Olen menettänyt ensinnäkin ajan kulun huomaamisen ja en osaa katsoa kelloa. Digitaalisen kellon katseleminen onnistuu, mutta rannekellon kanssa menee jatkuvasti lähitunnit sekaisin.
Minulla oli eilen kädessäni lasten Felix kirja, jossa oli kello, jota sai liikuttaa. Kaverini sanoi, että pistä siihen mitä kello on nyt. Hän myös mainitsi, että kello on kymmentä vaille neljä.
Oman pääni sisällä tuntui todella pitkältä ajalta, että sain viisarit mielestäni oikeille paikoille. Kun olin valmis, kaverini liikutti sitä lyhyempää viisaria, ja vasta siinä kohtaa tajusin, että olin laittanut sen näyttämään kymmentä vaille kolmea. Siinä hetkessä, ennen korjausta siis, luulin että se oli oikein!
Sanatkin on kateissa. Tämä voi toki siitä, että minua hermostuttaa, tai siitä, että juttelen paljon myös englanniksi, mutta välillä en muista sanaa ollenkaan, ja tätä kirjoittaessanikin pysähdyin muutaman kerran miettimään sanoja. Esimerkiksi ensimmäisen lauseen muodostus vei paljon aikaa, koska en löytänyt mitään sanoja...
Normaalikeskustelu kuitenkin etenee ja tulen ymmärretyksi, ja ymmärrän muita. Tekstin tuottokin, kuten varmasti huomasitte, on normaalia ja lauseenjärjestykset ovat loogisia, vaikka useasti tätä kirjoittaessa on takkuillut.
Mietin vain, että onko syytä mennä paniikkiin, koska tästä on tullut todella ongelma, ja olen ollut ihan perusterve koko elämäni, 17 vuoden, ajan.
Kriittisemmin ajateltuna :Syy siihen miksi tästä olen nyt mennyt tähän miettivään tilaan voi ehkä myös johtua siitä, että olen käynyt psykologiassa paljon muistisairauksista. Ehkä siis vain en osaa lukea kelloa, ja sanojen katoaminen johtuu hermoilusta ja siitä, että pelkään että muisti pettää. Jos näin voi siis käydä?
Minulla oli eilen kädessäni lasten Felix kirja, jossa oli kello, jota sai liikuttaa. Kaverini sanoi, että pistä siihen mitä kello on nyt. Hän myös mainitsi, että kello on kymmentä vaille neljä.
Oman pääni sisällä tuntui todella pitkältä ajalta, että sain viisarit mielestäni oikeille paikoille. Kun olin valmis, kaverini liikutti sitä lyhyempää viisaria, ja vasta siinä kohtaa tajusin, että olin laittanut sen näyttämään kymmentä vaille kolmea. Siinä hetkessä, ennen korjausta siis, luulin että se oli oikein!
Sanatkin on kateissa. Tämä voi toki siitä, että minua hermostuttaa, tai siitä, että juttelen paljon myös englanniksi, mutta välillä en muista sanaa ollenkaan, ja tätä kirjoittaessanikin pysähdyin muutaman kerran miettimään sanoja. Esimerkiksi ensimmäisen lauseen muodostus vei paljon aikaa, koska en löytänyt mitään sanoja...
Normaalikeskustelu kuitenkin etenee ja tulen ymmärretyksi, ja ymmärrän muita. Tekstin tuottokin, kuten varmasti huomasitte, on normaalia ja lauseenjärjestykset ovat loogisia, vaikka useasti tätä kirjoittaessa on takkuillut.
Mietin vain, että onko syytä mennä paniikkiin, koska tästä on tullut todella ongelma, ja olen ollut ihan perusterve koko elämäni, 17 vuoden, ajan.
Kriittisemmin ajateltuna :Syy siihen miksi tästä olen nyt mennyt tähän miettivään tilaan voi ehkä myös johtua siitä, että olen käynyt psykologiassa paljon muistisairauksista. Ehkä siis vain en osaa lukea kelloa, ja sanojen katoaminen johtuu hermoilusta ja siitä, että pelkään että muisti pettää. Jos näin voi siis käydä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juu, tuo kaikki johtuu siitä, että sä olet nyt TIETOINEN tuollaisistakin asioista, koska olet juuri lukenut niistä koulussa. Se oli sulle uusi asia ja uuden edessä sitä helposti rupeaa tarkkailemaan itsessäänkin niitä vasta opittuja asioita. Omakohtaisen kokemisen kautta moni tieto vasta sisäistyy.
Eli ei syytä huoleen. Ole huoleton opiskelija vaan ja nauti uuden oppimisesta. Edessä on varmaan montakin vastaavanlaista ihmetyksen tilannetta, mutta nyt tiedät kokemuksesta, että se on sitä tiedostamista vaan. : )