Mikä vaivaa noita 14-15 v tyttöjä?

Mikähän sai tytöt keksimään tarinan? Tuliko pettymys kun ei päästy saatille?

Mielestäni pano ikärajaa voisi lailla alentaa sinne 12 vuoden tietämille niin se poistaisi tuhansia lapseen kohdistuvia raiskausepäilyjä. Nuorena sitä mulkkua on saatava. Vanhana joutaa sitten taputtelemaan sitä 25 päistä lasten lapsi laumaa.

Himot näköjään on jo puhjenneet tuossa iässä kun menevät tuonne tyrkylle.

Lapsellisten kieroonkasvaneiden teinitypyköiden juttuja on tämä. Ensin mennään sinne matulaumaan hihittelemään ja sitten keksitään siitä muka jännä haloojuttu, jolla saadaan kaivattua huomioita ja julkisuutta. Vedetään tälläiseen mukaan vielä hyväuskoiset vanhemmat ja poliisit, joilla on näinä aikoina tärkeämpääkin tekemistä kuin huomioida tälläisiä teinien typeriä aivopieruja.
Tytöt eivät tajua, että näin paskovat tavallaan omiin housuihinsa. Jos tälläinen ilmiö yleistyy, saattaa viranomaiset alkaa suhtautumaan jatkossa kaikkiin nuorten tekemiin ilmoituksiin vähemmän vakavasti. Hyvät vanhemmat, selittäkää teinityttärillenne asioita. Kertokaa myös riskeistä, joita on, jos he menevät tälläisten maahanmuuttajista koostuvien poika ja miesporukoiden keskelle pelleilemään. Nuorena ollaan aina tyhmiä ja ajattelemattomia ja sitä enemmän, ellei nuorille kukaan koskaan selitä mitään asioita.

Faktahan on se että esim.helsingin rautatieasemalla maahanmuuttajat ovat jo vuosia aivan avoimesti seurustelleet suomalisten pissiksien kanssa.Asia on tiedossa sekä sosiaaliviranomaisilla että poliisilla.
Mitään ei ole tehty koska ei ole haluttu leimaitua maahanmuuttovastaisiksi.

Tanskalainen psykologi Nicolai Sennels: “en enää äänestä sosiaalidemokraatteja”
"Pahinta mitä itsetunnolleen, henkilökohtaiselle etiikalleen ja humanistisille arvoilleen voi tehdä on olla estämättä pahan tapahtumista, vaikka se sitten merkitsisikin työtoverien, ystävien tai suvun paheksuntaa tai jopa mustaa silmää. Jos autamme heikompiamme vain silloin kun se ei merkitse minkäänlaista riskiä meille itsellemme, olemme hyödyttömiä pelkureita."

Nicolai Sennels kertoo:

Synnyin vuonna 1976 ja kasvoin Tanskan maaseudulla. Opiskellessani Kööpenhaminassa toimin teinejä avustavana sosiaalityöntekijänä. Psykologian opintojeni aikana soitin myös muutaman vuoden ajan puoliammattilaisessa rockbändissä. Olen tehnyt koko aikuisikäni työtä ongelmanuorten kanssa. Minun on aina ollut helppoa pitää heistä, saada heihin yhteys ja auttaa heitä. Olen kehitellyt uudenlaisia terapiamuotoja, etenkin musliminuorille, ja niitä on kehuttu monissa ammattilehdissä, sanomalehdissä ja radiossa.

Kymmenen vuotta sitten Tanskassa sattui kammottava tapaus. Neljä muslimipoikaa raahasi nuorta naista tukasta pitkin Kööpenhaminan suurinta ostoskatua Strøgetia ja yritti raiskata tämän. Vaikka nainen huusi ja oli selvää että jotakin hirveää oli tekeillä, kukaan ei tehnyt elettäkään estääkseen tätä tapahtumasta. Kuvitelkaa: nuorta naista raahataan pitkin Tanskan vilkkainta ostoskatua eikä kukaan puutu tähän mitenkään.

Pahinta mitä itsetunnolleen, henkilökohtaiselle etiikalleen ja humanistisille arvoilleen voi tehdä on olla estämättä pahan tapahtumista, vaikka se sitten merkitsisikin työtoverien, ystävien tai suvun paheksuntaa tai jopa mustaa silmää. Jos autamme heikompiamme vain silloin kun se ei merkitse minkäänlaista riskiä meille itsellemme, olemme hyödyttömiä pelkureita.

Nykyään tämä auttaminen ei ole niinkään fyysistä – joskin kaikkien miesten pitäisi mielestäni oppia kamppailutaitoja joko taistelulajeissa tai armeijassa – vaan pikemminkin henkistä. Kirjeiden kirjoittaminen yleisönosastoihin, blogin pitäminen, rehellisten ajatustensa ilmaiseminen keskustelun siirtyessä lounastauolla islamiin tai maahanmuuttoon – kaikki tällainen auttaa paljon. Sen sijaan passiivisena pysyminen samalla kun naisia kohdellaan kaltoin ja epäonnistunut integraatio uhkaa koko arvojärjestelmäämme ja hyvinvointivaltioitamme merkitsee vastuusta vetäytymistä.

Etenkin miesten tulisi suhtautua vakavasti osaansa naisten suojelijoina. Kuten suurin osa tanskalaisista, minäkin olin järkyttynyt raiskaustapauksesta kuullessani. Sekä tapauksen brutaalisuus että naisen jääminen vaille apua tuntui hirvittävältä.

Ennen tätä tapausta en ollut ottanut islamin ja muslimimaahanmuuton kritiikkiä kuuleviin korviini, mutta sen jälkeen aloin kuunnella vakavissani. Noihin aikoihin olin edelleen varma että integraatio onnistuisi ennen pitkää ja että jännitteet etnisten ryhmien välillä johtuivat pääasiassa yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta.

Pelkäsin myös arvostelua muiden taholta siinä määrin etten kertonut heille epäilyksistäni. Nyt on toisin: en enää äänestä sosiaalidemokraatteja enkä välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat muslimikulttuuria yms. koskevista mielipiteistäni. En ole myöskään enää passiivinen – tunnen kunnia-asiakseni puolustaa alistettuja musliminaisia ja vapauksiamme ja näyttää ihmisille, että meillä on oikeus sanoa kakistelematta mitä mieltä olemme islamista ja muslimimaahanmuutosta.

Sivumennen sanoen: kävi sattumalta niin, että kolme noista neljästä muslimipojasta tuomittiin joksikin aikaa laitokseen jossa minä olin tuolloin töissä. He olivat epävarmoja, hämmentyneitä nuoria miehiä, joilla oli muslimimiehille liiankin tyypilliset sovinistiset asenteet ja voimakas uhrimentaliteetti eikä mitään varsinaisia elämänarvoja, paitsi pyrkimys saada mahdollisimman paljon mahdollisimman vähällä vaivalla.

Vihdissäkin nämä 13-vuotiaat vai mitä he nyt olivatkaan, ovat aikavasti poltelleet tupakkia ja menneet juttelemaan mamumiesten kanssa. Se ei oikeuta tietenkään aikuistakaan leikkivää pikkupimua ahdistelemaan.
Mutta tytöt ovat nyt keksineet kuitenkin nopean mamunkarkoituskeinon. Nobel-palkinto heille ensi vuonna?