Käsitteen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen käsityksen mukaan sielu oli elämänvoiman antajana ilman tai höyryn tapainen, hienoaineinen olento. Raamatun mukaan ihminen on sielusta, ruumiista ja hengestä muodostuva kokonaisuus.[3] Sielu on siinä synonyymi elävälle olennolle.
Muinaiskreikkalainen Platon kehitti järjestelmällisen ruumis-sielu-kahtiajaon ja yritti todistaa sielun kuolemattomuuden. Ruumiin ja sielun erottamisesta tehtiin myös kristillinen oppi, joka vallitsi kristillisten teologien piirissä keskiajalta uudelle ajalle saakka. René Descartes määritteli sielukäsityksen uudestaan 1600-luvulla.[4] Descartes tunnetaan juuri dualismistaan, joka oletti, että sielu ja ruumis ovat erillisiä mutta keskinäisessä vuorovaikutuksessa, sekä itsenäisen, ajattelevan mielen eli sielun olemassaolon todistuksistaan (cogito ergo sum). Muun muassa Gottfried Leibniz katsoi, että sielu on ihmisten varsinainen olemus ja ruumis vain sen ilmiö.
Ajateltiin, että sielu oli väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä. Kartesiolaisuudeksi kutsuttua sielun ja aineen kahtiajakoa pidettiin selviönä vuosisatojen ajan, mutta se sai osakseen ankaraa arvostelua toisen maailmansodan jälkeen. Kuuluisa muoto tästä arvostelusta on Gilbert Rylen teoksessa The Concept of Mind (1949). ”Koneessa olevaa aavetta” arvostelevien mukaan ihminen on ruumiillinen olento eikä aineeton sielu.[5]
Sielullakin on evoluutionsa, tosin teologinen.
Ketä tässä nyt pitäisi uskoa?
Alkuperäisen käsityksen mukaan sielu oli elämänvoiman antajana ilman tai höyryn tapainen, hienoaineinen olento. Raamatun mukaan ihminen on sielusta, ruumiista ja hengestä muodostuva kokonaisuus.[3] Sielu on siinä synonyymi elävälle olennolle.
Muinaiskreikkalainen Platon kehitti järjestelmällisen ruumis-sielu-kahtiajaon ja yritti todistaa sielun kuolemattomuuden. Ruumiin ja sielun erottamisesta tehtiin myös kristillinen oppi, joka vallitsi kristillisten teologien piirissä keskiajalta uudelle ajalle saakka. René Descartes määritteli sielukäsityksen uudestaan 1600-luvulla.[4] Descartes tunnetaan juuri dualismistaan, joka oletti, että sielu ja ruumis ovat erillisiä mutta keskinäisessä vuorovaikutuksessa, sekä itsenäisen, ajattelevan mielen eli sielun olemassaolon todistuksistaan (cogito ergo sum). Muun muassa Gottfried Leibniz katsoi, että sielu on ihmisten varsinainen olemus ja ruumis vain sen ilmiö.
Ajateltiin, että sielu oli väliaikaisesti ruumiiseen yhdistynyt aineeton, oleellinen osa ihmisyksilöä. Kartesiolaisuudeksi kutsuttua sielun ja aineen kahtiajakoa pidettiin selviönä vuosisatojen ajan, mutta se sai osakseen ankaraa arvostelua toisen maailmansodan jälkeen. Kuuluisa muoto tästä arvostelusta on Gilbert Rylen teoksessa The Concept of Mind (1949). ”Koneessa olevaa aavetta” arvostelevien mukaan ihminen on ruumiillinen olento eikä aineeton sielu.[5]
Sielullakin on evoluutionsa, tosin teologinen.
Ketä tässä nyt pitäisi uskoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedon evoluutiossa viimeisin tieto on useimmiten aikaisempia oikeampaa:
"Ketä tässä nyt pitäisi uskoa?"
Myöskään Descartes ei nykytiedon mukaan enää ole oikeassa.
Ei luterilaisuus perustu Lutherin ajatuksiin eikä varsinkaan Raamattuun kuten meille on alakoulun uskontotunneilta asti opetettu, vaan luterilaisuus imaisi Platonin sielukäsityksen katoliselta kirkolta ja helvetti-käsityksen idän uskonnoista, lähinnä budhalaisuudesta.
Tämä on aika paljastava linkkki:
Hakusanalla Helvetti löytyi nämä:
Löytyi 17 jaetta Biblia 1776 tekstistä.
Job 11:8
Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?
Job 24:19
Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.
Job 26:6
Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä.
Sananl. 1:12
Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
Sananl. 15:11
Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.
Sananl. 27:20
Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät.
Sananl. 30:16
Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.
Laul. l. 8:6
Pane minua niinkuin sinetti sydämees, ja niinkuin sinetti käsivartees; sillä rakkaus on väkevä niinkuin kuolema, ja kiivaus on vahva niinkuin helvetti: hänen hiilensä hehkuvat ja ovat Herran tuli;
Jes. 5:14
Sitä varten on helvetti sielunsa lavialta avannut, ja hänen kitansa on ammollansa ilman määrää, mennä sinne alas sekä heidän kunniallisensa että yhteisen kansansa, sekä heidän rikkaansa että riemullisensa;
Jes. 14:9
Helvetti vapisi alhaalla sinua, sinun tulemisestas; se herättää sinulle kuolleet, kaiken maailman päämiehet, ja käski kaikkia pakanain kuninkaita nousta heidän istuimiltansa.
Jes. 38:18
Sillä ei helvetti sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä; ei myös ne sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menevät.
Hoos. 13:14
Mutta minä tahdon heitä päästää helvetin vallasta, ja vapahtaa heitä kuolemasta. Kuolema, minä tahdon olla sinulle myrkky, helvetti, minä tahdon olla sinulle surma! Kuitenkin on se lohdutus minun silmäini edestä peitetty.
Hab. 2:5
Mutta viina tekee ylpiän miehen petolliseksi, ettei hän taida pysyä siassansa; joka sielunsa levittää niinkuin helvetti, ja on niinkuin kuolema, joka tyytymätöin on; hän tempaa puoleensa kaikki pakanat, ja kokoo tykönsä kaikki kansat.
1. Kor. 15:55
Kuolema, kussa on sinun otas? Helvetti, kussa on sinun voittos?
Ilm. 6:8
Ja minä näin, ja katso, hiirenkarvainen orhi, ja joka sen päällä istui, sen nimi oli kuolema; ja helvetti noudatti häntä. Ja hänelle annettiin voima tappaa neljättä osaa maan päältä miekalla ja nälällä, ja surmalla ja pedoilla maan päällä.
Ilm. 20:13
Ja meri antoi ne kuolleet, jotka hänessä olivat, ja kuolema ja helvetti antoi ne kuolleet, jotka heissä olivat: ja ne tuomittiin jokainen töittensä jälkeen.
Ilm. 20:14
Ja kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema.
Ja sitten nuorempi kirkkoraamattu:
Haulla ei löytynyt yhtään jaetta Raamattu 1933/38 tekstistä.
---Eikä tietenkään löytynyt Helvetti sanaa myöskään 1992 käännöksestä.
Minne siis Helvetti katosikaan Raamatuistamme? No sinne tietenkin mistä se sinne tulikin, eli pappismiehet sen sinne lisäsivät ja kun yleinen sivistystaso saavutti tilan jossa tavallinenkin ihminen pääsee tarkastelemaan asioiden juuria, niin pappismiehille tuli kiire oikaista tekemänsä aivan selkeästi tahallaan tehty väärentäminen.
Niin että sellaisia paskiaissia ne ovat nämä meidän mäkisriekksläispiispamme. Edustavat muka Jumalaa ja väärentävät härskisti Jumalan sanaaa omaksi edukseen. Vitsi mitä pellejä.