Mm. Walter Galenson 1950-luvulla ja Remco Kouwenhoven 1990-luvulla ovat tutkineet Neuvostoliiton, Saksan, USA:n ja Britannian teollisuustuotannon kehittymistä 1930-luvun lopulta 1940-luvun alkuun. Tässä tutkimuksessa tuottavuus teollisuuden työtuntimäärää kohden on päädytty tulokseen jossa USA:n teollisuuden tuottavuus työtuntia kohden oli kaksinkertainen Britannian ja Saksan lukemiin. Ts. Saksa ja Britannia olivat tässä suhteessa aika lähellä samaa tasoa. Tutkimukset Neuvostoliiton vastaavasta tuottavuudesta antoivat erillaisia tuloksia. Galesonin 1950-luvun tutkimuksessa ilmeisesti stalinismin ajan tilastovääristelyt ym. näkyivät tuloksissa kun työtuontia kohden Neuvostoliitossa olisi tuotettu 40% USA:n lukemista ja 80% Saksan.
Remco Kouwenhovenin tuoreempi tutkimus antoi huomattavasti synkemmän kuvat neuvostoliittolaisesta teollisuuden tuottavuudesta. Hänen tulos: vain 21% USA:n lukemista 1937. Vuonna 1940 tilanne olisi kääntynyt (ilmeisesti osin USA:n tuottavuuden kasvun) niin että NL:ssa teollisuus tuotti työntuntia kohden enää vain 10% USA:n lukemista. Sen sijaan tuottavuuden suhde Saksan lukemiin Kouwenhovenin ja Broadberryn tutkimusten yhteislukemin antoi Neuvostoliitolle lähes 40%:n lukeman.
Tutkimus paljasti myös että energiatuotannon, perusmetallien ja polttoaineiden tuottamisen suhteen NL:lla oli paremmat arvot. Teknisesti pitkälle jalostetuissa tuotteissa erot kasvoi suuremmaksi. Niissä NL:ssa tuotettiin reilusti alle 40%:n tuottavuudella Saksan (ja Britannian) lukemista.
Neuvostoliitolla ja Saksalla oli ennen sotaa melkoisen yhtä suuri määrä työtoivaa teollisuuden, rakentamisen ja liikenteen palveluksessa: 20 milj NL, 18.6 milj Saksassa. NL:ssa maan laajuuden takia liikenteen palveluksessa oli kuitenkin selvästi vähemmän joten teollisuustuotannon työvoimamäärä oli melko tasan tai jopa hieman Saksalla suurempi. Perusfundamentit viittasivat siten siihen että Saksalla olisi kaksinkertainen kapasiteetti tuottaa Neuvostoliittoon verrattuna.
Käytännössä Saksan hidas varustautuminen aina vuoteen 1941 johtui etupäässä suurista investoinnista. Tuottavuus laski merkittävästi kun sotatuotantoon varattiin paljon työvoimaa mutta tuotanto kasvoi työvoimaa hitaammin. Esim. lentokoneteollisuus kasvatti työvoimaansa 50% mutta tuotantoa vain 15%:lla 1939-41. Tämän taustalla oli investointivaihe, sekä ns. "tekemällä oppiminen". Myös Neuvostoliitossa oli menossa vastaava kehitys. 1938-41 molemmat maat pyrkivät luomaan vasta edellytyksiä suurella sotatuotannolle.
Remco Kouwenhovenin tuoreempi tutkimus antoi huomattavasti synkemmän kuvat neuvostoliittolaisesta teollisuuden tuottavuudesta. Hänen tulos: vain 21% USA:n lukemista 1937. Vuonna 1940 tilanne olisi kääntynyt (ilmeisesti osin USA:n tuottavuuden kasvun) niin että NL:ssa teollisuus tuotti työntuntia kohden enää vain 10% USA:n lukemista. Sen sijaan tuottavuuden suhde Saksan lukemiin Kouwenhovenin ja Broadberryn tutkimusten yhteislukemin antoi Neuvostoliitolle lähes 40%:n lukeman.
Tutkimus paljasti myös että energiatuotannon, perusmetallien ja polttoaineiden tuottamisen suhteen NL:lla oli paremmat arvot. Teknisesti pitkälle jalostetuissa tuotteissa erot kasvoi suuremmaksi. Niissä NL:ssa tuotettiin reilusti alle 40%:n tuottavuudella Saksan (ja Britannian) lukemista.
Neuvostoliitolla ja Saksalla oli ennen sotaa melkoisen yhtä suuri määrä työtoivaa teollisuuden, rakentamisen ja liikenteen palveluksessa: 20 milj NL, 18.6 milj Saksassa. NL:ssa maan laajuuden takia liikenteen palveluksessa oli kuitenkin selvästi vähemmän joten teollisuustuotannon työvoimamäärä oli melko tasan tai jopa hieman Saksalla suurempi. Perusfundamentit viittasivat siten siihen että Saksalla olisi kaksinkertainen kapasiteetti tuottaa Neuvostoliittoon verrattuna.
Käytännössä Saksan hidas varustautuminen aina vuoteen 1941 johtui etupäässä suurista investoinnista. Tuottavuus laski merkittävästi kun sotatuotantoon varattiin paljon työvoimaa mutta tuotanto kasvoi työvoimaa hitaammin. Esim. lentokoneteollisuus kasvatti työvoimaansa 50% mutta tuotantoa vain 15%:lla 1939-41. Tämän taustalla oli investointivaihe, sekä ns. "tekemällä oppiminen". Myös Neuvostoliitossa oli menossa vastaava kehitys. 1938-41 molemmat maat pyrkivät luomaan vasta edellytyksiä suurella sotatuotannolle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Remco Kouwenhovenin tutkimuksen mukaan Neuvostoliiton teollisuuden tuottavuus oli KESKIMÄÄRIN 40% Saksan teollisuuden tuottavuudesta per työtunti. Mutta siinä itseasiassa näkyy öljyntuotanto NL:a hyödyttävänä. Myös muissa perustuotannoissa NL pääsi parempaan kuin 40%:n osuuteen Saksan tuottavuudesta. Sen sijaan hienomekaniikassa ym korkeampaa tasoa vaatineessa tuotannossa NL jäi pahasti länsimaista jälkeen ja reilusti alle 40%:iin Saksan tuottavuudesta.
Koska Saksan ja NL:n teollisuustyöväestön määrät olivat likimain samat oli NL:n ja Saksan teollinen potentiaalisuhde 2:5. NL ei tuottanut juuri laivoja, vetureja, kuljetuspanssareita, kuorma-autoja ja sai 60% tarvitsemastaan lentokoneteollisuuden alumiinista Usasta. Se teki suuria määriä tykkejä ja panssareita sekä muuta armeijarojua kun ei parempaan pystynyt.
Neuvostoliiton heikko tuottavuus teollisuudessa, heikko laatu ja maataloustuotannon ongelmat kaatoivat lopulta koko utopian.
T-34:n tuottamiseen tarvittiin vuoden 1943 alussa 17 600 työtuntia. USA käytti Sherman panssarin tuottamiseen noin 4 000 työtuntia ja laatu oli huomattavasti parempaa. VaikkaT-34:n heikkoa laatua ei huomioida oli NL:n tuottavuus vain 23% Usan lukemista. Ilmeisesti Sherman laatu huomioiden oli ainakin kaksi kertaa parempi kuin T-34.
Juovat mieluummin vodkaa kuin tekevät työtä?
Sotamateriaalia tuotettiin enemmän kuin Saksassa. Aseteollisuuden ja väestön siirto Saksan ulottumattomiin oli suunnaton urakka ( 2500 laitosta ja 25 miljoonaa ihmistä) , mutta laitokset alkoivat tuottaa aseita jo keväällä 1942.
Neuvostoliiton sotatuotannon arvo jäi selvästi jälkeen Saksan tuotannosta koska
- sai 60% alumiinista valmiina Usasta
- ei tuottanut juuri laivoja, sukellusveneitä
- ei juuri ajoneuvotuotantoa, kuorma-autot Usasta
- ei panssaroituja miehistönkuljetusajoneuvoja
- ei veturituotantoa
- muita tuotantopanoksia lännestä
Pohjimmiltaan NL tuotti itse lähes 100%:sti vain tankkeja, tykkejä, perusaseistusta sekä ammuksia. Muuhun eivät rahkeet olisi riittäneetkään. Eikä knowhow.
..eikö Neuvostoliitto hakenut tietotaitoa ja tehtaita 1930-luvulla amerikasta...tässäkin sitten ryssitiiin jotakin....
Tietoa käytettiin hyväksi aseteollisuutta rakennettaessa ja tuotteita valmistettaessa mm. lentokoneissa ja panssareissa..
Tehokkuus on sitten toinen juttu.
mitään, vaan tuotannon määrä. Siinä NL UA:n ja Englannin avulla löit Saksan moninkertaisesti.
Prosenteilla ei käydä sotaa, vaan valmistuneella materiaalilla.