Saksan Weimarin viimeinen kansleri Bruning kertoi Churchillille kirjeessä 28.elokuussa 1937ennen sotia paettuaan Saksasta että Berliinin kaksi suurinta pankkiiria rahoitti Hitlerin puoluetta. Churchill pyysi vuonna 1947 Bruningiltä lupaa saada käyttää tuota kirjettä omissa muistelmissaan. Bruning kirjoitti Churchillille ja selitti asian olevan niin nolon (juutalaisten itsensä kannalta) että toivoi ettei hän ei toisi sitä esille muistelmissaan.
Tämä on historiallinen fakta. Suuri kysymys on nyt: miksi nuo juutalaiset pankkiirit tukivat Hitleriä?
Tämä on historiallinen fakta. Suuri kysymys on nyt: miksi nuo juutalaiset pankkiirit tukivat Hitleriä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Brüning was reluctant to provide any ammunition that might be used against his fellow Germans in "the so-called war crimes trials." He felt [he wrote] that Friedrich Flick and the IG Farben company were blameless, having been forced to make their contributions after the Nazis came to power; and added,
"I did not and do not even today, for understandable reasons, wish to reveal that from October 1928 the two largest regular contributors to the Nazi Party were the general managers of two of the largest Berlin banks, BOTH OF JEWISH FAITH, and one of them the leader of Zionism in Germany."
Churchill oli persaukinen vuonna 1938 ja pani talonsa myyntiin - hinta 20 000 puntaa päästäkseen veloista. Sitten tuli apu - Itävallasta paenneen varakkaan juutalaisen muodossa.
Tsekin hallitus tuki Churchilliä. Ei itävaltaisen juutalaisen 20 000 puntaa auttanut.
Churchill oli suuremman osan sodan ajan johtotehtävissä joko humalassa tai krapulassa. Hänen kuuluisa Casablancan masennus johtui siitä että tuolla reissulla hän ei saanut viinaa. Stalin sen sijaan juotti Churchilliä ja teki tästä pehmeän pojan. Myöhemmin Churchillin ympärille rakennettiin sädekehää muka "kriittisesti Staliniin suhtautuvana". Tosiasiassa Churchill oli alkoholisti joka ei ollut tilanteen herra kuin vain ajoittain. Sodan myötä hänen depressionsa kasvoi.
Churchill ja Hitler olivat jostain käsittämättömästä syystä ne miehet joita juutalaiset pankkiirit rahoittivat.
Kannattaa myös muistaa sotien lopputulokset pitemmällä perspektiivillä. Sekä Churchill että Stalin menettivät imperiuminsa. Toinen kuihtui ja surkaistui ja toinen suorastaan romahti kasaan. Saksa täysin Hitlerin touhusta huolimatta on nyt Euroopan tärkein ja keskeisin vaikuttaja mutta Euroopan painoarvo maailmanpolitiikassa on tuskin edes viidettäosaa siitä mitä se oli vielä sata vuotta sitten.
Churchillin rahapulla on nähtävä samassa valossa kuin Kekkosen poliittinen romahdus kesällä 1944. Churchill on niin surkeassa taloudellisessa tilanteessa 1930-luvun lopulla että hänet oli oikeastaan helppo ostaa. Kekkonen oli joutunut viimeistään kesällä 1944 niin huonoon valoon Suomessa että hänestä tuli lopulta hyvin taipuisia kaveri Neuvostoliiton käyttöön. Koko Kekkosen ns. poliittinen suuruus johtuikin hänen heikkoudestaan. Hän jäi kiitollisuudenvelkaan Neuvostoliitolle siitä että se pelasti ja nosti hänet Suomen politiikan kärkeen. Ilman Neuvostoliittoa mitään UKK:ta käsitteenä olisi edes syntynyt.
Kekkonen ja Churchill olivat sittenkin luihuja opportunisteja. Kekkonen kesti vain viinaa paremmin. Kekkonen pyrki myymään Suomen kansan sielun. Churchill menetti koko brittiläisen imperiumin.
Haluaisin siten korostaa sitä tärkeää seikkaa että vuoden 1944 syksystä alkaen Kekkonen aivan tietoisesti siirtyi ryssän peräaukon nuolijaksi juuri oman poliittisen tulevaisuutensa takia sillä politiikastahan mies eli. Olisi ollut hauskaa jos Kekkonen olisi elänyt vielä 1990-luvulle asti ja nähnyt miten Neuvostoliitto romahtaa. Olisimme jälleen nähneet huvittavan esimerkin tämän opportunistin takinkäännöstä. Aivan siihen asti kun häneltä järki lopullisesti katosi uskoi hänen Neuvostoliiton pysyvyyteen, kuten melkein koko läntinen poliittinen eliitti kremlogeja myöten.
"...Suuri kysymys on nyt: miksi nuo juutalaiset pankkiirit tukivat Hitleriä?"
Tähän kysymykseen ovat vuosien varrella monet viisaat vastanneet.
Pankkiirit luulivat siten saavansa Hitlerin ja hänen liikkensä hallintaansa, eli ikäänkuin ostavansa hänet oman vaikutusvaltansa alle. He tekivät näin, koska oman kauppahenkisyytensä vuoksi, he pitivät Hitleriäkin sisimmältään samanlaisena, eli ns.normaalina pyrkyripolitiikkona, joka heidän käsityksensä mukaan olisi altis mammonan houkutuksille.
Käsitys oli perinjuurin väärä, sillä Hitleriä ei henkilökohtainen mainen mammona kiinnostanut vähääkään, joka on selvästi luettavissa hänen kirjastaankin. Läpeensä kauppahenkisen ihmisen on tällaista motiivia mahdoton käsittää. Tänäpäivä myös saa jatkuvasti lukea mitä järjettömämpiä kauppahenkisiä oletuksia, itsekunkin suurmiehen motiiveista.