joita rasisteiksi kutsutaan tulee määrätä valtion siedätyshoitoon, missä vakava mielisairaus nimeltä rasismi kitketään pois.
Jokaikinen kansakunnan vihollinen
Pakkosiedätyshoito
753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rasisteja varten rakennettava psykiatrisia sähköshokkihoitoon ja lobotomiaan erikoistuneita hoitolaitoksia, joissa rasistista ulosantia tuottavat aivosolut tuhotaan perusteellisesti.
On kehitettävä järjestelmä, jolla rasismi kitketään yhteiskunnasta juurimultia myöten. Hänelle, joka käräyttää toisen ihmisen rasistitista mielipiteistä, tulee maksaa palkkio. Samoin suvaitsevista, rasismia vastaan kohdistetuista mielipiteistä, tulee palkita. Työpaikkavalinnat tehtävä niin, että yksikään rasistisia mielipiteitä omaava henkilö ei tule valituksi. Sama pätee opiskelupaikkojen hakuun. Rasistiset yksilöt tulee siis ostrakisoida yhteiskunnasta perusteellisesti.
ALOITTAJA ON PALSTAN SPÄRRÄPUMMI.
Turvapaikkaralli ei ole solidaarisuutta vaan hulluutta
Olin työmatkalla Syyriassa viisi viikkoa, piipahtaen myös Jordaniassa ja Libanonissa mieheni kanssa loka-marraskuussa 2010. Leikkipaikan vieressä, Vanhan Damaskoksen laidalla noin 12-vuotias poika osoitti valokuvaajaa aidon näköisellä leikkipistoolilla. Hänen hymynsä oli ylpeyden ja ujouden viikarimaista sekoitusta. Tytöt, vähän nuoremmat, huivein peitellyt, katsoivat poikaa ihailevasti. Yhdellä tytöistä oli ruusu kädessään. Lapset vaikuttivat hyvinvoivilta, luottavaisilta, keskiluokkaisilta.
Pian tämän jälkeen alkoi arabimaissa ryske. Se ryske levisi kuin kulovalkea. Vajaa vuosi myöhemmin leikki Syyriassa muuttui veriseksi todellisuudeksi, puutteeksi, raunioiksi ja betonipölyksi.
Vuodet kuluivat. Ani harva suomalainen kantoi edes yhden päivityksen verran huolta syyrialaisista sodan jaloissa. Minäkin unohdin. Nyt, 2015, moni on toivottanut tervetulleeksi kymmeniä tuhansia irakilaisia, somaleja ja afgaaneja, ja on syyllistänyt kilvan suomalaisia maanmiehiään, jotka eivät näe nykyisenkaltaisen maahanmuuton olevan inhimillistä, eettistä tai kestävää kehitystä.
Olen kesästä asti seurannut tiiviisti maahanmuuttouutisia. Rasismista olen kirjoittanut vuodesta 2011. Joulukuussa 2015 kirjoitin runokirjan turvapaikkailmiöstä. Olen huomannut, että maahanmuuttokeskustelu on jatkuvasti kääntynyt aivan toisarvoisiin seikkoihin, kuten ihonväriin. Aivan kuin nykyisessä maahantulossa, sen puolustamisessa ja vastustamisessa, olisi kyse ihonväristä. Eniten ihonväristä vaikuttavat pitävän meteliä ”suvaitsevaiset”: joillekin heistä ihmisen ihonväri ilmeisesti on sittenkin erityinen piirre – vaikka koko asiasta ei tulisi pitää mitään lukua. Pidän rasistisina sellaisia ilmaisuja, joissa ihonväri nostetaan jalustalle aivan turhaan: "Lapsillamme on tulevaisuuden Suomessa monen värisiä kavereita, ihanaa."
Sen sijaan moni tuntemani maahanmuuttoa kritisoiva henkilö ei edes näytä havaitsevan, minkä värinen kanssaihminen on. Heille ei ole oleellista sekään, miltä kulttuurialueelta Suomeen tullaan, vaan se, miksi tänne tullaan.
Emme ole tänä vuonna maahantuoneet Suomeen monikulttuurisuutta vaan monokulttuurisen islamin. Pelkästään marraskuun aikana Suomeen tuli lähes tuhat alaikäiseksi ilmoittautunutta afgaaninuorukaista. Se on yhtä paljon kuin koko vuonna tammi-syyskuun aikana, jolloin Suomeen tuli reilu tuhat alaikäistä yksintullutta turvapaikanhakijaa, – ja 14 kertaa enemmän kuin oli tulijoiden määrä vuonna 2014. Maahanmuuttovirasto ei erityisesti tiedottanut medialle afgaanitulijoiden räjähdysmäisestä kasvusta.
Väännän vielä rautalangasta: älkää kuvitelko nykyisen maahanmuuton olevan solidaarisuutta.
Ei, se ei ole solidaarisuutta.
Se on sulaa hulluutta.
Me olemme itse osa tätä hulluutta.
Olen napannut tämän ajatuksen ruotsalaisen taloustieteilijä Tino Sanandajin haastattelusta: "Summa, jonka Ruotsi sijoittaa pelkästään pakolaisten vastaanottokuluihin on kaksi kertaa suurempi kuin YK:n kokonaisbudjetti kaikista maailman pakolaisista. En usko, että on yhteisvastuullista leikata lasten rokotusohjelmista ja antaa varat ilman huoltajaa tuleville nuorille, jotka maksavat miljoona kruunua vuodessa. Se ei ole solidaarisuutta, se on hulluutta."
Turvapaikkaralli ei ratkaise pakolaisongelmaa. Ralli? Tarkoitan: 30 000 tulijaa, joista noin 20 000 (65 %) tullaan käännyttämään – ja sama vuonna 2016, ellei vielä enemmän. Tulevina vuosina tästä tulee normaalitilanne. Joka vuosi tulee lisää tulokkaita, joille on järjesteltävä kielikoulutus, monissa tapauksissa luku- ja kirjoitusopetus, asunto, töitä, jne. Samaan aikaan maailmaan tulee 42 000 pakolaista lisää joka ikinen päivä. Syyrian tilanne ei muutu paremmaksi brändäämällä Aasian ja Euroopan välistä ihmisrallia ja tarjoamalla väliaikaista suojaa (nyttemmin telttoja ja kontteja) tuhansille satunnaisesti valikoituneille nuorukaisille. Kyseinen ralli ei paranna Jordanian, Libanonin ja Turkin pakolaisleirien tilannetta, eikä miljoonien maansisäisten syyrialaispakolaisten tukalaa oloa.
Tällä epähumaanilla, epäekologisella ja poskettoman kalliilla maahanmuuttopolitiikalla me ruokimme lähinnä sisämarkkinoitamme. Kansanvaellus on yksi keino paikata länsimaiden kestävyysvajetta oman väestön ikääntyessä. Nyt Eurooppassa ei ole pulaa potentiaalisesta halpatyövoimasta, jonka tarjonnan myötä kenties myös kantaväestön vähän koulutettujen työnhakijoiden tulot laskevat. Siten lopputulos ei olekaan se, että me jakaisimme vauraudestamme, vaan se, että me, tai ainakin meistä vähäosaisimmat, päädymme jakamaan tulijoiden köyhyyden. Kuten Tino Senandaji toteaa Ruotsin virallisiin tilastotietoihin nojautuen: Ne kunnat, joihin maahanmuuttajat suurin määrin asettuvat menettävät veropohjaansa ja tulevat toimeen vain kunnallisen tasausjärjestelmän avulla.
Hoivatalous ei sekään kärsi asiakkaiden puutteesta. Turvapaikkabisnes on tätä päivää: kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.
Siksi on kummallista, että puheemme keskittyy vain omaan suvaitsevaisuuteemme tai sen puutteeseen. Ei tässä kuitenkaan ole edes kyse suvaitsevaisuudesta. Ei ole kyse siitä, että kaikki suomalaiset, jotka vastustavat nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa, olisivat suvaitsemattomia, saati rasisteja. Sitä paitsi Suomi on Euroopan mittakaavassa neljänneksi vähiten rasistinen maa.
Tässä on kyse Lähi-idän ihmisistä, joita tulee kohdella ihmisarvoisesti, ei välineinä. Tuhansien ihmisten säilöminen erityisiin vastaanottoyksikköihin markkinoidaan laupeudentyönä; pelastuksena ja suojeluna. Se on vastenmielistä oman hännän nostoa. Samoin vierastan kieltä, jota monet toimittajat, taiteilijat ja tutkijat nyt käyttävät: he eivät halua ymmärtää tavallisten suomalaisten tuntoja vaan ovat vapaaehtoisesti sokeita maahanmuuttopolitiikkaan liittyvien ongelmien suhteen. Älyllinen epärehellisyys iskee omaan nilkkaansa: se vahvistaa rasismia.
Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme: mikään määrä turvapaikanhakijoita ei ole liikaa, koska me tarvitsemme heitä omassa missiossamme. He ovat välineitämme henkisessä kilvoittelussamme (jihad), kun julistamme omaa suvaitsevaisuuttamme ja vahvistamme sanomaamme. Pahimmillaan me modernit siirtomaaherrat ja -rouvat valjastamme maahantulijat ja heidän tarinansa rasisminvastaisiin kampanjoihimme, vaikka oikeasti tavoittelemme omaa hyötyämme: liitymme yhteen julistaaksemme omaa hyvyyttämme. Siihen – itseemme, oikeamielisyyteemme – me olemme ennen kaikkea mielistyneet.
”Lähtivät ne suomalaisetkin onneaan onkimaan Amerikkaan.” Kyllä vain, mutta eivät he lähteneet kuvitellen, että Amerikan Yhdysvallat maksaisi heidän elämisensä ja myöhemmin rahoittaisi sormia napsauttamalla koko suvun menomatkat, saati elättäisi suomalaissukuja vuosikausien ajan. Ei, he lähtivät tekemään työtä, esimerkiksi huuhtomaan kultaa, työskentelemään Michiganin kuparikaivoksilla tai viljelemään maata.
Nyky-Suomella ei ole tarjota jalometallia turvapaikanhakijoille. Suomella ei tosiasiassa ole varaa ja/tai halua työllistää edes omia poikiaan, jotka ovat samaa ikäluokkaa kuin irakilais- ja afgaanitulokkaat. Moni suomalaisnuorukainen on parhaillaan syrjäytymisvaarassa, ellei ole jo syrjäytynyt.
Onko siinä mitään järkeä, että integroimme Bagdadin Basirin yhteiskuntaan kalliilla rahalla ja usean auttajan toimesta samalla, kun me viis veisaamme naapurin Pasista?
Siihenkö me todella haluamme panostaa?
Jotakin perin juurin sairasta on yhteiskunnassa, joka halveksuu naapurin Pasia, tai vaikkapa viereisen lähiön Juhaa, mutta ymmärtää loputtomasti, jopa palvoo ventovierasta Basiria. Siis miestä, joka meidän näkökulmastamme katsottuna on Pasia ja Juhaa ahdasmielisempi demokratian, seksuaalisen monimuotoisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien suhteen, noin keskimäärin. Me palvomme Basiria, koska emme tunne häntä: olemme luoneet hänestä kiiltokuvan lupaa kysymättä, eikä se tee oikeutta hänelle. Hän on inhimillinen ihmisyksilö lahjoineen ja puutteineen, vakaumuksineen, aatteineen ja inhon kohteineen päivineen, siinä missä me kaikki.
Kuten tiedämme, emme pärjää erityisen hyvin nykyisten sosiaalisten ongelmiemme kanssa. Emme ole myöskään kyenneet ratkomaan maahanmuuttajien integraatioon ja työllistymiseen liittyviä haasteita vuosikymmentenkään saatossa. Millä ihmeellä siis kuvittelemme kotouttavamme tuhansia eri kulttuurista tulleita – tuosta noin vain, valmistautumatta mitenkään tähän mittavaan hankkeeseen? Ja jatkamaan uusien tulijoiden kotouttamista vuosi toisensa jälkeen? Vaarana on, että kadotamme hyvinvointiyhteiskunnan rippeet, jos kuvittelemme olevamme pohjaton sosiaalikirstu koko maailman asialla. Yksikään kansallisvaltio ei ole olemassa siksi, että se voisi omistautua vain maailman pelastamiselle omien kansalaistensa kustannuksella.
Aivan samoin yksikään ihminen ei voi pelastaa naapurin lapsia jättämällä oman jälkikasvunsa heitteille.
Vaikka pidänkin nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa järjettömänä, enkä liiemmin usko hartaan islamin ja maallistuneen kristillisyyden sopuisaan ja tasavertaiseen rinnakkaiseloon, en toivo mitään pahaa yhdellekään maahantulijalle. Siinä suhteessa kuulun onnekseni suomalaiseen enemmistöön. Sivistynyt sydän tietää luonnostaan, että maahantulijoita tulee kohdella niin kuin ketä tahansa kohdellaan: inhimillisesti ja kunnioittavasti. Monet meistä ovat saaneet kokea vieraanvaraisuutta ulkomailla, joten tiedämme olevamme sen velkaa Suomeen tulev
Sitä tässä on yritetty toitottaa, mutta kun niitä rasisteja tulee joka rajalta solkenaan. Pitäisi todella laittaa rajat kokonaan kiinni.
Luotava poliisin erikoisyksikkö, joka tekee yllätysiskuja tunnettujen ja todistettujen rasistien asuntoihin, takavarikoiden rasistisiin mielipiteisiin käytetyt rikoksentekovälineet sekä antaen rasistin paikallaollessa välitöntä fyysistä siedätyshoitoa nokialaisella.