Inger/Ketjulaulu ja muut vanhat tutut, muistatteko tämännimistä?
Tyyntä ja myrskyä
Aurora4
77137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Katohan vaan, just avasin kaksnelosen ja vahingossa näppäsin ajanvietteen.
Kyllähän tämän ketjun muistan. Kiva juttu, että avasit. Tällä hetkellä ei oikein mitään jutun juurta, paitsi että viime yö oli täällä kylmin tänä talvena.
Ja muuten onneksi olkoon ... Se on sentään reipasta urheilua se valjakkoajo. Urheilusta puheenollen, eilen illalla tuli kohtalainen kotikatsomo
Multa jäi katsomot näkemäti, kun vietettiin talosta pois muuttavan paliskunnan eiku pariskunnan läksiäisiä.
Illalla Pimeän historian pariin viimeisen kerran - ihan ikävä tulee niitä veikkosia. Mahtava idea, että varsinaisen historiatietäjän vastavoimana on vähän hölmöjäkin kyselevä "assistentti". Yleensä kahden miehen ohjelmat tuppaavat olemaan kukkotappelua.
Nyt olisi alkanut yksi mummokerhokin, mutta on sen verran vielä flunssan poikasta, etten viitsi lähteä seisoskelemaan pysäkeille. Liekö kaikki mummot elossakaan kovasta keskitalvesta selvinneet...
Teidänkin suvussa on kuulemma urheiltu ja aika reippaassa lajissa myös.
Tämä meidän urheilija juu.
Arvaa vaan, ettenkö ole maininnut siitä, että vähän halvemmallakin saa pidettyä kuntoaan yllä. Mutta se pikku yhteisö, mihin poika kuuluu ja maksaa samalla kuukausittaisesta valmennuksesta, on tuottanut tietämystä maitohapoista, ylikunnosta jne. Ja heillä on siinä sellaista yhteisöllisyyttä, että sekin koukuttaa mukavasti.
Oma urheiluni perustui leikkiin suurelta osin, mutta myös "vakava" voittamisen ilo oli joskus mukana.
Hitto, piti pistää auto lämpenemään, kun en ollut suunnitellut tarkaan apteekissa käyntiäni. Venytin reseptin uusimista ja nyt sitten eturauhasen vuoksi tuonne hyytävään ajelemaan. No tuskin se yhden päivän pillerin nauttimatta jättämisestä sen kummemmin laajenee, se etusellainen.
Se on pienestä kiinni, kummalta puolelta ristikkoa maailmaa katselee, todettiin eilisessä Pimeän historian jaksossa, jossa eräs nuori Gustaf M. häiriköi Haminan kadettikoulussa hankkien lopulta itselleen potkut. Pienestä kii, ettei Kiasman edessä seisoisi kivihevosta tai ainakin, että sen selässä istuisi joku toinen mies.
Voi helekutin helekutti.
Mulla oli muistissakin tuo ... siis sinun synttärit. Eikä syttynyt edes lamppu, vaikka näin, että oli tuubaan tullut muutama viesti. Sitten, kun kurkistin, niin ... jep ja onneksi olkoon ja kerro tyttärellesi jo etukäteen.
Muuten, ne kosiskelee sinua Elämään, ettäs siinä näet, kuka se paholainen on.
Muistissa se Pimeä historiakin.
Hitsi, oli kiva herätä, kun pakkasta vain 20
Kiva talviliikuntalaji - ketjuhyppely.
Pitäkää te miehetkin kunnostanne huolta. Taas on yksi rokkari lentänyt kotkansiivin pois poikkeen alle seiskakymppisenä.
Helekutti.
Makasin lattialla "korjaamassa" astiapesukoneen joko veden tuloa tai sen poistoa. No sitten kyhnäsin itseni ylös tuolille lukemaan ja miettimään ja taas alas "tutkimaan". Taisin löytää syyn, mutta ...siinä mulle liikuntaa oli ja nyt sitten huomenissa soittelemaan jollekin, joka osaa korjata.
Nyt hyppään tarkistamaan, että mihinkäs sinä oot ketjuhypellyt
Minä vaan tiskaan astioita, käsipelillä. Koirankupit jää aina vähän törkyisiksi, mikä todistaa, että ruoka ei ole niin hyvää kuin se toivoisi.
Kyllä kaikenlainen kykkiminen ja kökkiminen lattianrajassa liikunnasta käy, huomasin taas vanhaa imuria kämpän sokkeloissa vetäessäni. Aina on kamaa tiellä. Siksi nykyään imuroinkin useassa erässä. Jos joku tulee käymään ja näkee pölkkärin lojumassa keskellä lattiaa, aina voin tarjota selityksen, että juuri aloitin (mutta sinä tulit häiritsemään). Siistin ihmisen maineen saa vähällä vaivalla.
Arvaa, ettenkö ottanut mielellään tiskiharjan käsiini. Kumppani jo pelästyi, että ny se sekos lopullisesti.
Meillä seisoo seinän vierellä ihan kivasti näkösällä yksi vanha pölynimuri, yksi uudempi. Toinen keittiössä, toinen olkkarissa. Vähän sama juttu, eli viestittää jostain. Kukaan ei ole keksinyt vielä sitä viestiä, että olen laiska ja en viitsi hakea pölynimuria "kaukaa". Noki-imurikin seisoo sisällä.
Äsken sainkin pienen aamupäivälevon jälkeen innostuksen lopetella tämänkuisen imurisession. Seuraavan kerran tartun kahvaan helmikuussa.
On niin sikamaisen kylmä ilma, että henkeä ahistaa lyhyelläkin koiralenkillä. Yhdelle astmatuttavalle lekuri oli sanonut, että jos menee miinus kahteentoista, kylmyys alkaa tuntua keuhkoputkissa oikein kunnolla.
Parin viikon päästä mun pitäisi hilata itseni kauas Espooseen, ja siinähän joutuu väistämättä kävelemään pitkiäkin matkoja busseja vaihtaessa. Jos vielä on näin kylmä, pakko sanoa kymmeniä vuosia kestäneelle naistenjuhlatraditiollemme kiitos ei.
"On niin sikamaisen kylmä ilma, että henkeä ahistaa lyhyelläkin koiralenkillä."
Tää on vitsi vakavasta aiheesta eli piippuun menevästä hengityksestä. No laita se koiruli itse sinne menemään, ku osasi jo koti-ovellesi, muistaakseni. Otat pallin sinne porstuaan ja katselet, koska viipottaa takasin.
Eiköhän tuo parin viikon päässä olevan sää ... ootas vähän, meillä on perunakellarissa etana. Käyn kysymässä. Joo lämmintä on tulossa.
Imurisessiosi aikatauluineen sopivia, vikka todellisuudessa et kuitenkaan malta odotella helmikuulle.
Ai en malta odottaa helmikuulle imurointia? No ei se niin suuri ilo ole, muistaakseni tätä ennen imuroin jouluksi.
Kävin kuuntelemassa eilisen Heikinpäivän tiimoilta esitelmää piispa Henrikistä. Ei siinä Lalli-jutussa ole ilmeisesti päätä ei häntää. Ainakin hiippalakkisen kirkonmiehen toilailut Köyliönjärven jäällä ovat pelkkää tuubaa. Ei 1100-luvulla moista tötterökotsaa oltu keksittykään, vaan niin pyhien kuin arkisten miesten päähineet olivat lähempänä lippalakkimallia. Muutkin tiedot Suomen korpikansaa käännyttämään tulleesta katolilaisesta ovat enemmän kuin epäilyttäviä. Turkukin ehti sen jälkeen palaa useaan kertaan ja pyhäinjäännökset kärysivät siinä sivussa. Mutta hauskoja legendoja nuo toki ovat, hauskempia kuin siivous. Pottukellarin etana toki on vielä henrikkejäkin ihmeellisempi.
Tuo roska määrä ja sen ilmestyminen on ihmeellistä. Samoin pölypallojen. Mutta kyllähän kerta kuukaudessa riittää. Kokeilenpa. Tai no. Kaveri väitti, että välttää kankaiden ja vaatteiden ylimääräisiä vaihtamisia, niin ei pölyä ainakaan kerry niin paljon. Vaihtaa verhotkin kerran kymmenessä vuodessa.
Juniori tykkäs ensi luokillaan historiasta, kun siellä oli jänniä seikkailuja. Mulla ei ole oikein hajuakaan noin varhaisista ajoista. Toki nimet tuttuja. Ei tuo etana ole kuin minun sääprofeetta. Toisaalta aattelin joskus niinkin, että alan syödä etanoita. Kuka on niin raaka, että profeettansa söisi?
"vaihtaa verhot kerran kymmenessä vuodessa"
Kaverisi on oikeassa, niin minäkin teen. Verhojen vaihtaminen on erittäin työlästä ja hartioihin käypää puuhaa, kun täytyy hataralla tuolilla seisten kopeloida sen puisen kapan alta sormiinsa miljoona pientä nipsutinta ja näprätä ne kankaan reunaan kiinni.
Minun lempiaineeni koulussa ei historia ollut ollenkaan. Siinä keskityttiin liikaa vuosilukuihin ja eurooppalaisten hallitsijoiden saavutuksiin. Nyttemmin on tunnustettu, että siellä sotien varjossa on elänyt tavallisiakin ihmisiä. Siksi tuollaiset Pimeän historian tapaiset dokumentit ovat niin mielenkiintoisia, samoin muista mantereista kertovat dokkarit.
No, nythän täällä on meneillään vuosisadan suurin kansainvaellus silmiemme edessä ns. livenä. Saa nähdä miten tulevien koululaispolvien hissankirjat tulevat sitäkin käsittelemään. Hallitsijoilla ei ole tuon luonnonvoimamaisen kansainvyöryn keskellä tarjota muuta kuin avuttomuutta.
Hitsi, mä tykkäsin, siis siihen asti kuin yleensä tykkäsin koulusta, niin siis tykkäsin matikasta. Pääsi nopeasti ulos, kun sai läksyt tehtyä.
Jos jaksaisin, niin laskisin näiden pakolaisten prosentuaaliset määrät varsinaisiin eurooppalaisiin asukkaisiin ja vertaisin vaelluksia Hitlerin ja Stalinin aikaan saamiin juitsuihin. Ja lisää on tulossa, siis historiaa kirjoittaville tulevaisuuden tutkijoille. Materiaalista ei tule olemaan pulaa.
Ehkä ? tähän paikkaan sopisi : https://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA
Joo, tuo historia ja vuosiluvut olivat jotain sen ajan historian opetusta. Tiedä häntä sitten, miten nykyään. Joitain aikoja sitten tuli töllöstä jostain Suomen koulusta sellaista tarinaa, että talvisotaa opetettiin ulkona, jotta oppilaat tajuaisivat kylmät olosuhteet. Mä nauroin.
Mä en ole vieläkään katsonut sitä "ongelmanuori Marski", koska tykkään, että se oli mulle muutenkin ongelma.
Uutisissa on lueteltu, mitkä asiat tekevät suomalaisten elämän turvattomammaksi (mikä sana!) tulevien viiden vuoden aikana. Monikaan ei koske minua, mutta onhan meillä yksinäisillä vanhuksilla omat huolenaiheemme. Kuten selviääkö näin huonoilla keuhkoilla tulevien talvien pakkasista. Ja kestääkö pää noita plutonium-murhauutisia ja naapurin osuutta niihin.
Taidan olla kuitenkin vielä ongelmanuori, koska pystyn kylmästi katsomaan telkkarista niin Soinin naamaa kuin Marskista kertovaa dokumenttia ja jopa tuumimaan, että ihmisiähän hekin ovat. Kaksi yli-imelää viisua ottaa mua päähän. Toinen on tuo Lavi ja toinen se Maijasen huolenpitoluritus, jossa minuuttiin on ahdettu kaikki maailman ongelmat ja niille ratkaisut. "Pidä huolta toisista, ne susta huolen pitää."
Näkis vaan.
"Ja kestääkö pää noita plutonium-murhauutisia ja naapurin osuutta niihin"
Joo. Otetaans jokin vertauskohta. Tuossa on yksi myrkytetty tietääkseni. Kuinkahan monta myrkytettiin Vietnamissa? Tai miten se maailman vartija USA eurooppalaiset kumppanit toimi Irakissa, kun jahtasi öljyn rinnalla Sadamia.
Joo ja kuinkahan nuortemme pää kestää meidän eurooppalaisten esimerkkejä?
PS. Ei lavi laulanut niin, että kaikki olisivat laulun arvoisia. Persut ei nimittäin ole. Ainoastaan vihreät ja vasemmistolaiset kuuluvat niihin laulujen arvoisiin. Tää on mun tulkintani ko. taidelaulusta. Ja huom. taideteoksen voi kukin tulkita tulkintavapauden nimissä.
Soiniko ihminen?
Pannaan muistiin, vaikka kyllä minusta hän nimenomaa kuuluu siihen ryhmään, joka geneettisesti tulee voimaan huonosti ja on jo haarautunutkin ihmisen kehityskaaresta ihka omaksi kaarekseen.
Ja lahtariko kans ihminen? No onhan noita muitakin lahtareita historiankirjat vääränään.
"Kuinkahan nuortemme pää kestää meidän eurooppalaisten esimerkkejä"
Lopeta kaahaaminen autolla. Osta fillari ja tee sillä kauppamatkat. Unohda asuntoauto seisomaan. Silloin muistuttaisit oikeaa vihreää.
Älähän ny. Ensin huomenta.
Poika on luvannut jelpata sähkömoottorin kanssa ja akkutilaa riittää. Yksi aurinkopaneli maksaa toki 500-1000 € mutta lataa kans.
Milläs sitä ny mustalainen, kun ei saa mennä maanteitä pitkin vankkureilla. Eikä muutenkaan, sillä ei se hevonen toimi sähköllä ja pierut ne vaan lisäävät ilmastopaneelien määrää. Siis myös hevosen pierut. Ja Aurora, se on mun koti, nelipyöräkoti.
Muuten. Ihmettelin vähän sitä pimeän historian keskittymistä Marskin sukupuolisuuteen.
Mut tota, tänään ehkä riemuitsen pakkasen hienoisesta laskemisesta. Se vanha toitotus, että hyvä tuo pakkanen, pöpöt kuolee, on jotenkin kierto-ilmaisua sille pakkasten tylsyyksille.
En tiedä, millaisia ilmauksia norjalaiset, nimenomaa bergeniläiset käyttävät jatkuvista vesisateista.
Äläpä poikkea aiheesta. Siis vain vihreät ja punikit ovat mielestäsi laulun arvoisia? No minä en siis ole, koska en ole kumpaakaan, korkeintaan vähän vihreää viistän, sitäkin enemmän köyhyyden kuin aatteen vuoksi.
Marskin sukupuolisuus on ollut kiinnostuksen kohteena jo pitkään. Tehtiinhän näistä Aasian matkoista taannoin se nukkefilmikin. Mitä Pimeään historiaan tulee, jos aiheena on Marskin nuoruus, tottahan toki sukupuolisuuttakin kuuluu käsitellä. Poika menee kadettikouluun 14-vuotiaana ja karkailee sieltä omille teilleen, kunnes eräällä retkellään joutui vanhemman pojan viettelemäksi ja osittain siksi saa potkut koulusta. Minusta tuo on varsin keskeinen osa Marskin nuoruutta. Ja sarjan tarkoitushan on valottaa historiamme ennen tuntemattomia kohtia. Vaikkei homoudessa sinänsä mitään pimeää olekaan.
"Äläpä poikkea aiheesta. Siis vain vihreät ja punikit ovat mielestäsi laulun arvoisia? "
Laitetaans ne aiheet sitten tärkeysjärjestykseen. Nimittäin tuota noin, sanoi mustapartainen ja jatkoi, että yksi aihehan oli nelipyöräkotini.
No jos itsestäsi laulua kaipaisit ... silloin "luettelossani" pitäisi ... Voisitkos itse täyttää tuon kolmen pisteen aukon.
Punikki on mielenkiintoinen ilmaus. Liittyy tietysti aina veljeskapinaan asti. Pitkä on sekä kulunut aika ja se jumalaton nälkävyö, jota aikoinaan siis löysennettiin. Sinäkö haluaisit sitä nykyään kiristää?Asiasta toiseen. Haanpäällä on hyvä kertomus : Liekaköysi. Ei kait tolla nimellä kuitenkaan.
Marski. No juu, kelpuutan selvityksesi ja tajuan tuon nuoruusajan kovat vaikutukset siihen lopputulokseen eli teurastajan ammattiin. Millähän helevetin naulapyssyllä se ammuskeli niitä muita siellä helevetin hulluja tehtailevassa laitoksessakin.
Nyt minä kirjoitan ihan itsekseni, että minulla on merkkipäivä. Muistelen, millainen ilma oli 42 vuotta sitten. Aurinko kyllä paistoi ja pakkanenkin paukkui, mutta tiukimmat paikat elettiin sen korkean talon sisällä. Tunnin päästä alkaa kova koitos, joka viiden tunnin päästä huipentuu pienen tyttölapsen syntymään. Mutta tämä asia on siis aivan yksityinen eikä kuuluisi tälle ikävänsävyiselle palstalle ollenkaan. Täällähän halutaan saada riita pystyyn jopa televisio-ohjelmasta.
e-alle sanoisin, että olen lukenut Haanpääni enkä punikki-sanaa käytä kuin tarkoin harkitussa yhteydessä kiusallani eli silloin kun vastapuoli asettaa vasemmiston jumalan asemaan.
No nyt minä kirjoitan ihan itsekseni ja vain ehkä mainitsen Auroran.
No jos joku uskoo oikeaan jumalaan, niin sille en voi mitään. Näinhän konservatiiveilla tuppaa mennä. Nyt vain on sitten päätettävä se, kuka on se oikea.
Historiaa tutkinut A. siis nojautuu mahdollisesti ainoaan oikeaan tulkintaansa kiusallaan ihka uskonnollisista syistä, kertoo lukeneensa haanpäänsä ja ehkä kuulen seuraavassa mahdollisessa viestissä myös ansioluettelon.
Kiusallani kerron nyt kateudesta vihreänä olevani kadulla oppini saanut.
"Mutta tämä asia on siis aivan yksityinen eikä kuuluisi tälle ikävänsävyiselle palstalle ollenkaan. Täällähän halutaan saada riita pystyyn jopa televisio-ohjelmasta."
No onneksi olkoon, että olet nainen, niin voit nojautua synnyttämisiin. Mitä tulee televisio- ohjelmiin, niin onko niissäkin nojauduttava vain tulkintoihin, mitä antavat synnyttämiseen kykenevät. Jos esitän toisen näkökulman, niin se on sitten riidan haastamista, jep jep.
Kyllä nyt kuule, Elämässä kaivataan sinua.
Synnyttämiseen kykenevillä on taipumus ymmärtää lapsia, jopa menneiden aikojen kadettikoululaisia. Synnyttämiseen kykenevä ei kutsu lapsia tuleviksi teurastajiksi.
Synnyttämiseen kykenevät ovat Lauri Viidan sanoin "äitejä, toivossa väkeviä".
Vaikka en ole onnistunut synnyttämään poikalapsia, ymmärrän, että kadettikoulu saattoi olla varteenotettava "miesten koulu" menneinä aikoina kuten saattaa olla nykyäänkin. Seitsemän vuotta ankaraa kuria sisäoppilaitoksessa antoi varmaan hyviä eväitä upseerinuralle. Nuori Gustaf oli sellaiseen liian raisu ja omapäinen, kunnes oppi Venäjän hovissa oikean chevalierin tavoille.
Teurastamaan oppi toki kadullakin. Marskin nuoruudessa toinen isoisäni hoiti teurastajan ammattia. Entisaikaan Suomessa ihmiset osasivat ottaa syötäväksi tarkoitettuja eläimiä hengiltä asiallisella tavalla. Tuskin siihen sen kummempia kouluja tarvittiin.
Kyllä äideillä on vahva side lapsiinsa, ovat ne sitten vaikka teurastajia.
Kadettikouluihin heti lisää rahoitusta.
"Kiusallani kerron nyt kateudesta vihreänä olevani kadulla oppini saanut."
Kateellinen karkottaa helposti luotaan toiset ihmiset aliarvioivalla ja omaa egoa pönkittävällä käytöksellään.
Kateutta syntyy, kun ihminen keskittyy seuraamaan toisten elämää ja vertaamaan itseään heihin. Asiat, jotka toisella näyttävät olevan paremmin kuin itsellä synnyttävät kateutta. Toiselle tapahtuvat huonot ja ikävät eivät sitä aiheuta. Päinvastoin ne voivat tuottaa kateelliselle jopa tyydytystä.
Kateutta voi tuntea muun muassa läheisen menestyksestä, lahjakkuudesta, edustavuudesta, ihmissuhteista ja sosiaalisesta menestyksestä. Kateudelle riittää kasvualustaa, sillä aina löytyy ihminen, jolla on asiat itseä paremmin.
Tuhoava kateus
Kateus on tuhoava, häpeää ja vihaa sisältävä tunne. Kateellinen pyrkii parantamaan omia asemiaan toisten kustannuksella. Hän ilkeilee ja piikittelee ihmisiä, joita kohtaan kokee alemuutta ja kateutta. Kanssaihmisten voi olla joskus vaikea tunnistaa tätä kiusantekoa kateudeksi.
”Kadehtiminen saa alkunsa omasta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta.”
Kateellisen on usein vaikea tunnistaa ja hyväksyä itsessään olevaa kateutta. Se puetaan helpommin leveilyn ja ylpeilyn muotoon. Tällainen käytös ei ole merkki hyvästä itsetunnosta, vaan se paljastaa enemminkin kerskailijan alemmuuden tunteen. Itsensä esille tuominen toisten kustannuksella kielii kateuteen kätketystä häpeän tunteesta.
Kateus piilotetaan
Kateellisuus, toisten aliarvioiminen, väheksyntä ja halveksunta liittyvät yleensä tunnistamattomaan häpeään. Kadehtiminen saa alkunsa omasta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta.
Omaa kateutta on vaikea myöntää ääneen toiselle. Sen tehdessään ihminen paljastaa oman huonomuutensa ja häpeän tunteensa. Siksi kateus on helpompi kieltää ja verhota pröystäilevään tai ilkeään käytökseen. Tällä taas on ikäviä seurauksia ihmissuhteille. Terveen ihmissuhteen perusta löytyy tasapainoisesta suhtautumisesta itseen. Kateus katoaa, kun katseen kääntää toisten elämien sijaan omaan elämäntilanteeseen ja miettii, mikä siinä on hyvää ja mitä itse voisi tehdä oman onnellisuuteensa ja tyytyväisyytensä eteen.
Lähde: Ben Malinen (2003). Häpeän monet kasvot. Kirjapaja.
Hitto.
Sinun piti oikein turvautua Beniin. Et muuten ole yhtään tyhmemmästä päästä, luet jopa ehkä kirjoja.
Pliis, seuraava oppikirja tyhmyydestä, pliis. Vinkkejä kaivaten.
Tai Käytöksen Kultainen Aapinen, onks sellasta?
Loistava ohjelma minulle tuo perjantainen ykkösen Perjantai.
Blondi, siis se persujen suurimpia perseitä, oikein "ajatusten" kaasutin. Ja mitä taas sieltä peräpäästä päästikään.
Jos persujen perseet on ainoo mikä sua kiinnostaa, niin siitä vaan jatkat yksinpuheluas.
Ei ne perseet, vaan mitä suustaan laskevat, nuo oliot. Mutta ymmärrän sinua, sillä konservatiivisuus yhistää.
Mä en löydä ainuttakaan sellaista konservatiivista piirrettä, mitä voisin kannattaa.
Mutta ei se mitään, laskee ne persujen kannatukset ilman minun loistavia analyysejanikin. Ja kunhan koittaa seuraavat etuskuntavaalit, niin asettelen persujen edustajille kysymyksiä. Sekä hiljaa että kovaa.
Tähtäimenä se, että päästäs tästä paskasakista tyystin eroon. Seuraavana vuorossa sitten oikeisto kokonaisuudessaan. Että kyllä sitä duunia riittää. Toiset laskee jäljellä olevia ilveksiä, minä persuja, siis jäljellä olevia.
Eiks täällä netissä ole myös poliittisia keskustelupalstoja sinunlaisille höyrypäille? Eikö ole vähän turhauttavaa jakaa idealismia täällä piilossa, jossa et saa vastakaikua?
Sähän oot ihan tappoaikeissa. Uskaltaako turvaton vanha nainen, konservatiiviksi leimattu, enää olla näin syrjäisellä keskustelupalstalla?
Oli muuten hyvä ohjelma ykkösellä kirkkonummelaisesta vastaanottopaikasta. Ei tule edes ajatelleeksi mikä kaikki voi mättää keskuksen ja paikkakuntalaisten välillä. Poikaraukat olivat keksineet rauhallisen, kauniin laiturin oleskelupaikakseen, mutta annas olla niin raivokas nainen tuli häätämään heitä sieltä. Suomessa on sentään aika suvaitsevainen jokamiehen oikeus, mutta oma laituri ja ranta ovat liian pyhää maata muukalaisten käytettäväksi.
siis kustakyllä ... siis päässäsi
Älä ny pienistä säikähdä. Totesin vain etsiväni piirteitä konservatismista, mutta mutta. En minäkään sinulle suutu, jos kyselet piirteitä punaisuudestani.
Kyllä jokamiehen oikeus on säilyttämisen arvoista. Se laiturivahtinainenhan oli sen verran, miten sen nyt sanoisi, juu.
Ja tuolle kustakyllä päässään olevalle vaan tiedoksi, että omalla nimellähän minä aloittelijoissa olen ollut, joten kaikki ne tietävät, jotka sen tietää haluavat. Ja täällä on hyvä treenata ja sitten Hesarissa ja Facessa taas omalla nimellä. Eli kukas sinä kusipää olitkaan?
Stereotypioista on pikku hiljaa tullut tapa keskustella asiasta kuin asiasta. Mamut, suvakit, fasistit, rasistit, persut, hyysääjät tai vaikkapa marsut ja tiikerihait ja mikseivät kaiken maailman dosentitkin ovat kaikki stereotypioita, mutkat oikovia jäykkiä yleistyksiä ihmisryhmistä.
Stereotypiat ovat pikavoittoja, joilla yritämme ratkoa omaa ahdistustamme. Ne ovat päämme sisäisiä kuvia, jotka rakennamme pönkittämään omaa minuuttamme, kun maailma muuttuu nopeasti. Yritämme pysäyttää niillä maailman ympärillämme ja uskoa, että pystymme hallitsemaan sitä.
Stereotypioiden huono puoli on se, että ne eivät ratko ongelmia vaan muuttuvat puuduttavaksi ja tyhjäksi jankutukseksi.
Fiksu ei niputa vaan katsoo tarkemmin ja ymmärtää paremmin.
Lyhennelmä Anu Kantolan HS-kolumnista
"Fiksu ei niputa vaan katsoo tarkemmin ja ymmärtää paremmin.
Lyhennelmä Anu Kantolan HS-kolumnista"
Tää fiksu niputtaa, katsoo jopa mikroskoopilla ja ymmärtää ylivertaisesti. Oliot eivät ole stereotypioita ja joutavatkin aavalle ja hyiselle Pohjanmerelle.
Mutta sitten asiaakin. Loskanen tie sai kimppuunsa minut, myös siis itseoppineen ja ylivertaisen auramiehen. Aplodeja pliis.
Ei taida sun surkeesta traktorista olla suurempia oliojoukkoja siirtämään minnekään.
Ne suuremmat oliojoukot hukutetaan, myrkytetään ja poltetaan. Pari menee keveesti kainaloissani. Kymmenen mahtuu hienon traktorini kuuppaan jne. Voi teitä onnettomia, jotka ette tiedä mitään julmetusta voimasta ja valmetista. Ylivertainen yhistelmä
No ni, ny on työt suurimmalta osin tehty, siis nuo olioiden siirtelyselvitykset. Ny mä rauhotun ja ...
Sä olet ihmisten tyypittelyn mestari. Sun ei tarvitse lukea kuin pari jonkun henkilön kommenttia, niin keksit hänelle sopivan lokeron. Oikeistolaisimpia kirjoittajia et kuitenkaan uskalla pilkata, koska siitä syntyisi vielä kovempi rähinä kuin ammun tapauksessa. Miksi? Rikkaimpia pyrkyreitä ihailevat kaikki.
Niin oon mestari, kiitos huomaavaisuudesta.
Ammua on kiva lypsää, ku tietää, ettei sillä oo aivoja, pelkät utareet. Ja muutenkin pelkkä märehtijän sisäkalusto ja metaanin lähde.
Oikeisto voi mennä sinne Pohjanmereen seulaksi ammutulla laivalla tai Titanikilla tai sillä ... mikä huvipursi se ny olikaan, missä kuali ja hukkui noin 800 turistia taannoin suamenlahella. Onneks keulaportti petti.
No rikkaat taas tullaan ryöstämään, ventaas vähän.
Ryöstä sitten myös ne suurimmat turistit ja kaukomatkailijat. Minä palkkaan agentin seuraamaan sun turistiretkiäs, ja jos ne poikkee yhtään rajojen ulkopuolelle, niin varo vaan.
Nättitukalta lisäkommentti. Tai jos matkustat Sallaan ja uit sieltä vastavirtaan, Suomi kiittää sinua.
Korjaan hieman tuota kuontalon kommenttia eli
en matkusta vaan kuljen. Ja näppäränä perhon tekijänä ja loistavana kalan pyydystäjänä salakalastan ne Sallan lohet sieltä koskista.
Hävis johonkin minun ylivoimainen kommenttini.
Turistit ja kaukomatkailijat eivät kuulu rikkaisiin, ne kuuluvat samaan kastiin kuin kesämökkeilijät ja niitä täytyy siis myrkyttää. Raid, jee
Onkos muuten tukan alla mitään. Jos ei, niin suami kiittää sinua.
Kyllä sut joku salakalastaa Venäjän puolella viimeistään. Saat tehokkaampaa myrkkyä kuin Raid, itse et huomaakaan, miten salakavalasti polonium vaikuttaa. Ei ole pojasta enää paluumatkan ajajaksi...ZZZZZZZZZ
Älä yhtään yritä tuoda tänne sitä ammuriitaa. Auroralla ei ollut siihen osaa eikä arpaa, paitsi mitä nyt itsekseni inhosin teitä rääväsuita. Minä en ole kenenkään puolella, kaikki ootte mulle samoja virtuaalihaamuja.
Ammuriita häh?
Mähän kerroin vain typerän eläimen ja niiden lypsäjien ahdingosta, ku ei saa ylijäämää edes tungettua venäjälle.
Jos taas tarkoitit sitä...mikä se ny olikaan se öö- luokan kaksjalkanen, niin olet vanhoissa asioissa vieläkin kiinni.
En minäkään ole muuta kuin itteni puolella. En edes inkerin puolella.
Älä perkele hauku lehmiä ja niiden hoitajia tai usutan ison koiralauman kimppuusi. Niihin ei Raidisi tehoa.
En minäkään Inkerin puolella ole, kukas nyt näkymättömän puolella olis. Inkeri, joka oli entistä Suomea, oli siitä jännittävä paikka, että anoppini kävi sieltä lapsena Pietarissa ostoksilla. Kunnes sinun ihailemasi suuri ja mahtava pakotti perheen pakenemaan henkensä uhalla Suomeen.
En hauku en ja sitä paitsi, mitä lehmä voi muuta kuin olla tuotantokoneisto ratas. Tuskin nytkään päättäjämme ravaavat itärajan takana minkään pakolaisongelman vuoksi, vaan ylijäämämaito se on se jutun ydin.
Suurta ja mahtavaa en ole koskaan ihaillut. Mutta en myös suuren ja mahtavan kaveria, saksaa, jotka jakoivat sopimuksellaan maita ja mantuja. Toisaalta kiinnostaisi, millainen olisi jälkikatras, jos jääkäri yhtyis polsevikkiin. Kaksi valkohapsista, sinisilmäistä, rotunsa parasta, jalostettua.
Perustan oman valtion ja koittakoot vaan tulla, niin ... ja nyt aamukaffeelle.
Foyle loppui mutta eilen alkoi Deutschland 83, joka vaikuttaa oikein lupaavalta. Nuori DDR:n sotilas lähetetään länteen vakoilemaan Reaganin aikeita lähettää tuhoaseita Itä-Eurooppaan, pahan valtakuntaan. Kihelmöivää jännitystä, mutta myös ihmisuhdedraamaa kylmän sodan aikana.
Huomenna tällä erää vikan kerran pääsen katsomaan huippuhyvää australialaissarjaa Kotiin takaisin. Sanoisin että best forever lajissaan! Miten ihmeessä saan tulevina viikkoina arki-illat viidestä kuuteen kulumaan? Vaihtoehdoiksi jää se aina tasaisen vihainen maalaislääkäri sisäsiittoisen oloisine kyläläisineen tai Texasissa tappelevat rangerit. Ei silti, pääjehun apinamaisen sympaattinen pärstä on ollut kuulemma mallina Simpsonien isäpapalle, joka taas sulostuttaa sunnuntain keskipäivääni.
Televisio on siitä kiva aihe, että siitä voi rauhassa jorista kenenkään puuttumatta, koska kyseinen rakkine ei ilmeisest mitenkään kuulu muiden elämään. Paitsi mitä e-a salaa tuijottelee Salkkareita.
Ei salaa salkkareita ja ne alkaa ihan just, joten...Döitsland 83 jees. Ja se maalaiislääkäri joka koht jatkuu, niin sen lääkärin avo tai mikä tyttöystävä onkaan on jeeee.
Ja taitoluistelu kans.
Ihan ensimmäistä kertaa iski kuolemanpelko. Raivoisa astmayskäni pitää sellaista konserttia keuhkoputkissa, että en saa maattua vaaka-asennossa ollenkaan enkä edes moottorisängyn tarjoamassa takakenossa. Silti olen lyhyen ajan sisällä jo toisella kortisonikuurilla, ja viittä astma- ja allegialäkettä nielen tai hengitän aamuin illoin. Ihmettelen, kuinka monta vuorokautta ihminen pärjää kolmen tunnin yöunilla.
Mutta eipä se mitään. Lehti on tullut ja siinä on perjantaisin jotain luettavaakin. Kahden tunnin päästä herätän koiran aamukävelylle, jonka jälkeen saatan torkahtaa aamuteeveen ääressä. Ehkä en viimeiseen uneen kuitenkaan. Tai jos niin käy, niin käy. Que sera, sera.
Näin istualtaan olo on melkein terveen väärti. Susilauma sisällä on hiljaa.
No voi, täällä toivotaan, että toinen kortisonikuuri kuitenkin jelppaa.
Minulle tulee mieleen kuolemanpelon sijaan hätä hapensaannista. Kuin kalalla kuivalla maalla.
Isäni nukahti usein nojatuoliin. Minä en kykene nukumaan istu-asennossa. Tai no, en ole kokeillut.
Sain sen yökirjoituksen jälkeen nukutuksi peräti kaksi tuntia ja ihan sängyssä. Tarpeeksi väsyneenä sitä nukahtaa, vaikka henki vinkuu kuin hyeenalauma.
Pitkän yskänkohtauksen röhinässä henkeä kiskoessa tuntuu, että sydän pettää ja ainakin kylkiluut katkeavat. Astman alkuaikoina jokin luu katkesikin ja kuljin jonkun aikaa kyljet tiukassa siteessä. Silloin olin sentään liki 40 vee nuorempi. Nyt eivät hengitystä auttavat lihaksetkaan ole enää yhtä vahvoja.
Sää on kuitenkin mitä parhain, mutta keli vaarallinen; heti rapun edessä meinasin liukastua. Koira on hyvä mustan jään ennustaja. Se kun sipsuttaa edellä, näen sen tassujen liikkeistä ja liirroista, mitä edessä on.
Elämä on seikkailua näin pienessäkin mittakaavassa.
Pieni mittakaava meille on ihan hyvä mittakaava. Kun sen vain minäkin ymmärtäisin. Pienet asiat ovat myös kauniita, monesti. Ei se hyttynenkään, mikä aiheuttaa zikaa, ole varmaan ruma.
Aika raju kuvaus 40 vee nuoremman Aan astmasta.
Olin huolissani äsken. Kumppani lähti Jämsään siskonsa luo laittauttamaan tukkaansa. Joskus vielä olisin lähtenyt kuskiksikin, mutta ei enää onnistu, kaikenlaisen kauneudenkaan eteen en siis polvistu. Soitti äsken ja kertoi, että tie osin liukas, mutta hiljaa mennessä ei sitä huomaa.
Eikös kumppanisi ole niin kokenut kuski, ettei tarvitse kampaajalle saattajaa?
Itsekin tosin olen myöntynyt tuttaville seuraksi ja saattajaksi tai henkiseksi tueksi milloin mihinkin virastoon tai eläinlääkärille, mutta yleensä saattokeikat ovat pelkkä velvollisuus. Poikkeuksen tekevät - ainakin näin kultaisissa muistoissa - lauantaiaamupäivän ostoskeikat tyttären kanssa, kun mentiin kaupungille "ryöstämään" seppälät ja lindexit alehepenistä ja sen jälkeen nauttimaan makeat pirtelöt ja rasvaiset hampurilaiset Kaivopihan Carrolssille. Oi, se oli kevytmielistä elämää, jota ei enää jaksaisi ja jota ei ole tarjollakaan.
Miestäni en koskaan huolinut mukaan vaateostoksille istumaan kyllästyneenä sillä butiikin ainoalla jakkaralla sovituskopin luona.
Siitä astmasta. Se on sikäli tasapainossa, että samalla kun lääkkeet ovat vuosikymmenten saatossa parantuneet, potilaan yleinen terveys on huonontunut. Mikään elämässä ei ole oikein hyvin eikä oikein huonosti, näillä eväillä mennä rillutellaan... taas yhtä yötä kohti.
Kyllähän kumppani "kokenut" kuski on, mutta näin ajomiehen silmillä ei ole, joten ja kun vielä tiet petollisen liukkaita. No tämä huoli on siis minun päässäni.
Naiset ja naisten shoppailut. Siis joskus ja nykyäänkin. Salkkareissakin lähtevät aina shoppailemaan ja kyllä se on niin, että ei kiitos mukaan. Mutta hyvän kuvauksen annoit tuosta teidän "kevytmielisestä" elämänvaiheestanne.
No sain joululahjan, lämpimän fleecekylpytakin, yllättäen. Taas on talvet turvatut hollituvassa, ja vanhaa kylpytakkia voinkin nyt käyttää auraushommissa.
Kylpytakki onkin liian hyvä vaate pelkkään saunakuivailuun. Näen sinut ihan elävästi istumassa traktorin kuskipukilla siinä raidallisessa, josta laitoit joskus kuvankin tänne. Jalassa oli jotkut kätsyt huopatöppöset. Ja ne jalat oli pöydällä.
Itselläni on mieheltäni peritty froteinen kylpytakki talvea varten ja kesäksi äidiltä peritty fleece rantakaapu. Jos minulla olisi piha, käyttäisin niitä ulkotöissäkin.
Nyt alkaa astma rauhoittua. Se jumii kyllä keuhkoputkissa painavana tunteena, mutta ei enää aiheuta yhtä karseita yskänkohtauksia kuin vielä eilen.
Tytärtä oli paikallislehti käynyt haastattelemassa. Ilmeisesti rakentavat kuvaa jonkinlaisesta "eksoottisesta" koiraerakosta, joka elää vanhojen konstien varassa, vedetkin nostaa ämpärillä kaivosta. Juttu liittynee isompaan kokonaisuuteen, jossa haastatellaan myös joitain Kolin koirayrittäjiä.
Katsoin Inhimillisen tekijän, jonka aiheena olivat työstään poispotkitut. Postin ammattilainen oli saanut fudut aika mielenkiintoisella tavalla. Uusi esimies oli huitaissut, että Bai the wei, sinulla ei ole paikkaa uudessa oganisaatiossa. Voikkaan paperitehtaalta irtisanotun asema oli sikäli vähemmän nöyryyttävä, että koko tehdas oli lopetettu pomoineen päivineen.
Minun mieheni kohdalla tehtiin niin ovela temppu, että vähän ennen potkuja koko osasto ulkoistettiin eli myytiin monikansalliselle yritykselle, jolle ei tietenkään tullut tunnontuskia pudottaa joku "turha" nappula pelistä.
Vieläkin liki parinkymmenen vuoden takaa nuo 90-luvun kauhut nousevat esiin, vaikkakin pehmoisesti selittelevän perheohjelman myötä.
Nämä ihmiset olivat päässeet kuiville jo vuosia sitten ja iloitsivat uusista ammateistaan kypsyneinä ja kokemuksistaan oppineina.
Mutta näkisipä kerran haastattelun jossa juuri elämänuraltaan potkut saanut yli-ikäinen ihmisraakki saisi kertoa tuntemuksistaan, siitä miten kaikki toivo on elämästä mennyt.
Meillähän on makua lämpimien asusteiden suhteen.
Tuo olisi kiva lukea tuo tyttäresi haastattelu.
Muistan erään "ystävättären kultaiselta 1990- luvulta". Pankkineito. Sanoi kiihkeästi, että nyt tiputetaan laiskat työmarkkinoilta. Ei kestänyt kauaakaan, kun oma pallinsa kaatui.
Monet kaatuivat ja moni ei noussut enää terveeseen olotilaan.
Osaa ihmisistä 80- luku johdatti ja 90- luku nuiji. Monet ensin villiintyivät ja sitten romahtivat.
Muuten, joskus olen nähnyt teeveessä ohjelman sellaisista vertaistukiryhmistä ja niiden vetäjistä, joissa on paneuduttu auttamaan näitä sortuneita ja silloin on kuultu hyytäviä tarinoita.
"Osaa ihmisistä 80-luku johdatti ja 90-luku nuiji"
Kyllä, eikä hyytäviä tarinoita tarvitse kaukaa etsiä. Joku kaatui omasta syystään, jonkun tappoivat kelpo työnantajiksi naamioituneet kasinopelurit.
Eivät nämä läheltä tuntemani sortuneet ehtineet koskaan vertaisauttajien tuoleille. Rauha heidän muistoilleen.
Noista pankkitarinoistakin olen kuullut alalla olleelta naapuriltani paljon.
https://youtu.be/nVkDfnGobmI
Eikös helmikuu ole karnevaalikuu? Tämä kappale on nuoruuteni lempileffasta Musta Orfeus.
Upee kappale
https://youtu.be/_64nc_NLE_I
Toinen tähän vuodenaikaan sopiva ihanuus.
https://youtu.be/Jg66AV7T2So
A Foggy Day in Helsinki Town.
https://youtu.be/aPKYTV13d2Y
Yksi ainoa syy vielä kerran nostaa tämä 'sattuma' ylös sekametelisopastamme. On rakkaani syntymäpäivä, mutta samalla myös hänen hautajaispäivänsä.
Siis tuota ? Syntymä ja hautajaispäivä osuivat sitten 12.2
Tuossa on jotain kohtalonomaista, mutta kysyn, mistä hitosta tämä kuva on tuttu?
http://kuvapilvi.fi/k/ysri.jpg
Kuva on elokuvasta Love Story, mistä kappalekin on. Ryan O'Neal ja Ali MacGraw näyttelivät onnellista avioparia, jonka syöpä tuhosi. Kaikkien aikojen tunnetuimpia nyyhkyleffoja.
Niin, ja mieheni syntymästä hautajaisiin oli tasan 60 vuotta. Ei tarkoituksella, mutta seurakunnalle vain sopi tuo päivä, torstaipäivä 1998.
Hitto. Love Storiahan sitä tuijotettiin joskus. Jos ei nyt ihan nyyhkitty, niin eipä paljon muutakaan.
Jotenkin kummallisesti mielsin miehesi kuolin- ja syntymäpäivän osuneen just samoiksi päiviksi. Että tällaisia tulkintoja.