Naisten salaliittoa on lapsivarkaus

On olemassa naisten välinen aallonpituus, samalla tavalla kuin poliisien, lasten, vanhusten. Naiset ovat ryhmäpersoonia. He heittävät kaiken kunhan saavat kuulua joukkoon. Mies on sivusta katsoja. Siksi lasten suojelu on vaikea alaa. Lapset ovat miehen lapsia, eikä muilla ole sijaa määräillä. Pahasti ovat asiat kun oma akka pettää. Silloin koko naisten sosiaalinen piiri sulkeutuu puolustusasentoon. Mitä lie antiikkiaikaista mekanismia....

Sossu on pahempi kuin suo, josta ei ole näkymiä. Kiinnostaa kuinka paljon vuosia voi mennä, ennen kuin sossutädit heräävät tai äiti herää siihen, mitä tekivät lapsen isäukkiikävälle. Sossuhan tappoi lapsen isää!!

Veikkaan että 100 vuotta uutta aikaamme Vesimiestä on pieni aika, jotta nainen tuntisi vastuunsa. 1000 vuotta voi näyttää ensimmäiset alkeet siitä, että nainen sittenkin vähän on epäreilu miestä kohtaan. Parempi siis olla puuttumatta toisen perheisiin, varsinkin kun lapsi itkee ja tahtoo isää.

Sairasta työtä sossu tekee. Millä ehdoilla perustelevat itselleen työtään? Pahin ihmisen uhka on moraalittomuus. Se lopettaa suhteet, valtiot, sivilisaatiot.

Rainbow filosofiaan nojautuen voikin ajatella, että kun oma lapsi on varastettu, kun oma vaimo on varastettu, niin miehellä on yhtäläiset oikeudet toisten vaimoihin ja toisten lapsiin!!

Tämä on uusi 2000 luvun sosialismi. Sosialismi on kannattava aate, joka leviää Globaaliksi. Se tarkoittaa kanssakäyvää ihmistä. Paljon ihmisiä ja paljon sosiota. Pitääkö silloin oppia jakaa vaimoja ja lapsia?

Valinnan vapaus voikin suoda tilaisuuden neljän vaimon pitämiseen ja samalla tavalla neljän miehen pitämiseen, sillä biologista koranistiin todistivat että 3-4 lukuinen aviopuolisoluku on sopivin ihmiselle. Jos siis ei yksi puoliso, niin kolme lisää. Tulevaisuusko sallii valita? Sosiaalitoimisto kielsi lapseni, niin miten minun pitää ymmärtää asiaa?

Naisen ei pidä tuntea häpeää, että on tyhmempi kuin mies. Naisen ja miehen älyn tasaarvo on niin kuin eläkeläisellä naisella ja nuorella lapsella. He ovat samalla älypituudella.

Mutta naisen ei pidä potea älyvajetta, sillä elämässä kyse on paljon enemmästä. Nainen on tunteellinen ja siksi sen oppimistapa on eroaa keskivertomiehestä. Nainen ajattelee suurempialaisesti. Olennaista mitä tuloksia hän saa toiminnallaan. Toistaiseksi olen ollut yli vuoden perhettä. Päätöksen takan on voinut olla supo mies ja todennäköisesti näin on, mutta monikirjava naisjoukko on estänyt muutakin perheeni elämässä, että lapsi itkee yksinäisyyttään. Yksinäisyys on aikamme pommi. Ja te jaatte perintöä eteenpäin.

Vaimo tuli raskaaksi omakotitalossa. Minä halusin lasta ja haluan edelleen, kunhan sosiaalitoimisto lakkaa vainoamasta minua, koska sehän on vailla syitä, se on valtion harrastamaa terroria maahanmuuttajaa, taiteiljaa, köyhää vastaan. Tuskin siitä, että ajaa polkupyörällä, koska sehän olisi naisen idiotismia. Jopa se auto, mitä minulla oli, niin sitäkin rikottiin tahallisesti - eihän köyhällä saa olla omaa autoa.

Minä pidin metsästä ja muutimme metsään koska lapsilla on turvallista kasvaa siellä ja samassa vaimo tutustuu suomalaisuuteen. Metsä on pikakurssi suomalaisuuteen. Muutimme ensiksi Punkaharjulle, josta Savonlinnaan ja josta Helsinkiin ja josta Ähtäriin. Jokaisella paikkakunnalla toistui sama rasistinen asenne maahanmuuttoa kohtaan. En vieläkään ymmärrä syytä, miksi minua on erotettu lapsistani. Yhteensä on mennyt yli vuoden ajan eroa. Sosiaalitoimisto nukkuu. Mistä he saavat palkkaa? Ovatko he nationalisti Immosen palikoita?

Ajoin polkupyörällä säässä kuin säässä - ja sehän kuuluu miehisyyteen - fyysinen haaste. En käy kuntosalilla, en osta 300 euron kuntokeskuslippua, jotta saan juosta paikalla tuijottaen seinää. Minä istun polkupyörän satulaan ja katselen Suomen kaunista luontoa: Punkaharjun sävähdyttäviä järviä, salpauselkiä talvella, tunnen talven vimman luissa ja ytimissä. Minä olen kotiisä, jolle on pakko tuulettua kotiaskarreista. Se kuuluu miehisyyteen. En polta tupakkaa, en juo alkoholia, olen kasvissyöjä. Mitä muuta tarvitsen. En roiku baareissa. Nautin perhe elämästä ja hoidan perhettäni. Mies tarvitsee fyysisen haasteen ja polkupyöräily on minulle sitä. Tätä on vaikeaa selittää sosiaalitoimistolle, joka on idiootti. Ihmiset jotka syövät lihaa, tekevät toimistotyötä valtiolle, eivätkä arvosta maapalloa, niin heidän ajattelusta ei kohtaa luomu ihmisen tavoitteita. Ruoka vaikuttaa ajatteluun, työ, korkeakoulutus. He eivät ole parempia, mutta erilaisia. On suoranaista tappoa kajota toisen perheeseen. Syy on siinä, että Suomi on liaan yhtenäinen nationalisti kun vertaa Eu:hun, siksi Suomi tarvitsee maalitauluja kuten perhestäni tehtiin. Sosiaalitoimisto on rikollinen. Ähtärissä kukaan ei koskaan pysäyttänyt minua ja kysynyt, millä asialla minä olin, mitä halusin, minne menen? Näin kuuluisi tehdä jos on huolissaan omasta paikkakunnasta, jos pitää siitä huoltaa. Näin kuuluu tehdä, jos on huolissaan toisesta ihmisestä, jopa maahanmuuttajasta, mutta näin kukaan ei tee. Yhtäkkiä perheeni kimpussa oli koko Etelä-Pohjanmaa. Miksi? Ihmisellä on suu, jotta puhua, selitellä. Ei pidä paikkaansa, että suomalainen on parempi kuin maahanmuuttaja.

Ajelin koko talven polkupyörällä. Kesä meni Ähtärissä. Koskaan tapahtunut mitään, paitsi vaimon raskauden aikainen stressi. Stressia edesauttoivat paikalliset rasistit. Vaimo tutustuu helpommin ihmisiin kuin minä. Neuvolan jotkut tekijät olivat kivoja. Sain yhden taulutilauksen. Kiertelin ympäri Ähtäriä, koska minua kiinnostaa paikallishistoria. Maalasin tauluja samassa. Joskus meni rengas rikki. Jossakin kevää kohdin polkupyörä alkoi reistailla. Epäilin että jotkut tahot eivät haluneet minun ajavan polkupyörällä. Talvella vielä kun vaimolla aika kävi pitkäksi ja hän todellakin sai tarpeeksi hiljaisuudesta ja vaimo on muusikko vailla ystäviä, niin vaimo riidantui kanssani ja soitti poliisia. Hän syytti minua väkivallasta. En ollut väkivaltainen. Minä en lyö raskaana olevaa, enkä lyö ylipäätänsä ihmisiä. Vaimon mentaliteetti on fyysisempää koska etelän ihminen on fyysisempi kuin suomessa elävällä. Suomessa kuollaan koskemattomuuteen, välinpitämättömyyteen, siksi täällä on paljon mielenterveyssairauksia, joka on Tabu. Mielenterveyssairauksia paranetaan sosiaalisesti kanssakäymisenä, mutta ei pitämällä sisällään kaikkea, muuten voi syödä lääkkeitä koko elämänsä koskaan yritämättä päästä kuiville. Pihaan saapui poliisiauto ja ambulanssi. Taloon tuli kaksi poliisia, laiha ja mustatukkainen, joka käyttäytyi neuroottisesti ja oli hyökkäävä ja ajatuksissan nopeatempoinen eikä yhtään oikeudenmukainen, toinen sen sijaan rauhallinen, jämtti, iso otsainen, blondi ja hän nimenomaan selvitteli oikeudenmukaisemmin tilannetta. Minä istuin sohvalla koko ajan ja selitin asiani. Neuroottinen tummahiuksinen vaistoni mukaan, halusi jo viedä minua putkaan. Hän hermostui. Lopulta kun asioita selvitettiin, niin poliisi poistui, mutta mustatukkainen palasi takaisin ja kyseli vielä pari kysymystä. Suomen poliisilla on haastetta, varsinki maaseutu poliisilla, jotka eivät maailmaa nähneet - ja siksi pitää olla rauhallinen ja selitellä paljon, mitä ovat erilaiset kansallisuudet. Suomen poliisi tahtoo liian usein pakottaa erilaisia kansallisuuskai omaan tahtoonsa. Se on väärin. Rasismi kytee usein poliisin piirissä. Siksi kannatta puhua paljon.

Poliisit poistuivat, vaimo oli ok ja yksinäisyys hälveni. Epäilin että rikotaanko minun polkupyörää tahallisesti. Rengas puhki, joku osa rikki... Parin kertaan kävelin 9 km matkaa. Huomasin, että matka ei ole pitkä. Kesällä uin Ähtärin keskusta järven osan ympäri. Uiminen oli polkupyöräilyn vastapainoksi todella tärkeätä. Kävellin ruokakassin kotiin siis 9 km matkaa. Paikallinen lyö hinnaksi maahanmuuttajalla. Kun laturi oli rikki, niin paikallinen sekatavarakauppias möi käytetyn laturin kalliimalla kuin uusi laturi. En enää ostanut häneltä. Kerran kävelin polkupyörä mukana metsää pitkin ja tulin todella ison villan tykö. Se oli jättirakennus suon laidalla. Kävelin pois eteenpäin.

Kävin kaupunkin korkeaarvoisella virkatekijällä Karjalaisella tarjoamassa taidepalveluksiani: muotokuvia, luontokuvia ym. Kävin Akonniemellä etsimässä projekteja, mutta ei kiinnostusta sieltä suunnasta herunut, eikä edes hyvätahtoa vaan päinvastoin. Halusin taltioida paikallisia taiteeseen, harrastaa kirjoittamista, kuvittamista, jos saisi tukea. Halusin maalata paikallishistoriaa kirjaston kokoelmiin, seinämaalauksia turistikeskuksiin ja Ähtärissä on Zoo, uimahallihotelliravintolakeskus, golfratoja...Kukaan ei vastanut. Kerran joku huusi autosta paskaa. Suomessa on hyvä puoli, että sinua jätetään yksin, mutta sen toinen huono puoli on se, että sittenkin he tappavat sinua koska et ole kuten paikalliset.

Kerran uitiin perheenä ja pari teinityttöä heitti kivellä raskaana olevaa vaimoa kohti. Minä en huomanut mitään, mutta kivi lensi pääni vierestä veteen. Tytöt ilkuilivat vatsalle ja vieraspaikkakuntalaisuudelle. Ähtärissä asui siihen aikaan afrikkalainen, japanilainen, venäläinen, virolainen, italialainen, kurdi tai arabi, englantilainen, jonka mahaa keisarileikattiin kanssa,...en tiedä mitä heille kuuluu nyt.

Epäilen että Ähtärin supolaiset olisivat seuraneet perässäni Seinäjoelle ja jopa Etelä Suomeen. Talossa jossa sukuni asuu, on melkein jokaisesta polkupyörästä rikottu renkaita puhki. Tapasin paria todennäköistä kaveria ulkona katsomassa. Kyse voi olla ähtäriläisistä tai ei: pitkä, blondi, marsuviikset, laiha, isootsa, siviilivaatteet hillityt; toinen tummahiuksinen, tanakka, mustat vaatteet, silmäpussit, lyhyempi otsa. Suomi ei selitä syitä, mutta asioita tapahtuu. Näin ei kannata tehdä ihan kansainvälisestikin koska tulevaisuus on keskustelussa, jos ei tahdo toisten kärsivän. Kun haluaa että joku kärsii, niin sehän on epänormaalia. Kannattaa tarkistuttaa arvonsa kun tahtoo toisten kärsivän. Tulevaisuus on siis keskustelussa. Kukaan ei voi tietää mitä toinen ajattelee, koska ihmiset olettavat, että toiset tietävät, mitä hän ajattelee. Tämä on vanhentunut elämä. Nykyisin kannattaa puhua, jos haluaa menestyä elämässä. Rauha ja Rakkaus saavutetaan keskustelemalla, muuten voi tulla paljon väärinymmärryksiä. Kannattaa puhua niin paljon, että asiat selkiytyvät. Alussa voi olla vaikea puhua, mutta kannattaa harjoitella keskustelua aina.

Ähtärissä saimme kutsun lasten suojeluun. Tulimme yhdessä. Vastassa olivat kaksi keskiikäistä naista. He eivät paljon puhuneet. Olivat hillittyjä. Minä en ollut koskaan ollut lasten suojelijoiden asioilla, enkä poliisin liiemmin. Mitään syitä ei todettu, mistään meidät ei syytetty. Pääsimme pois. Mutta kävi, että Seinäjoella meidät niistetiin. Millä asioilla kyseistä kaksi sossua olivat? Ähtärin kunnan johtaja olis silloin Jari Aalto.

lisäys. siis blondi poliisi halusi että otan reppuni pois selästä, mutta ei puhunt ja väänsi käteni

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ja Nina Fagerholm käräjänotaari istuvat siellä. Tarina jatkuu. Sorry kirjoitusvirheni. Vaimokin asuu alueella.

Itä-Helsingin vuokra-asunnon omistajat, keskiikäiset kotkalaiset vihjaisivat, että olisivat häätämässä meidät pois. Meillä oli pieni lapsi. Päätimme että muuttaisimme maaseudulle. Löysimme omakotitalon Punkaharjusta. Itä-Helsingin sosiaalitoimisto alkoi muutenkin tyriä pahasti toimeentulotukipäätöksiä. En silloin osanut yhdistää virheitä, että joku raha jää antamatta tai joudumme juoksemaan lisäselvitysten perässä supolaisten toimintaan. Meillä oli ongelmia Malmin Maahanmuuttokeskuksessa rekisteröimisen yhteydessä. Meitä taklattiin syittä. Kassamiestekijä oli erittäin julmaa: nuori vaaleatukkainen, vältti katsekontaktia, tekaistun asiallinen, rasisti. Emme ymmärtäneet mistä on kyse. Palasimme monesti toimistoon. Myöhemmin aloin pitää Maahanmuuttotoimistoa ensimmäisenä tahona, josta perheeni vainot alkoivat. Onko Bruun poliisi sama vaaleantukkainen henkilö?

Eeva Frilander Kotkalainen valtuutettu oli kaakeleiden perässä kuin mikä. Ainoa asia mitä häntä huolitti. Nainen vailla tunteita, täysego, päälleajaja. Sen mies Pertti Paavilainen nimensä perusteella voi tajuta mistä tehty. He painoivat perheeni niin alas, vaikka meillä oli lapsi. Jos perhe haluaa tapella niin kuin nyrkein ja itse asiaosaiset, niin voin tulla. Vanhoille tapeteille maalasimme kuvia. Ja kysyimme lupaa heti muutettuamme, että voimmeko maalata seiniä. Frilander myönsi. Kun muutimme, kotkalaiset halusivat liimata meidän varoillamme täyden kympin uudet tapetit. Meillä ele rahaa ja kerroin että tapetoin itse. Vanhat tapetit olivat keltaiset ja haalistuneita, vanhat kuin mitkä. Valitsin uusia Prisman alesta, jotka tyylisesti sopivat vanhoihin ja vielä kysyin Paavilaisen mielipidettä tapettien sävyistä ennakkoon. Tapetoin siis itse. Koko ajan kotkalaiset hengittivät kimpuun ja alkoivat lusmuilla koska Frilander on kaupungin valtuutettu, eikä sellaisella mammutille vittuilla. Liiamasin koko yön ja pariskunta liukui aamulla asuntoon. He alkoivat kirkua ovenpielestä kuin tilauksesta. Paavilainen kirkui tapetteja ja Frilander kaakeleita. Minä huusin takaisin. Se tuntui hyvältä. Huutaa perkelet hiljaiseksi. Huomasin että perkelet alistuivat. Mielenkiintoista on ihmisen mieli, koska toiset eivät ymmärrä ennen kuin lyö heitä tai tekee pahaa. Ihmiset toivovat, odottavat, että asiat muuttuvat, kuten esimerkiksi poliittisessa päätöksen teossa että ihmiset osaavat ottaa vastuuta, mutta eivät toiset osaa ajatella itsenäisesti yhtään. Aika paljon jopa ansioituneiden poliitikoiden ajattelu on väärää, epäoikeudenmukaista, väkivaltaista, tekopyhää. Yksi poliitikko ihminen ei todellakaan osaa ajatella oikein, mutta he tekevät niin paljon melua, tuhoa! Luovutin asunnon avaimet ja lähdin. Paineen ja uhkauksien alla työskentely näkyy suoraan työn tuloksissa alalla kuin allalla. Rahalla rakkautta ei osta.

Minulla on sama polkypyörä lukion ajasta, ruostumatonta kepeää terästä. Kahteen polkupyörälaukkuun mahtuu paljon kauppaostoksia kun pakkaa hyvin. Osan pakata hyvin ja se on ehto sille, että kulkeutuu kotiin ehjänä. Sitä oppii kuin tekee, niin kuin reen täyttäminen, ettei mikään matkalla putoaa. Ajaminen ei ollut ongelma vaan pelastus, mutta ihmisten katseet vähän ennakkoluulottivat. Lopulta en jaksanut välittää. En hypinyt silmille tahallaan, mutta en peitellyt kuka olen. Pakkasin rauhassa ja lähdin paluumatkalle. Suomessa on paljon hulluja, joten hyvin pärjäsi, mutta Suomessa on uusi aika ja hullut ajaa autolla, joten piti vähän sittenkin olla varovainen. Suoraa valitusta ei tullut, edes kaupungin taholta, mutta matkaani seurasi vihreä pakettiauto. Panin sen merkille ja löysin sille selityksen myöhemmin, että supohan se siellä taas ajattelee, että tappaako nyt tai myöhemmin. Onneksi pääsin aina kotiin.

Savonlinna on aika kolkko paikka. Siellä tuulee ja minnekään ei pääsee pakoon. Siellä on muutamia henkeviä rakennuksia ja paikkoja, mutta kaupunki on kuin hiusnuoralla riippuva, tiivis ja keinotekoinen. En ole tottunut. Taidettani ei haluttu siellä. Punkaharjulla en hakenut apurahaa, koska kukaan ei antaisi. Savonlinnassa oli samaa, vaikka paikkakunnalla on kuvataidelukio, joka oli uhanalainen jossakin vaiheessa. Lukio on ehkäpä vapaamielisin paikka kaupungissa. Talvella ajoin polkupyörällä ja kesällä kävelin Savonlinnaan metsää pitkin. Kun kävelee, niin kokemus ympäristöstä näyttäytyy todella erilaiselta ja ihminen ajattelee eri tavoin kuin suoraa asvalttitietä ajaessaan. Ei ihme että nykyihmisellä on täysi suunnan vaistokato. Ihmiset kadottavat oikean ja vasemman. He eksyvät kaupungin samoilla kaduilla. Tämä on hätämerkki ihmisyydelle. Ennen vanhaan karttoja ei ollut ja ihminen tiesi tasan tarkan mistä pitää kulkea ja missä on mikä. Se on sisäänrakennettua. Lisäksi ihmiset matkustivat todella paljon. He kulkivat jalan aina Lappiin asti. Nykyisin kun ihmisiä on paljon, niin matkustusta halutaan rajoittaa. Se on epäreilua, sillä ihmisen vietti on uteliaisuus. Toivon että tiheästi asutetut seudut kaupungista kyliin harjoittaisivat luomu arkkitehtuuria ja luontoa. Siitä vain voittaa.

Ajoin polkupyörällä tietä pitkin ja tuli ilta. Autoliikenne yltyi ja minulta puuttui ajovalo. Poikkesin bensa asemalle ja ostin pienen lyhdyn, jonne asensin kynttilän. Vaikka valo ei valaisut tietä, niin liikenne huomasi valopilkun. Savonlinnassa on yksi hyvää vapaamielinen galleria. Museo on tiukempi hinnaltaan ja muuten. Kaupungin läpi rakennettiin moottoritie, joka hipoi lähi r-kioskia. Ihmiset ovat aika maalaisia, jopa kaupungissa. Toppaasu on ykkönen ja karvahattu.

Muutimme metsäkouluun vaikka sain tietää viime tingassa, että pääsisin myös hierojakouluun, mitä vaimo ei kannustanut, vaikka minusta on kivaa hieroa toisia. Ihmisen tuntua ja anatomian taitoa. Metsäkoulussa olin noin kolmesta päivästä viikkoon, jonka jälkeen opiskelu katkesi. Syynä on Jouko Turunen. Netistä ei löydä sillä nimellä opettajavastaava, mutta kyse on ehkäpä veteraanisadistista ja juoposta. Muutimme koulun opettajarivitaloon, mutta kun tunnit alkoivat, niin helvetti oli irti. Vaimo ei kestänyt ja lähti. Minä jäin yksin ja erosin. Meni kuukausi ennen kuin pakkasin kamat ja muutin Self Pelican Storagiin, joka on muuten ehkä Usan firma. Haista paska, Joukko! - terveiseni. Ryhmässä oli yksi lahjakas muusikko Nuuska Muikkunen, toinen äitimäinen lämmin designeri Helsingistä maapaossa ja minä epäonnistunut taiteilija, jolle maaseutu alkoi tympiä pahasti. Ryhmässä oli lisäksi yksi epäonnistuja, yksi kapinallinen ja yksi tyttö Oulusta viaton kielokki, mutta tiukka sellainen. Opisketiin sieniä ja vauhti oli koulumaista. Ihmettelin pitkästä aikaa, että olenko tyhmä kun en pysy kärryllä edes alakoulun tasolla. Koulussa oli paljon invalidi opiskelijoita. En osanut opiskella ohjauksessa, tulin hulluksi, jo koulutuntien odottamisesta ja paskaluokassa istumisesta, puhumattakaan Jouko Turusen huudosta ja käskyläisyydestä. Miehellä on ongelmia kun armeijassa on sellaisia hintteja kuin minä ja kaksi muuta taiteilijaa. Ähtärin kasarmi todensi asiaa, että militantyt eivät kestä mustaihoista Mannerheimia. Ruokalassa ei ollut edes kasvisruokaa. Savonlinna sai jäädä.