Kääntymys uskoontulo kuolinvuoteella;
Jumala on rakkaus; 1 Joh 4:8.
Jumala on tarkoittanut ohjeensa ja arvonsa ihmisen parhaaksi.
Ihmisen oma ”vapaus” ilman Jumalaa ei ole onnellista eikä tuo ihmiselle hyvää.
”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Minä turvaan Herraan Jumalaani. Minä kerron kaikista Jumalan teoista;” Ps 73:28
Synnin orjuus on iso taakka; Matt 11:28-30, Hebr 10:2,22, 1 Tim 4:2, Joh 8:34-36.
Todellinen ”kristityn vapaus” tarkoittaa rakkaussuhdetta Jumalaan- Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Jumalan ilmoitettuun sanaan. Todellinen kristityn vapaus tarkoittaa myös että ihminen on vapaa Jumalan moraalilain syytöksistä; Ilm 14:12, 1 Joh 5:3, Jaak 1:25, 2:13. Kristityn vapaudessa ihminen on Jumalan Hengen vaikutuspiirissä. Herran oma on pyhittynyt huomioimaan Jumalan tahdon kaikessa arkipäivässäänkin; Joh 14 luku, Hebr 12:14.
Jumalan Pyhä Henki puhuttelee jokaista ihmistä elämän aikana; ”Sen tähden niin kuin Pyhä Henki sanoo: -Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne...” Hebr 3:7-8,15. Jumalan Hengen puhutellessa ihmisen omatunto arvostelee, ja ihminen vastaa aina jotakin Jumalalle mieluista tai torjuu Jumalan puhuttelun. Jumalan Hengen puhuttelua on silloin kun ihminen ajattelee jumaluuteen kuuluvia asioita ja syntiä; Room 2:15, Hebr 9:14, 1 Tim 1:5,19, 3:9, 1 Piet 3:22) Ihmisen tulisi ajatella Jumalan rakkautta. Rakkaus Jumalaan tuo Jumalan mielen mukaisen elämän, ja kristitty on vapaa Herrassa Jeesuksessa synnin taakasta. Jumala vastaa aina silloin kun ihmisen oma tahto on vilpitön.
Jos ihminen torjuu jatkuvasti Jumalan puhuttelun, lakkaa Henki puhuttelemasta, ja ihminen ”paatuu.” Paatuneessa tilassa ihminen ei sitten ajattele jumaluuden asioita eikä synti paina omaatuntoa. Yhteys taivaan kutsuun Jumalan yhteyteen on toistaiseksi katkennut. Ihminen muuttuu huolettomaksi jumaluuden asioiden suhteen. Jumalan puhuttelu on joku kerta viimeinen. Ihminen on silloin pilkannut Pyhää Henkeä torjuessaan Jumalan. Ihminen on pitänyt halpana Jeesuksen Kristuksen; 1 Piet 1:13-25, Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21,
Jumalaa ei ihminen voi pettää, mutta itseään voi pettää. ”Jos väitämme että emme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi, ja puhdistaa kaikesta vääryydestä;” Hebr 1:8-9. (1 Kor 3:16-19, Jaak 1:21-22, 1 Piet 2:1-3)
Kun ihminen pilkkaa tarpeeksi Jumalan Pyhää Henkeä, vetäytyy Henki pois ja jättää ihmisen. Yhteys ihmisen ja taivaan välillä katkeaa. Näin ihminen paatuu, ja muuttuu huolettomaksi synnin ja pelastuksensa suhteen. Ihminen on pilkannut Pyhää Henkeä. Paatumus on Jumalan sanan ja pelastustarjouksen hylkäämistä. (Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21-23) Ihmisen on viisasta tarttua Jumalan kutsuun silloin kun Pyhä Henki ihmisen omaatuntoa puhuttelee pyhyyden ja synnin asioista. ”Jumalan lapsi” tekee uskonsa hyväksi ratkaisuja päivittäin.
Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti, koska ihminen ei silloin anna Hengelle mahdollisuutta pelastaa itseään.
Jatkan heti alla >>>>>>>>>>>>>>
Jumala on rakkaus; 1 Joh 4:8.
Jumala on tarkoittanut ohjeensa ja arvonsa ihmisen parhaaksi.
Ihmisen oma ”vapaus” ilman Jumalaa ei ole onnellista eikä tuo ihmiselle hyvää.
”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa. Minä turvaan Herraan Jumalaani. Minä kerron kaikista Jumalan teoista;” Ps 73:28
Synnin orjuus on iso taakka; Matt 11:28-30, Hebr 10:2,22, 1 Tim 4:2, Joh 8:34-36.
Todellinen ”kristityn vapaus” tarkoittaa rakkaussuhdetta Jumalaan- Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Jumalan ilmoitettuun sanaan. Todellinen kristityn vapaus tarkoittaa myös että ihminen on vapaa Jumalan moraalilain syytöksistä; Ilm 14:12, 1 Joh 5:3, Jaak 1:25, 2:13. Kristityn vapaudessa ihminen on Jumalan Hengen vaikutuspiirissä. Herran oma on pyhittynyt huomioimaan Jumalan tahdon kaikessa arkipäivässäänkin; Joh 14 luku, Hebr 12:14.
Jumalan Pyhä Henki puhuttelee jokaista ihmistä elämän aikana; ”Sen tähden niin kuin Pyhä Henki sanoo: -Jos te tänä päivänä kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne...” Hebr 3:7-8,15. Jumalan Hengen puhutellessa ihmisen omatunto arvostelee, ja ihminen vastaa aina jotakin Jumalalle mieluista tai torjuu Jumalan puhuttelun. Jumalan Hengen puhuttelua on silloin kun ihminen ajattelee jumaluuteen kuuluvia asioita ja syntiä; Room 2:15, Hebr 9:14, 1 Tim 1:5,19, 3:9, 1 Piet 3:22) Ihmisen tulisi ajatella Jumalan rakkautta. Rakkaus Jumalaan tuo Jumalan mielen mukaisen elämän, ja kristitty on vapaa Herrassa Jeesuksessa synnin taakasta. Jumala vastaa aina silloin kun ihmisen oma tahto on vilpitön.
Jos ihminen torjuu jatkuvasti Jumalan puhuttelun, lakkaa Henki puhuttelemasta, ja ihminen ”paatuu.” Paatuneessa tilassa ihminen ei sitten ajattele jumaluuden asioita eikä synti paina omaatuntoa. Yhteys taivaan kutsuun Jumalan yhteyteen on toistaiseksi katkennut. Ihminen muuttuu huolettomaksi jumaluuden asioiden suhteen. Jumalan puhuttelu on joku kerta viimeinen. Ihminen on silloin pilkannut Pyhää Henkeä torjuessaan Jumalan. Ihminen on pitänyt halpana Jeesuksen Kristuksen; 1 Piet 1:13-25, Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21,
Jumalaa ei ihminen voi pettää, mutta itseään voi pettää. ”Jos väitämme että emme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi, ja puhdistaa kaikesta vääryydestä;” Hebr 1:8-9. (1 Kor 3:16-19, Jaak 1:21-22, 1 Piet 2:1-3)
Kun ihminen pilkkaa tarpeeksi Jumalan Pyhää Henkeä, vetäytyy Henki pois ja jättää ihmisen. Yhteys ihmisen ja taivaan välillä katkeaa. Näin ihminen paatuu, ja muuttuu huolettomaksi synnin ja pelastuksensa suhteen. Ihminen on pilkannut Pyhää Henkeä. Paatumus on Jumalan sanan ja pelastustarjouksen hylkäämistä. (Matt 13:13-16, Joh 12:37-40, Apt 7:51, Jer 5:21-23) Ihmisen on viisasta tarttua Jumalan kutsuun silloin kun Pyhä Henki ihmisen omaatuntoa puhuttelee pyhyyden ja synnin asioista. ”Jumalan lapsi” tekee uskonsa hyväksi ratkaisuja päivittäin.
Pyhän Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti, koska ihminen ei silloin anna Hengelle mahdollisuutta pelastaa itseään.
Jatkan heti alla >>>>>>>>>>>>>>
Vastaukset 8
Vanhimmat
jatkoa edelliseeni >>>>>>>>>>>>
Jumala paaduttaa ihmisen, silloin kun ihminen on tahallisen jyrkästi ja päättäväisesti torjunut Jumalan puhuttelun elämänsä hetkinä. Väkisin ei Jumala voi rakkautta tarjota Jumalan tinkimättömille vastustajille. Rakkauden on oltava vapaaehtoista ja mieluista ollakseen rakkautta. Jumalan tarkoitus ei ole että ihminen lykkäisi jumaluuden pyhät asiat viimeiseen hetkeensä, ja viettäisi tietoisessa valinnassaan syntielämäänsä kuolinvuoteelleen. Jumala tahtoo kuitenkin pelastusta jokaiselle ihmiselle; 2 Piet 3:9.
”Jumala siis armahtaa kenet tahtoo, ja paaduttaa kenet tahtoo;” Room 9:18. (11:8)
Hengellisten asioiden näkeminen oikeassa valossa ei paatuneelle ole mahdollista.
Jokainen uskovainenkin tarvitsee kaikkeen hengelliseen ymmärrykseen Jumalan oman Hengen ohjausta ollakseen hengellistä. (Ps 105:4, Hebr 11:6, 1 Aik 28:9)
Kun ihminen menettelee siten että siirtää pelastustaan tuonnemmaksi, ihminen ei rakasta Jumalan arvoja. Uudesti luodussa maassa ihmiset rakastavat Jumalaa -rakastivat jo maanpäällisessä elämässään. Tahallisia synnintekijöitä uuteen maahan ei oteta. (Ilm 21:8,27, 22:10-16, 1 Joh 2:1-6) Ihminen päättää elinpäivänsä joko synneissään, tai synneistään armahdettuna.
”Etsikää Herraa kun hänet voi vielä löytää, huutakaa häntä avuksi kun hän on vielä lähellä;” Jes 55:6-7. Aam 5:4. (Jaak 4:14, Room 13:11-14, 2 Kor 6:2, Jes 1:18)
Jotkut ovat löytäneet sovituksen jopa kuolinvuoteellaankin, tai elämänsä viimeisinä päivinä. Jos ihminen tarpeeksi syvään katumukseen pystyy, Jumala syntien katumuksen silloin vielä ilmeisesti hyväksyy. Jumalan Henki ei ole jättänyt ihmistä sillä hetkellä. Syvästi paatunut kuoleva ei ajattele jumaluuden pyhyyksiä rakkaudessa edes kuolinvuoteellaan. Ihmisen armonaika on käytetty ja hukattu elinpäinä. Kuolinvuoteellaan ihminen voi olla liian heikossa kunnossa. Kuolema voi tulla nopeasti onnettomuudessa. Toinen ihminen ei kuitenkaan voi ryhtyä arvioimaan voisiko joku paatumukseltaan pelastua elämänsä viimeisinä hetkinä jopa kuolinvuoteellaan. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse pelätä syntisen ikuista piinaa. Jumalan maksama palkka on ikuinen elämä tai ikuinen kuolema; Room 6:22-23, Ilm 20:6, 14-15, Mal 3:19. Ihmisen ikuinen piina ei ole oikein ymmärrettynä Raamatun opetusta.
Paatunut kuolinvuoteellaan ajattelee viimeisen kerran taivaallisiakin asioita. Jumalan armoa ei voi toinen ihminen kieltää eikä myöntää. Anteeksianto ja armo on aina Jumalan ja ihmisen välinen asia. Seurakunnallisessa elämässä seurakunta voi vain vahvistaa ihmisen omia ratkaisuja, sellaisia mitä osapuolet keskenään sopivat seurakunnan vahvistettavaksi; Matt 18:18-20, 16:19.
Ihmisen tulisi ratkaista suhteensa Jumalaan elämänsä päivinä, eikä lykätä evankeliumin asioita kuolinvuoteelleen. Pyhän Hengen torjuminen on aina Jumalan armon kieltämistä. Jumalan kieltäminen ei ole rakkautta; 1 Joh 2:15-17. Raamatun armon oppi kertoo ”elämän kirjasta.” Elämän kirjaan on merkitty ihmisen suhde Jumalaan; Ilm 20:12-15, Luuk 10:16, Matt 16:27, Dan 7:10.
Jumala haluaa olla rakkaus jokaiselle ihmiselle elinpäinä, ettei kukaan joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän; Joh 3:16. Saar 12 luku.
Jari Laurila
24.1.2016
http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/3.13
Nuo ovat vain mielipiteitä joita jotkut hokevat ymmärtämättä mitä todellisuudessa hokevat.
Asiahan on yksinkertaisemmin todettavissa näin.
Kun ihminen tuntee tarvetta muuttaa tapaansa elää, on hän sitä ennen ymmärtänyt eläneensä väärin, sillä jokaisella ihmisellä on sisäinen mekanismi jota kutsutaan omaksitunnoksi, jolla ei jumalanne kanssa ole mitään tekemistä.
Mikäli hän sekoittaa haluunsa elämän muutokseensa jumalan, on kyseessä jonkinasteinen mielenhäiriö, sillä ihminen pystyy kyllä halutessaan muutokseen ilman mielikuvitteellista olentoa.
Terve mieli terveessä ruumiissa.
Järkeilyä sinunkin ajatus. Mutta, sinun järkeilysi ei paranna siltäseisomalta edes kuolinvuoteelta ihmistä, jolle lääkärit tautivuoteella on nostaneet kätensä.
Mutta, se meidän mielikuvitusJumala kyllä tekee ihmeitä, kuten kasvukumppanilleni teki. Hän nousi kun rukoilimme 500 km. päästä kuolinvuoteeltaan, mihin keskussairaala laittoi hänet viimeiselle sijalle.
Siinä meidän ero on. Minulla on ELÄVä JA TOIMIVA JUMALA, jonka sinä olet haudannut mielipiteesi hautaan, eikä ketään väkisin taluteta uskontielle.
Sinulle on sana, Hän on kuollut ja ylösnoussut ja valinta on uskotko.
Pakkoa ei ole, siis kuole rauhassa kadotukseesi. Ja jos sattuu elämässä sairaus runtelevan, käpristele uskossasikin. Kaikki on vapaehtoista täällä.
Siis sinun mielikuvitus myös tulkitsee, mitä tulkitsee ja saa, mitä tulkitsee.
Uskoon tulo ? jaa-a ... tuo olisi aika "yksinkertainen selitys ".. siis väittää että kyseessä olisi aina vain huono omatunto ja mielenvikaisuus.
Todelliseen uskoon kuuluu nimittäin osana juuri pyrkimys rehelliseen elämän katsomukseen.
Se oli melkein (ei ihan) huvittavaa lukea kun ateisti (taas kerran) puhuu uskovaisten elämästä ja uskosta.. tilannetta voisi jotenkin verrata kaikkeen sellaiseen jossa amatöörit selittävät ammatti-ihmisille mitä heidän pitäisi tehdä.. Esimerkiksi kun joku joka ei autoista paljoa muuta ymmärrä (kuin ehkä sen verran että tietää miten sitä ajetaan) - vie autonsa verstaalle korjattavaksi ja kertoo heille miten heidän tulisi korjata auto - vaikka vika on aivan toinen ( polttoaine on nimittäin loppunut tankista). Suunnilleen yhtä paljon ateistit ymmärtävät todellisesta uskosta Jumalaan. Kovasti kuitenkin selitellään .
Uskoon tuloa edeltää lähes aina kausi (usein pitkäkin) jolloin ihminen on mielessään miettinyt ja vaappunut kahden välillä - nimittäin oman tahtonsa ja sen "tahdon" minkä on tajunnut oikeammaksi, mutta jota ei ole jaksanut omassa elämässään seurata .. Ratkaisun hetken (siis kuoleman) edessä kun oma tahto ei enää merkitse mitään käy asia ehkä helpommaksi .. ja tässä tulee Jumalan ARMO jälleen esiin - ihminen nimittäin kelpaa Jumalalle sellaisenakin, mikä on paljon suurempaa kuin ateistin aivot voivat edes tajuta - sillä onhan kyse uskomattomasta palkinnosta ja lahjasta - nimittäin "iankaikkisesta elämästä" .. Jumalan uskomaton tarjous jonka nämä "tietävät" ateistit usein halveksien heittävät elämänsä aikana roskakoriin, jopa kutsuen uskovia mielenvikaiseksi vain koska HE ottavat vastaan Jumalan armollisen tarjouksen ....
Asian tekee ateistien kohdalla vähemmän huvittavaksi se, että tämä Jumalan vastustaminen jatkuu usein muiden ihmisten kuolinvuoteen vieressäkin.... kunnes ... tulee oman kuoleman vuoro .. ja kaikki "tietäminen" karisee pois kuin syksyn lehti puusta .. ja jäljelle jää vain "tässä seison (tai makaan) enkä muuta voi" ..
....
Valitettavaa olisi, jos joku siinä tilanteessa alkaisi uskomaan vain helvetin ikuisen piinan pelosta - jos esimerkiksi omaiset kuolin vuoteen ympärillä saisivat aikaan sellaisen uskon - .. mikä ei ole näinä pimeinä aikoina mahdottomuus sekään.
....
Pikku neuvo, kun aikaa vielä on :
Ateistien ja jokaisen meistä olisi hyvä ottaa "laskelmiinsa" mukaan se että Jumala On -> "SE mikä Jumala On" .. ja kaikki muu Jumalan olemuksesta puhuttu on vain puhetta ja satua .. ja ketään ei kehoteta uskomaan satuihin ..
Yksi pääsyistä ateismiin on nimittäin aina ollut, että ihmiset rakentavat mielessään aivan kieroon väännetyn jumalan kuvan ja ateistit sanovat sitten, että "kuinka kukaan voi uskoa tuollaiseen jumalaan? - sellaisen ihmisen täytyy olla mielenvikainen".
Mutta ateisti on väärässä .. sillä totuus on että ei kukaan todellinen, todelliseen Jumalaan uskova usko sellaiseen "jumalaan" jonka ateistit ovat mielessään (muiden avulla) kyhänneet kokoon ..
Asia jonka toteaminen tuntuu olevan monille ateisteille LIIAN vaikeaa.
MIKSI? Juu, luullakseni koska sen tunnustaminen vetäisi pois pohjan koko heidän elämän asenteeltaan - joka on: "Jumalaa ei ole .. ja piste".
No, kuoleman edessä uskoon tulemisesta puheen ollen - todetaan vain että jokainen meistä kuolee, ja ateistitkin ovat kuitenkin usein elämässään - (rakennellessaan itselleen omia jumalankuviaan) miettineet näitä asioita ja voi ehkä toivoa, että kun ateistin edessä on oman elämän loppu - se kuoleman hetki jota kukaan meistä ei voi välttää .. että voimat riittävät asioiden uudelleen arvioimiseen .. ja että Jumala voisi armahtaa heidätkin ..
alex
Olen ollut itse sairaalassa joitakin kertoja, aina ei ole ollut varmuutta siviiliin pääsystä. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että silloin kun ihminen on väsynyt, tuskissaan, on silkkaa Jumalan armoa mikäli hän jaksaa ajatella iankaikkisuusasioita.
Ryövärin tapaus ristillä on mielestäni tuottanut ihmisille vääränlaisen käsityksen ihmisen mahdollisuudesta tehdä elämässä ratkaisuja kalkkiviivoilla. Jeesus armahti ryöväriä joka katui mutta täytyy muistaa, että toinen ryöväri ei katunut vaan oli suorastaan uhmakas ja pilkkasi Jeesusta.
Armon aika on Jumalan antamaa aikaa meille, siksi sanotaan raamatussa:"Tänään on pelastuksen päivä." Huomisesta ei puhuta koska huomista ei vielä ole. Olen usein miettinyt Jesajan kirjan sanoja:"Etsikää Herraa silloin kun Hänet löytää voidaan, silloin kun Hän läsnä on." Jumala ei kutsu ihmistä iänkaiken, vaan tämä voi myös hylätä kutsun.
Meidän tehtävämme ei ole tuomita ketään, Jumalalla on siihen yksinoikeus, mutta emme voi myöskään Hänen armoaan jakaa ohi Hänen sanansa. Aina on kysymys yksittäisen ihmisen ja Jumalan dialogista, jossa koetaan anteeksiantamus, muut ovat statisteja, vaikka voivatkin rukoilla ihmisen puolesta.
Silloin kun Jumala paljastaa olemuksestaan sitä osaa, jota ei verhoa Kristus, kohtaamme Pyhyyttä jonka edessä maa ja taivas pakenevat. Olen itse saanut sitäkin puolta kokea, enkä tahtoisi sitä kokemusta kenellekään. Armo on armoa siksi, että on olemassa myös totuus, jossa olemme alastomina, vailla mitään hyvää. Kristus ei todellakaan kuollut turhan tähden, eikä Hänen verensä ole halpahintaista.
On totta, että Jumala loppuun saakka halajaa meitä, olemmehan Hänen luomiaan ja Hänen kuviaan, jokaikinen. Meille on kuitenkin annettu Sana, jota meidän tulee uskoa ja kuunnella. Meidän tulee säilyttää meille annettu Pyhä Henki kunniapaikalla sydämessämme, Hän on se joka neuvoo ja auttaa meitä elämässämme ja ylläpitää uskoamme.
Jumala kuulee meitä ja kunnioittaa niin paljon, että meillä on vapaus, niin kuin Jeesus totesi:"Tahdotteko tekin mennä pois?"
Tosiaan .. kylvömies .. ei ole meidän asiamme tuomita tai jakaa armoa muille - siihen ei meistä ole - eikä meillä edes ole mitään muuta armoa kuin se minkä itse otamme vastaan .. ja sitä ei voi jakaa kuin Jumala - se kun Jumalan armoa ..
Totuus jonka me tunnistamme - on aina omien kokemuksiemme "värittämä" ja siksi se ei koskaan ole "koko totuus".. vaikka se ei valhetta olekaan .. mutta niinkuin kirjoitit meille on kuitenkin annettu Sana, jota meidän tulee tutkia ja oppia ymmärtämään ja meidän tulee säilyttää meille annettu Pyhä Henki sydämessämme sillä se on se "silta" joka meillä on Jumalan ja meidän välillämme ja josta Jeesus sanoi :
Joh. 14:16 :
Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti - totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
Valitettavasti eivät kaikki uskovat ymmärrä tätä - he voivat uskoa esimerkiksi, että se on tämä "Totuuden Henki" joka kaataa heidät seurakunnan salin lattialle tai joka panee heidät puhumaan kieltä - mikä ei ole mitään kieltä .. tai saa heidät muutoin vain hurmostilaan ja uskomaan asioihin jotka eivät ole Jumalasta lähtöisin .. vaikka se ei ole totta ...
alex
Raamatussa ei ole opetusta, että voisit pelastua vielä kuolinvuoteellasi.
Raamattu opettaa: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."
Laita Raamatun kohta, jossa mielestäsiu kerrotaan kastamattoman pelastumisesta.
Jaaha Advari.ja?
Kerrohan nyt sitten että kuka kastoi ryövärin joka sai armon ristillä? Hänet jolle Jeesus lupasi että hän saisi olla Jeesuksen kanssa paratiisissa.
Luet Raamattuasi niinkuin haluat - siis väärin - ei Raamatussa lue että VAIN se joka kastetaan pelastuu.
Muista mitä Johannes Kastaja sanoi : Matt. 3:11
" Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella."
Kumpi kaste on se jossa on pelastus?
alex