain että "Lenfilmi" koki sekä taloudellisen että aatteellisen konkurssin.
Ainakin punikkien muiteloissa ja elokuvissa on aina ryhmänjohtajat ja päällystö aina homoseksuaaleja kun yleenssäkkin on homous mitä halveksuttavinta neuvostoliiton mallin mukaan tänäpäivänäkin mitä mies voi kohdata.
Ainoat hyvät asiat tapahtumassa olivat kun se hurtta ammuttiin ja poltettiin hautaamatta ja tyttöraasu pelastui. Sitä lahtari itkee vieläkin kun sankari ammuttiin ja punikki pelastettiin, byääääh. Otan osaa syvään suruunne.
Missä päin Varsinais-Suomea sodittiinkaan 1918 niin paljon, että tavalliset sairaalat EIVÄT RIITTÄNEET, vaan piti perustaa "SAIRAALANTAPAISIA"? Suomen historia kun ei tuollaisia taisteluita tunne.