Helluntailainen uskonoppi julistaa, että perisyntiä ei ole olemassa, koska juuri sitä sanaa ei löydy Raamatusta?
Tähän oletukseen luottaen helluntalaiset jättävät mm. lapsensa kastamatta.
Onkohan asia nyt kuitenkaan ihan niin, kun katselee, mitä maailmalla tapahtuu?
Tähän oletukseen luottaen helluntalaiset jättävät mm. lapsensa kastamatta.
Onkohan asia nyt kuitenkaan ihan niin, kun katselee, mitä maailmalla tapahtuu?
Vastaukset 9
Vanhimmat
maailman tapahtumilla on keskenään?
Näin Augsburgin uskontunnustus:
II Perisynti
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka
lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta
Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka
tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen
voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja
kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan
tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.
niin et kaikilta osin tuo "Martin" oppi ei ole kelpuutettu helluntalaisuuteen.
paria muuta nimeämättä.
Voitas kyllä sefulta kysästä jos kevät pyhitettäs sylivauvojen "pään pesuun" niin olis toisaalta kaikki tietosia ettei nuotit sekoa.
Minä pientä korvausta vastaan voisin veden lämmitys puuhiin lähtee,nyt kun kylmät ajat on.
Muistutan et ei kovin usein passaa kun on muitakin touhuja.
Ilmaisusi oli jotenkin niin "sekava" ,etten oikein osaa siihen kunnolla tarttua kiinni, mutta mietittään tuota "perisynti" asiaa hieman!
Luterilaisessa teologiassa lähdetään siitä, että syntiinlankeemus tuotti kaikille ihmisille syyllisyyden Jumalan edessä =(perisynti).
Ja tästä ihminen voi vapautua vain Jeesuksen sovitustyön ansiosta.
Luterilainen teologia opettaa kuitenkin, että kaste on sellainen Jumalan armonväline eli =(sakramentti), joka tuo Jeesuksen sovitustyön ihmisen omistettavaksi ja vapauttaa hänet perisynnistä kasteessa! Eli Ihminen siis uudestisyntyy kirkon suorittaman "lapsikasteen" perusteella Jumalan lapseksi.
Kirkollisessa lapsikasteessa ihminen siis uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Kirkon opin mukaan kaste ja usko kuuluvat yhteen, ja kasteen sakramentti on uskolla otettava vastaan, jotta sakramentista ei tule vain suoritettavana tekona vaikuttava toimitus.
Kun siis ihminen voi tulla osalliseksi Jeesuksen sovitustyöstä vain "kasteessa", on siis pienet lapsetkin kastettava, ettei estettäisi heitä tulemasta Jeesuksen luokse.
Tässä voidaan lainata Lutherin opetusta:
"Koska se, että lapsi tuodaan kasteelle, ei siis ole mitään muuta kuin sitä, että hänet ojennetaan Kristukselle, joka kädet armollisesti avoimena on läsnä täällä maan päällä, ja koska kaikki hänen tekonsa osoittavat, että hän ottaa vastaan ne, jotka hänelle ojennetaan, mitä syytä meillä on tässä epäröidä"?
Mitenkä sitten on yhdistettävissä pieni lapsi ja kasteen vastaanottamiseen liitettävä usko?
Tätä on luterilaisessa teologiassa selitetty aina Lutherista lähtien erilaisin vivahtein. Jotkut ovat korostaneet seurakunnan uskoa, toiset kummien uskoa. Tästä puhuvat vanhoissa kastekaavoissa lapselle osoitetut kysymykset, joihin kummit joutuvat sylilapsen puolesta vastaamaan.
Luterilaisuus opettaa, että kasteen vastaanottamiseen tarvittava usko ei ole ihmisen tietoista toimintaa, vaan usko on Jumalan teko. Lapsen usko on osoitus siitä, miten Jumala saa yksin aikaan vanhurskauttavan uskon -(piispa Huovinen). Luterilaisen teologian mukaan siis lapsen usko syntyy Jumalan tekona, kirkollisen "lapsikasteen" vaikutuksesta.
>Helluntaiseurakunnissa opetetaan Raamatun sanaan nojaten, että usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta -(Room. 10:17).
>Ja Uskon kautta ihminen vanhurskautetaan -(Room. 1:17).
>Kasteopetuksessa johdatetaan Ut:n kuvauksiin, joiden mukaan evankeliumin sanan uskoneet ja sen vastaanottaneet kastettiin -(Apt. 2:41).
Tämä siis merkitsee, että ihminen voidaan kastaa vasta sitten, kun hän on tullut sellaiseen ikään, että hän ymmärtää ja kykenee vastaanottamaan hänelle julistetun evankeliumin pelastus sanoman.
Jonkinverran on ollut epätarkkoja opetuksia eri seurakunnissa, mutta näen, että nyt opetetaan selvästi niin, että kaikki syntyvät Aadamin jälkeläisinä ja ovat syntiinlankeemuksen seurauksena myyty synnin alaisuuteen -(Room. 7:14).
Mutta, kun Jeesus kuoli ihmiskunnan synnin tähden, oli Jumala Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa -(2.Kor. 5:18)!
Lapset siis "NYT" syntyvät sovitettuun maailmaan Jeesuksen Golgatan sovituksen perusteella! Ja ennen kuin he ovat tulleet ymmärtävään ikään, he ovat taivaskelpoisia Jeesuksen sovitustyön tähden!.
Siis kerrataan hieman!
Lapsi siis syntyy "lengenneeseen ihmis sukuun", mutta Kristuksen uhrin kautta "sovitettuun ihmis sukuun"!
Kun lapsi varttuu siihen ikään ,että osaa valita hyvän ja pahan välillä, niin hän astuu siihen tilanteeseen, että joutuu valitsemaan ,joko tuon "langenneen", eli syntisen elämän, tai "sovitetun", eli uskon elämän Kristuksessa!
Vasta tiedostavassa synnintekemisen tilassa astuu tuo "rappeutunut" hengen tila, eli lankeemuksen vaikutuksen tila ihmiseen, jonka hän nyt kuitenkin saa anteeksi vastaanottamalla vapahtajakseen Jeesuksen Kristuksen!
Mitään selvää ikärajaa on vaikea määritellä milloin ihminen on "ymmärtävässä iässä" ottamaan vastaan pelastuksen sanoman Kristuksesta!.
Lestadiolaiset kastavat lapsia, koska nämä ovat heidän mielestään Jeesuksen työn perusteella jo Jumalan lapsia.!
Luterilaisuudessa kastetaan lapsia, jotta heistä tulisi Jumalan lapsia. Siinä on suuri teologinen ero.
Kun uskovien kasteen kannalla olevat seurakunnat eivät kasta lapsia, ovat lapsikastekäytäntöä noudattavat seurakunnat syyttäneet näitä estämisestä lasten pääsemästä Jeesuksen luokse.
Tosiasiassahan pienillä lapsilla on täysin vapaa pääsy Jeesuksen luokse puhtaasti Jumalan tekona, Jeesuksen golgatan sovitustyön perusteella ilman minkäänlaisia kirkollisia välikäsiä, kuten siis kirkollista lapsikaste käytäntöä!
"Lähetyskentillä" myös luterilainen kirkko kastaa vain niitä, jotka ovat ottaneet evankeliumin sanan vastaan ja tunnustautuvat Kristukseen uskoviksi, eivätkä he sitä pidä omavanhurskauden tekona.
Helluntaiseurakunnissa ymmärretään, että Jumalan Sanan kuulemisesta syntynyt usko ja sen vastaanottaminen ovat kokonaan Jumalan tekoja!. Samaan Jumalan tekojen kokonaisuuteen kuuluu myös kasteen vastaanottaminen. Tämä merkitsee siis sitä, että kastekin on paljon suurempi Jumalan salaisuus, kuin vain ihmisen itsensä ottama "uskon kuuliaisuuden" askel, kuten joskus on kasteen merkitystä kuvailtu.
Raamattu siis ilmoittaa, että vain Jumalan Sanan kuulemisesta voi usko Jeesukseen syntyä! Ei siis kirkollisessa lapsikasteessa!
>>Room. 10:17
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta".>Hepr. 11:6
"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät".>Apt. 8:12
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset".
olemassa moista syntiä. Raamattu nimen omaan sanoo monet kerrat J-lan sanoneen, että En minä lue syyksi pojille isien syntejä jne.
Ja että jokaisen ihmisen pitää kuolla itse omien syntiensä vuoksi, ei kukaan muu.
Ja että en minä rankaise poikaa isien synneistä jos poika vain pysyy kaidalla tiellä. (oma mukautus)
Ihmisessä on 2 taipumusta, hyvään ja pahaan. Ihminen syntyy viattomana, puhtaana, mutta hyvin pian alkaa nämä 2 taipumusta taistella, ja kuten eräs saarnaaja kerran fiksusti sanoi, se koira kovemmin haukkuu, jota enmmän ruokkii.
Ikävä vain, monet ihmiset valitsevat olla pimeyden välineinä.
Valinta ei olisi täydellinen jos olisi perisynti. Silloin olisimme vain pahoja, eikä neutraalista tilaa olisi ollenkaan.
Mutta kun perisyntiä ei ole, voimme joko kokosydämisesti valita Hänet, tai sivuuttaa Hänet, ilman pakkoa tai kiristystä.
:)
on hyvin inhimillinen reaktio. raamattu on kuitenkin eri mieltä asiasta. perisynti on raamatun keskeisiä teemoja.
ole kun ehkä UT:n mutta ei heprealaisen Raamatun, eli teidän VT:n.
Perisynti on kristillinen keksintö kuten niin monet muutkin kristinuskon sisältämät opit. :)
Toki sillä mitä paratiisissa tapahtui oli ja on merkityksensä, mutta se ei todellakaan ole kristillinen käsitys perisynnistä, joka tekee ihmisen sastaiseksi, olihan Mooseskin tavallinen ihminen ja silti säteili J-lan kirkkautta Siinailta alas tullessa. Voiko ihminen puhua edes J-lalle jos on niin saastainen ja J-lan kirkkautta vailla? JA siltikin, jo ennen liittoa J-la puhui Aabrahamille jne jne.
Jos Nasaretilaisen piti kuolla perisynnin vuoksi, niin miksi se kuolema ei sovittanut ihmistä täydellisesti?
Ja jos ihminen ei voinut lähestyä muuten kuin tämän kuoleman kautta Isää, kenelle he puhuivat, joiden Messiaaksi nasaretilainen tuli?
Ja miksi Apostolien teoissa kehotetaan kuitenkin vielä uhraamaan?
Eikö uhri ollutkaan kertakaikkinen, ettei uhria enää ole?
ns. vanha ja uusi testamentti ovat ihan eri kirjat, joita ei pitäisi olla samassa niteessä. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä toisensä kanssa.
opiskelu vaikka Roomalaiskirjeestä...suosittelen...siellä puhutaan paljon perisynnistä eli "kaikki ovat synnin alla" sanoilla ilmaistuna.
Jeesuksen sanojen mukaan laista ei katoa pieninkään piirto....Jeesus tuli täyttämään lain...ei kumoamaan sitä...älä unohda vanhaa testamenttia...myöskään....
Roomalaiskirjeen 5:12-21 kertoo mielestäni perisynnistä. Näin siis vastasyntynytkin on perisynnissä koskapa on kuoleman alainen. Vanhempien uskon mukaan Jeesuksen sovitustyön tähden pikkulapsi kuitenkin kuollessaan pelastuu taivaaseen. Tärkeää pelastuksen kannalta on usko Jeesukseen, hänen sovitustyöhönsä eikä kastetapa. Miten kukin kastamisella toteuttaa uskonsa, on oma ja Jumalan välinen asia ja uskovien pitäisi vain kunnioittaa kukin toistensa tapaa. Herransa edessä kukin seisoo tai kaatuu.
Roshananille: Hebrealaiskirjekin yksinään osoittaa VT:n ja UT:n yhteyden jos ei viitsi muuta lukea! Se kertoo myös selvästi Paavalin käsityksen Jeesuksen uhrin kertakaikkisuudesta. Kaikki UT:n henkilöt lukivat ja lainasivat koko ajan VT:a! Mutta missä kohtaa Apostolien teot kehottaa uhraamaan syntien anteeksisaamiseksi? En löytänyt vielä ainakaan..!
Mooses oli lakiliiton välimies Jumalan ja ihmisten edessä. Tosin Jumala itse kädellään peitti hänet kulkiessaan ohi ettei hän kuolisi. Aabrahamistakin on kirjoitettu kirjoja joissa on tulkittu Raamatun mukaisesti esim. kohtausta Mamressa. Raamattua olisi aina luettava vakavissaan eikä inttämishalusta. Se voi myös paaduttaa, kuten Jesajan kirjan alussa varoitetaan! Kun tarpeeksi kauan inttää sitä vastaan ei enää kykenekään uskomaan sen pelastavaan Sanaan. Ja lukemiseen tarvitaan sitä Henkeä jossa se on kirjoitettu että sitä voi ymmärtää. Kuten kaikkia muitakin kirjoja ja kirjoituksia on luettava siinä mielessä kuin ne on tarkoitettu luettavaksi eikä suinkaan pilkkamielessä väännellen asioita sinne tänne.