Aseveljenä nauttimansa, täysin ansaitun arvostuksen ansiosta Suomi välttyi muuten varmalta nälänhädältä sekä teollisuuden ja liikenteen pyörien pysähtymiseltä vuosina 1941-1944 . Se välttyi niinikään puolustuksen romahtamiselta ja sitä seuraavilta kauheuksilta.
Saksan ja pienempien akselimaiden kanssa käyty kauppa mahdollisti myös Suomen teollisuustuotteiden viennin ja siis kotirintaman työllisyyden sekä koko valtakunnan olosuhteisiin nähden kohtuulliset olot.
Mitä nimenomaan viljaan tulee, kaksi edellistä satokautta olivat heikkoja viljelyalan supistumisen, lannoitteiden saannin heikentymisen ja epäedullisten säiden sekä NL:n sovitun, mutta suurelta osin toimittamatta jääneen viljan vuoksi
Niinpä 9.41-8.42 aikana Saksalta hankitut 200.000 tonnia viljaa (sekä lannoitteet, sokeri ja muu) auttoivat maan ja myös Itä-Karjalan väestön jaloilleen. Kevättalvella 1942 ehti toki kolkutella lähes nälänhätä viljalaivojen kulun pysähtyessä jääesteisiin.
Näin selvitti Adolf Hitler Unkarin pääministeri Miklos Kallaylle 6.1942 : "...Mutta sen
[Suomen] kansan täytyy elää, ja minä tulen supistamaan Saksan kansan annoksia niin paljon, että voin antaa Suomelle riittävästi...." Näin myös tapahtui.
Viljatoimitukset Saksalta tulivat paljolta akselimaa Romaniasta, jossa Suomi nautti poikkeuksellisen suurta arvostusta. Demokraattinen ja korruptioton Suomi oli sen ja muiden pienempien akselimaiden esikuva.
Suraavina toimitusvuosina 9.42-8.43 ja 9.43-8.44 viljatoimitukset Saksalta olivat luokkaa 140.000 tonnia vuodessa, joka riitti lannoitteiden, lisäalan ja suotuisten säiden ansiosta. Saksan oma tilanne oli jo tällöin hankalampi. Kuitenkin Josef Göebbelsin sanoin: "...jos Saksa pystyy elättämään 90 miljoonaa, se pystyy myös elättämään Suomen 3 miljoonaa...."
Viljaa, kuten myös teollisuudelle välttämätöntä kivihiiltä ja sotilaille välttämättömiä aseita ei "saatu", vaan ne ostettiin Suomen toimittamilla tuotteilla, mutta osaksi velaksi (joka jouduttiin sitten maksamaan NL:lle!) ja hyvin tasapuolisin ehdoin.
Kiitos siis Suomen ja sen sotilaiden nauttiman kunnioituksen.
Neuvostoliitto ja Saksa olivat roistovaltioita, edellinen tosin pahempi Suomen kannalta. Valintamahdollisuutta ei ollut, koska Neuvostoliiton kertakaikkisen typerän aggressiivisuuden vuoksi vain Saksa oli mahdollinen. Sodasta sivussa pysytteleminen oli täysin mahdotonta.
Paljosta saamme siis kiittää Presidentti Rytiä, marsalkka Mannerheimiä sekä rintaman ja kotirintamankin veteraaneja.
Saksan ja pienempien akselimaiden kanssa käyty kauppa mahdollisti myös Suomen teollisuustuotteiden viennin ja siis kotirintaman työllisyyden sekä koko valtakunnan olosuhteisiin nähden kohtuulliset olot.
Mitä nimenomaan viljaan tulee, kaksi edellistä satokautta olivat heikkoja viljelyalan supistumisen, lannoitteiden saannin heikentymisen ja epäedullisten säiden sekä NL:n sovitun, mutta suurelta osin toimittamatta jääneen viljan vuoksi
Niinpä 9.41-8.42 aikana Saksalta hankitut 200.000 tonnia viljaa (sekä lannoitteet, sokeri ja muu) auttoivat maan ja myös Itä-Karjalan väestön jaloilleen. Kevättalvella 1942 ehti toki kolkutella lähes nälänhätä viljalaivojen kulun pysähtyessä jääesteisiin.
Näin selvitti Adolf Hitler Unkarin pääministeri Miklos Kallaylle 6.1942 : "...Mutta sen
[Suomen] kansan täytyy elää, ja minä tulen supistamaan Saksan kansan annoksia niin paljon, että voin antaa Suomelle riittävästi...." Näin myös tapahtui.
Viljatoimitukset Saksalta tulivat paljolta akselimaa Romaniasta, jossa Suomi nautti poikkeuksellisen suurta arvostusta. Demokraattinen ja korruptioton Suomi oli sen ja muiden pienempien akselimaiden esikuva.
Suraavina toimitusvuosina 9.42-8.43 ja 9.43-8.44 viljatoimitukset Saksalta olivat luokkaa 140.000 tonnia vuodessa, joka riitti lannoitteiden, lisäalan ja suotuisten säiden ansiosta. Saksan oma tilanne oli jo tällöin hankalampi. Kuitenkin Josef Göebbelsin sanoin: "...jos Saksa pystyy elättämään 90 miljoonaa, se pystyy myös elättämään Suomen 3 miljoonaa...."
Viljaa, kuten myös teollisuudelle välttämätöntä kivihiiltä ja sotilaille välttämättömiä aseita ei "saatu", vaan ne ostettiin Suomen toimittamilla tuotteilla, mutta osaksi velaksi (joka jouduttiin sitten maksamaan NL:lle!) ja hyvin tasapuolisin ehdoin.
Kiitos siis Suomen ja sen sotilaiden nauttiman kunnioituksen.
Neuvostoliitto ja Saksa olivat roistovaltioita, edellinen tosin pahempi Suomen kannalta. Valintamahdollisuutta ei ollut, koska Neuvostoliiton kertakaikkisen typerän aggressiivisuuden vuoksi vain Saksa oli mahdollinen. Sodasta sivussa pysytteleminen oli täysin mahdotonta.
Paljosta saamme siis kiittää Presidentti Rytiä, marsalkka Mannerheimiä sekä rintaman ja kotirintamankin veteraaneja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Suomalaiset todella kunnioittavat vaikean ajan johtajiamme: marsalkka Mannerheim oli merkittävin ja presidentti Ryti toiseksi merkittävin suomalainen joku vuosi sitten tehdyssä kansan mielipiteen selvityksessä.
Vaan osaavatko edes Kokoomuksen, RKP:n tai SDP:n kansanedustajat sekä Kokoomuksen ja Kepun ministerit edes hävetä. He eivät vieläkään tunnusta "sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä" arvottomaksi kostonäytelmäksi.
Surkuhupaisinta on SDP:n törkeys puolueen historian ansioituneinta johtajaa, rauhanmies Väinö Tannerta kohtaan. O.W. Kuusinenkin on nykyisille rakkaampi.
Sota-ajan johtamisessa oli paljon puutteita.Suomella olisi ollut mahdollisuus myös liittoutua lännen kanssa ja siten välttää ehkä molemmat sodat,Venäjä ei olisi uskaltanut hyökätä,jos olisimme olleet lännen täysliittolaisia tuohon aikaan-39.Suomi ei sijainniltaan ole mitenkään keskipisteessä maailman tapahtumissa,venäläisiä ei olisi riittänyt kiinnostusta hyökätä maatamme kohtaan,jos länsi olisi taannut myös Suomen rajat,kuten teki Puolalle.
Muutenkin täytyy ihmetellä,miksi Saksasta täytyi tuoda noin paljon ruokatarpeita ,vaikka oma maatalous pyöri koko ajan,myös sodan ajan,maassa oli ainoastaan n. 3,5 miljoonaa suuta ruokittavana tuolloin,oman maatalouden on pitänyt olla todella tehotonta,niin paljon viljaakin on tuotu koko sodan ajan?
Siis mitä? Ettäkö neukut eivät uskaltaneet hyökätä Puolaan, koska länsivallat olivat taanneet tämän rajat?
Olisivat ainakin miettineet kaksi kertaa pidempään,jos tilanne olisi ollut tuo kuvailemani.Muutenkin ihan kaikkea ei ole vielä selvitetty noissa liittolaissuhteissa esim. Suomen ja Saksan,sekä Suomen ja Lännen välisissä.
Vähän outoa on että jos sotaan lähdetään jonkun puolelle,niin sitten ei soditakaan täysillä voiton saavuttamiseksi,esim tuo Sorokan radan katkaisemattomuus ja USA avun lopettaminen sitä reittiä pitkin NL:lle,ja miksi Suomi joukot ei hyökänneet Pietariin Saksan joukkojen mukana -41,vaikka resursseja kyllä oli ja sitten vielä tuo sodasta irtautuminen-44 ja valtiojohdon valehtelu Saksan suuntaan. Siinäpä joukko kysymyksiä,jotka vielä vaatisivat lopullisen totuuden julki tuomista.Ei kai vain Suomen johdolla ollut sittenkin myös jotain salasopimuksia lännen kanssa ko asioista,ja joita ei ole saatu julki vielä tänäkään päivänä,mieleen vaan nousee tällaisia kysymyksiä?
------Ettäkö neukut eivät uskaltaneet hyökätä Puolaan, koska länsivallat olivat taanneet tämän rajat?----
Neukun hyökätessä Puolaan 17.9.39 ei Puolan valtiota enää tosiasiassa ollut eikä siten enää takuitakaan. Olisi ollut neukulta tulevaisuutta ajatellen vastuutonta antaa Saksan edetä Puolan silloiselle itärajalle eli pitkälle Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Kyllä neukulla oli kuten muillakin oikeus suursodan sytyttyä ajatella pikkasen itseäänkin eikä vain Englantia ja Ranskaa.
Sakut ja ryssat etenivät molemmat täsmälleen sille linjalle, jota pitkin olivat sopineet Puolan jakavansa. Sitten pidettiin yhteinen voitonparaati.
17.9.19139 Puolan valtio oli edelleen olemassa ja soti Saksan valtiota vastaan. Sitten iski ryssa selkään.
Lännen takuilla ei ollut vähäisintäkään arvoa. Tämä nähtiin Puolan lisäksi muissakin maissa sodan alussa, sodan aikana ja sodan lopussa. Ns. Atlantic Charter, jonka Churchill ja Roosevelt kännipäissään tekivät ja johon Stalinkin myöhemmin "liittyi", oli täysin valheellinen. Baltian maat siihen tuskassaan vetosivat - kunnes hekin sen rivoksi petokseksi totesivat.
Britit munivat sodan alkuvaiheen. He halusivat ainoastaan laajentaa sen suursodaksi ja kauemmaksi heidän omilta rannoiltaan.
Todennäköisesti siis vain se joka toteutuikin, eli oma puolustuksemme oli vuonna 1939 se ainoa mahdollinen. Saksaan 1932-1939 kohdistamamme kiistämättömän vihamielisyyden sijaan olisi taitavampi diplomatia kenties saattanut estää jäämisen Molotov-Ribbentrop -sopimuksen vaihtorahaksi.
Tämä on kuitenkin hyödytöntä arvailua.
Jatkosodan loppua kohden kun Liittoutuneiden sotamenestys parantui, näiden painostus Suomea kohtaan voimistui ja silloin myös ponnahtivat esiin sodan jälkeen johtoon pyrkivät vallanhimoiset poliitikot, kuten Kekkonen.
Ruotsi antautui Liittoutuneiden painostuskeskukseksi vuoden 1943 lopulla (tietysti silti jatkaen loistotuottoista kaupankäyntiään Saksan kanssa).
Ruotsi painosti siten Suomea hillittömästi rauhaan ehdoista piittaamatta.
Varsinaisia salasopimuksia ei siis ollut. Oli vain tarve välttää henkilötappioita odotettavissa olevien sodan loppuselvittelyjen varalle.
Ja koettakaa jo uskoa. Suomi oli Saksan kanssasotija, kansanomaisesti aseveli.
Suomi ei ollut Saksan liittolainen. Saksalla oli huonoja liittolaisia, kuten Italia.
Saksa oli tyytyväinen sotilaallisiin tuloksiin, ja nämä olivat arvokkaampia heille kuin sopimukset. Liittoa ei vaadittu, eikä Rytin ns. Ribbentrop-sitoumus sitä ollut.
Mannerheim ilmoitti 2.9.1944 kohteliaalla kirjeellä Hitlerille Suomen solmineen tulitauon/välirauhan. Seuraavana päivänä Hitler määräsi, ettei suomalaisia vastaan saanut ryhtyä aseelliseen toimintaan, vaan asiat on hoidettava "sopuisan yksimielisyyden vallitessa". Irtautuminen sodasta ei ollut petos "...koska se [Suomi] luovutti vasta kulutettuaan voimansa loppuun...", näin
Hitler Japanin suulähettiläälle 4.9.44. Ei ollut sopimusta, jota olisi rikottu.
Sitä miksi Lapin sota muuttui todelliseksi on käsitelty asiallisesti tuoreissa kirjoissa Mika Kulju: Lapin sota 1944/45 (2013) ja Veikko Erkkilä / Pekka Iivari: Jätetyt kodit, tuhotut sillat (2015). Kehotan aiheesta vauhkoavia lukemaan.
Käsitteiden aseveli, kanssasotija tai liittolainen merkitystä ja sopivuutta kuvaamaan Saksan ja Suomen välejä on tarkasteltu kirjassa Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet (s. 487-497).
Selkeä johtopäätös on aseveli/kanssasotija, EI liittolainen.
----Sodasta sivussa pysytteleminen oli täysin mahdotonta.---
Saksa ei pakottanut Suomea hyökkäämään, hyökkäys oli Suomen nilkkien oma valinta. Johtui sekä pohjattomasta ryssävihasta että halusta näyttää saksalaisille miten kovia poikia mekin ollaan.
Jos olisi seisty puolustuksessa Moskovan rauhan rajoilla torjuen neukun mahdolliset provokaatiot niin kesä -44 olisi taatusti ollut meille paljon helpompi siihen nähden mitä se oli. Kuten aiemmatkin kesät. Kymmeniä tuhansia nuoria miehiä olisi säästynyt ja sotakorvaukset jäänet maksamatta ja saatu pitää Petsamokin.
Neukulla ei ollut mitään halua laajaan sotaan Suomea vastaan ja miksi olisi ollut. Kyllä sillä oli Saksan kanssa tekemistä aivan riittävästi, ei se kaivannut yhtään uutta vihollista.
Saahan sitä takuita antaa historialle, jota ei tapahtunut. Jossittelu ei maksa mitään.
Hahaa,etkö älykkäämpää keksinyt? Katso Ruotsin esimerkkiä kun se ei lähtenyt sotaan vaikka varmasti houkuteltiin.
Stalin "houkutteli" Suomen sotaan 30.11.1939. Ruotsi jäi houkuttelematta.