Eli oon 14v. poika järvenpäästä, ja oon alkanu miettimään kuolemaa todella paljon (noin 1-3 kertaa vikkossa) Olen joutunut mäntsälään nuorisokotiin, ja olen miettinyt, että voiko se johtua siitä, että joouduin nuorisokotiin? Jos joku voisi kertoa, että onko normaalia isojen muutosten aikana miettiä omaa sekä läheisten kuolemaa?
Kuolean Miettiminen
MietteliäsNuori
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se on ihan normaalia,että sitä alkaa noitakin asioita miettimään...ilman nuorisokotiakin.Ne kuuluvat kumminkin osana kaikkien elämää.
Juuri tuossa iässä moni ihminen alkaa pohtimaan elämää, kuolemaa ja iankaikkisuuttaan. Myös sitä, mikä on elämän tarkoitus.
Uskon että tämä on Jumalan puhetta ja kutsua alkaa etsimään yhteyttä Jumalaan.
Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, Hepr. 3:8.
Kannattaa ottaa vakavasti. Ihminen on iankaikkinen olento ja elämä ei pääty fyysiseen kuolemaan.
Hei nimimerkki MietteliäsNuori
Kuolema on asia, joka mietityttää meitä. Erityisesti sitä joutuu pohtimaan, jos joku läheinen kuolee, sinulla ei ole sellaista tainnut tapahtua, joka on hyvä juttu. Iso muutos kuitenkin elämässäsi on, jouduttuasi nuoriso-kotiin. Oletko menossa tänä vuonna rippikouluun; jos aiot sinne mennä, olet ikäsi puolesta tänä tai ensi vuonna menossa. Se on paikka ja mahdollisuus, jossa yhdessä mietitään monia elämän suuria kysymyksiä, jotka koskevat jokaista, elämää ja kuolemaa, ihmissuhteita ja yhdessäelämistä, Jeesusta ja Jumalaa, syntiä ja anteeksisaamista jne. Jos kuolema mietityttää sinua paljon, liikaa, voit tietysti jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa pyrkiä juttelemaan siitä. Keskustelu saattaa auttaa, jonka jälkeen sitä ei enää tarvitse miettiä niin paljon :)
Hyvää talven jatkoa sinulle,
Pirkko-pappi
Elämä on ryömimistä ja konttaamista ka kasvamista eri kasvukipukausien yli. Kuolemaa ei kannata miettiä. Itse ole 55- ja huomasin etten ole elänyt vielä laisinkaan tein töitä jäin työttömäksi jonotin leipää vuosi seurakunnan jonoissa, mitä järkeä tällä kaikella paskalla on? Kärsiä että saisi sen kirkkaimman kruunun. Ohjeeksi sanon älä sano pahaa sanaa kenestäkään, (itse siihen sorruin) Sillä kuoleman tuolla puolen, sinä saat nauhalta kuulla kaiken mitä Luoja on laittanut muistiin. Ja niitä ei saa sanomattomiksi tai tekemättömiksi.
Uskoisin että iän myötä rauhoitut koska olet vielä niin nuori ja vietävissä.
Ehkäpä jokin kristillinen seura tekisi sinun sielullesi hyvää ja saisit levottomuuden sijaan rauhan?