Miksi muslimi saa valehdella vääräuskoiselle

Taqijja ja kitman: Miksi uskovainen muslimi voi valehdella vääräuskoiselle

Mikä muu on valhetta ja keksittyä? Asioita muutetetaan aina tilanteen mukaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1453357167194.html

Juuri kukaan ei kysy, voiko kristittyyn, hinduun, buddhalaiseen tai ateistiin luottaa. Mutta voiko muslimiin luottaa, on yhä yleisempi kysymys. Miksi islamin kannattajia epäillään? Katsotaanpa muutamien esimerkkien valossa, mitä islamin keskeisimmät lähteet opettavat asiasta.

Islamin profeetta Muhammad opetti seuraajansa harhauttavan ja tarkoituksellisen valehtelun, taqijjan, saloihin. Hän murhautti yhden Jathribin (nykyisin Medinan kaupunki) juutalaisjohtajista, Ka'b ibn al-Ashrafin, antamalla salamurhaajille luvan valehdella Muhammadin pyrkivän hänen kanssaan sopuun. Muhammadiin kriittisesti suhtautunut Ka'b houkuteltiin iltapimeällä ystäväkseen luulemansa muslimin avulla murhaajajoukon väijytykseen. Muhammad julisti murhaajien pääsevän paratiisiin.

Tämän ensimmäisen salamurhan jälkeen Muhammad käytti valehtelua ja harhauttamista useaan kertaan päästäkseen eroon vastustajistaan. Seurauksena oli murhia ja joukkomurhia, joita islamin historiassa ylistetään yleensä verrattomina suorituksina. Jäljittelyn kohteena oleva profeetta Muhammad oli siis taqijjan mestari.

Mutta häntäkin parempi on tietysti kaikkivaltias Allah, josta koraanin kohta 3:54 todistaa hyvin: ”Uskottomat punoivat juoniaan, ja Allah punoi juoniaan. Allah punoo parhaat juonet”. Koraani käskee muissakin yhteyksissä selvästi vääräuskoisten harhauttamiseen. Kaikkein selvin Koraanin luku tässä asiassa on Imranin perheen suura, jonka kohdassa 3:28 Allah käskee: ”Älkööt uskovaiset ottako uskottomia uskovaisten sijaan ystäviksi tai avustajiksi. Kuka näin tekee, on irtisanoutunut Allahista; paitsi jos teette sen varovaisuudesta, jotta voisitte suojella itseänne heiltä”. Tämä Koraanin säe on lukemattomien islamilaisten uskonoppineiden mukaan oikeuttanut ”hymyilemään uskottomille, mutta samalla sisäisesti kiroamaan heidät”. Koraani samalla varoittaa siitä, että jälkimmäisen asian unohtaminen johtaa helvettiin.

Islam on ainoa uskonto, joka on alusta alkaen kehittänyt vääräuskoisille suunnatun valehtelun tai harhauttamisen suorastaan hyveeksi. Siksi taqijja on sitä edelleen.

Kitman-käytännöllä tarkoitetaan islamilaisessa maailmassa osatotuuden kertomista ja sen toisen osan kätkemistä kuulijalta. Hyvä esimerkki tästä on väittää jihadin olevan ihmisen sisäistä hengellistä taistelua ja jättämällä kertomatta, että asia vääräuskoisyhteydessä tarkoittaa konkreettista pyhää sotaa. Yllättävää on se, että kitmania harrastavat useimmiten islamin vasemmistolaiset ystävät länsimaissa. Monet islam-tutkijat syyllistyvät tähän. Esimerkiksi professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirjoittamassa ”Koraanin selitysteos” jätetään selittämättä lähes kaikki koraanin väkivaltaiset tai muuten kiusalliset säkeet.

Kitmania ja taqijjaa (englanninkielessä taqiyya) näkyy suomalaisessakin yhteiskunnassa yhä enemmän johtuen kasvaneesta muslimivähemmistöstämme. Eniten näitä ilmiöitä koemme kuitenkin omista tiedotusvälineistämme, joiden toimituskunnat valitettavasti eivät tunnista ilmiöitä tai pahimmillaan harrastavat sitä itsekin poliittisesti korrektin itsesensuurin varjolla.

Siksi kuuntelemme jatkuvasti hyväuskoisina ja taqijjan uhreina tarinoita palestiinalaisten rauhantahdosta Israelin kanssa tai Turkin pääministeri Erdoğanin vakuutteluja siitä, että muslimi ei voi olla terroristi, vaan koko islamilainen terrori on islamofobiaan sairastuneen mielemme keksintöä. Kitmanin uhreiksi joudumme, kun uskomme helsinkiläisen imaami Hajjarin juttuja islamista rauhanuskontona. Mutta länsimaisen sananvapauden suojassa saa tietysti kertoa vaikka mitä satuja varsinkin, jos uskonto niitä suorastaan vaatii.