Jehovan todistajat ovat omissa piireissään into pinkeänä siitä että heillä on Totuus.
Mutta miten käy kun he joutuvat tekemisiin jonkun kanssa, joka on perehtynyt heidän Totuuteensa, ja osaa perustella ettei se niin kovin Totuus olekaan, ja että uskonnollinen järjestönsä ei olekaan sellainen pulmunen kuin se esittää?
Tällaisessa tilanteessa Jehovan todistajat perääntyvät. Joskus he pitävät tällaista henkilöä riidanhaastajana tai kokevat muuten vain avoimen keskustelun riitelyksi.
Miksi näin, jos Jehovan todistajilla kerran on Totuus? Miksi he pelkäävät avointa keskustelua kuin epärehellinen autokauppias?
Mutta miten käy kun he joutuvat tekemisiin jonkun kanssa, joka on perehtynyt heidän Totuuteensa, ja osaa perustella ettei se niin kovin Totuus olekaan, ja että uskonnollinen järjestönsä ei olekaan sellainen pulmunen kuin se esittää?
Tällaisessa tilanteessa Jehovan todistajat perääntyvät. Joskus he pitävät tällaista henkilöä riidanhaastajana tai kokevat muuten vain avoimen keskustelun riitelyksi.
Miksi näin, jos Jehovan todistajilla kerran on Totuus? Miksi he pelkäävät avointa keskustelua kuin epärehellinen autokauppias?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskoakseni vain harvat JT:t tietoisesti huijaavat ihmisiä, tietoisina järjestön opillisen pohjan pettävyydestä ja järjestön harrastamasta vääristelystä.
Tyypillisempää lienee, että he uskovat asiaansa melko vahvasti, mutta jokin alitajuinen pelko takaraivossa sanoo että asioita ei kannata kaivella liian syvältä. Tässä on luonnollisesti osansa Vartiotornin harjoittamalla manipuloinnilla ja pelottelulla.
JT:nä olemiseen liittyy monenlaisia ristiriitaisiakin ajatuksia ja tunteita, esim.
"vain meillä on totuus" (omahyväisyys)
"pidän kiinni totuudesta, joka johtaa ikuiseen elämään" (pelastumisen halu)
"olen niin varma totuudesta, ettei minun tarvitse tutustua kritiikkiin" (periaatteessa voisi olla näinkin, mutta miksi silloin täytyy JUOSTA KARKUUN jos joku näyttää tietävän liikaa?)
"demonit ovat mestareita petkuttamaan ihmisiä" (taikauskoinen pelko)
"olen tehnyt tämän asian hyväksi niin paljon" (ns. uponneiden kustannusten harha)
"kaikki tuntevat minut todistajana, mitä jos tämä ei olekaan totta?" (häpeä)
Todistajilla on aina "totuus" - kuin uunituore sämpylä aamukahvin kanssa. "Totuus" voi sitten muuttua "Vartiotornista" toiseen, mutta se ei ole koskaan valhetta, vaan "vanhaa valoa". Itsekin uskoin niin vakaasti, kun ravasin silmälaput tiukasti päässä sitä osoitettua rataa. Hullunparatiisissa oli hyvä olla! Ei ollut epäilystäkään, etteikö olisi oikeassa.
Sitten alkoi kysellä:"Kukas Näitä sämpylöitä leipoo, missä ja miksi? Ihmissieluja on aina metsästetty, jos ei muuten, niin oman valtansa tunteakseen toisen elävän olennon yli.
Älkää hyvät immeiset ajatelko! Hulluna ja tyhmänä on paljon helpompi olla!